Kiertävät saarnaajat

[Vieras]

Minulla kävi säännöllisesti jehovan todistaja saarnaamassa alkaen ihan 90-luvun alusta, voisi sanoa vuodesta 1990 vuoteen 2003. Olin siis ilmeisesti henkilö jolla oli "toivoa". Tai sitten se johtui siitä että avasin oven ja kutsuin todistajan sisään. 90-luvulla tuo toditajan tulon tiesi siitä että maanantaina kerran kuussa hieman yli yksi ovikello soi. Tämä oli säännöllistä ja samoin kellon sointi oli varovainen. No tulijan arvasi :) Asuin Hervannassa. Todistaja oli aina sama mies mutta hänellä oli seuranaan aina eri henkilö, kerran sama henkilö tuli toistamiseen, kutsuin tuota henkilöä "opetuslapseksi". Meillä ei koskaan ollut riitaa eikä kinaa vaan keskustelimme asioista sanoisinko sivistyneesti. Muistan tietysti useita "tapaamisia" ja sattumuksia. Kerran opetuslapsi alkoi saarnata paatoksella jollaista todistaja ei koskaan ollut minuun kokeillut, näin kun homma ei mennyt todistajan mielen mukaan ja he tekivät pikaisen lähdön.

Toisen kerran oli TAYSissa kuollut joku nuori todistaja mies kun hän ei ollut hyväksynyt veren siirtoa. Tämä oli jotain 90-luvun puoliväliä. Asiaa tuntevat muistanevat tapahtuman, se sai suuren median huomion. Kun todistaja oli kuollut torstaina niin maanantaina kotijehovani tuli todistamaan ja ihmettelemään että noin isosta sairaalasta ei löytynyt korvaavaa lääkettä kun sellaista kuulema on olemassa. Kaivoi kirjastaan kai 7 kohtaa missä veren käyttö kielletään. No minä tulkitsin hänelle nuo asiat hygienia juttuina. Esim. eläimen veri on laskettava ulos heti että eläin ei pilaannu, no tämä on luonnollista koska raamattu on kirjoitettu lämpimissä maissa. Minä heitin vastaväitteen että jos raamattu olisi kirjoitettu lapissa niin veri olisi pitänyt ottaa ehdottomasti talteen koska se sisältää paljon ravintoa,samoin kuin lappalaiset ovat tehneet. Olin aloittanut hieman aiemmin veren luovuttamisen ja suunnittelin juuri luuydin luovuttaja rekisteriin liittymistä. Hain samalla ydinrekisterin esitteet ja annoin samalla ne mukana olleelle opetuslapselle, tällä kertaa ikäiseni neito, ei kai voi sanoa nainen. Hän kiinnostui luuydin rekisteristä ja todistaja teki nopean poistumisen että neito ei "saastuisi" ajatuksistani. Tuolloin väitän että tuo nainen olisi lähtenyt kanssani ja liittynyt rekisteriin jos vain olisin yksin päässyt häntä ohjaamaan. Perustelin itse vereni luovuttamisen taas jumalan tai paremmin elämän lahjana. Ainoa kerta kun pääsin ihan oikeasti niskan päälle ja veikkaan että todistajakin saattoi olla sisimmässään samaa mieltä että ei tuo ihan höpöjä puhu. Mutta mutta.

Ei mulla oikeastaan mitään kysyttävää ole. Nyt olen eronnut ev. lut kirkostakin ja ei todistaminen ole ikinä vetänyt eikä sen enempää hellarit vaikka hellarin kanssa seurustelinkin. Se tietysti askarruttaa että oliko tuo "kotijehovani", vrt. kotiryssä, joku opetus saarnaaja kun hänellä aina eri opetuslapsi vai onko tuo ihan normaalia jehova toimintaa. Pienemmillä paikkakunnilla olen tavannyt myös että sama pari kiertää jatkuvalla syötöllä. Samoin en ikinä huomannut mitään merkkiä ulko-ovessa josta olisi tunnistanut että täällä käy jo saarnamies. Kerran kävi joku toinen pari mutta heidät käännytin ovelta sanomalla että minulla käy jo todistaja.

Keskustelut olivat osin antoisia en niitä muuten olisi käynytkään. Mutta edelleen olemme vanhan testamentin ekalla sivulla :) Tosin välillä hypittiinsinne tänne.

Kommentit olisivat kivoja, yritän muistaa käydä niitä lukemassa kun sivuston löysin.

[Vieras]

Jep, pientä jatkoa.
Asuin tuolloin opiskelija solussa ja kämppikset tiesivät jo tuolloin että milloin ovikello soi tietyllä tavalla niin uskonveli tulossa. Joskus kun en ollut juttu tuulella niin joku muu avasi ja sanoi että ei ole paikalla. 2000-luvun alussa kävin paljon lapissa ja syksyllä aina samaan aikaan. Edellisenä syksynä kämppis sanoi että se on lapissa ja seuraavana vuonna kämppis avasi ovea eikä sillä pokka pitänyt kun joutui taas sanomaan että se on lapissa. Ja ihan oikeasti olin lapissa. No todistajan käynnit kai loppuivat tuohon syksyyn.
Joskus teki mieli kysyä että kun sinä kuitenkin pidät kirjaa täällä käymisistäsi niin montako kertaa me on juteltu ja onko minulla mitään toivoa. Katselin uskomista tuolloin normi ev lut silmin ja oikeastaan epäilevänä tuomaksena.

Onhan minuakin tietysti pyydetty mukaan pirkkahalliin, en ole ehtinyt, oikeasti ollut poissa paikkakunnalta. Tänä vuonna voisi yrittää ehtiä poikkeamaan ja loppuajaksi tulla tapolan mustalle teidän joukkoonne.

Palailen kun tulee jotain mieleen. Toivottavasti en häiriköi teitä jotka oikeasti olette joutuneet kärsimään todistamisesta.

[Markku Meilo]

Minulla kävi säännöllisesti jehovan todistaja saarnaamassa alkaen ihan 90-luvun alusta, voisi sanoa vuodesta 1990 vuoteen 2003. Olin siis ilmeisesti henkilö jolla oli "toivoa". Tai sitten se johtui siitä että avasin oven ja kutsuin todistajan sisään.

Osasyy pitkään käännytysrupemaan voi olla se, että olit helppo tapa saada tunteja. Eli et kysynyt asioita, jotka paljastavat Vt-seuran oppien mädät piirteet.

Minä heitin vastaväitteen että jos raamattu olisi kirjoitettu lapissa niin veri olisi pitänyt ottaa ehdottomasti talteen koska se sisältää paljon ravintoa,samoin kuin lappalaiset ovat tehneet.

UT:n verikielto on voimakkaasti sidoksissa veren rituaalikäyttöön, mutta tätähän Vt-seura ei tuo esille.

Samoin en ikinä huomannut mitään merkkiä ulko-ovessa josta olisi tunnistanut että täällä käy jo saarnamies.

Merkinnät tehdään kynällä paperille, ei sen kuuluisan kaupunkitarinan mukaisesti ovenpieliin.

Toivottavasti en häiriköi teitä jotka oikeasti olette joutuneet kärsimään todistamisesta.

Pois sellainen tunne, siirsin kirjoituksesi tähän osioon, johon se sisältönsä perusteella istuu parhaiten.