Veljesseura.org

Pyrkimys hallita toisia on elämän riistämistä.'

Kun pakotamme jonkun mukautumaan näkemyksiimme tai mihin tahansa, riistämme elämää tai jopa tuhoamme sitä.
Vrt. Saarn. 8:9 :
"Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. " (KR 33/38)

Hallitsemista on monen tasoista, mutta kaikki pakottaminen tms. manipulointi on toisten elämän ja valinnanavapauden polkemista ja osoitus rakkaudettomuudesta johon kylläkin kaikki syyllistyvät enemmän tai vähemmän, tieten tai tiedostomattomasti.

Onnellinen se ihminen, joka on vapaa ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan.

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Jossain mielessä hallintaa, tai pitäisikö mieluummin puhua organisoinnista, tarvitaan mutta tietysti se johtaa helposti väärinkäytöksiin.

Itse ajattelin nuorempana että hallintaa (organisointia) ei tarvita lainkaan, vrt. Rage Against the Machine, luku 10, jae 1:
"Fuck you, I won't do what you tell me!"

Mutta Siperia opettaa. Hallintaa ja hallintoa tarvitaan, muuten kaikki olisi kaaosta. Vastaanväittäjä voi mennä vaikka Zimbabween tarkkailemaan miltä näyttää kun hallinto on heikko. Kannattaa olla tarkkana valuutanvaihtopisteellä.

Yhteiskunta ja sen ihmispopulaatio tarvitsee ilman muuta hallintaa ja hallintoa.

Uskonnollisessa, hengellisessä ja maailmankatsomuksellisessa mielessä ihminen ei missään nimessä tarvitse hallintaa, päinvastoin. Minun mielestäni kaikki uskonnot ja lahkot pitäisi kieltää samantien. Ihmisille pitää toki jättää mahdollisuus tutustua uskonnolliseen dokumentaatioon, kuten vaikka raamattuun. Mutta sen julkisuudessa esiintyvät "ymmärtäjät ja tulkitsijat" pitäisi viedä navetan taakse.

Kiitos sinear hyvästä kommentista. Olet jossakin määrin oikeassa, mutta minä puhun kuitenkin ideaalista, joka on tietenkin utopiaa, koska emme voi päättää tai mmärätä muita. Voimme ainoastaan vaikuttaa omaan ja ehkä joidenkin läheistemme elämään.

Ehkä tarvitsemme organisoitua suojelua valtaa havittelevien taholta, sillä väkivalta ja sillä uhkailu on yksi tapa havitella valtaa. Myös mielipiteiden vähättely seurauksena ihmisten leimaaminen nimilapulla jonkin mielipiteen takia on mielestäni vallantavoittelua.

Otan esimerkin aivan tavallisesta elämästä, joka ei ehkä viittaa ylläoleviin asioihin, mutta olen todellakin huomannut kotonani ilmapiirin keventymistä, sillä olen aina luullut, että ajattelen lasteni parasta jos pakotan heidät tekemään tuttuja velvollisuuksia, kuten käymään ammattikoulua. "Pitää tehdä jotain", "pitää olla selkärankaa", "pitää valmistua", "ei saa heittää elämää hukkaan" tyyliset ajatukset ovat iskostuneet syvälle mieleeni ja olen huomannut niiden typeryyden, koska niissä on vaade pyytää toista tekemään ja elämään jonkin mukaan (vanhan)minun mukaan.

Parempi tapa on antaa nuoren itse valita, mitä tehdä elämällään, koska kuka voi paremmin tietää, mikä sinulle on hyväksi kuin sinä itse?

No esimerkkitapaukseni mukaan otin kannan, jossa sanoin pojalleni, joka oli selvästi väsynyt kouluunsa ja valitsemaansa alaan, että sinä saat päättää itse, miten haluat tehdä. Jos et jaksa käydä sitä koulua, niin älä käy ja mieti rauhassa, mitäs sinä haluat ja tee niin jos sinä haluat,

Pienet lapset haluavat tedä kaiken itse ja ovat innokkaita kaikkeen mahdolliseen, mutta missä tapahtuu tämä muutos niin, että meidän elämästä tulee monesti täynnä epämielyttäviä velvollisuuksia?

