Veljesseura.org

Olen siis vielä JT-kirjoilla (perhesyistä), kokouksissa enkä muissakaan toiminnoissa en ole ollut enää vuosiin. Enkä muutenkaan usko enää mihinkään opetuksiin. Eräs vanhin (jota en edes oikeastaan tunne) olisi kovin innokkaasti tulossa mun luo "juttelemaan".En haluaisi päästää häntä tänne, koska mä tiedän tasan tarkkaan mitä sillä on sanottavana. Miten olisi järkevintä toimia, jotta voisin jatkaa hiljaiseloani (virallisesti siis JT:nä) rauhassa ? Sanoako suoraan kun se seuraavan kerran tulee tohon ovelle et mua ei kiinnosta jutella, tiedän kyllä asioista ihan riittävän paljon ? Vaiko päästää sisään, kuunnella jaadijaata ja ottaa vaikka uusimmat lehdet ja toivotella hyvää jatkoa. En oo kovin innostunut myöskään selvittämään hänelle lahkon epäkohtia ja alkaa vääntämään niistä. Aivopestylle on aivan turha sanoa mitään niistä. Ja mitä luulette, miten käy jos vaan sanon et mua ei kiinnosta jutella ? Alkaako entistä kovempi ajojahti vai voisko ne oikeesti jättää mut rauhaan ?

Ei ole turhaa sanoa, ongelmana on löytää sanamuotoja joihin ei ole valmiita vastauksia varastossa vaan jotka vaatisivat ajattelemaan.

Lehtien vastaanotto pelkästään tuo onnistumiskokemuksen, jonka varassa puurtaa eteenpäin.

Helpointa olisi valmis strategia, esim. ottaa netti esiin ja auki sopivista puheenaiheista joita riittäisi siten että hän olisi se periksiantava lopulta. Hänen ei tulisi antaa puhua tolkuttomia, vaan keskyettää ja sanoa vaikka että kun ei kerran itse kysymykseen ollut vastausta, niin seuraavaksi...

Vanhan kirjallisuuden näytteiden....

Tsemppiä

Hyvä kysymys.
Itse varmaan toimisin niin, että sanoisin veli vanhimmalle ottavani itse yhteyttä jos/kun haluan asioista heidän kanssaan jutella. Kohteliaasti mutta jämäkästi siis 'kiitos, mutta ei kiitos'.
Vaikka vanhimmat osaavatkin olla sitkeydessään helposti kotirauhan häirinnän asteella, uskoisin (tai ehkä lähinnä toivoisin) aikuisten ihmisten puhetta sen verran ymmärtävän, että jättävät oikeasti rauhaan.

Mag Mell kirjoitti:Hyvä kysymys.
Itse varmaan toimisin niin, että sanoisin veli vanhimmalle ottavani itse yhteyttä jos/kun haluan asioista heidän kanssaan jutella. Kohteliaasti mutta jämäkästi siis 'kiitos, mutta ei kiitos'.
Vaikka vanhimmat osaavatkin olla sitkeydessään helposti kotirauhan häirinnän asteella, uskoisin (tai ehkä lähinnä toivoisin) aikuisten ihmisten puhetta sen verran ymmärtävän, että jättävät oikeasti rauhaan.

Joo, näin itekin vähän ajattelin. Toisaalta, tekis mieli latoa täyslaidallinen oppimiani totuuksia lahkosta, mut mitäpä se loppujen lopuksi hyödyttää, kyllä ne asiat on jokaisen netistä luettavissa jos kiinnostaa ja haluaa ottaa asioista selvää. Mut vaan leimataan luopioksi ja tiedä vaikka alkaisivat miettiä monottamista, tosin en tiedä voiko tolla perusteella vielä kengänkuvaa saada persuksiin. Tärkeätä on oikeastaan vaan se että saisin elää rauhassa elämääni lahkon kirjoilla, erottaminen tai eroaminen ei tule kysymykseen (vielä). Silleen tosin kyllä sais olla rauhassa

Vieras kirjoitti: Vanhan kirjallisuuden näytteiden....

