Noomi Lappalainen Helsingissä
Lähetetty: 15.12.2009 17:48
Ruotsin Hjälpkällanin koordinaattori Noomi Lappalainen vierailee Helsingissä. Hänet voi tavata Helsingissä ravintola Chelseassa tämän viikon perjantaina kello 16. Tervetuloa keskustelemaan entisten jehovantodistajien tukemistyöstä!
Ketään ei kuvata tapaamisessa vastoin tahtoaan. Puhekielenä on suomi, Noomihan on alkujaan suomalaissyntyinen.
Kokoontumispaikkaan laitetaan kyltti "Kartetut" tai "Veljesseura", sen mukaan mitä muistetaan laitettavan.
http://www.chelsea.fi/
Tapaamisen järjestää Toipumisapu Kartetut ry, Hjälpkällanin sisaryhdistys.
http://www.hjalpkallan.org/
Noomin kertomaa lehti- ja tv-haastatteluista:
"Kun Noomi oli 14-vuotias hän jätti jehovantodistajat. Hän joutui yksin, sen yhteisön hylkäämäksi jossa hän oli kasvanut, ja vähitellen myös yhteys perheeseen katkesi. Noomi muutti pois kotoa 16-vuotiaana ja kokeili kaikkia rajojaan, kaikkea sitä mikä ennen oli ollut kiellettyä. Nykyisin hän lukee uskontotieteitä ja työskentelee Hjälpkällanissa, joka tukee muita lähtijöitä. Hänellä ei ole vieläkään mitään yhteyttä perheeseensä."
- - -
"Vanhempieni mielestä lähtöni jehovantodistajista oli pahempi kuin kuolema. Sillä jos olisin kuollut uskovana, olisin päässyt paratiisiin ja vain sillä on merkitystä. Se oli heille valtava surun aihe."
Noomin ajateltiin olevan demonien vallassa, ja hän kärsi huonosta itsetunnosta. Hän luuli, että "maailmassa" kaikki ovat moraalittomia valehtelijoita.
"Oli järkytys huomata, että täälläkin on säännöt. En tiennyt yhtään miten pitäisi olla, oli kuin olisin elänyt aivan uudessa maassa, uudessa kulttuurissa jossa en osannut sääntöjä."
Noomin onneksi myös kolme hänen läheistä ystäväänsä on entisiä lahkolaisia.
- - -
”Oli kuin olisin kirjoittanut kuolemantuomioni”
Noomilta, 29, meni välit jehoviin – ja perheeseen
Noomi Lappalainen, 29, kasvoi vanhempien kanssa, jotka olivat Jehovan todistajien innokkaita tienraivaajia. Hän oli mukana koputtelemassa oviin jo kahden viikon vanhana, kävi kokouksissa useita kertoja viikossa ja osasi ulkoa siteerata Raamattua.
Hän oli 15, kun hän sai tarpeekseen.
- Äidin ja isän mielestä lahkosta lähteminen oli pahempaa kuin jos olisin kuollut. Kuollessa olisin saanut ikuisen elämän, hän sanoo.
Noomi teki päätöksen ollessaan yhdeksännellä luokalla. Hän istui vanhempiensa kotona ja kirjoitti ajatuksiaan kirjeeseen. Hän sulki asunnon oven ja meni valtakunnansalille ja seurakuntaan. Hän jätti sinne kirjeen tietäen, että oli tehnyt valtavan suuren päätöksen.
Hänet kutsuttiin vanhimpien tapaamiseen. Hän katsoi heitä urheasti silmiin ja jatkoi vaatimustaan päästä ulos lahkosta. He yrittivät pelotella häntä jäämään. Mutta hän tiesi jo. Kirjeellä hän sanoi jäähyväiset vanhemmilleen, ystävilleen ja kaikelle koskaan tuntemalleen turvallisuudelle. Koko elämälleen.
- Se oli kuin oman kuolemantuomionsa kirjoittaminen, Noomi sanoo.
Ketään ei kuvata tapaamisessa vastoin tahtoaan. Puhekielenä on suomi, Noomihan on alkujaan suomalaissyntyinen.
Kokoontumispaikkaan laitetaan kyltti "Kartetut" tai "Veljesseura", sen mukaan mitä muistetaan laitettavan.
http://www.chelsea.fi/
Tapaamisen järjestää Toipumisapu Kartetut ry, Hjälpkällanin sisaryhdistys.
http://www.hjalpkallan.org/
Noomin kertomaa lehti- ja tv-haastatteluista:
"Kun Noomi oli 14-vuotias hän jätti jehovantodistajat. Hän joutui yksin, sen yhteisön hylkäämäksi jossa hän oli kasvanut, ja vähitellen myös yhteys perheeseen katkesi. Noomi muutti pois kotoa 16-vuotiaana ja kokeili kaikkia rajojaan, kaikkea sitä mikä ennen oli ollut kiellettyä. Nykyisin hän lukee uskontotieteitä ja työskentelee Hjälpkällanissa, joka tukee muita lähtijöitä. Hänellä ei ole vieläkään mitään yhteyttä perheeseensä."
- - -
"Vanhempieni mielestä lähtöni jehovantodistajista oli pahempi kuin kuolema. Sillä jos olisin kuollut uskovana, olisin päässyt paratiisiin ja vain sillä on merkitystä. Se oli heille valtava surun aihe."
Noomin ajateltiin olevan demonien vallassa, ja hän kärsi huonosta itsetunnosta. Hän luuli, että "maailmassa" kaikki ovat moraalittomia valehtelijoita.
"Oli järkytys huomata, että täälläkin on säännöt. En tiennyt yhtään miten pitäisi olla, oli kuin olisin elänyt aivan uudessa maassa, uudessa kulttuurissa jossa en osannut sääntöjä."
Noomin onneksi myös kolme hänen läheistä ystäväänsä on entisiä lahkolaisia.
- - -
”Oli kuin olisin kirjoittanut kuolemantuomioni”
Noomilta, 29, meni välit jehoviin – ja perheeseen
Noomi Lappalainen, 29, kasvoi vanhempien kanssa, jotka olivat Jehovan todistajien innokkaita tienraivaajia. Hän oli mukana koputtelemassa oviin jo kahden viikon vanhana, kävi kokouksissa useita kertoja viikossa ja osasi ulkoa siteerata Raamattua.
Hän oli 15, kun hän sai tarpeekseen.
- Äidin ja isän mielestä lahkosta lähteminen oli pahempaa kuin jos olisin kuollut. Kuollessa olisin saanut ikuisen elämän, hän sanoo.
Noomi teki päätöksen ollessaan yhdeksännellä luokalla. Hän istui vanhempiensa kotona ja kirjoitti ajatuksiaan kirjeeseen. Hän sulki asunnon oven ja meni valtakunnansalille ja seurakuntaan. Hän jätti sinne kirjeen tietäen, että oli tehnyt valtavan suuren päätöksen.
Hänet kutsuttiin vanhimpien tapaamiseen. Hän katsoi heitä urheasti silmiin ja jatkoi vaatimustaan päästä ulos lahkosta. He yrittivät pelotella häntä jäämään. Mutta hän tiesi jo. Kirjeellä hän sanoi jäähyväiset vanhemmilleen, ystävilleen ja kaikelle koskaan tuntemalleen turvallisuudelle. Koko elämälleen.
- Se oli kuin oman kuolemantuomionsa kirjoittaminen, Noomi sanoo.