Veljesseura.org

Minun tarinani löytyy otsikolla "ojasta allikkoon ja allikosta ylös"

Tuosta löytyy todellakin se minun kertomukseni...
Olen homosuksuaali, olen sitä aina ollut. Kun tulin mukaan kyseisen seurakunnan toimintaan, tuomitsin sen itsekin vaikka tiesin sitä olevani. Kun kokouksissa puhuttiin homoseksualisuudesta, niin punastuin aina. En voinut sille mitään koska ajattelin olevani kovin väärä ihminen.
Puhuin homoseksuaalisuutta vastaan kokouksissa ja kun pääsin avustavaksi palvelijaksi niin vain intoni yltyi...

Kuitenkin, homoseksuallisuuteni jota yritin tietoisesti väistää ja vältellä sai minut lopulta lähtemään.
Saatoin viimeisen jehovan todistaja vuoteni kuluessa käydä miehissä ja mennä sen jälkeen salille tyytyväisenä.
Nyt asun oman mieheni kanssa hänen tilallaan ja meillä on onnellinen elämä. ei enäää kieltäytymistä vaan ihan aidosti todellista ja aitoa rakkautta.

Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä? Millainen on todella tämä pyhän hengen ohjaus josta puhutaan kun homoseksuaali pääsee seurakunnan arvoasteikossa näin pitkälle?
Kuinka suhtaudutte homoseksuaalisuuteen?
Itse tunsin homoseksuaalista "viettiä" jo ihan pienenä poikana, en sitä itse valinnut. Olen sellainen ollut aina.

Tilamme kotisivut on http://www.rastila.fi mieheni ja minä emme peittele homouttamme

Upea tila ja elämä edessä. Mikä sen parempaa.

Liippaa aika läheltä tämä aihe nyt, sattuneesta syystä, lähipiirissäni on homoutensa (viimeinkin) paljastanut ihminen.

Mikä siinä homoudessa on, että sitä pidetään niin isona asiana? Miksi pitää tunnustaa, tulla ulos kaapista? Tai hävetä, sitä mikä on?

Eihän ihminen omalle seksuaaliselle suuntautuneisuudelleen mitään voi, ja miksi pitäisikään voida. Ei homous minua haittaa eikä häiritse, vaan pitääpi sitä eräskin litra maitoa näillä tuottajahinnoilla tankkiin tiristä, ennen kuin tilan investoinnit on saatu hoidettua. Ei teiltä ainakaan töitä tule puuttumaan, kunhan vain jaksaisitte.

ex-tienraivaaja kirjoitti:Millainen on todella tämä pyhän hengen ohjaus josta puhutaan kun homoseksuaali pääsee seurakunnan arvoasteikossa näin pitkälle?
Kuinka suhtaudutte homoseksuaalisuuteen?

Minusta tuo kalpenee yhden toisen Veljesseuralaisen kokemuksen rinnalla: Hän pääsi appariksi vaikka ei uskonut edes Jehovaan!
Minä olen itse panseksuaali, eli minusta mikään minun ihastukseni ei ole väärin. Kun nyt siis kuitenkin kysyit, niin minusta tuntuu vähän pakkomielteiseltä se, että jos ihminen nyt ihastuu johonkin toiseen ja käykin sitten ilmi, että tämä onkin väärää sukupuolta, niin syntyy hirveä torjuntareaktio, jonka yli ei päästä. Tämä siis koskee sekä heteroita että homoja.

Minä en ruvennut ajattelemaan seksuaalisuutta kun vasta siinä vaiheessa kun olin naimisissa JT:n kanssa eikä se oikein ottanut luonnistuakseen ja mun mustasukkainen puoliso sitten kyyläsi minua ja epäili minun käyvän vieraissa. No, en käynyt. Hän kyllä itse kävi.

Minä asuin ulkomailla ja minun oli helpompi tuulettaa ajatuksiani kaukana ahdistavasta Suomesta. Siellä oli noin kymmenentuhatta kertaa vapaamielisempää seurakunnan ulkopuolella ja minua kiinnosti ja kiehtoi se vapaamielisyys.

ex-tienraivaaja kirjoitti:Millainen on todella tämä pyhän hengen ohjaus josta puhutaan kun homoseksuaali pääsee seurakunnan arvoasteikossa näin pitkälle?

