Veljesseura.org

Onko itserakkaus hyvä asia?

Useimmat saattavat kaihtaa ajatusta itserakkaudesta, mutta Jeesus viittasi itserakkauden tarpeellisuuteen suhteessa lähimmäisiin: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Tosiaan ihminen ei voi antaa sellaista mitä hänellä itsellään ei ole. Tuttu psykologinen klisee onkin, että pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa muita.

Miten rakkaus ilmenee?

Jeesus viittasi, että se olisi tunnusomaista hänen “oikeille” seuraajilleen. Tarkoittiko Jeesus sitä, että he muodostaisivat järjestäytyneen uskonnon, joilla olisi tuo “oikea” rakkaus?

Itse olen ajatellut, mitä rakkaus on seuraavanlaisesti:

Se on kykyä rakastaa itseään sellaisena kuin on sekä antaa toisten “lähimmäisten” olla sellaisia kuin ovat. Aito minä -aito sinä, teeskentelemätön yksilöllisine ominaisuuksineen ts. Jeesuksen määrittelemä “lapsenkaltainen, joille taivasten valtakunta kuuluu”.

Lapset ovat omia itsejään,- aitoja, vilpittömiä eivätkä pakota olemaan toisten jotain muuta kuin nämä ovat.

Mitä tapahtuu, kun pakotamme toisia olemaan sellaisia kuin haluamme?

Isänä olen huomannut, että on parempi olla pakottamatta lapsiaan johonkin tiettyyn muottiin ja antaa lapsen valita itse tukien heidän ainutlaatuisia kykyjään. Jos kasvatamme lapsemme siten, että tuemme heidän omaa kykyä ajatella ja olla oma ainutlaatuinen itsensä, lapsistamme kasvaa todennäköisemmin “kunnon kansalaisa” ja mieleltään terveempiä suuremmalla todennäköisyydellä kuin niistä, jotka yhdenmukaistetaan ajattelemaan tismalleen samalla tavoin kaikesta, sillä mitä iloa siitä todellisuudessa on kenellekään?

Arskavain kirjoitti:Isänä olen huomannut, että on parempi olla pakottamatta lapsiaan johonkin tiettyyn muottiin ja antaa lapsen valita itse tukien heidän ainutlaatuisia kykyjään. Jos kasvatamme lapsemme siten, että tuemme heidän omaa kykyä ajatella ja olla oma ainutlaatuinen itsensä, lapsistamme kasvaa todennäköisemmin “kunnon kansalaisa” ja mieleltään terveempiä suuremmalla todennäköisyydellä kuin niistä, jotka yhdenmukaistetaan ajattelemaan tismalleen samalla tavoin kaikesta, sillä mitä iloa siitä todellisuudessa on kenellekään?

Olen sitä ikäluokkaa, jolloin lasten tuli ehdoitta alistua aikuisen määräysvaltaan. Tämä tiesi pelonsekaista kunnioitusta kaikkia auktoriteetteja, kuten omia vanhempia, mutta etenkin opettajia, kohtaan. Vähäinen esimerkki: Kouluneuvos Karttunen, vanhana miehenä ja likinäköisenäkin, oli hyvin pelottavan kunnioitettava. Sattui niin, että hänen koululle saapuessaan olin ulko-ovella, jonka jo kymmentä metriä ennen aukolle saapumistaan avasin, otttaen lakin päästäni ja nöyrästi hänelle kumartaen tervehdin.

Edellisen seuraus: Kohdalleni tultuaan kovin kärttyisäksi kävi ja haukkui minut useampaan otteeseen huonosta käytöksestäni. Tämän naama punaisena nielin. Yritin olla kohtelias. Nähtävästi en ollut kyllin kohtelias. Omia lapsiani olen koettanut, mitä nyt töiltäni ehdin, armollisemmin kohdella. Ovat saaneet vapaasti valita suuntansa, joskin joistakin asioista on mielipiteitä vaihdettu, mutta ei pakottaen.

Itse kärsin tuosta "itserakkauden" puutteesta, toivottavasti eivät lapseni. Asiaa veli haasteli. Kiitos tästä avauksesta, Arskavain.

Itserakkaudella voisi ymmärtää jotain vähän koomistakin itsekeskeisyyttä, jostain syystä Al Capone ampuessaan miehen tämän rahat ottaakseen ei katsottu itserakkaaksi.

Lasten pakottamatta jättäminen sinänsä noin lyhyesti asiasta lausuttuna on oikein, mutta ehkä, jopa kyllä, lapset voi pakottaa mukaansa vastoin lapsen tahtoa oli sitten työhomma pihalla taikka hiihtoloma lumella kyseessä, mutta pakottaminen olisikin oltava asian puhuminen ja perusteleminen niin että lapsi lähtee vapaaehtoisesti, vaikka ei sitten asiasta edelleenkään pitäisi.

