Usko, uskominen
Lähetetty: 13.06.2007 18:08
Yleensä ihminen haluaa jonkinlaisia todisteita sen asian puolesta, mihin uskoo. Jos todisteita ei ole, niin ei helposti halua uskoa.
Jos kerron nähneeni tiikerin Espoon metsissä, niin sitä ei kukaan usko. Se ei ole olemassaolovan tiedon pohjalta todennäköistä ja siksi vaaditaan luotettavia todisteita, jotta väitteeseen voisi uskoa. Jos sanon nähneeni karhun, niin se voisi olla jo mahdollista mutta siihenkin uskominen vaatisi jonkin luotettavan todisteen esittämisen.
Luotettavia todisteita avaruusolentojen vierailuista (ns. ufo ilmiöt) maapallolla ei ole. Vaikka on runsaasti erilaisia näyttöjä, jotka kylläkin suurimmaksi osaksi on selitetty ja osoitettu joksikin muuksi kuin ufoksi, niin siltikään tiede ja ihmiskunta (muutamaa ufouskovaista a´la Rauni-Leena Luukkanen lukuunottamatta) ei niihin usko.
Kuitenkin ihminen haluaa uskoa Jumalaan. Enkeleihin. Kuoleman jälkeiseen elämään.
Miksi?
Minkäänlaista todistetta Jumalan tai henkiolentojen olemassaolosta ei ole saatu. Minkäänlaista todistetta kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole. EI MINKÄÄNLAISTA!
Silti suurin osa ihmiskuntaa on laatinut toinen toistaan eriskummallisempia uskomuksia, joita uskontojen jäsenet sitten itselleen tosiksi haluaa uskotella. Ja mikä kummallisinta, niin noille kaikille tuhansille erilaisille uskomuksille löytyy vielä runsaasti niihin absoluttisesti uskovia ihmisiä.
Ihmisellä on aina ollut tarve selittää tuntemattomia asioita. Moni asia, joka aikanaan on selitetty jumaluuksilla, on saanut tieteen edistyessä luotettavamman havaintoihin ja todisteisin perustuvan tieteellisen selityksen. Jumala on ajettu yhä ahtaammalle selityksenä millekkään ilmiölle.
Kuolema on ihmiselle suurin ja pelottavin mysteeri. Mitä silloin tapahtuu ja minne ihminen katoaa vai katoaako. Selitykset toisena jälkeen ovat olleet mitä ihmeellisempiä ja aina niihin on uskoneet selityksen laatijoiden alapuolella olevat kansalaiset. Kaipaamatta mitään muita todisteita kuin tuon heimon viisaan selitelijän näkemyksen ja 'tiedon' asiasta. Koska parempaa selitystä ei ole ollut, niin tuo on kelpuutettu.
Voidaankin sanoa, että ihminen on pyrkinyt korvaamaan tietämättömyyden uskolla johonkin suurempaan voimaan. Jumalaan.
Pelko tietämättömyyttä kohtaan on älyllisyyden seuraus. Siksi eläimen kuolema ei niinkään ihmistä kiinnosta eikä sille haluta löytää mitään suurta selitystä. On luonnollista ajatella, että eläin vain lakkaa olemasta. Omalta kohdaltaan ei tiedostava ihminen ole halunut asiaa noin yksinkertaisena asiana hyväksyä.
Tuo tuntemattoman pelko on ollut erinomainen keino hallita kansoja. Siitä asti kun yhdyskuntarakenne alkoi ensimmäisien kulttuurien alkuaikoina muodostumaan, alettiin erilaisia kuolemanjälkeisiä uhkia käyttää hallitsemisen apuvälineinä. Ja koska oli uhkia, piti niillä olla myös vastakohtia. Paratiiseja.