Jos olen oikein käsittänyt, niin PH/ph hoitaa valinnat aina maanpalvelijan tasolle jolloin AP ei ole mitään esimerkiksi Kanadan maanpalvelijan (1937-1959) rinnalla. Kun homoseksuaaliksi jo valintaansa ennen tunnistettu mr Chapman sitten oli liian avoimesti mitä oli, niin Knorr ei enää asiaa sietänyt ja antoi miehelle kaksi mahdollisuutta; erottaminen tai naisen kanssa avioituminen. Tiedä sitten kumpi pahempi, mutta homoseksuaali Percy Chapman valitsi avioliiton naisen kanssa ja sai jäädä Vt-seuraan, mutta konttorihommiin.

Vt-seuran mukaan Jeesus valitsee hallintoelimen jäsenet ja Jeesus valitsi Percyn pitkäaikaisen poikakaverin Leo Greenleesin hallintoelimeen. Jeesukselle Leon meriitit eivät jääneet aivan vähäisiksi, Leo mm. ahdisteli suomensukuista lasta, Mark Paloa. Ilmeisesti Jeesus ajatteli, että Leolla olisi hyvä olla seuraa hallintoelimessä ja niinpä Jeesus valitsi hallintoelimeen toisenkin homoseksuaalin, Ewart Chittyn. Jostain syystä pääkonttorissa ei oikein luotettu Jeesuksen valintoihin ja Leo siirrettiin erikoistienraivaajaksi USA:n Georgiaan ja Ewart laitettiin konttorihommiin.

Kuinka suhtaudutte homoseksuaalisuuteen?

Heh - ennen suhtautumistani säänteli Raamattu, nyt Suomen lainsäädäntö, siis noin karkeasti ajatellen.

Terve!

Olen nähnyt hyvin läheltä sen ahdistuksen, jota itsensä kieltäminen ja syyllistäminen aiheuttaa - siitä seuraa itsetuhoista käyttäytymistä, joka on mielestäni paljon pahempaa itseään ja lähimmäisiä kohtaan. Minkä me sille mahdamme, mikä saa meidät tuntemaan seksuaalista mielihyvää?

Tosin sellaiset yleisesti perversseinä pidetyt, lähinnä sadistiset ja masokistiset suuntaukset voivat olla seurausta itsensä tukahduttamisesta, jotka saattavat heijastaa mielenterveydellisä ongelmia, lapsena tai nuoruudessa kohdanneita traumoja, joissa terve avoimuus hyväksyä toisemme on puuttunut.

Homo/heteroseksuaalisuus ei mielestäni liity yllä olevaan vaan se on synnynnäinen, geneettinen ominaisuus, kuten mikä tahansa muukin ominaisuus. Uskoni mukaan Jumala tuomitsee tuomitsijat. Jotkut käyttävät Raamatusta usein seuraavaa kohtaa tuomitsessaan homoseksualismin.
1. Kor 6:
9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, [6:9,10: Room. 13:13+]
10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät

Huomaamme, että kaikki ihmiset kuuluvat johonkin kategoriaan "olemalla vääryydentekijöitä", jossakin vaiheessa elämää, sillä raamatunkaan mukaan ei ole ketään täydellistä eikä synnitöntä. Toisaalta jos ajattelemme ko kohdassa lueteltuja asioita, viittaavat ne aina tietoiseen valintaan

Siveettömyyden harjoittajat, epäjumalien palvelijat, avionrikkojat, miesten kanssa makaavat miehet, varkaat, ahneet, juomarit, pilkkaajat, riistäjät.

Kyse ei ole synnynnäisitä geneettisistä ominaisuuksistamme vaan vapaasta tahdosta syntyneistä valinnoista. Kukaan ei synny juoppona, vaikka jonkin geneettinen ominaisuus suosii sellaista valintaa tulla juopoksi ja siten vain Jumala voi päättää kuinka paljon pahuutta siinä on mukana. Esittämäni raamarunkohtaa asiakokonaisuuden oikein ymmärtämiseksi ei voida soveltaa synnynnäisen homoseksualistisen ominaisuuden omaavan lynkkaukseen, kuten meidän muidenkaan perittyjen ominaisuuksien omaaviin ominaispiirteihin, vaan kyse on aina tidostetusta valinnasta päättäen toimia vastoin hyvettä.

