Usko, uskominen

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

RaM

Usko, uskominen

Viesti Kirjoittaja RaM »

Yleensä ihminen haluaa jonkinlaisia todisteita sen asian puolesta, mihin uskoo. Jos todisteita ei ole, niin ei helposti halua uskoa.
Jos kerron nähneeni tiikerin Espoon metsissä, niin sitä ei kukaan usko. Se ei ole olemassaolovan tiedon pohjalta todennäköistä ja siksi vaaditaan luotettavia todisteita, jotta väitteeseen voisi uskoa. Jos sanon nähneeni karhun, niin se voisi olla jo mahdollista mutta siihenkin uskominen vaatisi jonkin luotettavan todisteen esittämisen.

Luotettavia todisteita avaruusolentojen vierailuista (ns. ufo ilmiöt) maapallolla ei ole. Vaikka on runsaasti erilaisia näyttöjä, jotka kylläkin suurimmaksi osaksi on selitetty ja osoitettu joksikin muuksi kuin ufoksi, niin siltikään tiede ja ihmiskunta (muutamaa ufouskovaista a´la Rauni-Leena Luukkanen lukuunottamatta) ei niihin usko.

Kuitenkin ihminen haluaa uskoa Jumalaan. Enkeleihin. Kuoleman jälkeiseen elämään.

Miksi?

Minkäänlaista todistetta Jumalan tai henkiolentojen olemassaolosta ei ole saatu. Minkäänlaista todistetta kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole. EI MINKÄÄNLAISTA!
Silti suurin osa ihmiskuntaa on laatinut toinen toistaan eriskummallisempia uskomuksia, joita uskontojen jäsenet sitten itselleen tosiksi haluaa uskotella. Ja mikä kummallisinta, niin noille kaikille tuhansille erilaisille uskomuksille löytyy vielä runsaasti niihin absoluttisesti uskovia ihmisiä.

Ihmisellä on aina ollut tarve selittää tuntemattomia asioita. Moni asia, joka aikanaan on selitetty jumaluuksilla, on saanut tieteen edistyessä luotettavamman havaintoihin ja todisteisin perustuvan tieteellisen selityksen. Jumala on ajettu yhä ahtaammalle selityksenä millekkään ilmiölle.
Kuolema on ihmiselle suurin ja pelottavin mysteeri. Mitä silloin tapahtuu ja minne ihminen katoaa vai katoaako. Selitykset toisena jälkeen ovat olleet mitä ihmeellisempiä ja aina niihin on uskoneet selityksen laatijoiden alapuolella olevat kansalaiset. Kaipaamatta mitään muita todisteita kuin tuon heimon viisaan selitelijän näkemyksen ja 'tiedon' asiasta. Koska parempaa selitystä ei ole ollut, niin tuo on kelpuutettu.

Voidaankin sanoa, että ihminen on pyrkinyt korvaamaan tietämättömyyden uskolla johonkin suurempaan voimaan. Jumalaan.
Pelko tietämättömyyttä kohtaan on älyllisyyden seuraus. Siksi eläimen kuolema ei niinkään ihmistä kiinnosta eikä sille haluta löytää mitään suurta selitystä. On luonnollista ajatella, että eläin vain lakkaa olemasta. Omalta kohdaltaan ei tiedostava ihminen ole halunut asiaa noin yksinkertaisena asiana hyväksyä.

Tuo tuntemattoman pelko on ollut erinomainen keino hallita kansoja. Siitä asti kun yhdyskuntarakenne alkoi ensimmäisien kulttuurien alkuaikoina muodostumaan, alettiin erilaisia kuolemanjälkeisiä uhkia käyttää hallitsemisen apuvälineinä. Ja koska oli uhkia, piti niillä olla myös vastakohtia. Paratiiseja.

Toinen, kenties kaikkein merkittävin, voima uskomusten synnyttämiselle on ollut menettämisen pelko. Kukapa vanhempi ei toivo näkevänsä lastensa ja lastensalasten kasvamista sekä elämän jatkumista. Kun ihminen aikaisemmin kuoli paljon nuorempana kuin nykyisin ja usein elämä päättyi hyvin yllättäen niin lasten kuin vanhempienkin kohdalla, niin halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja ajatus mahdollisuudesta olla luopumatta rakkaimmistaan on ollut hyvä alusta jumaluuksien synnyttämiselle.

