Veljesseura.org

Ideana olisi siis kertoa millaista kaksoiselämää olet (tai vaihtoehtoisesti joku läheinen ystäväsi) on mahdollisesti viettänyt ollessaan vielä Jehovan todistaja.

Millaisia ajatuksia toimintasi herätti silloin itsessäsi (jopa joissain muissakin)? Painoiko omatunto?

Jäitkö toiminnastasi kiinni? Millaisin seurauksin?

+ jos muistuu mieleen mitä silloin jt aikana porukka harrasti


Jos itsestäni mainitsisin sen verran, että silloin joskus ylä-asteella ensin kokoukseen lukemaan aineistoa ja viittailemaan ahkerasti, ja sieltä suoraan maailmallisen tyttöystävän luo harrastamaan vähemmän suositeltuja käytäntöjä. Ja hiukan myöhemmin kokouksen jälkeen mahdollisimman nopeasti röökille. Aluksi otti hiukan omatuntoon, mutta kyllähän se helposti ja nopeasti turtuu.

ps. sanokaa jos tämä on aivan turha ketju.

äänilaiteveli kirjoitti:ps. sanokaa jos tämä on aivan turha ketju.

Tämä on hieno avaus, älä huoli. Palaan asiaan omine muisteloineni vähän tuonnempana...

Anna mennä vaan.

Minähän en kaksoiselämää viettänyt, enhän. (Mitä nyt en uskonut firmanoppeihin enää edes yläasteella.)

Röökinpolttoa, ryyppäämistä, baareissa käyntiä... Ei oikeastaan omatunto alun jälkeen painanut, tosin en mä tuota kovin kauaa viettänytkään. Tupakasta muutaman kerran jäin kiinni, sain aina komiteassa puhuttua niin ettei tullut monoa. Muista en oikeastaan jääny koskaan kiinni, tai ainakaan todistajia ei ollu riittävästi

Mulla ei oikein ollut muuta selviytymismahdollisuutta kuin aloittaa kaksoiselämä ja vanhemmille valehtelu jo ala-asteikäisenä. Aluksi jouduin valehtelemaan mieltä painavista kysymyksistä liittyen uskontoon ja kaikkiin vähänkin maailmallisiin juttuihin, kavereiden luona käynneistä, diskoista, pojille kirjoitteluista.. Ammattikouluun päästessä olin jo patologinen valehtelija, valehtelin kaikille ja kaikesta. Minut (kuten varmaan moni muukin) on opetettu kertomaan vain se mitä muut haluavat kuulla. Siitä tavasta on vaikea päästä eroon.
Kaksoiselämääni sisältyi lähinnä pojat ja niiden kanssa harrastettavat jutut ja juominen, tupakkaa en oo koskaan käyttänyt (oon kyllä koittanut opetella mut en vaan osaa! ) Seksi on ainoa joka mut on vienyt vanhimmiston eteen, kahdesti. Toinen kerta johti erottamiseen (koska en jaksanut katua tekojani), palasin takaisin vajaa vuotta myöhemmin (perheeni takia).
Eläissäni en ole voinut olla täysin rehellinen perheelleni. Nyt kun uskaltaisin kertoa asioistani, he eivät halua kuulla.

Onhan kaksoiselämää tullut vietettyä, kaikki kaverit kun olivat maailmallisia ja heidän kanssa pyörin, kuten normaali nuori tekee. En kokenut tekeväni väärin vaan eläväni niin kuin normaali nuori. En toisaalta yrittänyt mitenkään piilotella tekemisiäni, eli omatuntoni ei painanut pätkääkään. Muutenkin siinä vaiheessa "mukanaolo" oli pelkkää mielistelyä, eli ei sillä ollut minkäänlaista merkitystä edes.

Kyllä se sitten alkoi näkyä aika hyvin läpikin, ettei jaksanut enää "feikata" täysillä, eli leikkiä salilla muuta kuin mitä oikeasti on. Siitä joutuikin komitean eteen muutaman kerran, lähinnä maailmallisen pukeutumisen takia. Salipukeutumiseni oli rennompaa mitä vaadittiin ja bongasivat vanhimmat minut kaduiltakin välillä maailmallisissa vaatteissa, mikä herätti vanhimmissa paheksuntaa (irokeesi ja niittirotsi).