Myös eläimillä esiintyy homoseksuaalisuutta. Onpa ollut eräs lintupariskuntakin, jossa 2 urosta, Korkeasaaressa.

Ruotsissa kirkko on suhtautunut yhä väljemmin asiaan, käsittääkseni alkanut vihkiä homopareja, mutta Suomessa ei vielä. Homous on syrjintää aiheuttava ominaisuus, mutta tullut valistuksen myötä hyväksytymmäksi. Homojen elämää saattaa usein raskauttaa uskontojen paineet, vaikka elämä homona kaikkine salailuineen saattaa olla äärimmäisen vaikeaa. On hienoa kuulla, että JT seurakunnissakin on homot opettaneet ihan lavalta asioita, tosin ehkä omaa vakaumustaan vastaan, mutta kirkon panettelu siellä olevista "homopapeista" tasoittuu nyt tilanteeseen 50-50 kirkon ja JT:n välillä. (Tämä tarkoitus sanoa leikkisästi).

Koska puhutaan naisten homoudesta eli lesboudesta? Sitäkin maailmassa ilmenee, seksuaalisuuden muodot ovat niin moninaisia. Onko ollut kenelläkään sisarella vetoa omaan sukupuoleensa? Onko naisten lesbous Raamatun mukaan sallittua, kun Raamatussa puhutaan vain "miesten kanssa makaavista miehistä"?

Aikuisten välinen seksuaalisuus lienee yksityisasia, mutta jos joku liukuu pedofiliaan kuten se espoolainen kierrosvalvoja, ollaan tekemisissä seksuaalirikollisuuden kanssa.

Kerran eräs vanhin kertoi, että oli läppäristä alkaneet aueta pornosivut ja oli häkellyksissään, mutta ei kai sellaiset sivut noin vain aukea, jos ei siellä ole itse käynyt?

Arskavain kirjoitti: Kyse ei ole synnynnäisitä geneettisistä ominaisuuksistamme vaan vapaasta tahdosta syntyneistä valinnoista. Kukaan ei synny juoppona, vaikka jonkin geneettinen ominaisuus suosii sellaista valintaa tulla juopoksi ja siten vain Jumala voi päättää kuinka paljon pahuutta siinä on mukana.

Arska, en nyt oikein ymmärtänyt mainittua asiaa. Tarkoitatko että Jumala määrittelee ko. ns. pahuuden yksilöissä ?

Sitten muuta asiaa aiheeseen liittyen:

Homot voivat tänäpäivänä rekisteröidä parisuhteensa Suomessa. Tämä on uusi suvaitsevaisuuden asia. Aiemmin homot eivät voineet tätä Suomessa tehdä.

Avioliittolain mukaan sisarukset eivät voi mennä naimisiin. Käsittääkseni eivät voi myöskään mennä rekisteröityneeteen parisuhteeseen tms.

Mutta odotellaan tätä suurta suvaitsevaisuuden päivää jolloin homot, lesbot sun muut voivat solmia avioliiton, voivat mennä rekisteröityyn parisuhteeseen ja adoptoida lapsia.

Ja vieläkin suuremmalla mielenkiinnolla odotan sitä, milloin homo/lesbo-seksuaalisisarukset saavat avioliitto tai rekisteröityneen suhteen statuksen Suomessa.

Ei helvetti sanon minä.

Bergerac kirjoitti:

Arskavain kirjoitti: Kyse ei ole synnynnäisitä geneettisistä ominaisuuksistamme vaan vapaasta tahdosta syntyneistä valinnoista. Kukaan ei synny juoppona, vaikka jonkin geneettinen ominaisuus suosii sellaista valintaa tulla juopoksi ja siten vain Jumala voi päättää kuinka paljon pahuutta siinä on mukana.

Arska, en nyt oikein ymmärtänyt mainittua asiaa. Tarkoitatko että Jumala määrittelee ko. ns. pahuuden yksilöissä ?

