Michael Jacksonin maailmankuva
Lähetetty: 07.11.2009 13:32
Kävin eilen perjantaina katsomassa elokuvan "This Is It". Se kertoo Michael Jacksonin valmistautumisesta suureen konserttisarjaan, mikä sitten jäi tekemättä, kun tähti kuoli.
Elokuva on enää muutaman päivän teattereissa, joten kaikki kiinnostuneet, pitäkää kiirettä, jotta ehditte katsoa tämän dokumentin. Varsinkin JT-taustaiset ihmiset saavat elokuvasta paljon irti. Elokuva tarjoaa paljon hyvää musiikkia harjoituksista. Konserteista olisi tullut näyttäviä tapahtumia, koska myös visuaaliseen puoleen oli kiinnitetty valtavasti huomiota.
Elokuvateatterissa oli vain pari- kolmekymmentä ihmistä katsomassa tuota tunteikasta elokuvaa. Samaa olen kuullut muiltakin ihmisiltä; jostain syystä elokuva ei ole vetänyt yleisöä, vaikka Popin Kuningas muuten olikin myös Suomessa suosittu.
Ikä huomioiden MJ näytti olevan oikein hyvässä fyysisessä kunnossa. Tanssi ja laulu oli mallikasta, mistään vakavasta ongelmasta ei näkynyt merkkiäkään. MJ oli asiallinen, kohtelias, ystävällinen ja huomaavainen, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät menneetkään "putkeen" jossain harjoitusvaiheessa. Hänestä huokui suunnaton ammattitaito ja myös inhimillisyys. Monet elokuvan katsojat (varsinkin naispuoliset) joutuivat turvautumaan nenäliinoihin, kun kyyneltä alkoi pukata silmistä ulos. MJ osasi (ja jaksoi) laulaa ja tanssia, hän ei ollut mikään "kehäraakki" vaan täydessä "iskussa". Tällainen mielikuva ainakin kuvamateriaalista jäi. Vain yksi asia oli pielessä. Jotain puuttui. Se jokin oli "ilo".
MJ oli joutunut luopumaan "normaalista" lapsuudesta ja nuoruudesta, kun hän teki musiikkibisnestä jo aivan nuoresta lähtien. Ei ollut aikaa nauttia lapsuuden huolettomista päivistä. Mutta toinen erittäin paljon vaikuttanut asia oli jehovantodistajuus. MJ:n äitihän on vieläkin JT, ja MJ on myös saanut JT-kasvatuksen. Vaikka sitä ei filmidokumentissa mainittu kertaakaan, se tihkui läpi koko ajan. Varsinkin filmin loppupuolella tuli esiin MJ:n huoli maapallomme tilasta. Hän rakasti luontoa, eläimiä ja kauneutta. Hän pelkäsi niiden katoavan. Hän toivoi, että jotain tehtäisiin ennen kuin olisi liian myöhäistä. Jos kuulin oikein, MJ sanoi, että aikaa on vain "neljä vuotta". Jos nyt ei muuteta suuntaa, maapalloa ei voi enää pelastaa. Neljä vuotta, ja mitä sitten tapahtuu? En oikein oivaltanut mitä MJ halusi sanoa, mutta ehkä se oli jotain tärkeää...
Hyvät ihmiset, menkää katsomaan tämä loistava filmidokumentti. Katsokaa se pitäen mielessä, että jehovantodistajuus oli muovannut tämän surullisen miehen elämää ja pilannut sen. Hänen silmistään näkyi (silloin kun aurinkolasit eivät peittäneet niitä) suru, hän pelkäsi maapallon puolesta, hän uskoi johonkin suurempaan, mutta hän oli jotenkin "hukassa" omien haaveidensa ja pettymystensä kanssa.
Katsokaa elokuva ja kommentoikaa, mitä se teille antoi. Ja mikä oli se "neljä vuotta"? Ja ottakaa nenäliinat mukaan. Niisk...
Elokuva on enää muutaman päivän teattereissa, joten kaikki kiinnostuneet, pitäkää kiirettä, jotta ehditte katsoa tämän dokumentin. Varsinkin JT-taustaiset ihmiset saavat elokuvasta paljon irti. Elokuva tarjoaa paljon hyvää musiikkia harjoituksista. Konserteista olisi tullut näyttäviä tapahtumia, koska myös visuaaliseen puoleen oli kiinnitetty valtavasti huomiota.
Elokuvateatterissa oli vain pari- kolmekymmentä ihmistä katsomassa tuota tunteikasta elokuvaa. Samaa olen kuullut muiltakin ihmisiltä; jostain syystä elokuva ei ole vetänyt yleisöä, vaikka Popin Kuningas muuten olikin myös Suomessa suosittu.
Ikä huomioiden MJ näytti olevan oikein hyvässä fyysisessä kunnossa. Tanssi ja laulu oli mallikasta, mistään vakavasta ongelmasta ei näkynyt merkkiäkään. MJ oli asiallinen, kohtelias, ystävällinen ja huomaavainen, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät menneetkään "putkeen" jossain harjoitusvaiheessa. Hänestä huokui suunnaton ammattitaito ja myös inhimillisyys. Monet elokuvan katsojat (varsinkin naispuoliset) joutuivat turvautumaan nenäliinoihin, kun kyyneltä alkoi pukata silmistä ulos. MJ osasi (ja jaksoi) laulaa ja tanssia, hän ei ollut mikään "kehäraakki" vaan täydessä "iskussa". Tällainen mielikuva ainakin kuvamateriaalista jäi. Vain yksi asia oli pielessä. Jotain puuttui. Se jokin oli "ilo".
MJ oli joutunut luopumaan "normaalista" lapsuudesta ja nuoruudesta, kun hän teki musiikkibisnestä jo aivan nuoresta lähtien. Ei ollut aikaa nauttia lapsuuden huolettomista päivistä. Mutta toinen erittäin paljon vaikuttanut asia oli jehovantodistajuus. MJ:n äitihän on vieläkin JT, ja MJ on myös saanut JT-kasvatuksen. Vaikka sitä ei filmidokumentissa mainittu kertaakaan, se tihkui läpi koko ajan. Varsinkin filmin loppupuolella tuli esiin MJ:n huoli maapallomme tilasta. Hän rakasti luontoa, eläimiä ja kauneutta. Hän pelkäsi niiden katoavan. Hän toivoi, että jotain tehtäisiin ennen kuin olisi liian myöhäistä. Jos kuulin oikein, MJ sanoi, että aikaa on vain "neljä vuotta". Jos nyt ei muuteta suuntaa, maapalloa ei voi enää pelastaa. Neljä vuotta, ja mitä sitten tapahtuu? En oikein oivaltanut mitä MJ halusi sanoa, mutta ehkä se oli jotain tärkeää...
Hyvät ihmiset, menkää katsomaan tämä loistava filmidokumentti. Katsokaa se pitäen mielessä, että jehovantodistajuus oli muovannut tämän surullisen miehen elämää ja pilannut sen. Hänen silmistään näkyi (silloin kun aurinkolasit eivät peittäneet niitä) suru, hän pelkäsi maapallon puolesta, hän uskoi johonkin suurempaan, mutta hän oli jotenkin "hukassa" omien haaveidensa ja pettymystensä kanssa.
Katsokaa elokuva ja kommentoikaa, mitä se teille antoi. Ja mikä oli se "neljä vuotta"? Ja ottakaa nenäliinat mukaan. Niisk...
