Veljesseura.org

Eli jäsenen arvaamattomasti muuttuvasta roolista...

Miten on selitettävissä yksittäisen jäseneen samaan aikaan kohdistuvat ristiriidat JT-seurakunnassa?
Jäsen ON seurakunnalle tärkeä, mutta ei yksilönä. Jäsenten säilyttäminen kokonaisuutena on keskeinen tavoite, mutta jos jäsenen säilyttäminen seurakunnassa vaatii ”liikaa resursseja”, hänestä päästään mieluummin eroon. Henkilökohtaisella tasolla ihminen ei ole merkittävä seurakunnassa.

Jäseneen kohdistuu lukuisia ääneen ja sanattomasti lausuttuja odotuksia. On tultava paikalle jokaiseen kokoukseen ja kenttätapaamiseen. On osoitettava, että läksyt on luettu ja varmennetteva, että (edelleen) ajattelee samoin kuin lahkon tuottamassa materiaalissa kirjoitetaan. On oltava kiinnostunut ja innokas lähtemään kertomaan opista yhdessä muiden kanssa.

Jäsen on kuitenkin ”tärkeä” vain niin kauan kuin hän täyttää odotukset. Toisin sanoen jäsen on mukana ”instrumentaalisesti”, välineellisesti, ei kokonaisena ihmisenä. Kaikenlainen poikkeaminen ryhmän sosiaalisesta sääntelystä tai kurista saa heti sanktioita, ehkä ensin vain kepeiden vitsien tai myöhemmin vakavampien puhuttelujen ja lopulta erottamisen (sosiaalisen kuoleman) muodossa.

Mikä tahansa asia, seurakunnan sisä- tai ulkopuolella, joka voisi vaarantaa toimeliaisuuden, on pahasta – olipa se sitten jäsenelle itselleen myönteistä, vain aikaa, huomiota tai varoja vievää, tai jopa jos se on jäsenelle epäinhimillistä. Tässä kohtaa seurakunta muuttukin välinpitämättömäksi. Jos ihminen sattuu olemaan nainen tai muuten altavastaaja ryhmän hierarkiassa, oma tuttu ryhmä onkin täysin turvaton yhteisö - ja pahempi kuin turvaton, koska vaatimukset jatkuvat.

Vain odotusten täyttämisellä on merkitystä. Yhdellä jäsenellä ei ole merkitystä ja se voidaan menettää, jos sen vaatima ”sosiaalinen hinta” kohoaa liian korkeaksi. Hinnalla tarkoitan esim. liian huomion viemistä tai epäselvän tilanteen aiheuttamista ryhmässä.

Kokonaisuutena katsottuna sama ihminen muuttuu melko rajulla tavalla 1) helliteltävästä kiinnostuneesta 2) rivijäseneksi, jonka odotetaan vain kulkevan lauman mukana sääntöjen sallimissa rajoissa 3) luopioksi, joka on pelottava ja hallitsemattomien, saatanallisten voimien kourissa.

Siis sama, ilmeisen mukava ihminen, kun on alunperin joukkoon liittynyt! Ihmisenä ja persoonana hän tuskin
on muuttunut paljoakaan. Tämä vain osoittaa, että itse järjestelmä toimii persoonattomasti.

Miten tämä voi olla mahdollista? Muistelen kuulleeni joskus veljeydestä ja sisaruudesta...

Niinpä

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, kuinka muotoillaan se kysymys niin että todistaja tajuaa ja sisäistää sen, että jos hän ottaa tutkiakseen lahkosta lähteneiden ns luopioiden materiaalia, niin hän joko vahvistuu lahkon antamassa ilmoituksessa, että lahko on aina oikeassa, taikka hän toteaa sen itse asiassa valehtelevan, mikä on ihmiselle aina kiitollinen tieto, että hänelle itse asiassa valehdellaan.

Elikkä tuohon lahkokriittiseen tietoon tutustuminen voi johtaa ainoastaan ja joka tapauksessa myönteiseen tulokseen.

