Veljesseura.org

Tikkurilan Betelin muonahankinnat ? Siis mistä päivittäinen ruoka hankitaan Betelissä työskenteleville ?

Onko tarkempaa tietoa tästä muonahankinnasta, kilpailutuksesta tai jopa omasta tuotannosta ?

- mistä tukku-ryhmästä tai miltä valmistajalta/jilta, tai jos useimmista niin mistä ja prioriteetti ja millä perusteilla ? Onko Betelillä mahdollisuus kerätä plussaa "kortilla" näistä hankinnoista ?
- suomalainen vai ulkomainen (vaikka nyt maito esimerkkinä)
- luomutuote , oma vaiko kotimainen vaiko ulkomainen vaiko ollenkaan
- suoritetaanko kilpailuttamista ?
- ovatko jossakin osa-alueella suoraan tuottajina jotkut vilpittömät Jehovan Todistajat ?

Onko tietoa näistä hankintakuvioista tarkemmin ?

Sen tarkemmin en osaa sanoa mistä he raaka-aineensa hankkivat, mutta kyllä ruoka tehdään itse.

Amerikassa heillä on omat pellot sun muut mistä saadaan esim. perunoita, sipuleita ja omenoita. Tänne asti käytäntö ei ole ihan kehittynyt.

äänilaiteveli kirjoitti:Sen tarkemmin en osaa sanoa mistä he raaka-aineensa hankkivat, mutta kyllä ruoka tehdään itse.

Niin, voisin varovaisesti miettiä että esim.makarooni-hernemaissipaprika-jauheliliha epämääräinen mössö ehkä voisi olla toki mahdollista valmistaa itse ja ehkä/tai sitten ei jopa halvemmalla kuin joku vastaava jonkun toimittajan lämmitystä vaille oleva suur-tukku-suurkeittiötuote-kuluttajatuote.

Työvoimakustannukset, Betel, ovat kuitenkin poissuljettuja oli muonamateriaali mitä tahansa tai mistä hankittua tai itse tehtyä. Kuitenkin välilliset kustannukset ovat olemassa, kuljetus, materiaali ja kaikki Betelin ulkopuoliset kustannukset. Toki kuljetuskustannukset voidaan kuvainnollisesti piilottaa hoitamalla itse kuljetukset Betelin toimesta.

Humoristisesti mielenkiintoinen asia Beetelin yhteydessä on se, että tavaraa tilataan Saatanan vallassa olevilta maailmallisilta tai ehkä joissakin tapauksissa vilpittömiltä veljiltä/sisarilta jotka hommaavat tavaran Saatanan vallassa olijoilta. Tästä poislukien vilpittömien Jehovan Todistajien tai Betelin omavarais/luomu-tuotteet joihin Saatanan vallassa olijoilla ei ole mitään osaa eikä arpaa tuotantoketjussa/kuljetusketjussa/oheisketjussa.

Odotellaan veli viisaimpien tietoa.

Valistunut arvaukseni: Elintarvikehankinnat kilpailutetaan ja hankitaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Tämä pätee ainakin kunnallisissa hankinnoissa, missä lisäksi paikalliset yrittäjät ovat läheisyytensä vuoksi huomioonotettavat tarjoajat. Noissa hiiri-maissi-paprika-tuotteissa myös ulkomaiset tuottajat pärjäävät. Muistini mukaan teollisuuspakkausten koko vaihtelee noin 10-25 kg:n rajoissa. En välttämättä sulkisi pois yhteishankintoja maailmallisten kanssa. Tämähän on kustannuskysymys.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Tämähän on kustannuskysymys.

Vähän OT:ta.

Käytännössä Seura kuvainnollisesti kaivaa kustannukset, olivat sitten suuria tai pieniä, vilpittömien Jehovan Todistajien selkänahasta kuvainnollisilla vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Porkkanana toki voivat toimia:"tulisiko, pitäisikö, mitä meidän pitäisi ajatella, eikö olisi suurenmoista, olisitko valmis, lahjoitukset..."

OT Off

Mitä vähemmän sapuskaan menee, sitä suuremman osan tuotosta Betel saa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Valistunut arvaukseni: Elintarvikehankinnat kilpailutetaan ja hankitaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan.

Jos kahvi lasketaan elintarvikkeeksi, niin olet oikeassa. Tikkurilassa on käytetty Pauligilta ostettua kahvia, joka on uudelleenpakattu vioittuneiden pakkausten ja muuna sellaisena sekoituksena. Kahvin - nyt jo eläkkeellä olevan - myyjä kertoi tehneensä kauppaa nimenomaan Erkki K:n kanssa. Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta ko. myyjän asunnon valot näkyvät romuhuoneeni ikkunasta öiseen aikaan.

Mitä leikkiä laitoksessa kahvista lasketaan ?