Hieman epäselvä ilmaus kieltämättä. Tarkoitan sitä, että me ihmiset emme voi tuomita lopullisesti toisamme minkään asian suhteen kristillisessä mielessä.

Arskavain kirjoitti:Toisaalta jos ajattelemme ko kohdassa lueteltuja asioita, viittaavat ne aina tietoiseen valintaan.

Tämä on hyvä pointti. On aivan eri asia kokea synnynnäistä kiintymystä samaa sukupuolta olevaa kohtaan seksuaalisessakin merkityksessä, kuin heterona ryhtyä harrastamaan suhdetta samaa sukupuolta olevan kanssa. Tällainen etoo minua.

Suomessa syntynee noin kymmenkunta lasta vuodessa, joiden sukupuolesta ei ole täyttä varmuutta. Useimmiten tällaiset lapset leikataan tytöiksi jo vauvaiässä, koska se on helpompaa ja halvempaa näin päin. Murrosiässä alkavat ongelmat oman seksuaalisen identiteetin kanssa, mikäli valistunut arvio meni pieleen.

Bergerac, millä oikeudella sinusta yhteiskunnan pitää toimia yleisenä moraalin vartijana?

Bergerac kirjoitti:-------Avioliittolain mukaan sisarukset eivät voi mennä naimisiin. Käsittääkseni eivät voi myöskään mennä rekisteröityneeteen parisuhteeseen tms.

Mutta odotellaan tätä suurta suvaitsevaisuuden päivää jolloin homot, lesbot sun muut voivat solmia avioliiton, voivat mennä rekisteröityyn parisuhteeseen ja adoptoida lapsia.

Ja vieläkin suuremmalla mielenkiinnolla odotan sitä, milloin homo/lesbo-seksuaalisisarukset saavat avioliitto tai rekisteröityneen suhteen statuksen Suomessa.

Ei helvetti sanon minä.

Miksei ensin heterosisarukset?

Minun puolestani, vaikka sisarukset saisivat mennä ihan vapaasti naimisiin keskenään, jos aikuisia ovat ja molemmat sitä haluavat. Moniavioisuuskin tulisi sallia. Varmasti Suomessakin on sisaruspareja ja kolmen tai useamman ihmisen "ryhmäsuhteita", mutta he eivät vain saa laillista rekisteröintiä eivätkä näin ollen niitä oikeuksia, jotka aviopareilla on.

Ihan näin henkilökohtaisesti minua etoo ajatus sisarusten välisistä suhteista, mutta etoo mua kyllä ajatus heteroseksistäkin. Jos joku tykkää niin ei ole minun asiani. Hyväksyn oikeastaan kaikenlaiset suhteet & seksuaaliset asiat kunhan niissä ei ole uhreja. Kun asialla on aikuisia, jotka tietävät ja ymmärtävät ja haluavat sitä, mitä haluavatkaan keskenään tehdä niin asia on ok. Minun elämääni ei vaikuta se, onko naapurin pirjoliisa ja perttijorma ei sukulais heteropariskunta, sisaruksia, avoimessa suhteessa, vai onko jompikumpi kenties transseksuaali. Siinäpähän ovat.

ex-tienraivaaja kirjoitti: Kuitenkin, homoseksuallisuuteni jota yritin tietoisesti väistää ja vältellä sai minut lopulta lähtemään.
Saatoin viimeisen jehovan todistaja vuoteni kuluessa käydä miehissä ja mennä sen jälkeen salille tyytyväisenä.
Nyt asun oman mieheni kanssa hänen tilallaan ja meillä on onnellinen elämä. ei enäää kieltäytymistä vaan ihan aidosti todellista ja aitoa rakkautta.

Itsekin tuli harrastettua tuota viimeisinä vuosina. Seurustelemaankin aloin nykyisen avomieheni kanssa ollessani vielä jt. Minä en vain salille tyytyväisenä mennyt. Menin lähinnä erittäin turhautuneena siitä ettei ollu jo silloin munaa lähtee meneen lopullisesti vaan piti käydä itseään kiduttamassa siellä tappavan tylsässä tekohymyjen maailmassa. Onneksi sekin on ohi