Veljesseura.org

Jehovan todistajille tällainen ajatus on mitä suurinta Jumalan pilkkaa. Mutta entä jos he itse ovatkin tässä asiassa väärässä? Tuo kirja sai itseni punnitsemaan uudelleen Raamatun todistusta aiheesta:
http://www.amazon.com/Putting-Jesus-His ... pd_sim_b_5

Nyt tietenkin uteliaisuuteni herää, mistä syystä kysyn, mikä nimenomaisesti tuossa kirjassa aiheutti Sinussa uusia ajatuksia? Onko mahdollista sada kommenttisi?

ShangDi kirjoitti:Jehovan todistajille tällainen ajatus on mitä suurinta Jumalan pilkkaa. Mutta entä jos he itse ovatkin tässä asiassa väärässä? Tuo kirja sai itseni punnitsemaan uudelleen Raamatun todistusta aiheesta:
http://www.amazon.com/Putting-Jesus-His ... pd_sim_b_5

Joillekkin sana Jeesus tuottaa ylimääräisen suuren tunnelatauksen, jolloin väärinkäsityksiä mielummin etsitään kuin ymmärretään.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Nyt tietenkin uteliaisuuteni herää, mistä syystä kysyn, mikä nimenomaisesti tuossa kirjassa aiheutti Sinussa uusia ajatuksia? Onko mahdollista sada kommenttisi?

Anteeksi Jaakko, etta olet saanut odottaa vastausta. Kirjassa ei niinkaan ollut ainutlaatuista se, etta se olisi tuonut jotain erityisia uusia tulkintoja vanhoihin kristologisiin teksteihin (Joh. 1:1; 20:28 jne.) Kirja auttoi minua nakemaan uudella tavalla, etta se miten Jeesukseen asennoiduttiin varhaiskristillisessa seurakunnassa oli antaumukseltaan samaa, mita harras juutalainen tunsi Luojaansa kohtaan. Alkukristityt eivat selvastikaan pelanneet, etta Jeesuksen korottaminen ja kunnioittaminen voisi tavallaan menna "yli". Toisinsanoen, ei ole nayttoa siita, etta Jeesuksen rukoileminen, hanelle laulaminen, puhuminen hanesta Herrana, olisi nahty millaan tavalla olevan ristiriidassa juutalaisen monoteismin kanssa. Olennaista ei ollut se, miten paljon ja usein Jeesusta kutsuttiin Jumalaksi/jumalaksi (toki sitakin tehtiin)vaan mika oli ihmisen suhde ylosnousseeseen Vapahtajaan.

Kun 5.Moos. 6:5 sanoo: "ja sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydamellasi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi",
(ks. myos Matt. 22:35-38) niin uuden liiton kristitty osoitti elamallaan, asenteellaan ja puheissaan, etta han rakasti Herraa Jeesusta Kristusta koko sydamellaan, sielullaan ja voimallaan. Paavali kirjoitti: "Minulle elämä on Kristus -- (Juutalaisen elama oli Jahve)Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. 8 Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen 9 ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. 10 Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. " Filippilaisille 1:21 ; 3:7-10 -KR92

Jeesus sanoo itse: ""Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. 38 Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. 39 Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. " Matteus 10: 37-39

"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.. " Luukas 14:26-27

Juutalaiset tunsivat kaksi toisistaan erottuvaa persoonasuhdetta: Suhde Jumalaan, jota tuli rakastaa kaikesta sydamestaan, sielustaan ja voimastaan, ja suhde lahimmaiseen, jota tuli rakastaan kuten itseaan. Kumpaan kategoriaan Jeesus asettui alkukristillisyydessa. Han asettui itse (Joh. 5:23) ja hanet asetettiin ensinmainitun asemaan seurakunnassa (Fil. 2:9; Ilm. 5: 12-14). Karitsaa palvotaan Jehovan rinnalla Ilmestyskirjassa ilman, etta kukaan toppuuttelisi: "Alkaa nyt ihan noin paljon, ettei jo mene epajumalan palvonnan puolelle" Juutalaisessa kulttuurissa Ilmestys 5:n tapahtumat olisivat mita raikeinta Jumalanpilkkaa, jos kyseessa olisi ollut korotettu enkeli.

Tassa eraita syita, miksi suhtautumiseni Jeesusta kohtaan on muuttunut.

Etta tammosia.. mita ajatuksia herasi?

