Veljesseura.org

Olen kärsinyt JT-erosta karttamisasioiden vuoksi. En tapaa entistä vaimoa ja en lastakaan juurikaan, vaikka se olisi lapsen oikeus Suomen lapsilainsäädännön mukaan. Minua on kehotettu tutustumaan uskontojen uhreihin.

Helpottava ajatus välähti tajunnassani: Kuka on uhri? Uhri on se, joka järjestöön jää. Lapseni ja exäni ovat uhreja, vaikka eivät sitä taulun kehysten sisältä tauluna näekään. Heidän elämäänsä riepotellaan ja heiltä katkaistaan luonnolliset suhteet. En enää syyttele heitä "päätöksestään", joka ei ole heidän omansa. Voi uhriparkoja. Lapsellakin olisi voinut olla isältään paljon saatavaa elämän varrelle.

Seurakuntaan jääviä voidaan tosiaan pitää uhreina, samoin itsemurhan tehneitä.

Kaikki muut voivat olla toipujia.

Minulla ei ole juurikaan Aaac:n sanottavaan lisättävää. Ymmärrän itsekin eronneena ja (tosin nyt jo aikuisten poikieni) isänä tuskaasi jossain määrin tässä suhteessa. Lapsen kannalta lienee parhainta se, ettei häntä tempoilla vanhempien intressien mukaan taholta toiselle. Asia muuttuu vallan toiseksi, kun lapsesi tulevat täysi-ikäisiksi (täyttävät 18). Silloin he itse voivat päättää edestään.

Koska en tiedä tilannettasi tarkemmin, saattaa näkökulmani olla väärä, mutta en missään tapauksessa toivo, että heidän äitiään millään muotoa mollaisit. Näin tehdessäsi annat lapsillesi hyvän kuvan itsestäsi, sen aikuisen mallin, jota he aikanaan tulevat tarvitsemaan. Kun lapsesi aikanaan tulevat eroamaan lahkosta (tämä on todennäköisintä), voit olla heille heidän tarvitsemansa tuki. Sen voin sanoa, että lapselle ovat isä ja äiti hyvin tärkeitä, vaikka eivät saman katon alla asuisikaan.

Jo nyt lapsiasi tavatessa voit olla heille se "paras kaveri", jolle he voivat puhua ja jonka kanssa harrastaa muutakin kuin eristyneisyyttä ja salilla istumista. Tapaamisoikeuksistasi tulee Sinun pitää kiinni ja tarvittaessa ottaa yhteyttä kotikuntasi lastenvalvojaan. Hänelle voit myös kertoa Jehovan todistajien tavoista. Tämä ei ainakaan asiaa huononna. Tapaamisoikeus edellyttä vanhemmalta normaalia, mutta päihteistä riippumatonta elämäntapaa, muutoin homma kaatuu "käsiin".

Äh, himputti. Lapsista pit puhuman yksikössä, honasin, mutta olkoon. Suositan rekisteröitymistä sivustoihin. Silloin apukin käy henkilökohtaisemmin.

Suomen laki takaa sinulle tapaamisoikeuden. Lastenvalvojan luona sinun ei tarvi alistua mihinkään "perinteiseen joka 2. vkl-ratkaisuun"- Vuoroviikko/vuorottelu on tätä päivää ja toimii lasten parhaaksi tutkimustenkin valossa...toimiiko jos äiti vastustaa, tuskin.
Jokatapauksessa sanon että pidä lapsistasi kiinni! Muutut etäisemmäksi ja vieraaksi jos et ole heidän arjessaan. Isä ei ole mikään "tapaaja" tai vain "leikkikaveri" tms. Ja pienillä tapaamisilla on SUURI vaara että sellainen sinusta tulee!
Tarvittaessa ota asianajaja jo lastenvalvojalle, myös elatusmaksuvedötysten takia!

Fakta on että isä monesti jää etäiseksi juuri sen takia, kun odottaa jotain maagista täysikäisyyttä, "kun lapset täyttää 18" tms. Tai on joku "paras kaveri" jota tavataan joskus. Useimmat äidit (uskonnosta riippumatta) toivovat lapsilleen kunnollista isää, joka hoitaisi vastuunsa ja tehtävänsä isänä. Olisi läsnä ihan arjessa eikä vain juhlapäivinä tai harrastuksissa.

Toki exän uskonnon tai tavat voi mainita lastenvalvojalle tms mutta siinäkin olisin asialinjalla, siinä voi helposti käydä muuten päinvastoin kuin oli tarkoitus. Jos itse kunnioittaa toisen uskontoa, ei väheksy sitä tai muuten pilkkaa toisen valintaa - kyllä sieltä normaalisti vastakaikua saa. Niinkuin on sanottu, lapsi tarvitsee isän ja äidin.

Jos yhteishuoltajuuden saa toimimaan hyvin, niin yleensä se on lapsen parhaaksi. Silloin voi olla läsnä arkisissakin, pienissä asioissa mutta lapsen kannalta hyvin tärkeissä asioissa. Se on kasvupohja ihan koko elämää varten.

