Esittelyssä: Luopio?

[Luopio?]

Minun tarinani alkoi, kuin niin monen muunkin, nuoruudessa jolloin omaa tahtoa ei vielä ollut.
Ensimmäiseen kokoukseen Isäni vei minut mukanaan olessani viiden vanha. Äitini ei ollut JT ja isänikin kaste oli tuleva noin kahden vuoden päästä.
No, vanhemmilleni seurasi pian ero erilaisten katsomusten vuoksi. Äitini ateisti hippi ja isäni JT.
Minua riepoteltiin sinne sun tänne seuraavat vuodet. Kokouksia, konventteja ja kirjantutkisteluja riitti isän sinnikkyyden ansiosta. En ole katkera hänelle, parastani hän vain ajatteli.
Harrastin nuoruudessani jalkapalloa ja jääkiekkoa melko aktiivisesti. Aika ei kuitenkaan riittänyt lopulta niihinkään, arvaatte varmaan miksi...
Ikävuodet 8-17(muistaakseni) kävin melko säännöllisesti kokouksissa, konventeissa, kirjantutkisteluissa ja muistonvietoissa. Satunnaista kenttäilyä ja jokunen puhekkin tuli pidettyä. Se oli melkoista hammasten kiristelyä.
Tutkin erään seurakuntamme vanhimman kanssa. Aina tiistaisin koulupäivän jälkeen ja toisella puolella kaupunkia. Tuntui koko ajan, että teen tätä jonkun muun eli isäni mieliksi. Olin ikään kuin jo maistanut maailmaa, ja se maistui Hyvältä. JT-touhu tuntui sen jälkeen jotenkin väkinäiseltä ja kahlitsevalta.

Olen tuntenut syvällä sisimmässä aavistuksen syyllisyyttä siitä, että hiivuin pois. Keksin mitä ihmeellisempiä tekosyitä jäädä pois kokouksista ja tutkisteluista. Se rikkoi osaltaan välini isääni. Välirikon aikana menin sitten kutsuntoihin ja armeijaan. Arpa oli heitetty.
Olemme väleissä, mutta melko väkinäistä se on.

On pelottava ajatus, että lapsi jolla ei ole vielä ymmärrystä altistetaan aivopesulle. Pitkän aikaa on jo mennyt ja silti tunnen syyllisyyttä tehdessäni "syntiä". Aina on mielessä se, että joku katselee ja tuomitsee. Näin siis vaikka ikää jo 33 vuotta.

Siinäpä melko sekavaa tekstiä. Vaikea kirjoittaa selkeiksi sanoiksi sitä kaikkea mitä tunsin, tunnen ja olisin halunnut tuntea.

[äänilaiteveli]

Tuttu tunne monessakin asiassa. Ja jotkin asiat kyllä jättävät ikuiset muitot. Kuten jt aika. EI tosin välttämättä hyvät... Mutta tervetuloa palstalle ja kaikkea hyvää sinne suuntaan.

[sinner74]

Mukavaa, että olet saanut oiottua mielesi mutkia lukemalla tänne ylöskirjattuja "kokemuksia". Äläkä tunne turhaan syyllisyyttä isääsi nähden. Tervetuloa palstalle!

[paula]

Tervetuloa vaihtamaan ajatuksia.

Totaalista aivopesua kaikilla pilkunhalkomisella, moninkertaisella viivaus-vastaus systeemeillä. Ja mielestäni etenkin nuoria miehiä sidotaan srk toimintaan kaikilla "tavoiteltavilla" vastuilla, lähtien ajanotosta ym. (mitä tekemistä muuten sekunnintarkalla puheella on uskonnon kanssa?)
Kahlitseva ja ahdistava uskonto josta kiltiksi iskostuneen voi olla vaikea palata tava elämänmenoon. En tiedä pitäiskö hävetä kuinka vaikeaa on vieläkin (kohta 20v. toimeton, eronnut 2v) onnitella vaikkapa syntymäpäivä sankaria. Mutta onneksi kaikkea voi nyt kokeilla....

"Jokainen riittää itselleen sellaisena kuin on ja jokaisella on oikeus omiin tunteisiin"

Voimia sinulle

[rippeli]

Kiitos esittelystäsi.
Olemme samaa ikäluokkaa, jos kahden vuoden ikäero sallitaan sukupolvia laskettaessa

Sinulla on varmasti paljonkin sanottavaa lahkon toiminnasta ja sitouttamisesta.
Olen kateellinen sinulle, että olit aikanasi niin rohkea että jätit lahkon hyvissä ajoin.
Minä en siihen pystynyt. Sinä olet hyvä esimerkki lahkon jättämistä harkitseville nuorille.

[Mir]

Minun ja Luopio?:n stoorissa on paljon yhtäläisyyksiä. Kasteelle asti ei "päästy" kumpikaan, vaikka lähisukulaiset ja jokunen vanhin seurakunnassa sitä olisi varmaan toivonutkin.

Kyllä harjoituspuheita tuli itsekin pidettyä ja teininä tuli oltua valtakunnansalilla näytteissä muutamia kertoja. Jossain vaiheessa luovuin noista seurakuntarooleista, kun tajusin että olen kaukana siitä esimerkillisestä kasteelle menevästä nuoresta. Muutamia ihmisiä miellyttääkseni ja pienen painostuksen alla noihin joskus ryhdyin.

Myönnän, että itsellänikin tulee ajoittain jonkintason syyllisyydentuntoja ja entä jos -ajatuksia. Omalla kohdallani 12-vuotinen "totuuden" pakkosyöttö teki tehtävänsä. Kerroinkin omassa esittelyssäni, että tuntui jotenkin väärältä pitkän aikaa se, jos kirjoittaisin tänne palstalle. Olinkin rekisteröityneenä taka-alalla pidemmän aikaa. Kaikkea se ihmismieli teettää.

Tervetuloa vain minunkin puolestani Luopio?

Et ole luopio, kuten en minäkään kerran kasteelle asti emme päässeet. Me kuitenkin tiedämme "totuuden" ja olemme potentiaalisia lampaita. Ehkä toivoa kohdallamme ei ole täysin menetetty

[Jaakko Ahvenainen]

Noudattaen hyvää tapaa, toivotan Sinut tervetulleeksi kirjoittelemaan ja vaihtamaan ajatuksia, "Luopio?". Tokihan kysymysmerkin voisi huutomerkilläkin korvata. Tämä "veljesseura" on sellainen sekalainen seurakunta, mutta mielestäni hyvä sellainen. Koskas olet itsesi arvolliseksi seuraamme liittyä, tervetulleeeksi toivotan minä, joka lähinnä veronkiertäjäksi on luokiteltava.

[Kirsieveliina]

Kumma juttu toi syyllisyys... Viime vuosina se on tehokkaasti rapissut... jonnekin. Irti 20 vuotta Eli hiljalleen kaikki voi muuttua.
Onnea matkaan ja hienoa että pidit oman pääsi