Hehe, hieman aavistelinkin että tätä ehdotettaisiin Tuo olis kyllä oiva vaihtoehto, jos ei olis mitään väliä sillä että erotetaanko mut ja mitä minusta ajatellaan lahkossa. Oon joskus miettinyt että sitten kun viimein pääsen kokonaan lahkosta eroon ni järjestän kyllä pienimuotoisen kampanjan "vanhan kirjallisuuden näytteiden" levittämiseksi todistajien postilaatikoihin.

Mun strategiani oli jättää vastaamatta soittoihin / soittopyyntöihin / viesteihin ja olla avaamatta ovea. Sitkeitä heppuja olivat kyllä.. Monta kuukautta tää jahti kesti.

Ehdotan Selman keinoa, mutta jos vanhimmat pääsevät änkeämään luoksesi, sano olevasi masentunut. Kiitä käynnistä, sano olevasi väsynyt ja että otat yhteyttä itse sitten, kun siltä tuntuu.

Sanot vaan kohteliaasti, että tiedän nämä asiat varsin hyvin ja et halua keskustella niistä sen enempää. Kiitos kuitenkin ja näkemiin. (ja siinä välissä tuikkaat sille pari vanhaa seuran kirjallisuuden näytettä) Niin mä tekisin. Ei heillä siinä vaiheessa käy mielessäkään mikään erottaminen tai muu vastaava.

Mutta valinta on ihan sun oma. Tee niinkuin hyvältä tuntuu.

"sano olevasi masentunut" -Tämä on iha hyvä aloitus. Jatkoksi että syynä on lahkon ennustukset lopun vuosiluvuista, joista olet päässyt perille lahkosta huolimatta etkä lahkon ansioista ja ovat yhtä totta kuin mustalaisakan povaukset, masennusta on lisännyt oppien edestakaisin muuttelu ja se, että näitä asioita selvitelleet entiset jäsenet ja heidän veljesseuransa ovat selitetyt kielletyiksi, puhumattakaan perheiden hajottamisesta...

Aaac kirjoitti:Ehdotan Selman keinoa, mutta jos vanhimmat pääsevät änkeämään luoksesi, sano olevasi masentunut. Kiitä käynnistä, sano olevasi väsynyt ja että otat yhteyttä itse sitten, kun siltä tuntuu.

Minusta tämä kuulostaa järkevimmältä, jos kuitenkin haluat pysyä srk:n kirjoilla perhesuhteiden vuoksi. Vanhan kirjallisuuden näytteiden ja postilaatikon kehiinotto vaikuttaisi siltä kuin kaivaisit verta nenästä. Jos saisitkin oman komiteasi käännytettyä pois jehovantodistajuudesta niin aina löytyy uusi hengestä palava kolmikko tilalle...ja sinähän nimenomaan haluat pysyä nimellisesti jehovantodistajana.

Onnea ja voimia trapetsitaiteiluun!

Aaac kirjoitti:Ehdotan Selman keinoa, mutta jos vanhimmat pääsevät änkeämään luoksesi, sano olevasi masentunut. Kiitä käynnistä, sano olevasi väsynyt ja että otat yhteyttä itse sitten, kun siltä tuntuu.

Olisko parempi kuitenkin mainita heti ovella et nyt ei käy ja mainita että itse ottaa yhteyttä sitten kun siltä tuntuu ? Mainita vaan että ei jaksa ottaa vastaa vieraita juuri nyt.

Masennuksesta ei mielestäni kannattaisi mainita. Ihan vaikka siksi että otaksuntani mukaan vilpittömien jehovan todistajien sisäpiirissä tiedetään jossakin määrin (sisäpiiri tai isompikin piiri) aika hyvin masentuneet jäsenet, lääkekuurilla olevat jne. Masennuksen mainitseminen voi tuottaa myös epätoivottua auttamisreaktiota vilpittömien jehovan todistajien osalta sekä tietoisuutta masennuksesta ->joka voi aiheuttaa myös erikoisia huhuja seurakunnan sisällä sekä ylimääräisiä yhteydenottoja.

Toki kommunikoinnin vähentäminenkin (ei nyt, otan sitten itse myöhemmin yhteyttä, tai käväsen kokouksissa) voi luoda myös painetta uudelleenkäyntiin. Mutta tässä mielessä yksilö on ilmaissut mielipiteensä ilman parempia perusteluja, eikä tarvitsekkaan perustella jos ilmoittaa että palaanm asiaan myöhemmin.