Edelliseen viela lisaisin, etta kehoittaisin henkiloa, joka on koko ikansa lukenut Raamattua vain UM:sta ottaisi joskus aikaa itselleen lukea kreikkalaiset kirjoitukset jostain muusta kaannoksesta. Oma suosikkini on Raamattu kansalle-kaannos. Vaikka UM on tietyissa kohdin hyvinkin tarkka ja alkukielen vivahteet esilletuova, niin suurin rikos (uskallan kayttaa tata sanaa) minka kaantajat ovat tehneet on se, etta kreikan sana Kyrios (=Herra) on kaannetty sanalla Jehova myos sellaisissa kohdissa, joissa ei ole lainausta heprealaisiin kirjoituksiin. Syyna tahan on tietysti, ettei mene "Herrat sekaisin".
Itseasiassa alkukristityt eivat valittaneet vaikka meneekin "Herrat sekaisin". Isa on eri peroona kuin Jeesus eika Jeesus todellakaan rukoillut maan paalla itseaan, mutta kummallakin on sama Herraus ja Jumaluus:

"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. (vrt.Apt. 9:14; 1.Kor.1:2)
13. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Roomalaisille 10:9-13
Erityisesti lukiessani Apostolien tekoja ja Paavalin kirjeita (erit. 1Kor.) "tavallisesta Raamatusta", huomasin, etta Jeesuksen Herraus tulee kirkkaasti esille. Ainuttakaan varhaista kreikankielista tekstikasikirjoitusta, jossa esiintyisi sana Jehova, ei yksinkertaisesti ole loydetty. Tama on tekstikriittinen fakta.

Loisto sivusto aiheesta: http://www.tetragrammaton.org/index.htm

Kuta kuinkin samoin perustein olen tullut samoihin johtopäätöksiin, minkä lisäksi erityisesti Joh. 8 ja 10 antavat varsin voimakkaan vakuutuksen Jeesuksen jumaluudesta, jopa niin voimakkaan, että juutalaisetkin sen oivalsivat. Kinastelussa juutalaisten oppineitten kanssa Joh 8:16 :ssa ovat milenkiintoiset sanat minä ja hän, missä Jeesus rinnastaa itsensä Jumalaan, samoin Joh 10:33 :ssa juutalaiset oppineet oivaltavat saman, mutta se on heille mahdotonta käsittää. Edelleen Joh:ssa olevat Jeesuksen minä olen (ego eimi)-sanat, eivät oikein istu vain ihmisen sanomiksi.

Tästä on väännetty peistä näillä sivuilla ja koko asia on Jehovan todistajille tavattoman mahdoton käsittää, joten en tästä enempää, paitsi, että olet tehnyt oivallisen havainnon, mitä kannattaa tutkia esim. eri eksegeeseistä (raamatunselityksistä) käsin. Näin tekemäänsä havaintoa voi testata ja samalla verrata sitä ammattilaisten tekemiin havaintoihin. Eksegetiikan kieli on yleensä saksa, mutta englanninkielisiäkin eksegeetikkoja löytyy useita. Myöskään ei tule unohtaa Paavalin suhtautumista Jeesukseen. Paitsi että hän oli alkujaan äärifundamentalisti fariseus, joka käänsi kelkkansa kerta kaikkiaan, ovat hänen aitoperäiset kirjeensä evankeliumeita vanhemmat ja antavat hyvän käsityksen alkuseurakuntien Kristus-uskosta.

Paavalin aitoperäisinä kirjeinä pidetään tutkijoiden keskuudessa varsin yksimielisesti 1-2 Tess, Gal, 1-2 Kor, Room, ja vankeusajan kirjeet: Fil, Filem, Kol ja Ef. Muut ovat pseudopaavalilaisia, Paavalin jälkeen hänen nimissään (sinänsä paljon käytetty tapa tuolloin) kirjoitettuja. Tämäkin on hyvin vaikeaa todistajien käsittää, mutta näin on. Kiintoisaa seikkailua uuden testamentin (kreikkalaisten) kirjoitusten eksegetiikan maailmaan.

Tietenkin se lisäys on tehtävä, että myös heprealaisista kirjoituksista viitteitä tähän löytyy. Vaikkapa esim. Jesajalta. Jes 9 alku kuten myös luku 11 on perinteisesti eksegeetikkojen parissa, kuten myös juutalaisten, tulkittu messiaaniseksi. Etenkin jae 9:5 epiteetteineen on mielenkiintoinen: "Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas". (KR 33) Näin myös UM95 Jes 9:6, missä jaejako poikkeaa hieman KR:n jaejaosta.

Tai Jes 7:14 δια τουτο δωσει κυριος αυτος υμιν σημειον ιδου η παρθενος εν γαστρι εξει και τεξεται υιον και καλεσεις το ονομα αυτου εμμανουηλ (Septaginta eli LXX), mikä suomeksi: Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Emmanueel tai Immanuel tarkoittaa sananmukaisesti "kansamme Jumala". Monia muitakin messiaan jumaluutta osoittavia kohtia Vanhasta testamentista löytyy, mutta näin tällä kertaa.