Niin, vt-seurallehan tärkeintä on pitää sen kaitsema massa ruodussa, muu on epäolennaista. Ei ole olemassa mitään vt-seuraa ja jehovantodistajuutta sellaisena kuin me sen tiedämme, ilman jäsenmassaa. Jotta massa olisi helpompi pitää suitsissa, on vt-seuran ollut pakko keksiä pelotteita ja kiristyskeinoja apuvälineiksi massan yksilöiden hallitsemisessa, joista yksilöistä massakin loppuviimein koostuu. Yksittäiseen yksilöön on kuitenkin turha panostaa liikaa resursseja. Tuttua myös taloudellisen tehokkuuden käsitteestä.

Assimilaatio on voimaa. Ilman meitä et ole mitään, vain meidän kanssamme voit olla jotain. Ajatus on pohjimmiltaan sama a) kiinnostuneelle: "raamattua ei voi ymmärtää yksin", b) julistajalle: "vain meidän kanssamme pääset paratiisiin", ja c) eroavalle: "hylkää meidät ja menetät kaiken".
Järjestö tarvitsee suorittavan tason työmuurahaisia, jotka yksilöinä ovat täysin korvattavissa, mutta yhteisönä kullanarvoinen, sillä mikään kultti/lahko/ideologia ei voine toimia ilman alamaisia.

Kirsieveliina kirjoitti: Kokonaisuutena katsottuna sama ihminen muuttuu melko rajulla tavalla 1) helliteltävästä kiinnostuneesta 2) rivijäseneksi, jonka odotetaan vain kulkevan lauman mukana sääntöjen sallimissa rajoissa 3) luopioksi, joka on pelottava ja hallitsemattomien, saatanallisten voimien kourissa.

Siis sama, ilmeisen mukava ihminen, kun on alunperin joukkoon liittynyt! Ihmisenä ja persoonana hän tuskin
on muuttunut paljoakaan. Tämä vain osoittaa, että itse järjestelmä toimii persoonattomasti.

Miten tämä voi olla mahdollista?

Tämä oli minun vaikea ymmärtää kun Jan Haugland luopioitui. Siinä yhteydessä sain tietää, että varsin monella muullakin oli ollut epäilyksiä. Minun oli mahdotonta ymmärtää kuinka mukava ihminen muuttuu yht'äkkiä pahaksi, kartettavaksi luopioksi. Hänelle oli tapahtunut niin, että hän oli ymmärtänyt Luomis-kirjan perin kirjaimellisesti. Minua se kirja lähinnä nolotti.

Nyt olen itse pahis tai jos JT:t eivät halua nähdä minua pahana, niin sitten tärähtänyt. Ikään kuin kaikki tekemäni tienraivaustunnit olisivat nollautuneet samalla.

Katsoin dokumenttia eräästä inkeriläisestä, joka oli jäänyt sodan jalkoihin Vlasovin joukkojen keskelle. Vlasov taisteli sankarillisesti/fanaattisesti Stalinin puolella, mutta hän sittemmin siirtyi Hitlerin leiriin. Vlasovin joukoissa ennen tämän petturuutta taistelleita ja kaatuneita on vasta nyt ruvettu pitämään sankarin arvon omaavina.

Jäsenen asemaa olisi helpompi ymmärtää, jos järjestölle antamisen ja saamisen suhteet olisivat jonkinlaisessa tasapainossa. Todistajan odotetaan uhraavan koko elämänsä lahkolle. Mitä se on valmis antamaan takaisin? Jos järjestö on välitön Jumalan edustaja, niin millainen Jumala ei olisi lainkaan kiinnostunut ihmisten elämästä ja hyvinvoinnista?

On myös täysin epäloogista, että vain sillä miten ihminen kulloisellakin hetkellä tekee, on merkitystä.

Pahuus

on siis sitä, että hankkii itselleen terveen, tasapainoisen mielen, jonka ei tarvitse leimata toisia ja vastaavasti

hyvyys

voi olla vaikka sitä, että kohdistaa kaikessa rauhassa väkivaltaa muihin ihmisiin uskonnon täydessä suojassa.

Uskontona JT lepää enimmäkseen modernin teollistumisen tehokkuusihanteissa. Jehovan todistajien kirjat ovat 1900-luvun alun köyhässä Suomessa olleet varmaan todella hienoja ja tehneet vaikutuksen. Mun heimo -ohjelman kenttärynnistyksen ryhmässä oli jotain sotilaallista.