Mitä tulee Madgyverin aloitukseen. Jos haluat pysyä toistaiseksi Seurakunnassa jonkin sinua koskettavan syyn takia niin sehän on toki ok ja sinun valintasi. Toivottavasti ns. tausta-toimettomaksi-rivitodistajaksi- siirtyminen tapahtuu (tai on tapahtumassa) jokseenkin rauhallisesti.

Nämä vain henkilökohtaisia mielipiteitä ei muuta.

Lahkossa tietysti laitetaan asiat mieluiseen järjestykseen. Ensiksi uskottomuus lahkolle, josta seurasi masennus, ja lisäuskottomuus ja eroaminen ja nyt kannattaa varoa että sieltä ei tartu rutto...

Tuossa nimenomaisessa tapauksessa että ei halua erota nimellisesti eikä nähdä niitä kihoja, voisi ajatella että laittaisi ovelle lapun "olen jakamassa vartiotorneja utsjoella" jonka nämä sitten saisivat lukea.

Vieras kirjoitti:Tuossa nimenomaisessa tapauksessa että ei halua erota nimellisesti eikä nähdä niitä kihoja, voisi ajatella että laittaisi ovelle lapun "olen jakamassa vartiotorneja utsjoella" jonka nämä sitten saisivat lukea.

En tiedä oonko vaan väsyny mut repesin ihan totaalisesti tolle

Bergerac kirjoitti:Jos haluat pysyä toistaiseksi Seurakunnassa jonkin sinua koskettavan syyn takia niin sehän on toki ok ja sinun valintasi. Toivottavasti ns. tausta-toimettomaksi-rivitodistajaksi- siirtyminen tapahtuu (tai on tapahtumassa) jokseenkin rauhallisesti.

Hyvin on sujunut, tuota tausta-toimettoman-rivitodistajan elämää on takana jo monta vuotta =) Välillä vaan noi itsepintaisimmat vanhimmat jotka "haluavat vain auttaa" tuppaavat käymään kolkuttelemassa. Hyvin harvoin tosin, onneksi. Eihän tämä elämä herkkua ole (joskaan ei myöskään niin vaikeata kun voisi luulla) ja jos pelissä olis vaan mun elämä, niin olisin eronnut jo ajat sitten ja jakelisin noita "vanhan kirjallisuuden näytteitä" vastaantuleville todistajille. Valitettavasti perhe- ja sukulaisuussuhteiden takia asia ei vaan ole niin yksinkertainen ja helppo. Kyllä sekin aika vielä tulee kun en ole enää edes "tausta-toimeton". Ja sitä erokirjettä ei todellakaan ole silloin vaikea kirjoittaa. En mä oikeastaan koe eläväni kummoistakaan kaksoiselämää, sen enempää pahuuksia en juurikaan harrasta kuin todistaja-aikanakaan.

sinner74 kirjoitti:

Aaac kirjoitti:Ehdotan Selman keinoa, mutta jos vanhimmat pääsevät änkeämään luoksesi, sano olevasi masentunut. Kiitä käynnistä, sano olevasi väsynyt ja että otat yhteyttä itse sitten, kun siltä tuntuu.

Minusta tämä kuulostaa järkevimmältä, jos kuitenkin haluat pysyä srk:n kirjoilla perhesuhteiden vuoksi. Vanhan kirjallisuuden näytteiden ja postilaatikon kehiinotto vaikuttaisi siltä kuin kaivaisit verta nenästä. Jos saisitkin oman komiteasi käännytettyä pois jehovantodistajuudesta niin aina löytyy uusi hengestä palava kolmikko tilalle...ja sinähän nimenomaan haluat pysyä nimellisesti jehovantodistajana.

Joo, näin taidan toimia. Josko nuo nyt sitten jättäisivät ajan kanssa rauhaan.

sinner74 kirjoitti:Onnea ja voimia trapetsitaiteiluun!

Kiitoksia oikein paljon, sitä tässä kyllä tarvitaan. Ja kiitoksia muillekin vastauksista ja ajatuksista, paljon hyviä juttuja tullut.