Arskavain kirjoitti:Pienet lapset haluavat tedä kaiken itse ja ovat innokkaita kaikkeen mahdolliseen, mutta missä tapahtuu tämä muutos niin, että meidän elämästä tulee monesti täynnä epämielyttäviä velvollisuuksia?

Tämä se vasta mielenkiintoinen kysymys onkin. Missä vaiheessa elämästä tulee osittain "epämiellyttävä"? Voisi kuvitella että yhteiskunnalla on jotain tekemistä tämän kanssa.

Tätä voisi ehkä lähestyä siitä näkökulmasta, että nuori ihminen ei välttämättä tiedä mikä hänelle on parhaaksi. Mitä jos lapsi sanoo että ei halua oppia lukemaan? En näe tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin "pakottaa" lapsi oppimaan lukemista.

Missä vaiheessa nuoren ohjaamisesta ja "hallitsemisesta" tulisi luopua? En tosiaankaan tiedä. Luulisin että vanhemman velvollisuus on esittää oma elämänkokemukseen perustuva näkemyksensä ikäänkuin vastavoimana nuoren mahdollisesti naiiviin käsitykseen asioiden todellisesta tilasta. Loppujen lopuksi itse kukin meistä päättää itse omasta elämästään, vaikka äiti lapsestaan pappia toivoi.

Yleensäkin pitäisi opettaa (ja myös itse opetella) erilaisten näkemysten ja toisten ihmisten mielipiteiden kunnioittamisen arvo --> se että joku sanoo mielipiteen, ei välttämättä (tai edes todennäköisesti) tarkoita että sinua yritetään hallita.

Jehovantodistajavanhemmatkin luulevat tekevänsä parhaansa ja pakottavat kokouksiin jne.. aiheuttaen ahdistusta. Jos lapsi tai yleensä kuaan ei halua tehdä jotakin on se mielestäni seurausta ahdistavasta käytöksestä/vallan väärinkäytöstä. Jos antaa lapsen itse valita, on oppimistapahtuma miellyttävämpi ja osoitus arvostuksesta toisen mielipiteisiin, jotta oikealainen omanarvontunto voisi kasvaa.

Kyllähän nuori haluaa oppia lukemaan, myönteisyys on ainoa tapa, tavataan iltasadun otsake, opetellaan omat nimikirjaimet, nimi. Sovitaan jostain kivasta kun on mallin mukaa tehty rivi kirjaimia.

Lapsen tarvitsee kokea kaikki perheenjäsenenä. Kun täytetään viranomaisille papereita, oli vero- tai mitä muuta hyvänsä, niin lapselle sanotaan asia kertoen lyhyesti ja aiallisesti ja ystävällisesti eikä sen jälkeen sallita häiritsemistä, eikä itseltä vihastumista edelleenkään. Lapsi oppii. myös tavoille

Kun on lapsen aika, lapselle tulee olla hauska, vitsikäskin, lapsi ottaa mielellään iälleen sopivia haasteita, etsii pääsiäismunia jo hyvinkin nuorena, samoin kokoaa palapeliä, eikä tässä ehkä hyväksykään apua.

Kouluasioista tarvitsee kysellä kiinnostuneena, käydä läksyjä ja kirjoja lävitse, jolloin asioiden tärkeys tulee selväksi nimenomaisesti sanomattakaan.

jne

Vieras kirjoitti:

myönteisyys on ainoa tapa

Näin minäkin uskon. Tosin jos lapsi haluaa mennä suinpäin kadun ylitse, on aivan oikein käyttää "manipuloivaa" valtaa lapseen ja korottaa ääntään, jptta suojelee lastaan onnettomuudelta. Manipuloiva valta tulee olla työkalu, mutta ei itsetarkoitus.