Vaikka otettaisiin olettamaksi, että olisi olemassa yksi oikea Jumala, niin kaikki nuo muut tuhannet jumaluudet ovat ihmisen itsensä luomia. 99,9 % Jumalista ja henkielämästä on siten inhimmillistä alkuperää, ihmisen mielikuvituksen omaa tuotetta. Jokaisen uskovaisen kannattaisikin miettiä oman jumaluutensa kohdalla sitä, miksi juuri se edustaisi Ainoaa Oikeaa Jumaluutta.

Kun maatilan tuottavin lehmä kuolee yllättäen, niin se ei herätä ihmisessä oikeastaan muuta varsinaista surua kuin mahdollisesti tuotantohyödyn menettämiseen liittyvän harmistumisen. Sen kuolemanjälkeistä elämää ei mieti kukaan.
Lemmikkieläimen kohdalla syntyy haikeus, mutta sekään ei liity kuoleman jälkeiseen tilaan vaan itsekkääseen ajatteluun mukavan lemmikin, sen seuran, menettämisestä.

Läheisen ihmisen kuollessa usko täysin perusteettomaan Jumalaan säilyttää kuitenkin jonkinlaisen toivon kontaktin löytymisestä joskus myöhemmin jossain muussa tiedon ulkopuolella olevassa tilassa.
Ilmeisesti osa ihmisitä on niin paljon herkempiä mieleltään, että tarvitsevat rationaalisen ajattelun sijasta tuota uskoa.
Olisi kuitenkin parempi, ettei tuo uskominen kanavoituisi vaaralliseksi luokiteltavien rahanahneidan lahkojen palvomiseksi, vaan vaikkapa alettaisiin uskomaan uuteen ulottuvuuteen elämän kiertopaikkana ilman velvoittavia palvontamenoja ja säännöksiä.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Usko, uskominen

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Avasitpa hyvän aiheen. Ihmisiä on runsaat 6 mrd, joista suurin osa uskonee johonkin. Varmaankin sillä kulttuuriympäristöllä mihin sattuu syntymään on tähänkin asiaan suuri vaikutus.

Oma uskonnollinen viitekehykseni on luterilaisuudessa, mutta jos olisin sattunut syntymään jossakin muusa uskontokulttuurin viitekehyksessä, voisin olla mikä muu tahansa: hindu, budhalainen, katolinen, ortodoksi, reformoitu, helluntailainen, Jehovan todistaja -jopa ateisti tai ns. luonnonuskontojen edustaja.

Minulla itselläni ei ole ollut sellaisia uskonnollisia kokemuksia, joista olen saanut paljonkin kuulla. En ole nähnyt mitään näkyä, en sanut mitään ilmestystä. Miksi uskon Jumalan? Pitäisihän minun tämä asaia pystyä perustelemaan, mutta ei. Tähän en todellakaan pysty, ollakseni vilpitön.

Mutta pitäähän minulla jotakin olla itselläni, vaikka en sitä pysty toisille todistamaan -ja onkin: En ole löytänyt selitystä sille, mikä sai pääni koulupokana nytkähtämään sen verran sivuun, että katosta särkynyt loisteputken lasisuojuksen kappale halkaisi vanerituolin kannen vain sekunnin murto-osan pääni nytkähtämisestä sivuun ohimoani hipaisten.

En myöskään ole löytänyt selitystä sille, miksi kone, jota käytin ja jonka ei olisi tullut pysähtyä pysähtyi jauhamattani toista takajalkaani terien aukoessa parin millin päähän reisivaltimosta ammottavan haavan.

Edelleen selittämättä on jäänyt, miksi taloudellisesta ahdingostani tietämättä sain yllättävän puhelinsoiton ja tarjouksen ottaa pariksi viikoksi lisätyötä, jolla asiani hoitui.

En myöskään osaa selittää miksi ollessani yksin ja ahdistunut, rukous on tuottanut minulle täysin levollisen mielen ja ahdistus on poistunut ja niin edelleen.

Sen vain ymmärrän, että tarvitsen itseäni korkeampaa voimaa, jonka puoleen voin asioissani kääntyä. Tätä kutsun Jumalaksi, jonka koen olevan minulle apu, lohtu ja rohkaisu. Mutta näin on ainoastaan omalla kohdallani -toisista en osaa sanoa.

Kenties juuri tämän takia olen varsin pidätyväinen ylen rinta rottingilla uskoani julistamaan. Mieluummin osoitan sen sitten auttamalla jotakuta toista kanssaihmistäni siitä sen isommalti metelöimaättä.

Mutta jotain tässä kristinuskossa täytyy olla. Olisiko ollut mahdollista sen säilyä pari vuosituhatta ja muuttua maailman valtauskonnoksi kaikesta sekularisoitumisestaan ja pirstaloitumisestaan huolimatta. On toki ihmisiä, jotka asiaa enemmälti miettimättä seuraavat sokeasti uskonnollisia johtajiaan, mutta joukkoon mahtuu niitäkin, jotka ovat asiaa perusteellisesti punninneet.