Toinen, kenties kaikkein merkittävin, voima uskomusten synnyttämiselle on ollut menettämisen pelko. Kukapa vanhempi ei toivo näkevänsä lastensa ja lastensalasten kasvamista sekä elämän jatkumista. Kun ihminen aikaisemmin kuoli paljon nuorempana kuin nykyisin ja usein elämä päättyi hyvin yllättäen niin lasten kuin vanhempienkin kohdalla, niin halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja ajatus mahdollisuudesta olla luopumatta rakkaimmistaan on ollut hyvä alusta jumaluuksien synnyttämiselle.
Vaikka otettaisiin olettamaksi, että olisi olemassa yksi oikea Jumala, niin kaikki nuo muut tuhannet jumaluudet ovat ihmisen itsensä luomia. 99,9 % Jumalista ja henkielämästä on siten inhimmillistä alkuperää, ihmisen mielikuvituksen omaa tuotetta. Jokaisen uskovaisen kannattaisikin miettiä oman jumaluutensa kohdalla sitä, miksi juuri se edustaisi Ainoaa Oikeaa Jumaluutta.
Kun maatilan tuottavin lehmä kuolee yllättäen, niin se ei herätä ihmisessä oikeastaan muuta varsinaista surua kuin mahdollisesti tuotantohyödyn menettämiseen liittyvän harmistumisen. Sen kuolemanjälkeistä elämää ei mieti kukaan.
Lemmikkieläimen kohdalla syntyy haikeus, mutta sekään ei liity kuoleman jälkeiseen tilaan vaan itsekkääseen ajatteluun mukavan lemmikin, sen seuran, menettämisestä.
Läheisen ihmisen kuollessa usko täysin perusteettomaan Jumalaan säilyttää kuitenkin jonkinlaisen toivon kontaktin löytymisestä joskus myöhemmin jossain muussa tiedon ulkopuolella olevassa tilassa.
Ilmeisesti osa ihmisitä on niin paljon herkempiä mieleltään, että tarvitsevat rationaalisen ajattelun sijasta tuota uskoa.
Olisi kuitenkin parempi, ettei tuo uskominen kanavoituisi vaaralliseksi luokiteltavien rahanahneidan lahkojen palvomiseksi, vaan vaikkapa alettaisiin uskomaan uuteen ulottuvuuteen elämän kiertopaikkana ilman velvoittavia palvontamenoja ja säännöksiä.
Jos kerron nähneeni tiikerin Espoon metsissä, niin sitä ei kukaan usko. Se ei ole olemassaolovan tiedon pohjalta todennäköistä ja siksi vaaditaan luotettavia todisteita, jotta väitteeseen voisi uskoa. Jos sanon nähneeni karhun, niin se voisi olla jo mahdollista mutta siihenkin uskominen vaatisi jonkin luotettavan todisteen esittämisen.
Luotettavia todisteita avaruusolentojen vierailuista (ns. ufo ilmiöt) maapallolla ei ole. Vaikka on runsaasti erilaisia näyttöjä, jotka kylläkin suurimmaksi osaksi on selitetty ja osoitettu joksikin muuksi kuin ufoksi, niin siltikään tiede ja ihmiskunta (muutamaa ufouskovaista a´la Rauni-Leena Luukkanen lukuunottamatta) ei niihin usko.
Kuitenkin ihminen haluaa uskoa Jumalaan. Enkeleihin. Kuoleman jälkeiseen elämään.
Miksi?
Minkäänlaista todistetta Jumalan tai henkiolentojen olemassaolosta ei ole saatu. Minkäänlaista todistetta kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole. EI MINKÄÄNLAISTA!
Silti suurin osa ihmiskuntaa on laatinut toinen toistaan eriskummallisempia uskomuksia, joita uskontojen jäsenet sitten itselleen tosiksi haluaa uskotella. Ja mikä kummallisinta, niin noille kaikille tuhansille erilaisille uskomuksille löytyy vielä runsaasti niihin absoluttisesti uskovia ihmisiä.
Ihmisellä on aina ollut tarve selittää tuntemattomia asioita. Moni asia, joka aikanaan on selitetty jumaluuksilla, on saanut tieteen edistyessä luotettavamman havaintoihin ja todisteisin perustuvan tieteellisen selityksen. Jumala on ajettu yhä ahtaammalle selityksenä millekkään ilmiölle.
