Parisuhde roolit

[StereoX]

Löysin töissäni pari herätkäätä ja vartiotornia ja näytin niitä työkaverilleni. Toukokuun 2007 Herätkää lehdessä oli kirjoitus "Nuoret kysyvät: Onko hän se oikea minulle?" Sivuilla on kaksi tekstiruutua "Olisiko hän hyvä mies/vaimo"

Luin ääneen kirjoituksessa esitettyjä kysymyksiä. "Olisiko hän hyvä vaimo" ensimmäinen kysymys kuuluu : Miten hän ilmaisee alamaisuuttaan perheessään ja seurakunnassa? Työkaverini naama vääntyi inhosta.. ja tunsin itsekin pientä puistatusta. Mieleen tuli ne kaikki ne kokemukset ja omat tuntemukset siitä kuinka alempi arvoinen naisena seurakunnassa tunsi olevansa.

Minä koen nykyään olevani hyvin voimakastahtoinen ihminen. En todennäköisesti sulattaisi jos minulta vaadittaisiin alamaisuutta parisuhteessa. En vaadi täyttä tasa-arvoa, mutta haluan, että minun mielipiteeni otetaan yhtälailla huomioon.

Kotona suuri osa asioista päättyi usein isäni (joka oli vanhin) sanoihin "koska minä sanon/päätän niin"

Miten teidän kotonanne, päättikö isä/mies kaikesta? Elättekö nykyään todistajien asettamien roolien mukaan? Jos olet nainen, tunsitko olevasi huonommassa asemassa olessasi todistaja?

[Jakke]

Mun mielestä tuossa alamaisuushommelissa oli paljonkin perhekohtaisia eroavaisuuksia, ihan niinkuin ei-jeppuloillakin. Toisissa perheissä korostui hyvinkin voimakkaasti se vanha periaate, että mies on toki perheen pää, mutta vaimo on kaula joka kääntää päätä Meidän perheessä oli mun mielestä melko tasa-arvoinen meininki, isä ja äiti päätti yhdessä kaikista suurista hankinnoista ja siitä miten meitä lapsia kasvatetaan. Niin minä sen ainakin koin.

Seurakunnassa toki naisten mahdollisuudet edetä "urallaan" olivat erittäin rajalliset, mutta ainakin näin ulos päässeenä näkisin asian niin, että siitä nyt ei kannata kovin harmissaan olla. Eipä siskot joutuneet 30 asteen pakkasella naurettaviin pysäköinninohjaustehtäviin, kuten mm. allekirjoittanut. (On se muuten ihme, ettei JT-porukka muka osaa Varkauden konventtisalin parkkikselle pysäköidä ilman opastusta, osaahan nuo ihmiset markettienkin parkkikset täyttää ihan omin päin!!!)

Kaikki ne parisuhteet, mitä mulla on olleet, on perustuneet samanlaiseen täysin tasa-arvoiseen malliin. En näe siinä mitään ongelmaa.

[palantir]

Toukokuun 2007 Herätkää lehdessä oli kirjoitus "Nuoret kysyvät: Onko hän se oikea minulle?" Sivuilla on kaksi tekstiruutua "Olisiko hän hyvä mies/vaimo"

Luin ääneen kirjoituksessa esitettyjä kysymyksiä. "Olisiko hän hyvä vaimo" ensimmäinen kysymys kuuluu : Miten hän ilmaisee alamaisuuttaan perheessään ja seurakunnassa?

Vartiotorniseuran asenne naisia kohtaan vetää vertoja vain lähinnä fanaattisimmille katolisille misogyniassaan. Naiselle mahdollisia rooleja Vartiotorniseura tarjoaa niukasti. Naimaton nainen on vain saarnaamistyöväline, jonka ensisijainen tehtävä on edesauttaa julistustyötä. Naimisissa oleva nainen (ja Vartiotorniseurahan ei tunnusta muita kuin heteroseksuaalisia suhteita) on aina ja kaikkialla - ainakin virallisesti - miehensä alamainen ja lasten synnyttäjä ja kasvattaja. Naimisissa oleva lapseton pari on kumma näky seurakunnassa, jos he eivät ole kierrostyössä taikka erikoistienraivaajia (tai muussa vastaavassa tehtävässä). Lapsia kannustetaan tekemään, ja naisten tehtäviksi jää kasvattaa heidät, sillä miehiä tietysti kannustetaan hankkimaan etuja seurakunnassa. (Jos mies onkin ns. ei-uskova, naisella on vielä yksi rooli: käännyttää mies. Todellisuudessa siis Seura ja uskollisuus sille tulee myös puolisoiden väliin.)

