Vanhinten koulutus ja ammatit

[Witless]

Näistä ammatti- ja opiskeluaiheista tuli vielä mieleen vanhinten opiskelu- ja työtausta. Vanhimman asemassahan ei olisi haittaa siitä että tuntee tosiasioita ja elämää mahdollisimman laajalti, varsinkin kun he joutuvat arvioimaan myös asioita joihin ei ole valmiita vastauksia VT-kirjallisuudessa tai tekemään sielunhoidollista työtä henkisesti uupuneiden ja muiden seurakunnan "heikkojen" jäsenten kanssa. Miltä opiskelu- ja työtaustalta he tätä tekevät? Ajattelin luetella niiden vanhimpien taustat, jotka tulivat viimeisimmästä seurakunnastani mieleen. Kaikista seurakunnista joissa olen ollut (n. 6), parhaiten koulutetuista tiedän kaksi lääkäriä. Muilta osin hypoteesini on, että ei-humanistiset alat, kuten talous ja tekniikka ovat yliedustettuina niiden keskuudessa jotka vähän enemmän ovat lukeneet. Ne kun eivät ole niin vaarallisia Totuuden(tm) kannalta.

Tästä voisi pistää pientä galluppia pystyyn. Oliko akateemisia loppututkintoja (korkeakoulu, yliopisto), mitä ammatteja?

Oman viimeisimmän seurakuntani vanhimmistossa akateemisia loppututkintoja oli nolla, 2 x beeteliläinen, 2 x kokoajantienraivaaja, 1 sähköasentaja, 1 ilmaisjakelulehtien jakaja.

[Tony]

Enpä muista, että omassa seurakunnassanikaan ketään korkeammin koulutettua olisi tuossa sielunhoidollisestikin tärkeässä asemassa, eli vanhimpana.

Oikeuskomiteassani ammatit vaihtelivat putkimiehestä rautakaupan ammattilaiseen, joten siltä pohjalta ajateltuna ihmisen psyykkeen ymmärtäminen tuskin päällimmäisenä oppiaineissaan esille nousivat. Noh, omassa komiteassani tuolle ei ollut tarvettakaan, mutta kaikkien komiteat eivät ole yhtä selvää pässinlihaa kuin omani.

Ymmärtäväisiähän vanhimmat osaavat tiettyyn pisteeseen asti olla, mutta käsiteltävät aiheet taitavat usein kohota oman osaamisensa yli, ja silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä.

Mutta eipä hätiä mitiä, kyllä pyhä henki (laumakirja) auttaa ratkaisuissa, onhan tuo sähkövirran olemassaoloon todennettava ja verrattava voima sekä jykevä mahti (eli kierrosvalvojan riittävä nuoleminen) vanhimmat tehtäväänsä nimittänyt.

[Aamu]

Vanhimman asemassahan ei olisi haittaa siitä että tuntee tosiasioita ja elämää mahdollisimman laajalti, varsinkin kun he joutuvat arvioimaan myös asioita joihin ei ole valmiita vastauksia VT-kirjallisuudessa tai tekemään sielunhoidollista työtä henkisesti uupuneiden ja muiden seurakunnan "heikkojen" jäsenten kanssa.

Sangen totta. Mielestäni elämänkokemus onkin tärkeämpää kuin koulutus. Toki akateemisesti koulutetulla on ehkä enemmään valmiuksia tutkivaan ja kriittiseen asian käsittelyyn. Täytyy tunnustaa, etten oikein pidä siitä sävystä, miten tällä palstalla esitetään usein tämä koulutusasia siinä valossa että kaikki olisivat maistereita tai tohtoreita ellei tuo kirottu järjestö olisi sitä mahdollisuutta heiltä syönyt. Kyllähän se seuran kanta tiedetään, mutta minusta ei ole mitään väärää siinä, ettei kouluttaudu akateemisesti. Entisessä seurakunnassani kaikki vanhimmat olivat perusduunareita postinjakajasta metsuriin, mutta minusta he olivat ihan aitoja ihmisiä, eivätkä mitenkään "tyhmiä" sielunhoidollisissakaan tehtävissä. Tunnen myös useita korkeakoulutettuja tienraivaajia. Tarkoitus ei siis ollut kiistää mm. tämän ketjun alussa esitettyjä ajatuksia, vaan muistuttaa myös toisesta näkökulmasta. Ihmisen psyykkeen ymmärtäminen ja sielunhoito eivät minusta riipu yksinomaan koulutuksesta, vaikka se toki vaikuttaakin.