Totta puhut siinä, että monia ihmisille aiemmin - ja miksei nykyäänkin - tuntemattomia asioita on selitetty ja selitetään eksistentteinä eri jumaluuksien piiriin kuuluvina, mihin tiede on tuonut suurestikin helpotusta. Enää auringonpimennys ei ole pelottava ja mystinen.

Toisaalta luonnossakin eläin vaistoaa kuolevaisuutensa ja pyrkii saalistajaa pakoon tai etsiytyy yksinäiseen paikkaan kuolemaan. Myös ihmistä, joskin eläintä verrattomasti pitemmälle kehittyneenä, ahdistaa tietoisuus elämänsä rajallisuudesta ja minusta näyttää, etttä hän varsinkin nykyaikana, pyrkii torjumaan tämän ajatuksen mielestään.

Ennen isäntä vielä eläesään veisteli arkkulautansa ja rakenteli oman puupalttoonsa valmiiksi. Mielestäni kuolemaan suhtautuminen on muuttunut huomattavasti viimeisen sadan - sadan viidenkymmenen vuoden aikana.

Viime sodan aikana tykistökeskityksen alla tai muussa tiukassa tilanteessa osa kirosi, minkä ehti - osa rukoili. Kaiketi kumpikin omaa jumalaansa avuksi huusi. Kaiketi se pelossa auttoi.

Mutta ne todisteet puolesta ja vastaan jäänevät lopulta itsekunkin pääkopan sisäisiksi asioiksi. En tiedä, miten pitkälle tiede on ihmisen uskonnollisten tuntemusten ja kokemusten parissa päässyt, mutta sitäkin ahkerasti tutkitaan, sen tiedän ja johonkin systeemiin aivoissa sen täytyy olla yhteydessä.

Myös tuohon viimeiseen kappaleeseen kirjoituksesasi ilolla yhdyn.
Aamu
Viestit: 215
Liittynyt: 23.05.2007 20:32
Paikkakunta: Ankh-Morpork

Re: Usko, uskominen

Viesti Kirjoittaja Aamu »

RaM kirjoitti:Kuitenkin ihminen haluaa uskoa Jumalaan. Enkeleihin. Kuoleman jälkeiseen elämään.

Miksi?
Jostain olen joskus lukenut (saattoi olla jopa JT-julkaisu, en muista), että se, että ihmisellä on sisäinen tarve uskoa johonkin, on jo todiste Jumalan olemassaolosta. Jumala olisi siis jättänyt tavallaan merkin itsestään jokaiseen ihmiseen. Tämä kuulostaa minusta aika loogiselta, mutta...
Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Varmaankin sillä kulttuuriympäristöllä mihin sattuu syntymään on tähänkin asiaan suuri vaikutus.
...tämä kumoaa sen. Miten ja miksi joku toinen jumala olisi jättänyt merkkejään toisiin ihmisiin? Minusta se, että on olemassa monia uskontoja riittää jo kumoamaan "yhden tosi uskonnon". Varsinkin, kun ne kaikki luulevat sellainen olevansa. Ehkä on tarkoitettukin niin, että on eri uskontoja, miksipä se ei voisi toimia niin?

Itse olen taipuvaisempi harjoittamaan uskomista kuin uskoa (johtuneeko tämäkin länsimaisesta tieteellisestä kulttuuriympäristöstä). Olen sitä mieltä, että Jumalan tai jumalan ei tarvitse olla uskonasia; jos jumaluus on fakta, se pitää pystyä todistamaan. Toisaalta, uskon myös yliluonnolliseen, uskon ihmeisiin jos sellaisia koen, vaikka en pystyisi niitä muuten todistamaan. Uskon sellaiseen, joka tuntuu uskottavalta ts. jos minun järkeni sanoo, että se voisi teoriassa olla niin. Voiko sitä nyt sitten enää määritellä uskoksi? :roll: Esimerkiksi teoriassa haluaisin uskoa JT-oppiin, ihanaan paratiisiin ja ylösnousemukseen, mutta se vaan ei käy järkeen, ei vaikka kuinka haluaisin. En siis pysty sokeasti uskomaan, en vaikka järkeilisin, että minun ymmärrykseni ei ehkä vain riitä. Järki ja todistelut kulkevat aina mukana.
"On olemassa eräs kirous. Siinä toivotetaan:
Toivottavasti saat elää kiintoisia aikoja."
(Terry Pratchett)
Nightderanger
Viestit: 209
Liittynyt: 02.05.2007 15:41
Paikkakunta: Helsinki

Uskonnon määritelmä

Viesti Kirjoittaja Nightderanger »

Itse olen mieltänyt uskonnot yleisesti ihmisen enemmän tai vähemmän tiedostetuksi tarpeeksi "löytää" Jumala. Näin ollen kaikki uskonnot ovat epätäydellisiä ja niitä on mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen.