Armeijassa laskettiin ennen leikkiä että sen kahvisäkissä lukisi "vangeille ja sotilaille" mikä ei ollut totta eikä kahvissa sinänsä moittimista.

Kahvin myynnissä kuulema yritetään mielikuvamainontaa tai jotain sen tapaista, mikä tarkoittaa, että kahvikupposta juotaessa tulisi mieleen mainoksen miljöö, tunnelma ja tunteet ja että siis kahvia ostettaessa oikeastaan valittaisiin sopiva mainostunnelma.

Teroitetaanko Peetelissä että tässä säästetään jätekahvia hörppimällä, ja että asiaan tulee myös eläytyä ?

Vieras kirjoitti:Mitä leikkiä laitoksessa kahvista lasketaan ?

En osaa sanoa, vahvistin kahvin osalta kuuleemani, liittyen väitteeseen, että "elintarvikehankinnat kilpailutetaan ja hankitaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan."

Vieras kirjoitti:Armeijassa laskettiin ennen leikkiä että sen kahvisäkissä lukisi "vangeille ja sotilaille" mikä ei ollut totta eikä kahvissa sinänsä moittimista.

Vähän OT, mutta olen nähnyt näkkileipäpaketissa lukeneen "Vangeille ja varusmiehille". Kahvista ei minulla ole tietoa.

OT:ta tämäkin, tai osittain.

Suomessa jaetaan ruoka-apua (EU:n säädösten mukaisesti). Mikään ei ehkä varmaan estäisi beeteliläisiä hakemasta "keisarin laki" alaisuudesta ruokakassia. Ymmärrän kyllä että beeteliläiset eivät hakisi kirkon tarjoamasta mitään.

Ai niin nyt unohdin, Vekehän mainitsi valtiollisesta tuesta että mikäli se kuvainnollisesti tulee kuin manulle illallinen niin se on ok. Mutta jos sitä pitää hakea, niin sitten ei. Eikähän tässä saata olla taustana se, että Seura Fin joutuisi antamaan hakemuksessa tarkempia tietoja. Joka ei ilmeisesti seuralle sovi.

Joten vinkki Seuralle, vilpittömille Jehovan Todistajille ja kaikille beeteliläisille. Siitä vaan hakemaan yksityishenkilönä valtion ruoka-avustuskasseja. Nehän voi lahjoittaa Beetelin käyttöön. Eikä kukaan kysele mitään. Sen kun hakee ja lahjoittaa Seuralle. Eiköhän sadoista kaurapuuropakkauksista joksikin aikaa aamupalaa valmisteta Beettelissä.
Ja mikä parasta tässä lahjoituksessa voisi olla : Ne ovat vain yksittäisten vilpittömien jehovan todistajien omia henkilökohtaisi lahjoitus-ratkaisuja..voisin kuvitella tai kuvainnollisesti ajatella.

Osittainen OT off.

Muonahommista ei ole tietoa, mutta eiköhön ainakin makkarat ostettu 70-luvulla sieltä Helsingin Kauppiaiten Makkara yhtymästä vai mikä se firman nimi nyt oli. Eikös sen firman makkaralenkkiä kutsuttu HK lenkiksi. Minua poikana ihmetytti, että mistä esimerkiksi Savolaiset Jehovan Todistajat ostivat makkaransa, sillä Helsinkin Kauppiaiten makkara oli kuulma se ainoa makkarantekijä joka oli luvannut olla käyttämättä verta makkaran valmistuksessa. Metwurstia sai myös syödä.Eli ehkä ne Savolaiset söi sitten vaan metwurstia. Metwurstin valmistuksessa kun ei kuulma voinut käyttää verta. Siellä Helsingin Kauppiaitten makkaratehtaallahan oli monta Jehovan Todistajaa töissä.
Minulle tuli lapsuudesta mieleen seuraava juttu tässä pari päivää sitten kun vaimo halusi "Stornoway Black Buddingia", joka on verimakkaraa.
Nimittäin Kangaanpään Erkki kertoi meille lapsille silloin 60-luvulla, kuinka hän oli ollut vieraana talossa missä tarjoiltiin verilättyjä. Hänen mielestään ne olivat olleet niin kauniita, että hän ei ollut voinut sanoa talon emännälle: "ei kiitos, olen Jehovan Todistaja ja siksi en syö verilättyjä". Sen sijaan hän oli pistänyt ne piiloon tuvassa olleen iso ruukkukukan lehtien alle.