[Tony]

Ihmisen psyykkeen ymmärtäminen ja sielunhoito eivät minusta riipu yksinomaan koulutuksesta, vaikka se toki vaikuttaakin.

Ei tietenkään. Vanhimmisto onkin oman kokemukseni mukaan varsin leppoisaa ja helposti lähestyttävää, mutta heidän tehtäviinsä kautta linjan kuuluu paljon sellaista, joiden hoitamisessa he liikkuvat osaamisensa kannalta vaarallisilla vesillä.

Täytyy myös muistaa, että vartiotorniseura lisää vielä tuota 'ammattitaidottomuutta' antamalla tietyt vastaukset ja lääkkeet tiettyihin ongelmiin. Ihan näin maallikonkin mielestä on perin rohkeaa esittää seurakuntalaista vaivaaviin psyykkisiin ongelmiin lääkkeeksi enemmän kenttää, kokouksia ja tutkimista. Mitä lie kallonkutistajan papereilla varustettu valkotakkinen mieltä tuollaisen neuvon ja lääkkeen tehosta?

Käsittääkseni tuossa suhteessa ollaan kuitenkin hiljalleen menossa parempaan suuntaan, eikä ammattiauttajan suosittelemisesta enää niin helposti ihmetellä tai kammoksuta, kuin ennen.

[Markku Meilo]

Täytyy myös muistaa, että vartiotorniseura lisää vielä tuota 'ammattitaidottomuutta' antamalla tietyt vastaukset ja lääkkeet tiettyihin ongelmiin. Ihan näin maallikonkin mielestä on perin rohkeaa esittää seurakuntalaista vaivaaviin psyykkisiin ongelmiin lääkkeeksi enemmän kenttää, kokouksia ja tutkimista. Mitä lie kallonkutistajan papereilla varustettu valkotakkinen mieltä tuollaisen neuvon ja lääkkeen tehosta?

Ja kun aiemmin vielä puheet sekä kirjoittelu olivat vielä sitä luokkaa, että käytännössä ammattiavun hakeminen oli Saatanan puoleen kääntymistä. Kuinkahan sitkeässä tuo asenne on edelleen jonkun pitkän linjan vanhimman alitajunnassa? Onneksi Vt-seura on löysännyt tuota asennetta, koska joidenkin tutkimusten mukaan tarvetta tuntuu paikoin olevan enemmän kuin muulla väestöllä.

[Jakke]

Mun oikeuskomiteassa oli sentäs eläkkeelle jäänyt teurastaja

Muuten niissä kolmessa srk:ssa joissa vaikutin oli aika monenlaista vanhinta. Myyntiedustajia, toimitusjohtaja, metsuri, työtön, optikko, trukkikuski ym ym ym.... En kyllä nähnyt että koulutus olisi erityisesti vaikuttanut siihen, miten vanhimman hommat tuli hoidettua.

Parista yksilöstä on kyllä pakko sanoa, että heidän kanssaan oli poikkeuksellisen hankala keskustella, kun heidän ÄO:nsa ei yksinkertaisesti riittänyt älykkääseen keskusteluun. Nämä olivat kuitenkin onneksi poikkeustapauksia, eikä asialla sinänsä mitään tekemistä koulutuksen tai sen puutteen kanssa ollut.

[Witless]

Mielestäni elämänkokemus onkin tärkeämpää kuin koulutus. Toki akateemisesti koulutetulla on ehkä enemmään valmiuksia tutkivaan ja kriittiseen asian käsittelyyn. Täytyy tunnustaa, etten oikein pidä siitä sävystä, miten tällä palstalla esitetään usein tämä koulutusasia siinä valossa että kaikki olisivat maistereita tai tohtoreita ellei tuo kirottu järjestö olisi sitä mahdollisuutta heiltä syönyt.