Kuolema on ihmiselle suurin ja pelottavin mysteeri. Mitä silloin tapahtuu ja minne ihminen katoaa vai katoaako. Selitykset toisena jälkeen ovat olleet mitä ihmeellisempiä ja aina niihin on uskoneet selityksen laatijoiden alapuolella olevat kansalaiset. Kaipaamatta mitään muita todisteita kuin tuon heimon viisaan selitelijän näkemyksen ja 'tiedon' asiasta. Koska parempaa selitystä ei ole ollut, niin tuo on kelpuutettu.
Voidaankin sanoa, että ihminen on pyrkinyt korvaamaan tietämättömyyden uskolla johonkin suurempaan voimaan. Jumalaan.
Pelko tietämättömyyttä kohtaan on älyllisyyden seuraus. Siksi eläimen kuolema ei niinkään ihmistä kiinnosta eikä sille haluta löytää mitään suurta selitystä. On luonnollista ajatella, että eläin vain lakkaa olemasta. Omalta kohdaltaan ei tiedostava ihminen ole halunut asiaa noin yksinkertaisena asiana hyväksyä.
Tuo tuntemattoman pelko on ollut erinomainen keino hallita kansoja. Siitä asti kun yhdyskuntarakenne alkoi ensimmäisien kulttuurien alkuaikoina muodostumaan, alettiin erilaisia kuolemanjälkeisiä uhkia käyttää hallitsemisen apuvälineinä. Ja koska oli uhkia, piti niillä olla myös vastakohtia. Paratiiseja.
Toinen, kenties kaikkein merkittävin, voima uskomusten synnyttämiselle on ollut menettämisen pelko. Kukapa vanhempi ei toivo näkevänsä lastensa ja lastensalasten kasvamista sekä elämän jatkumista. Kun ihminen aikaisemmin kuoli paljon nuorempana kuin nykyisin ja usein elämä päättyi hyvin yllättäen niin lasten kuin vanhempienkin kohdalla, niin halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja ajatus mahdollisuudesta olla luopumatta rakkaimmistaan on ollut hyvä alusta jumaluuksien synnyttämiselle.
Vaikka otettaisiin olettamaksi, että olisi olemassa yksi oikea Jumala, niin kaikki nuo muut tuhannet jumaluudet ovat ihmisen itsensä luomia. 99,9 % Jumalista ja henkielämästä on siten inhimmillistä alkuperää, ihmisen mielikuvituksen omaa tuotetta. Jokaisen uskovaisen kannattaisikin miettiä oman jumaluutensa kohdalla sitä, miksi juuri se edustaisi Ainoaa Oikeaa Jumaluutta.
Kun maatilan tuottavin lehmä kuolee yllättäen, niin se ei herätä ihmisessä oikeastaan muuta varsinaista surua kuin mahdollisesti tuotantohyödyn menettämiseen liittyvän harmistumisen. Sen kuolemanjälkeistä elämää ei mieti kukaan.
Lemmikkieläimen kohdalla syntyy haikeus, mutta sekään ei liity kuoleman jälkeiseen tilaan vaan itsekkääseen ajatteluun mukavan lemmikin, sen seuran, menettämisestä.
Läheisen ihmisen kuollessa usko täysin perusteettomaan Jumalaan säilyttää kuitenkin jonkinlaisen toivon kontaktin löytymisestä joskus myöhemmin jossain muussa tiedon ulkopuolella olevassa tilassa.
Ilmeisesti osa ihmisitä on niin paljon herkempiä mieleltään, että tarvitsevat rationaalisen ajattelun sijasta tuota uskoa.
Olisi kuitenkin parempi, ettei tuo uskominen kanavoituisi vaaralliseksi luokiteltavien rahanahneidan lahkojen palvomiseksi, vaan vaikkapa alettaisiin uskomaan uuteen ulottuvuuteen elämän kiertopaikkana ilman velvoittavia palvontamenoja ja säännöksiä.