Ammatit on yleensäkin lapsille annettu vanhemmilta kai useammin kuin tulee ajatelleeksikaan. Ennen ammattikuntalaitos teki suutarin pojasta suutarin, pyövelin pojasta pyövelin, puhumattakaan talonpojasta, joka myös peri viljeltävän pellon, mutta nyt on jo urheilutähtiä toisessa polvessa, toki usein vanhempaansa matkien. Menestyneitä arkkitehtejä ollut, joille isä tuonut paperia ja kynää lapsena eteen ja patistanut piirtämään, niin vastenmielistä kuin se olisikin ollut.

Ei laittanut helppoa arvioita Arska tuossa, itse ei osaa sanoa.

Yleensä hallitusvallat tulevat mukaan peliin, yksilönä hyvyyden tietoisena kannattaa yrittää.

Arskavain kirjoitti:Isänä olen huomannut, että on parempi olla pakottamatta lapsiaan johonkin tiettyyn muottiin ja antaa lapsen valita itse tukien heidän ainutlaatuisia kykyjään. Jos kasvatamme lapsemme siten, että tuemme heidän omaa kykyä ajatella ja olla oma ainutlaatuinen itsensä, lapsistamme kasvaa todennäköisemmin “kunnon kansalaisa” ja mieleltään terveempiä suuremmalla todennäköisyydellä kuin niistä, jotka yhdenmukaistetaan ajattelemaan tismalleen samalla tavoin kaikesta, sillä mitä iloa siitä todellisuudessa on kenellekään?

Tällainen ajatus minullakin lasten suhteen toimisesta on, tosin olen vasta aloitteva isä.

Arskavain kirjoitti: Useimmat saattavat kaihtaa ajatusta itserakkaudesta, mutta Jeesus viittasi itserakkauden tarpeellisuuteen suhteessa lähimmäisiin: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Minua vähän hämmentää tapasi siteerata raamattua, ja yhdistää se omaan hyväksi kokemaasi elämään. Miksi itsestäänselvyyksille pitää löytää tuki raamatusta?

Kyllä ihminen tietää mitä on hyvä elämä, kun se kohdalle sattuu. Nauti siitä. Se ei ole raamatun kirjoittajien tai jeesuksen ansiota.

Vieras kirjoitti:koska rakastaa itseään joka on samaa sukupuolta.

Mestarikin rakasti miehiä, jotka hän valitsi (morsian).

Minua vähän hämmentää tapasi siteerata raamattua, ja yhdistää se omaan hyväksi kokemaasi elämään. Miksi itsestäänselvyyksille pitää löytää tuki raamatusta?

Kyllä ihminen tietää mitä on hyvä elämä, kun se kohdalle sattuu. Nauti siitä. Se ei ole raamatun kirjoittajien tai jeesuksen ansiota.

Mikä on oikea tapa siteerata raamattua?
Ehkä meillä on rajoittunut käsitys Jeesuksesta ja raamatusta, mutta jonka uskonnot ovat omineet itselleen. Ehkä Jeesus halusi opettaa juuri hyvää elämää, mutta ajatuksemme ovat hänestä aiemmin opittuja uskontojen tulkintoja. Itse koen Jeesuksen opetukset ja sanoman/olemuksen läheiseksi, mutta Jeesusta on pirusti vääristelty.

Itsensä rakastaminen on luontaista jokaiselle ihmiselle. Ainoastaan henkisesti särkyneellä voi olla sen kanssa ongelmia. Toisten ihmisten antaminen olla sellaisia kuin ovat, ei liity itsensä rakastamiseen.

Arskavain kirjoitti: Mikä on oikea tapa siteerata raamattua?
Ehkä meillä on rajoittunut käsitys Jeesuksesta ja raamatusta, mutta jonka uskonnot ovat omineet itselleen. Ehkä Jeesus halusi opettaa juuri hyvää elämää, mutta ajatuksemme ovat hänestä aiemmin opittuja uskontojen tulkintoja. Itse koen Jeesuksen opetukset ja sanoman/olemuksen läheiseksi, mutta Jeesusta on pirusti vääristelty.

En minä tietenkään mikään siteeraamisen asiantuntija ole, eli kaikin mokomin...

Tarkoitin että raamatusta löytyvät "hyvät ohjeet" ovat mielestäni itsestäänselvyyksiä, jotka kuka tahansa normaali ihminen huomaa elämänsä varrella ilman että on lukenut tai kuullut niitä mistään.