Olen samaa mieltä, koulutus ei varmasti yksinään riitä. (Ja täytyy vielä sanoa että en mitenkään pidä pitemmälle kouluttautuneita "parempina" ihmisinä.) Parhaassa tapauksessa "vanhin" olisi tietysti myös elämää nähnyt, kuten nimikin sanoo. Jehovan todistajien tapauksessa joidenkin kohdalla ei kumpikaan vaatimus täyty. Vaarallisimpana pidän sitä että ihmisten elämää hallinnoidaan sekä amatööripohjalta että kokemattomana elämästä.

Jos käännetään vielä asia toisinpäin, niin en ainakaan itse haluaisi mennä leikattavaksi kirurgille joka aluksi toteaa että "Eihän mulla mitään varsinaisia lääkärinpapereita ole, mutta näitä duuneja on tullut tehtyä jo parikymmentä vuotta, joten ei mitään hätää". Kuitenkin vanhimmisto ottaa vastaan (ja suorastaan vaatii saada hoitaa) henkisesti "leikkausta" eli ammattiauttajaa vaativia tapauksia.

Muistan myös seurakunnasta että joillekuille erityisesti kokeneempien vanhimpien ohjeet olivat niin täysin "jumalan sanaa", että eivät juuri muita kuuntele. Eräskin sisar entisessä seurakunnassa oli siihen asti mielellään pelkästään vanhimpien hoidossa kunnes jouduttiin kiikuttamaan pakkohoitoon psykoosissa.

Olisi kiva kuulla vielä vanhimmiston koostumuksista, en tosiaankaan itse ole laajemmin ennen miettinyt millaista ammattikuntaa vanhemmistoon hakeutuu.

Lainauksen kirjoittaja oikaistu - MM

[Witless]

Mun oikeuskomiteassa oli sentäs eläkkeelle jäänyt teurastaja

Muuten niissä kolmessa srk:ssa joissa vaikutin oli aika monenlaista vanhinta. Myyntiedustajia, toimitusjohtaja, metsuri, työtön, optikko, trukkikuski ym ym ym.... En kyllä nähnyt että koulutus olisi erityisesti vaikuttanut siihen, miten vanhimman hommat tuli hoidettua.

Itse vanhimman vastuista varmaan selviää ihan pilkulleen vaikka peruskoululla, olen ymmärtänyt että ohjeistus on sitä luokkaa että aivoja ei juurikaan tarvita.

Lähinnä nyt yritän hahmottaa sitä psykologista puolta, keskusjohdon tahto kyllä toteutuu kirjaimelleen, mutta miten hyvin voi rivijäsen kun tällainen porukka on antamassa elämänohjeita? No huonosti, kuten tiedetään.

Teurastajan ura on varmaan mainio tausta oikeuskomiteassa, ei mene yöunet vaikka tulisi tehdyksi oikeusmurha.

[Vieras]

Oikeuskomitealaitos estää itse itsensä varsinaisen tutkimisen, koska se pitää istuntonsa salaisina eikä tuota kirjallista pöytäkirjaa.

Epäonnistumisen osoittajina ovat kertomukset näillä palstoilla ja oikeudenkäynnit, joista yksi tunnettu juuri nyt on ne pedofilia...

Semmoinen Salomonin tuomion antamisen taito on poikkeuksellinen lahja eikä varsinaista tuomarin toimintaa vaan "asianajajatemppu".

Oikeusratkaisut vaativat koulutusta eikä valmista "oikeutta" ole, sen voinee päätellä esim. eri maiden lainsäädäntöjen erilaisuudesta ja maamme kuten muidenkin maiden eduskuntien kiivaistakin, yhteisymmärrykseen pääsemättä jäävistä keskusteluista lainsäädäntöasioissa. Tokihan kypsä, vastuuntuntoinen, elämää nähnyt jne henkilö voi pystyä parempiinkin ratkaisuihin kuin opetettu, mutta tämäkin on nähtävissä työn vaativuutta osoittavana seikkana.

Mutta onko lahkon oikeuskomitean päätyö sittenkin pelon ylläpito ?