Perheiden sisällä jaottelu ei toki ole näin yksiselitteinen, sillä moni vanhin ja seurakunnan nokkimisjärjestyksessä yläpäässä oleva mies on täysin lapanen verrattuna vaimoonsa. Vanhinten vaimojen epävirallinen tiedotuskanava on pelottava ase seurakuntahierarkiassa. Julkisesti painotetaan kuitenkin vaimojen alamaisuutta. Miehiä kehotetaan rakastamaan vaimojaan - vaimoja kehotetaan tottelevaisuuteen. Vähintäänkin mielenkiintoinen asetelma!

Nykyään VTS:n kielenkäyttö naisten suhteen on varsin mietoa, mutta tarkempi kurkistus VTS-diskurssiin paljastaa nopeasti tekstien misogynistisen luonteen. VTS ei aikaile korostaessaan Eevan syntiä. Ilmestyskirjan porton tekosia kuvaillaan kirjallisuudessa seikkaperäisesti. Ainoat positiiviset kuvaukset naisista Seuran kirjallisuudessa ovat sellaisia, joissa nainen auttaa miehiä tai toimii jotenkin heidän hyväkseen. Tuomitsevia esimerkkejä naisista Seura löytää kirjallisuuteensa runsaasti, ja höystää sanomansa sopivasti Paavalilla, jonka naisviha on suorastaan maanista.

VTS toisinsanoen toistaa juuri niitä uskonnollisia perusteita patriarkaaliselle ja naisvihamieliselle toiminnalle, jonka vuoksi naisten asema on ollut (ja on) surkea ja josta vasta viime vuosikymmeninä ollaan päästy eroon. Naisten asema tuskin on kohentumassa Seuran sisällä, ainakaan niin kauan kuin naiset itse ottavat kaikenlaista sontaa vastaan.

[Jakke]

Naimisissa oleva lapseton pari on kumma näky seurakunnassa, jos he eivät ole kierrostyössä taikka erikoistienraivaajia (tai muussa vastaavassa tehtävässä). Lapsia kannustetaan tekemään, ja naisten tehtäviksi jää kasvattaa heidät, sillä miehiä tietysti kannustetaan hankkimaan etuja seurakunnassa.

Missä vaiheessa VT-seura on kannustanut lasten tekoon????? Ei minua ja silloista vaimoani ainakaan minään kummajaisina pidetty vaikkei lapsia ollutkaan ja sanottiinkin kaikille, ettei ikinä tehdäkään.

[palantir]

Missä vaiheessa VT-seura on kannustanut lasten tekoon????? Ei minua ja vaimoani ainakaan minään kummajaisina pidetty vaikkei lapsia ollutkaan.

Sanon saman asian toisin: ainoat mahdolliset, positiivisessa hengessä esitetyt roolit naisille VTS:n mukaan ovat äitiys ja/tai tienraivaus.

[Jakke]

Sanon saman asian toisin: ainoat mahdolliset, positiivisessa hengessä esitetyt roolit naisille VTS:n mukaan ovat äitiys ja/tai tienraivaus.

No joo totta.... Mun mielestä kuitenkin seuran kanta lasten tekoon on ollut pikemminkin harkintaan kuin hankintaan kannustava.

[Pehmoluopio]

Kaikki ne parisuhteet, mitä mulla on olleet, on perustuneet samanlaiseen täysin tasa-arvoiseen malliin.

Samoin minulla, niin jeppuna kuin sen jälkeenkin.