Paitsi Jehovalaisuus, se on bisnes eikä uskonto.
RaM

Re: Uskonnon määritelmä

Viesti Kirjoittaja RaM »

Nightderanger kirjoitti:Itse olen mieltänyt uskonnot yleisesti ihmisen enemmän tai vähemmän tiedostetuksi tarpeeksi "löytää" Jumala.
Kyseessä on lapsena opittu/opetettu tarve.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Uskonnon määritelmä

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Nightderanger kirjoitti:Itse olen mieltänyt uskonnot yleisesti ihmisen enemmän tai vähemmän tiedostetuksi tarpeeksi "löytää" Jumala. Näin ollen kaikki uskonnot ovat epätäydellisiä ja niitä on mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen.
Erääm varsin oleellisen eron olen ollut havaitsevinani kristinuskossa suhteessa muihin uskontoihin. Kaikissa muissa, paitsi kristinuskossa, ihminen pyrkiit etsimään jumalaa, lepyttämään tai miellyttämään häntä. Kiristinuskossa Jumala toimii aloitteentekijänä ja etsii itse ihmistä.

Sanahaulla miellyttää, miellyttäkää tai miellyttämään ei KR:sta löydy yhtään tulosta KR92 haulla miellyttämään löytyy yksi ja silloinkin negationa ihmisestä (Gal.1:10).

Oikeastaan vertaus tuhlaajapojastakin kertoo tästä. Siinä isä on Jumala, joka rientää eksyksissä ollutta ihmistä vastaan ehdoitta, mistä tietenkin hurskaat (isoveli) närkästyvät. Tosin tämä eksyksissä ollut, tai kuten teksti mainitsee "kuollut", on itse tehnyt aloitteen lähteä paluumatkalle. Tähänhän Raamattu kehoittaa, mutta ei se käsittääkseni esitä mitään vaatimuksia kelvollisuudesta tai Jumalan miellyttämisestä.

Kaava kulke ainakin Uuden testamentin osalta näin: yksin uskosta, yksin armosta (ei ansioista), yksin Kristuksen tähden. Tätä kaavaa en muista uskonnoista ole löytänyt.
Sivustaseuraaja (L)
Viestit: 43
Liittynyt: 06.05.2007 23:05
Paikkakunta: Hell,1st floor

Re: Usko, uskominen

Viesti Kirjoittaja Sivustaseuraaja (L) »

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Avasitpa hyvän aiheen. Ihmisiä on runsaat 6 mrd, joista suurin osa uskonee johonkin. Varmaankin sillä kulttuuriympäristöllä mihin sattuu syntymään on tähänkin asiaan suuri vaikutus.
Suurin vaikutus.


"Oma uskonnollinen viitekehykseni on luterilaisuudessa, mutta jos olisin sattunut syntymään jossakin muusa uskontokulttuurin viitekehyksessä, voisin olla mikä muu tahansa: hindu, budhalainen, katolinen, ortodoksi, reformoitu, helluntailainen, Jehovan todistaja -jopa ateisti tai ns. luonnonuskontojen edustaja."

Ahaa, ateisti kuuluu sarjaan "jopa" :)



"Mutta pitäähän minulla jotakin olla itselläni, vaikka en sitä pysty toisille todistamaan -ja onkin: En ole löytänyt selitystä sille, mikä sai pääni koulupokana nytkähtämään sen verran sivuun, että katosta särkynyt loisteputken lasisuojuksen kappale halkaisi vanerituolin kannen vain sekunnin murto-osan pääni nytkähtämisestä sivuun ohimoani hipaisten.

En myöskään ole löytänyt selitystä sille, miksi kone, jota käytin ja jonka ei olisi tullut pysähtyä pysähtyi jauhamattani toista takajalkaani terien aukoessa parin millin päähän reisivaltimosta ammottavan haavan."

Miksi sitten joku toinen vastaavissa tilanteissa on kuollut? Sattuma on sattumaa. Pitkän ajan kuluessa mitä kummallisimmat tapahtumat voivat seurata toisiaan, vaikka kausaliteettia ei olekaan.


