Veljesseura.org

Aikaisemmin oli keskustekua kynttilöiden viemisestä haudoille, mikä ilmeisesti on Jehovan todistajien mielestä vainajanpalvontaan liittyvä ja siksi kielletty tapa. Jäin pohtimaan, eikö sitten vaikkapa valokuva voitaisi rinnastaa vainajanpalvontaan? Niissä harvoissa jt kodeissa joissa olen vieraillut, on ollut sukulaisten valokuvia esillä ja kehystettyinä kuten muillakin, ja hyvin auliisti niistä kerrotaan kysyttäessä. Minun on hankala hahmottaa, miksi kynttilän vieminen haudalle on väärin, mutta edesmenneen mummon kuvan laittaminen takanreunustalle muistoksi ei sitten olekaan. Muistamista vartenhan se kynttiläkin on.

Toinen kuviin liittyvä kummallisuus on minusta se, että 2. Mooseksen kirjan 20:4:ää (toivoakseni meni edes oikein) käytetään silloin, kun halutaan opettaa, ettei ihminen saa tehdä itselleen jumalankuvaa. Mutta eikö siinä kielletty kaikki muutkin kuvat? Koskien sitä, mikä on taivaassa, maan päällä tai vesissä. Siihen vedoten (ja ilmankin) väitän, että tässä lähinnä pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Vai onko jotakin muita perusteluja, miksi kynttilät ovat paha juttu, mutta valokuvat ok?

Mitään perusteluja ei ole miksi valokuvat on sallittuja mutta kynttilät ei. Tai kukat haudalla on sallittuja mutta kynttilät ei.

Kuvien palvomisesta on tullut kiista aiemmin: ikonoklastit ja ikonoduulit. Eli oli kuvainraastajia ja kuvat kiellettyjä, ettei kuvia palvottaisi. Nykyäänhän taitaa islamin piirissä olla eräänlainen kuvakielto esittävistä kuvista ja siksi ornamentiikka on vallitsevana piirteenä. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Linnea kirjoitti:Aikaisemmin oli keskustekua kynttilöiden viemisestä haudoille, mikä ilmeisesti on Jehovan todistajien mielestä vainajanpalvontaan liittyvä ja siksi kielletty tapa. Jäin pohtimaan, eikö sitten vaikkapa valokuva voitaisi rinnastaa vainajanpalvontaan? Niissä harvoissa jt kodeissa joissa olen vieraillut, on ollut sukulaisten valokuvia esillä ja kehystettyinä kuten muillakin, ja hyvin auliisti niistä kerrotaan kysyttäessä. Minun on hankala hahmottaa, miksi kynttilän vieminen haudalle on väärin, mutta edesmenneen mummon kuvan laittaminen takanreunustalle muistoksi ei sitten olekaan. Muistamista vartenhan se kynttiläkin on.

Seuran määrittelemät suositukset eivät käsittääkseni kiellä asettamasta kynttilää palamaan vainajan valokuvan viereen.

Entä jos kuva sijoitetaan haudan ulkopuolelle (siihen viereen) ja kynttilä siihen palamaan ? Seuran täytynee sorvata suosituksiaan (lue =
eräänlaisia vaatimuksia kuvainnollisen aivopultin vallassa oleville vilpittömille Jehovan Todistajille) edelleenkin tarkempaan muotoon...vähän niin kuin vilkkuva valo Tai oikeastaan ei välttämättä tarvitse. Yleinen ideologia, kirjallisuus ja veli viisaiden vanhimpien neuvot valaisevat kuvainnollisen aivopultin syventymistä ja vilpittömän Jehovan Todistajan elämään suhtautumista.

Syntymäpäivät ovat henkilönpalvontaa ja kynttilän vieminen haudalle vainajanpalvontaa, on Seura kaikessa viisaudessaan päättänyt. Sitä vastoin hääpäivät eivät ole henkilönpalvontaa tai kynttilän asettaminen hautajaistilaisuudessa vainajan kuvan viereen vainajanpalvontaa (Viimeisestä esimerkistä en muista VT-sitaattia, mutta olen nähnyt sitä tehtävän ilman kritisointia.).

Tosiaan, opit ovat niin ristiriitaisia, että johan tässä itse kukin menee sekaisin. Jehovantodistajan pitääkin tarkastaa kaikki asiat Vartiotornista. Ja sitten sen pelossa, että tekisi jotakin vahingossa spontaanisti "väärin", pitää varoa ihan kaikkea eli tulla maomaisemmaksi kuin Mao.