Tanskassa on siivousalan tukkukauppa, jonka Jehovan Todistaja johtajan minä hyvin tunsin työasioitten takia ollessani maissa hommissa. Hän tienasi suurimman osan liikevaihdostaan myymällä siivousalan tuotteita Tanskan ja Ruotsin JT-valtakunnan saleille, Beeteleille sekä Jehovan Todistaja siivous- ja ikkunanpesu firmoille. Hänen siivouskemikaalit tulivat Saksasta isoissa säiliöissä joista hän sitten valutti ne pienempiin kanistereihin. Minäkin ostin silloin tällöin kemikaaleja häneltä, mutta se oli enemmänkin sentakia, että hän oli todella mukava kaveri. Ja yleensä saimme pitkät Raamattuaiheiset keskustelut vaikka hän oli vanhin ja minä Luopio. Meidän firma ei kuitenkaan voinut käyttää hänen tuotteitaan vakituisesti, koska me käytimme ainoastaan tuotteita joiden alkuperä oli täysin selvillä ja jotka eivät saastuttaneet kohtuuttomasti luontoa. Sekä meidän kemikalejen käyttö oli niin suurta, että ostimme suoraan tehtaalta ilman välimiehiä.
Muutama vuosi sitten tämä veli myi firmansa maailmalliselle yksityisyrittäjälle. Mielessäni kävi, että toivottavasti tuo maailmallinen firman ostaja huomaa mistä suurin osa liikevaihtoa tulee. Sillä ei ole varmaa, että Jehovan Todistajat ostavat enää samasta firmasta, kun omistaja vaihtuu maailmalliseksi.

Tämä sama JT tukkukauppias osti myös siivousalan tuotteita ( ikkunanpesu tikapuita) Kanadasta firmalta jonka omistaja oli Jehovan Todistaja. Muistan kuinka hän kerran leveili kuinka oli saanut todella suuren ruotsalaisen firman asiakkaakseen sillä, että siinä firmassa oli ostopäällikkönä Jehovan Todistaja. Minua tuo ihmetytti, koska tämän tukkukauppiaan tuotteiden alkuperä oli hyvin arvelluttava. Ja yleensä isot firmat ovat hyvin varovaisia, että eivät käytä aineita jotka saastuttavat luontoa lian paljon.

Vai niin kansainvälistä on jt:ien kauppaverkosto.

Yritysten hankinnoista vastaavat ovat tietysti työsuhteessa ja periaatteessa hankinta tulisi olla aina olla paras firmalle, vaikka sisäinen tarkastus ei hankintaa kohtaisi esim. yhtenä syynä että se alittaa jonkin hintarajamäärän. uskoisi olevan työsuhteen purkamisperusteen käsillä jos syrjäytetään paras vaihtoehto (halvin ja täysin hyvä) sen vuoksi että saadaan ostettua "meikäläiseltä".

Ympäristökysymykset saattavat olla yrityksen eettisissä säännöissä, jos yrityksellä sellainen on. uutisten kautta sellainen käsittys, että eettisyys on suurissa asioissa tarkempaa, esim. juuri puun suhteen yrityksellä periaatteena että ei osteta sukupuuttouhanalaista puuta taikka varotaan luonnonsuojelualueelta rikoksella otetun puun ostamista. Onko puutavarassakin joku green peace -leimaus tai muu järjestelmä ?

Nimenomaan saasteista ei tietoa, arvioisi uutisten tuoman käsityksen perusteella että uutiskynnyksen ylittyessä yritys voi helposti lausua että "emme tienneet...."

Vieras kirjoitti:Onko puutavarassakin joku green peace -leimaus tai muu järjestelmä ?

Käytössä on muutamia rinnakkaisia järjestelmiä, joista FSC lienee tunnetuin. Muita käytettyjä PEFC, SFI ja CSA. Jonkin verran puualan asiantuntemusta omaavana voin sanoa niiden olevan yhtä tyhjän kanssa. Ainoa ero sertifikoimattomaan puutavaraan on se, että puutavara on kaadettu paikallisten viranomaisten luvalla. Paikallisten viranomaisten leima ei tosin takaa puutavaran eettisyyttä millään tavalla. Sademetsät kaadetaan ja alkuperäisväestö karkotetaan joka tapauksessa. Ainoa ympäristöteko on olla käyttämättä eksoottisia puulajeja.

Suomi on muuten maailman suurimpia parketin valmistajia. Määrä ei tosin takaa laatua.

Bergerac kirjoitti:

äänilaiteveli kirjoitti:Sen tarkemmin en osaa sanoa mistä he raaka-aineensa hankkivat, mutta kyllä ruoka tehdään itse.

"Työvoimakustannukset, Betel, ovat kuitenkin poissuljettuja oli muonamateriaali mitä tahansa tai mistä tahansa"

Perserakki toteaa, että 150 ihmistä (Suomessa) työskentelee ilman kustannuksia ympäri vuoden. Se siitä ko. kaiffarin ajatuksien ulottuvuudesta. Pidemmän aikaa nimimerkkiä seurattuani huomaan, että paljon melua tyhjästä.