Veljesseura.org

Olen parikymppinen mies ja entinen jehovantodistaja.Itse synnyin perheeseen,jossa äitini oli(on edelleen) todistaja ja isä puhdas ateisti.Perheeseni kuului myös pikkusisko.Äitini kautta minä ja siskoni jouduimme mukaan järjestöön mukaan.Isä oli aika lailla poissa kotona omien harrastusten parissa.Isäni on kaikin puolin ollut kuitenkin erittäin mallikelpoinen isä.Isäni on aina hoitanut työ- ja perheasiat hyvin.Samaa en sano äidistäni.Äitini oma lapsuus varmasti heijastelee varmasti hänen omaa käyttämistään.Hänen lapsuus ei todellakaan ole mikään ruusuinen.Mutta silti olen helvetin katkera hänelle.Jos nyt ihan suoraan puhutaan niin hän lasten seksuaallinen hyväksikäyttäjä.Ainakin omalla kohdallani.

Omalla kohdallani äitini hyväksikäyttötapaukset ajoittuivat kun olin 3-7 vuotias.Samalla hän käytti paljon fyysistä vkivaltaa.Kaikkea en tietenkään pysty muistamaan, mutta valitettavasti muistan monia tapauksia erittäin yksityiskohtaisesti.En puhunut asiasta kenelläkään vasta kuin viime vuonna ollessani jo parinkymmenen ja silloinkin parhaalle ystävälleni.Omalta kohdaltani ajattelin,että selviän ilman kenenkään muun apua,mutta olin väärässä.Viime vuoden kesällä ajattelin lopullisesti tehdä itsemurhan,mutta en pystynyt.Itsemurhan tekeminen on siirtynyt ainakin toistaiseksi.Hyväksikäyttötapaukset vaikuttavat minuun hyvin monella ja varmasti myös niin etten niitä tiedosta.Monet keverini pitävät minua rehtinä ja reiluna kaverina,mutta toisaalta olen myös erittäin tunteeton ja kyyninen ihminen.Tämä ei auta asiaa ollenkaan kun etsit itsellesi naista elämänkumppanikseksi.Samalla saan koko ajan lisää painnetta omilta kavereiltani ja sukulaisiltani siitä syystä ettei minulla edes naisystävää,eikä ole kunnolla ikinä ollutkaan.Oman sulkeutuneisuuteni vuoksi minua ahdistaa edes halata toista ihmistä.Kun ajattelen nyt tapauksia yli 15 vuoden takaa voin ssanoa,rttä vihaan omaa äitiäni.Omalta näkökannaltani hän on sen ansainnut.Kuitenkin viime viikolla päätin mennä yliopistoni psykiatrille ja sain ajan tämän viikon torstaille.Saa nähdä mtä tapahtuu.Aion kirjoittaa tänne asian tiimoilta lisää torstain jälkeen.

Rankka on kokemuksesi, pakko sanoa. Hienoa, että yrität hakea apua. Olet jollain tavalla nyt päättänyt nostaa kissan pöydälle kun varasit ajan psykiatrilta ja kirjoitit tästä tänne. Mielelläni kuulisin viimeistään silloin torstaina mietteistäsi.

Mikä on suhteesi Jehovan todistajuuteen tällähetkellä? Opiskelet siis yliopistossa ja sinulla on kavereita siellä? Hyvät kaverit ovat kultaakin kalliimpia, varsinkin tuollainen ystävä, jolle uskalsit ensimmäisenä tästä hyväksikäytöstä puhua.

Niin, olet ottanut jo ensiaskeleet toiseen suuntaan, kun sait yliopiston psykiatrille ajan. Hienoa. Oikein lämmöllä Tervetuloa kirjoittelemaan.