En siis suoraan kertonut, missä mennään, mutten sitä peitellytkään sen enempää enkä todellakaan kokenut ongelmia omastatunnostani.

Selma kirjoitti:Nyt kun uskaltaisin kertoa asioistani, he eivät halua kuulla.

Menisikö kirje perille.

Selma kirjoitti: Eläissäni en ole voinut olla täysin rehellinen perheelleni.

Huoh, tuttu tunne... Vaikea kuvitellakaan kuinka raskasta on ollut saada monoa ja tulla vielä takaisin (kaikkine katumusharjoituksineen) perheen takia. Jospa perheesi joskus vielä tajuaisi kuinka paljon heitä rakastat, kun oot ollu noin paljon valmis kestämään heidän takiaan. Vaikka eipä JT:t sitä noin osaa ajatella. Voimia kuitenkin sulle ja toivottavasti saat vielä joskus perheesi takaisin.

Olen vieläkin vaan todistaja, avustava palvelija.

Salilla muka ollaan by the book.
Muulloin ei ollenkaan.
Juotu on liikaakin, naisissa käyty myöskin maksullisissa, röökiä poltettu vaikka se ei jäänyt tavaksi kun en tykkää.
Baarit nyt on sillä lailla tuttuja että tietävät jo kaataa valmiiksi sitä mitä tilaan. Hyviä kavereita siellä tiskin takana.
Kaikenlaisissa juhlissa on käyty, synttäreillä ym.
Kiroilen aika lailla.
Enkä usko jumalaan.
Omatunto ei soimaa, olen oma itseni.
Oma perhe on siis ainoa syy miksi roikun.

Ohhoh.

Mutta syy miksi roikut ei ole ollenkaa huono. *kokemusta*

Kaksoiselämä on luonnollisesti luopioiden elämäntyyli.
Kun heidät on erotettu seurakunnasta, niin ketä he yrittävät pettää seuraavaksi.
Voiko tällaisiin ihmisiin yleensäkään luottaa missään asiassa.
"Luopio on luopio, vaikka voissa paistaisi"

Niinhän se on että tuomittu on Luopio ja tuomari on Luopio. Nuoli vasempaan.

"Luopio on luopio, vaikka voissa paistaisi"

Mutta tämähän pitäisi sanoa jo alkukontaktissa, kun asunto kehutaan ja oven avaaja imarrellaan sekä ruvetaan rakkauspommitustyöhön. Että sitten jos pystyt itsellesi sanomaan että olet pettynyt ja huijattu, niin saat ikuisen poltinmerkin ja onneksi (vahingoniloa) kaikki ihmissuhteesi lahkon ulkopuolisiin ihmissuhteisiin on saatu katkaistua, että sillä lailla, pitäisi ajatella kahdesti kannattaako luopioitua, ja sitten jos jätät eroamatta, niin ollaan perin lipevätä lahkolaistasta meitin lahkolaisten puolestakin.

Näinhän se on kirjoitti: Voiko tällaisiin ihmisiin yleensäkään luottaa missään asiassa.
"Luopio on luopio, vaikka voissa paistaisi"

Niin, jehovantodistajiin sen sijaan voi luottaa esim siinä että he eivät hylkää perheenjäseniään tiukankaan paikan tullen, vaikkapa jos joku eroaisi seurakunnasta, eiks ni ? Toisin kun kaikki saatanalliset maailman ihmiset.

Ja WC-seuraan voi luottaa kuin kallioon. Sillä sehän ei mene "edelle sen mitä on kirjoitettu". Eikä esim ennustele maailmanloppuja joita ei koskaan ole tullut eikä tule.

Näinhän se on kirjoitti:Kaksoiselämä on luonnollisesti luopioiden elämäntyyli.
Kun heidät on erotettu seurakunnasta, niin ketä he yrittävät pettää seuraavaksi.
Voiko tällaisiin ihmisiin yleensäkään luottaa missään asiassa.
"Luopio on luopio, vaikka voissa paistaisi"

"Älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi" No juu laimee provo kyllä...