Kynsilakka kirjoitti:Fakta on että isä monesti jää etäiseksi juuri sen takia, kun odottaa jotain maagista täysikäisyyttä, "kun lapset täyttää 18" tms. Tai on joku "paras kaveri" jota tavataan joskus. Useimmat äidit (uskonnosta riippumatta) toivovat lapsilleen kunnollista isää, joka hoitaisi vastuunsa ja tehtävänsä isänä. Olisi läsnä ihan arjessa eikä vain juhlapäivinä tai harrastuksissa.

Juuri tätä pyrin sanomaan. On erinomaisen tärkeää lapselle, että hän voi tavata molempia vanhempiaan riippumatta siitä millä tavoin tapaamisoikeus on järjestetty. Myös se aika, jolloin ollaan lapsen kanssa, on suotavaa käyttää niin, että todella ollaan lapsen kanssa. 18 vuotta on se ikäraja, jolloin lain määrittelemä lapsuus päättyy ja henkilö voi itsenäisesti tehdä päätöksiä. Elatusvelvollisuus ei välttämättä pääty tähän ikään, mutta nuori voi valita esim. oman uskontonsa. Tokihan 18 vuotiaskin vanhempiaan tarvitsee.

Tarkoituksenani ei ollut puhua mistään "joskus-tapaamisesta", vaan säännöllisestä tapaamisesta siten, että lapsen yhteys vanhempiinsa säilyy säännöllisesti sen mukaan mitä tapaamisesta on päätetty tai (oikeudessa)määrätty tai muutoin sovittu. Minulle tärkeää on se, ettei erotilanteissa tai muissa vanhempien erimielisyyksissä lasta käytetä aikuisten erimielisyyksien välikappaleena ja että lapsi saa kokea, että hänellä on hänestä välittävät isä ja äiti. Usein isät ovat näissä tilanteissa se heikompi osapuoli, jota sorsitaan. Minä puolustan isän oikeutta saada olla lapselleen isä.

Editoidaan tähän perään vielä linkki asian selventämiseksi.

Surullisia tapauksia joihin Suomen laki antaa täyden mahdollisuuden: Eräs lapseni kaverin kaverin äiti ja isä (molemmat jehovantodistajia) erosivat. Ensin kaikki sujui hyvin, äiti muutti pois lapsen kanssa mutta lähettyville. Isä sai tavata lastaan vaikka joka päivä. Sitten äiti löysi uuden rakkaan (jehovantodistajan) Raumalta. Muutto Vantaalta nopealla temmolla sinne....mitenköhän isä nyt voi tavata lastaan, tuskin päivittäin tai edes.....kun työtkin pitää hoitaa....
Mutta Suomen laki on "lapsen etu"...kyllähän isä "saa" edelleen tavata lastaan.. :(...ja lapsi isäänsä....no ehkä lomilla..

Löysin tämänpäiväisestä Iltalehdesta aloitusta sivuavan uutisen. Kas tässä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010013 ... 5_uu.shtml

Kiitos Jaakko vinkistä. Kysyin tutkijalta, kiinnostaisiko häntä tällaiset tapaukset, joissa ex-puolisosta tehdään "Saatanan lapsi".

Näinhän se menee.Suomen laki antaa lapselle oikeuden tavata...joo...mutta kun ex-puoliso jehovantodistaja varmaankin pitää huolen siitä että kaikki manipulaatiokonstit käytetään hyödyksi esim.isää vastaan.(Miksei myös äitiä)Jos isä tapaa lasta esim.kerran päivässä yhden tunnin,pitää äiti huolen siitä että lasta aivopestään vuorokauden muina tunteina isää vastaan, oikein joukolla uskonveljien ja sisarten kanssa.

Tälläinen selkäänpuukottaminen on jehovantodistajien spesiaalihommaa.Koko heidän surkea elämänsä keskittyy tämän ympärille,selkäänpuukottamisen ympärille.(Ehkä vähän liijoitellusti sanottu).Kun sitten lapset ovat täysiikäisiä,on helppo sanoa isälle(äidille):"lapset päättävät nyt itse mitä tekevät" ja senhän tietää mitä ne tekee kun aivopesua on suoritettu esim.15 vuotta.

Ongelman ydin onkin se että ei-jehovantodistaja isällä/äidillä ei ole mitään turvaa lain kirjaimen tulkinnassa ja käytössä.Se on yksin lapsen holhoojalla.Hän voi käytännössä tehdä mitä vain,toisen vanhemman seläntakana.Oikeuksien totetutumielle ei ole mitään mittaria olemassa ja siksi lapset vieraantuvat isästä/äidistä melko varmasti jos ero on tapahtunut lapsen ollessa pieni.
Tämä on surkea totuus.

Tässä moraalisodassa jehovantodistajat ovat kuitenkin loppupeleissä häviäjiä.
Ei ole lapsen etu että hän jää ilman toisen vanhemman elämänkokemusta ja juuria.Lapsesta tuliee juuriltaan puolinainen vailla juurtumista todelliseen elämään ja minäänsä.