[Witless]

Miten teidän kotonanne, päättikö isä/mies kaikesta? Elättekö nykyään todistajien asettamien roolien mukaan? Jos olet nainen, tunsitko olevasi huonommassa asemassa olessasi todistaja?

Kun vertaan kokemuksiani JT-avioliitossa ja nyt ei-JT:n kanssa avoliitossa, tuppaa taas naurattattamaan tuo Vartiotornin potaska. "Mies on perheen pää" ja vaimo sitten ilmeisesti jalat, ellei ihan keskivartaloon asti päästä.

Brooklynistä lähtenyt Barbara Anderson kirjoituksissaan analysoi hyvin tuota JT-perhekuvan mallia. Jäljet johtavat vahvasti 50-luvun amerikkalaiseen ydinperheeseen ja sen rooleihin. Hupaisa yksityiskohta näissä kirjoituksissa oli sekin että lastenkasvatuksesta kirjoitti useita artikkeleita VT:n lehtiin Andersonin pariskunnan poika, jolla luonnollisesti ei ollut lapsia.

JT-järjestö sai minuunkin istutettua pelon siitä, että jos tällä mallilla ei mennä, niin maailmankirjat menevät sekaisin ja kaikki on viturallaan. Monessa JT-perheessähän sitten leikitään tuota "isä on perheen pää" -leikkiä ja äiti tahtoessaan keksii tapoja pitää todellista valtaa. Tai jos sattuu olemaan alistuvaa sorttia, lopettaa ajattelemisen kokonaan. Terve tuo "minä määrään koska olen perheen pää" -malli ei mun mielestäni koskaan ole. Kutkuttaisikohan se myös sitä samaa vääpeliosaston jantteria, joka motivoituu seurakunnan "paskahommiin" (pardon my French, mutta kun pääministerikin käytti termiä, niin minäkin) pelkästään siksi että saa ne natsat. Pomo se on pienikin pomo ja silleen, parhaassa tapauksessa pääsee vähän komentamaan seurakunnassa ja paljon kotona.

Nykyisessä liitossa on menty niinkuin hyvältä tuntuu, asiat tehdään sillä perusteella kumpi osaa, jaksaa ja haluaa. Ja kysellään tietysti toiseltakin että sopiiko. Hyvin on sujunut, ei tule ikävä "perheen pään" leikkimistä.

[Aamu]

Minulla on myös samanlaisia havaintoja kuin mm. Jakella; joissain jt-pariskunnissa mies on selvästi alistanut naisen, joissain taas nainen käyttelee valtaa kulisseista. Oli myös sellaisia, joissa mies ei olisi selvästikään halunnut "olla pää", mutta kun oli pakko. Naisesta taas tuli ärsyttävä huoleton haihattelija, kun eihän sen tarvinnut välittää mistään muusta kuin kanssasisarten kanssa seurustelusta, ainakaan jos lapsia ei ollut. Ja sitten oli vielä niitä, joilla homma näytti oikeasti toimivan, ainakin ulospäin he olivat luoneet täydellisen vt-oppien mukaisen perheen, ja en yhtään epäile, etteivätkö he olisi saattaneet jopa olla onnellisiakin!

Itse en jt-aikoinani parisuhteessa elänyt, mutta nykyisessä suhteessani huomaan jt-oppien yhä vaikuttavan minuun. Olen selkeästi johtajatyyppi, mutta vähän häpeilen sitä, eihän sellainen heikommalle astialle sovi. Odotan myös mieheni ottavan vastuun kaikesta ja hermostun hänelle, jollei hän niin tee. Usein huomaan sanovani hänelle "mikset sinä tee näin ja näin, kuten sinun kuuluisi tehdä?" johon hän vastaa kysymällä "miksi kuuluisi?". Onneksi olemme keskustelleet tästä ja alan päästä pahoista tavoistani, vaikka välillä yllätänkin itseni ajattelemasta kuin todistaja... Niin tiukkaan sitä aikoinaan istutettiin sitä kaavaa siitä, millainen aviomies on sopiva ja millainen vaimon on oltava.