Samanlaista tausta-ajattelua saattoi havaita kirjapainon ylpeästä esittelystä: täällä painetaan 200 kielellä, on viittomakielistä
matskua.

Massassa on tosiaan hohtoa! Ryhmäfantasia taitaa muutenkin olla aika yleinen lahkon teksteissä ja kuvituksissa.

Ei ole ihme jos pieni ihminen hukkuu tuohon kaikkeen...

Huvittavaa on sekin, että kirjallisuuden ei haluta joutuvan "väärään käyttöön", kriitikoille. Tästä puhuttiin jo 80-luvulla...

Todistajat sanovat, että jokainen on vapaa tekemään valinnan. Mihin tästä valinnasta voi ilmoittaa pysyvästi? Samalle ovelle mennään aina vaan. Ihmisten omia ajatuksia, mielipiteitä ja valintoja ei kunnioiteta, vaan heitä kohdellaan kuin lapsina. (Ainoa vaihtoehto päästä rauhaan on hulahtaa kastealtaaseen & erota.) Kyse ei tosiaan ole edes keskustelusta, vaan saarnaamisesta, yhdensuuntaisena.

Suhteessa tavoitteisiin toimintatapa on lopulta aika tehoton... hyvä jos ihmiseltä kysytään, mitä hän ajattelee Raamatusta, ja hyvä
jos ihminen edes tajuaa, ketä kävijät olivat. Saati että olivat pelastamassa poloa oven avaajaa. Tapana on kertoa silti muille, että "tavattiin mukava nuorimies ja vaihdettiin muutamia ajatuksia".

Hohhoijaa!

Kirsieveliina kirjoitti: Miten on selitettävissä yksittäisen jäseneen samaan aikaan kohdistuvat ristiriidat JT-seurakunnassa?

Purat hienosti atomeiksi jt-doktriininin lupausten ja todellisuuden välisen ristiriidan yksilön kannalta, tuo pitäisi jokaikisen jt:n ja jt:ksi aikovan lukea, heti kastekysymyksien opettelun jälkeen.

Mutta jos yritän vastata kyssäriin: Jehovantodistajissa ei ole yksilöitä. On vain myriadit.

JT piirissähän ei ajatusmaailmassa ole yksilöllisyyttä, ei edes ryhmällisyyttä. Ryhmäkään ei päätä tai muovaa ajatuksia vaan ryhmän päällä oleva kirsikka, mikä sanoo mitä tehdään ja muut tanssivat sen pillin mukaan tai sitten heidät heitetään pois. Törkeää tuossa on se, ettei ryhmän jäsentä edes yritetä tukea, ellei aivopesu ole mennyt perille tai vaahto päästä alkaa huveta, niin sitten alkaa syrjiminen ja pommitus. Rakkaudessa tottakai.

Ihminen, joka on luullut olevansa osa suurta kokonaisuutta, ykseydessä vaeltavaa ryhmää joka saa yhteiset säännöt samasta lähteestä huomaakin olevansa pian huono, jos vähänkään muuten ajattelee.

Ainoa hyväksytty tapa ajatella niin seurakunnassa, siviilissä, perhe-elämässä kuin missään elämän alalla on se miten sinun käsketään ajatella. Omastatunnosta puhutaan, mutta sinun omallatunnollasi kun ei ole mitään merkitystä. Eikö omatunto ole se, mitä itse kokee olevan oikein ja väärin ei se, miten muut sen sinulle käskevät tapahtuvan? Eikö sekin ole väärin, ettei ihminen saa uskoa omalla tavallaan, vaan hänet heitetään pois? Tietysti lahkon, ryhmän tai minkä tahansa sisällä odotetaan, että sen porukan sisällä olevat ovat samanmielisiä, mutta eikös tuon samanmielisyyden pitäisi olla ihan omatahtoinen valinta?

Törkeää on myös se, että muut saavat JT-lahkossa päättää sinun uskostasi. Etkö sinä itse yksilönä kuitenkin sinne viimeiselle tuomiolle ole menossa, eikä sen pitäisi muiden napaa paljoa vaikuttaa joudutko kadotukseen vai pääsetkö paratiisiin? Eikö JT-opinkin mukaan luojan pitäisi se viimeinen tuomio antaa, ei ihmisten?