Arskavain kirjoitti:Useimmat saattavat kaihtaa ajatusta itserakkaudesta, mutta Jeesus viittasi itserakkauden tarpeellisuuteen suhteessa lähimmäisiin: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

En ymmärrä, miten Jeesus nyt niin erikoisesti viittasi itserakkauteen...
Tämä kun nyt on oppikysymys ja raamatun tulkintapuoli, niin onko mielestäsi “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” jokin uusi Jeesuksen asettama käsky?

“Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”

Huonostipa on noudatettu tätäkin Jeesuksen käskyä, puhumattakaan hänen omasta esimerkistään. Nimittäin jos olisi noudatettu, niin ihmissuku olisi kuollut sukupuuttoon.

En ymmärrä, miten Jeesus nyt niin erikoisesti viittasi itserakkauteen...
Tämä kun nyt on oppikysymys ja raamatun tulkintapuoli, niin onko mielestäsi “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” jokin uusi Jeesuksen asettama käsky?

Rakkauden määrä itseään kohtaan on mittari, joka osoittaa kuinka paljon rakastamme muita.
Uskon, että rivien välistä voi lukea asioita ja se mitä joku todella tarkoittaa on uskontojen varastama monopoli ainakin Jeesusasiassa.

Tosin kaikkien täytyy ymmärtää, että tällainen näkemys on vain minun mielipide, sillä oikeastaan oikeaa eikä väärrä ole olemassa - vain eri valintoja, joista koituu erilaisia seurauksia.

Arskavain kirjoitti:Uskon, että rivien välistä voi lukea asioita ja se mitä joku todella tarkoittaa on uskontojen varastama monopoli ainakin Jeesusasiassa.

Mulla on näköjään puutteita suomenkielen ymmärtämisessä, kun en ymmärrä vastaustasi.

Jeesus oli juutalainen ja puhui kirjanoppineen kanssa Mooseksen laista ja samasa yhteydessä sanoi nuo sanat mitä lainaat.

Laissa oli jo ollut määritelmä lähimmäisen rakkaudesta, se ei siis ollut mitään Jeesuksen omaa keksintöä, vaan hän toisti näitä lakeja kirjanoppineelle.
3.Moos. 19:
18. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.
34. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Mainio kommentti, Ariadna.

Ariadna kirjoitti:

Arskavain kirjoitti:Uskon, että rivien välistä voi lukea asioita ja se mitä joku todella tarkoittaa on uskontojen varastama monopoli ainakin Jeesusasiassa.

Mulla on näköjään puutteita suomenkielen ymmärtämisessä, kun en ymmärrä vastaustasi.

Jeesus oli juutalainen ja puhui kirjanoppineen kanssa Mooseksen laista ja samasa yhteydessä sanoi nuo sanat mitä lainaat.

Laissa oli jo ollut määritelmä lähimmäisen rakkaudesta, se ei siis ollut mitään Jeesuksen omaa keksintöä, vaan hän toisti näitä lakeja kirjanoppineelle.
3.Moos. 19:
18. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.
34. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Minun mielestäni olet ymmärtänyt puolestaan paljonkin, sillä rakkaus ja sen osoittaminen ei ollut eikä ole edelleenkään uutta, mutta lakihenkisyydessään juutalaiset olivat eksyneet tavoitteesta, jonka jeesus todellakin lyhensi perusasioihin.

Itsensä rakastamista ei tule sekoittaa itsekkyyteen vaan ajatukseni on, että kukaan ei voi antaa "kultaa" toiselle jos hänellä ei ole sitä itsellä. tietenkin kullan tilalle voit laittaa minkä sanan hyvänsä.

Toisaalta kaikki tekomme heijastavat suhteessaa siihen, miten tunnemme ts. mikä tuntuu meistä itsestämme hyvältä, joka on valitojemme/tekojemme perusta esim. todellisuudessa et tehe jotakin hyvää tekoa toisen takia vaan omatuntosi suorastaan vaatii sinua tekemään sen, jotta voisit tuntea olosi hyväksi /rakastaaksesi itseäsi.

Myönnän vaikeuden formuloida ajatuksiani ymmärrettävään muotoon; en tiedä selventääkö ajatuksiani sinulle se, että tarkoitan todellisuudessa sitä, että olemme itse vastuussa omista tunteistamme eikä kukaan toinen ja se perustuu sille tosiasialle, että tunteet syntyvät aina omista ajatuksista, joita olemme tottuneet käyttämään joko siirtääksemme vastuun käytöksestämme jollekkin muulle ulkopuoliselle tai olemalla itse vastuussa omasta käytöksestämme.

Näin ollen voimme aina valita itse, mitä olemme ja miten toimimme kulloinkin, mutta se vaatii oikeasti kovaa työtä ja henkistä kasvamista.