[RaM]

Kovinkaan montaa enemmän koulutettua vanhinta en minä täältä pääkaupunkiseudulta tunne. Aikoinaan juttelin koulunkäyntiasioista Anttilassa valtaistuimen (kuului silloin Kalle Anttilalle) oikealla puolella istuvan Veli Timo V:n kanssa, joka oli itse vanhin. Hän neuvoi, ettei koulujen käyminen ole kovin tärkeää, sillä työnantaja ei katso niinkään onko hakija merkonomi tai ekonomi vaan tärkeintä on olla muuten mukava mies.
No hitunen tuossakin on totta, mutta aika pieni hitunen. Ja mies itse oli kouluja käynyt eikä halunut Anttilaan kouluja käymättömiä Jt:a.

No huhuja olen kuullut että Jyväskylässä aikoinaan vaikutti korkeasti koulutettu tienraivaaja... jopa kaksikin... mutta hekin luopuivat utopioista keskittyen realimaailmaan. Sori...

Se on muuten kumma asia, että tiedon lisääntyminen korreloi suoraan lahkosta pois jäämisen kanssa.
Kaikissa lahkoissa on lukeneitakin ihmisiä mukana aivan vastuutehtäviä myöten, mutta kokonaisuudessaan tuo tieto taitaa rajoittaa aika paljon lahkoiluintoa.

[Markku Meilo]

Mutta onko lahkon oikeuskomitean päätyö sittenkin pelon ylläpito ?

Tämä on oikein paperillakin, eli erottaminen toimii muille pelotteena. Oletan tämän olevan laumaopuksesta, lähdeviite on kateissa eikä englanninkielistä laumaopusta ei ole koneellani.

In every situation where guilt is established, the primary
endeavor of the overseers is to restore the wrongdoer if he is
genuinely repentant as indicated, for example, by his producing
"works that befit repentance." (Acts 26:20) If he is repentant and
they are able to help him, their administering reproof either in
private or before onlookers with knowledge of the case serves to
discipline him and instill a wholesome fear in any such onlookers. (2 Sam. 12: 13; 1 Tim. 5:20)

Jos joku löytäisi tälle viitteen.

[Lehtiveli]

Omassa komiteassani oli rakennusmies, pilapiirtäjä ja lihanleikkaaja, jos oikein muistan.

Kirjo on laaja, korkeakoulutettuja on silti todella vähän. Varsinkaan minkäänlaista psykologiaa tai sosiaalityötä koskevaa koulutusta ei ollut yhdelläkään vanhimmasta.

[Aamu]

Vaarallisimpana pidän sitä että ihmisten elämää hallinnoidaan sekä amatööripohjalta että kokemattomana elämästä.

Jos käännetään vielä asia toisinpäin, niin en ainakaan itse haluaisi mennä leikattavaksi kirurgille joka aluksi toteaa että "Eihän mulla mitään varsinaisia lääkärinpapereita ole, mutta näitä duuneja on tullut tehtyä jo parikymmentä vuotta, joten ei mitään hätää". Kuitenkin vanhimmisto ottaa vastaan (ja suorastaan vaatii saada hoitaa) henkisesti "leikkausta" eli ammattiauttajaa vaativia tapauksia.

Muistan myös seurakunnasta että joillekuille erityisesti kokeneempien vanhimpien ohjeet olivat niin täysin "jumalan sanaa", että eivät juuri muita kuuntele. Eräskin sisar entisessä seurakunnassa oli siihen asti mielellään pelkästään vanhimpien hoidossa kunnes jouduttiin kiikuttamaan pakkohoitoon psykoosissa.

Hyviä pointteja. Minusta vanhimman tehtävä olisi antaa ohjausta hengellisissä asioissa. Tyyliin jos Sisar Rivitodistajaa ei ole pariin viikkoon näkynyt kokouksissa vaikkapa kevätväsymyksen takia, niin Veli Empaattinen voisi sitten hänelle jutella ja rohkaista häntä, niinkuin nyt ystävä tekisi. Tai jos joku ei ole ihan varma Seuran kannasta johonkin asiaan niin sitä voi sitten kysyä vanhimmalta. Sosiaalityö tai psykologina toimiminen eivät saisi kuulua vanhimman toimenkuvaan, ihmisten elämän hallinnointi nyt vielä vähemmän! Tässä juuri astuu se elämänkokemus kuvaan, että tajuaa ilman koulutustakin milloin joku on maallikkoavun ulottumattomissa tai onko oikein leikkiä jumalaa jonkun kanssa.