Mutta sellainen asia on väärin jos hauamme, että lapsi tai nuori tekee jotakin, koska me haluamme. Silloin syömme lapsen omaa arvostelukykyä, sillä uskon, että ihminen tai tsääs tapauksessa lapsi pystyy hämmästyttäviin asioihin jos vain annamme mahdollisuuden ja uskomme häneen, sillä terve lapsi uhkuu itseluottamusta, joka tulee säilyttää...

Arskavain kirjoitti:Mutta sellainen asia on väärin jos hauamme, että lapsi tai nuori tekee jotakin, koska me haluamme.

Jos haluaa tehdä oikein, niin ei varmaankaan väärin ole että lapsikin tekee niin.

toolman kirjoitti:Jos haluaa tehdä oikein, niin ei varmaankaan väärin ole että lapsikin tekee niin.

Kumman elämää lapsi elää mielestäsi`?

Arskavain kirjoitti: Mutta sellainen asia on väärin jos hauamme, että lapsi tai nuori tekee jotakin, koska me haluamme. Silloin syömme lapsen omaa arvostelukykyä, sillä uskon, että ihminen tai tsääs tapauksessa lapsi pystyy hämmästyttäviin asioihin jos vain annamme mahdollisuuden ja uskomme häneen, sillä terve lapsi uhkuu itseluottamusta, joka tulee säilyttää...

Hienosti sanottu, olen täysin samaa mieltä. Kunpa vain osaisi olla lapsellensa tuollainen vanhempi...vaatii pirusti nöyryyttä, itsetutkistelua ja rakkautta.

Arskavain kirjoitti: Kumman elämää lapsi elää mielestäsi`?

Varmaan yksi elämä riittää, tässä tapauksessa.

Kyllä se perusasia on rakkaus, jonkas tuntiessaan lapsi esim. haluaa pestä hampaansa koska vanhempikin niin tekee. Herätä lapsi esim. katsomaan uuden vuoden raketteja ja lapsi tietää taas että häntä tosiaan ajatellaan.

Virheitä, pikku virheitä tekee jokainen eikä niistä lasta pidä syyllistää. Jos paljastaa salaisuuden liian nuorelle (mitä äiti saa lahjaksi) ja lapsi sen kertoo äidille, on paljastunut isän oma pikku virhe arvostelukyvyssä.

Se on silläkin lailla nimittäin että perhe-elämä koostuu hyvin paljosta määrästä hyvin pieniä asioita.

Vieras kirjoitti:Kyllä se perusasia on rakkaus, jonkas tuntiessaan lapsi esim. haluaa pestä hampaansa koska vanhempikin niin tekee. Herätä lapsi esim. katsomaan uuden vuoden raketteja ja lapsi tietää taas että häntä tosiaan ajatellaan.

Kyllähän se niin on, katsoo vain raketit valveilla niin ettei herätä hyviä unia.

toolman kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Kyllä se perusasia on rakkaus, jonkas tuntiessaan lapsi esim. haluaa pestä hampaansa koska vanhempikin niin tekee. Herätä lapsi esim. katsomaan uuden vuoden raketteja ja lapsi tietää taas että häntä tosiaan ajatellaan.

Kyllähän se niin on, katsoo vain raketit valveilla niin ettei herätä hyviä unia.

Kaikkein hienointa olisi laittaa lapsi raketin kyytiin. Näinollen hän näkisi maailmaa vähän eri näkökulmasta, ja vanhempikin saisi jonkinlaisen käsityksen lapsen selviytymiskyvystä yllättävässä tosielämän tilanteessa.

hienointa olisi laittaa lapsi raketin kyytiin.
Tuotahan minäkin ajattelin. Venäjällä on järjestetty niitä reissuja, mutta hinta on kai miljoonissa. Voihan sitä lasta kuitenkin lohduttaa, että jos olisi miljoona, niin laittaisin sinut avaruusrakettiin.