"Edelleen selittämättä on jäänyt, miksi taloudellisesta ahdingostani tietämättä sain yllättävän puhelinsoiton ja tarjouksen ottaa pariksi viikoksi lisätyötä, jolla asiani hoitui."

Velkajärjestelyihin joutuu kuulemma kristittyjäkin...



"En myöskään osaa selittää miksi ollessani yksin ja ahdistunut, rukous on tuottanut minulle täysin levollisen mielen ja ahdistus on poistunut ja niin edelleen."

Miksi placebo auttaa todistetusti osalla ihmisistä (sairaudesta riippuen)? Mielemme on mielenkiintoinen laitos.


"Sen vain ymmärrän, että tarvitsen itseäni korkeampaa voimaa, jonka puoleen voin asioissani kääntyä. Tätä kutsun Jumalaksi, jonka koen olevan minulle apu, lohtu ja rohkaisu. Mutta näin on ainoastaan omalla kohdallani -toisista en osaa sanoa.

Joo, osalle vaimo/mies riittää ihan samaan. Asiansa kannattanee kuitenkin hoitaa itse aika pitkälle, eikä jätä niitä Allahin haltuun tms.


"Kenties juuri tämän takia olen varsin pidätyväinen ylen rinta rottingilla uskoani julistamaan. Mieluummin osoitan sen sitten auttamalla jotakuta toista kanssaihmistäni siitä sen isommalti metelöimaättä."

Kunpa useampi ihminen olisi samanlainen. Uskosta tai sen puutteesta riippumatta.


"Mutta jotain tässä kristinuskossa täytyy olla. Olisiko ollut mahdollista sen säilyä pari vuosituhatta ja muuttua maailman valtauskonnoksi kaikesta sekularisoitumisestaan ja pirstaloitumisestaan huolimatta."

Kristinusko on väistymässä hiljalleen Euroopassa, islam valtaa alaa. Onko islamissa siis jotain?


"On toki ihmisiä, jotka asiaa enemmälti miettimättä seuraavat sokeasti uskonnollisia johtajiaan, mutta joukkoon mahtuu niitäkin, jotka ovat asiaa perusteellisesti punninneet."

Jehovan todistajissakin?


"Totta puhut siinä, että monia ihmisille aiemmin - ja miksei nykyäänkin - tuntemattomia asioita on selitetty ja selitetään eksistentteinä eri jumaluuksien piiriin kuuluvina, mihin tiede on tuonut suurestikin helpotusta. Enää auringonpimennys ei ole pelottava ja mystinen."

Mutta helvetti ahdistaa useita edelleen. Mikä veisi uskonnoista pelottavuuden ja ahdistavuuden?


"Toisaalta luonnossakin eläin vaistoaa kuolevaisuutensa ja pyrkii saalistajaa pakoon tai etsiytyy yksinäiseen paikkaan kuolemaan. Myös ihmistä, joskin eläintä verrattomasti pitemmälle kehittyneenä, ahdistaa tietoisuus elämänsä rajallisuudesta ja minusta näyttää, etttä hän varsinkin nykyaikana, pyrkii torjumaan tämän ajatuksen mielestään."

Eläimiin puuttumatta, jokainen biologinen olento on säilynyt evoluutiossa vain yrittämällä pysyä hengissä viimeiseen asti. Kuolemaa olen nähnyt niin paljon, ettei se oikeastaan ahdista edes. Läheistenkin. Harmittaa vain elämän rajallisuus. Paljon täällä olisi tekemistä.

("and I think we got it all wrong anyway..." laulaa Meja)


"Ennen isäntä vielä eläesään veisteli arkkulautansa ja rakenteli oman puupalttoonsa valmiiksi. Mielestäni kuolemaan suhtautuminen on muuttunut huomattavasti viimeisen sadan - sadan viidenkymmenen vuoden aikana."

Syyttäisin länsimaista kapitalismia ja sen luomaa kulutushysteriaa. En nyt jaksa selittää enempää :)


"Viime sodan aikana tykistökeskityksen alla tai muussa tiukassa tilanteessa osa kirosi, minkä ehti - osa rukoili. Kaiketi kumpikin omaa jumalaansa avuksi huusi. Kaiketi se pelossa auttoi."

En kyllä kiroillessani kutsu mitään perkelettä avuksi...kaikilla ei katsos tosiaankaan ole mitään jumalaa. Ei, ei edes raha tms. kelpaa.

Tämä oli vain kysymyksiä ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä - asiota vain. Mielelläni mielipiteitä vaihdan.
Harry Potter,Legolas,Joulupukki,Jumala,Hammaskeiju,Kraken,Ukko jne. -saduilla on kysyntää!
Vastaa Viestiin