[Witless]

Sosiaalityö tai psykologina toimiminen eivät saisi kuulua vanhimman toimenkuvaan, ihmisten elämän hallinnointi nyt vielä vähemmän! Tässä juuri astuu se elämänkokemus kuvaan, että tajuaa ilman koulutustakin milloin joku on maallikkoavun ulottumattomissa tai onko oikein leikkiä jumalaa jonkun kanssa.

Entä miten oman kokemuksesi mukaan vanhimmat itse mieltävät asian?

[Aamu]

Entä miten oman kokemuksesi mukaan vanhimmat itse mieltävät asian?

Oma kokemukseni on sangen suppea, olen vain yhden seurakunnan jäsenenä ollut eikä tuona aikana ilmennyt mitään tapauksia joissa joku olisi kyseenalaista sielunhoitoa saanut. Ed. lausunnon tarkoitus oli vain kertoa millainen sen vanhimman roolin minusta pitäisi olla, saatanpa kyllä kuvitella ettei se näin ihannetilainen ole! Siinä yhdessä ainoassa seurakunnassani minulla on henk. koht. kokemusta vanhimpien suorittamista paimennuskäynneistä luokseni kun aloin hiipumaan pois. Nämä jähmeät itäsuomalaiset duunarit vaikuttivat hyvin haluttomilta tätä velvollisuutta suorittamaan ja tässä mukavassa rupattelutuokiossa kahvikuppien äärellä he olivat todella vaivautuneita ja anteeksipyyteleviä. Kun selitin heille mikä mättää, he vaivautuivat lisää tai jopa myöntelivät hieman. Lopputuloksena oli lausunto: "ehkäpä sinä haluaisit aloittaa raamatuntutkistelun [yhden tutun] tienraivaajasisaren kanssa, niin jos nämä asiat siitä selkiytyisivät..." Olin tuolloin parikymppinen kastamaton julistaja, lapsesta asti jtksi kasvatettu. Tutkistelu aloitettiinkin, mutta asiat eivät selkiytyneet, vaan täällä sitä nyt ollaan...

Minun tapauksessani vanhimmat siis väistivät alkeellisimmatkin rohkaisu- ja kannustustehtävät. Luulen kuitenkin, että he olivat tietoisia siitä, että heiltä olisi ehkä odotettu jotain enemmän, he eivät vaikuttaneet tyytyväisiltä omaan suoritukseensa (ja minä siis en alkanut heitellä heille mitään kiperiä kysymyksiä oppimuutoksista tms., en sellaisista edes tiennyt moniin vuosiin eroni jälkeenkään!). Kaiken kaikkiaan, he vaikuttivat helvetin tavallisilta miehiltä, eivät kiihkomielisiltä kulttijohtajilta tai yliymmärtäväisiltä lääkärileikkijöiltä. Ja kun ketjun aiheena on ollut tämä ammattikysymys, niin mainittakoon vielä, että kysessä olivat automekaanikko ja postinjakaja, joista postinjakaja oli se suulaampi. Tuossa syrjäseudun pikkusrk:ssa muuten postinjakaja oli huomattavan suosittu ammatti.

Mutta eipä tätä esimerkkiä voine yleistää, varmasti on enemmän niitä, jotka käyttelevät asemaansa väärin, kuten aiemmissa viesteissä on mainittu. Omasta käsityksestäni vielä sen verran että Seuran lehdistä luin usein, miten todistajanuoren tulisi kysyä apua seurakunnan vanhimmilta vaikeissa ja arkaluontoisissa asioissa. Minusta tämä oli naurettava ajatus, en olisi ikinä voinut kuvitella uskoutuvani vanhimmille, vaikka he ihan mukavia olivatkin. En tiedä olisiko se helpompaa jos olisi mies (poika?)? Meidän seurakunta kyllä oli niin pieni, että kaikki veljet olivat joko vanhimpia tai vanhinten poikia!