[RaM]

Parisuhderoolituksessa me miehet olemme hieman heikossa asemassa naisiin nähden. Jos katsotaan raamatun ja Jehovan todistajien lisäksi sitä, mikä vaikuttaa nais-mies rooleihin ylipäätään, niin naiset hallitsevat länsimaissa tuota 'unelmamiehen' ominaisuuksien määrittelyä. Niin parisuhteessa kuin muutenkin.

Naiset muokkaavat yhdessä naistenlehtien kautta kansallisesti tuota unelmien miehen mallia ja roolia niin sinkkuna kuin parisuhteessa. Naiset lukevat ahkerasti noita heille suunnattuja lehtiä ja luovat keskenään niiden kautta unelmamiehen mallin. Naistenlehdet taas etsivät muista vastaavista länsimaisista lehdistä konsensusta tämän unelmien miehen määrittelemiseksi.

Miehillä ei ole vastaava verkottumista ihanteellisen naiskuvan luomiseksi, vaan miesten välinen kommunikaatio asian tiimoilta on paljon pienimuotoisempaa ja paikallista kaljan äärellä jutustelua.

Tämän päivän yhteiskunnassa naiset siis päättävät, millaisia miesten pitää olla ollakseen 'edustuskelpoisia'.

Ennen oli miehet rautaa, nykyään sika-nautaa.

[Lehtiveli]

Ainakin omassa perheessäni isä päätti käytännössä kaikesta, vaikka joskus sai jopa oman mielipiteen sanoa. Hyvin perinteinen Vartiotorni-asetelma.

[Pehmoluopio]

Miehillä ei ole vastaava verkottumista ihanteellisen naiskuvan luomiseksi

Ei vai. Äläpä syötä, ei me ihan eilen eronneita olla!

[RaM]

Miehillä ei ole vastaava verkottumista ihanteellisen naiskuvan luomiseksi

Ei vai. Äläpä syötä, ei me ihan eilen eronneita olla!

Jaa. No mikä sinusta on se miestenlehtien verkosto, josta miehet suurina joukkoina viikoittain voivat lukea siitä, millainen pitää olla ihannenaisen? (Pornolehdet eivät tähän käy.) Onko miehet yhtä paljon mediassa kertomassa siitä, millainen tulee naisen olla kotona päivällä sekä yöllä tai millaiset sukat pitää olla jalassa työmatkalla. Jutteletko usein muiden miesten kanssa siitä, millainen eukko heillä on?
Naisillahan tuo on liki jokapäiväistä.

Helmi on mutta missä on Heikki?

[Jakke]

Jaa. No mikä sinusta on se miestenlehtien verkosto, josta miehet suurina joukkoina viikoittain voivat lukea siitä, millainen pitää olla ihannenaisen? (Pornolehdet eivät tähän käy.) Onko miehet yhtä paljon mediassa kertomassa siitä, millainen tulee naisen olla kotona päivällä sekä yöllä tai millaiset sukat pitää olla jalassa työmatkalla.

Taitaa naistenlehdet hoitaa myös tuon ihannenaisen kuvan luomisen.

[am-ha·’a’rets]

En vaadi täyttä tasa-arvoa, mutta haluan, että minun mielipiteeni otetaan yhtälailla huomioon.

Minä en ymmärrä miten ihmeessä porukka lukee noita lehtiä. Näytäppä joku kirjoitus missä käsitellään miehen ja naisen rooleja ja siinä ei miehen kohdalla kehoiteta kunnioittamaan vaimoaan... ottamaan tämän mielipiteitä huomioon.

Kotona suuri osa asioista päättyi usein isäni (joka oli vanhin) sanoihin "koska minä sanon/päätän niin"

No tämän minäkin kohtasin kotona. Olisin kaivannut enemmän perusteluja sille miksi jollain tapaa toimitaan mutta tämähän nyt ei liity millään tapaa siihen, parisuhteeseen. Vanhemmilla on oikeus sanoa miten heidän alaikäiset lapsensa tekevät. Tietysti on järkevää ottaa huomioon lapsen mielipide ja hänen kasvaessaan antaa lisää vapauksia.