Veljesseura.org

PÄÄYHDISTYS (WTBTS-P)
- varsinainen jäsenyys perustunut alkujaan osakkeiden muodossa ostettavaan äänioikeuteen
- 10 dollaria kappale maksaneilla osakkeilla saattoi riittävän rikas ihminen ostaa itselleen tai haluamalleen henkilölle paikan yhdistyksen johtokuntaan = hallintoelimeen
- johtokunta/hallintoelin toimi puheenjohtaja keskeisesti (=seuran presidentti) vuodesta 1884 vuoteen 1975, jolloin presidentin valta jaettiin kuudelle uudelle hallintoelimen jäsenten muodostamalle ja johtamalle komitealle – näissä komiteoissa voidaan käyttää apuna myös ’asiantuntevia’ ulkojäseniä’ = suureen joukkoon kuuluvia
- 1945 osakkeiden myyminen lopetettiin ja osakkaiden määrää ei haluttu enää lisätä.
äänestämisen sijaan johtokunnan valitsi nyt osakkaat keskuudestaan
- varsinaisten osakkaiden määrä nykyään rajallinen, jäljellä noin 300 osakasta;
alkuperäiset osakkaat = 144 000 luokan jäseniä ja valitsevat tarpeen mukaan keskuudestaan hallintoelimeen uusia jäseniä (jäsenmäärästä tuli rajaton 1971)
- ulkojäsenillä ei minkäänlaisia oikeuksia eikä päätösvaltaa
- yhdistys omistaa lahkon kaikkien muiden yhtiöiden/yhdistysten päätösvallan
- voittoa tuottamattomana yhdistyksenä sen jäsen ei voi vaatia rahallista osuuttaan sen omaisuudesta, koska voittoa tuottamattoman yhdistyksen asioista päättää sen äänioikeutettu enemmistö eikä sillä toisaalta voi olla jäsenille jaettavaa omaisuutta; yhdistyksen lakatessa olemasta sen hallitus päättää omaisuuden käytöstä säännöissä määrättyyn tarkoitukseen tai viimekädessä ne menevät valtiolle. Ei koskaan kuitenkaan suoraan jäsenille!

ALAPUOLELLA TOIMIVA YHDISTYS (WTBTS-NY)
- käytännön asioita ja julkaisutoimintaa harjoittava yhdistys
- WTBTS:n hallintaoikeuden alainen

MUUT USA:N YHDISTYKSET JA YRITYKSET
- tarkoitukset ja olemassaolokin piilotettu
- WTBTS:n hallintaoikeuden alaisia, yrityksissä myös omistusoikeus

MUIDEN MAIDEN YHDISTYKSET
- kirjallisuusmyynti ja jäsenvärväys; omaisuuden kerääminen
- WTBTS-P:n hallintaoikeuden alaisia


Pääyhdistyksen omistavat noin 300 jäsentä eli osakasta ovat 1945 mennessä hankkineet tai sen jälkeen perineet osakkeita, joilla aikoinaan USA:laisen lainsäädännön puitteissa voitiin ostaa äänioikeutettu osakkuus uskonnollisen yhdyskunnan hallintoelimestä. Vain heillä ja etenkin keskuudestaan valitsemallaan johtokunnalla eli hallintoelimellä on oikeus päättää koko maailmanlaajuisen lahkon asioista.

Nuo osakkaat omistavat siis käytännössä koko Jehovan todistajien maapallon laajuisen kymmenien miljardien suuruisen omaisuusmassan. Heille on kuitenkin muodostunut rakenteesta johtuva käytännön ongelma. He voivat elää lahkon päätoimistossa eli Betel-kodissa taloudellisesti huoletonta ja riippumatonta elämää odottaen kassavirran kasvattavan kaiken aikaa yhteistä omaisuuttaan.
Heidän omistuksensa on kuitenkin kollektiivista yhteisomistajuutta, joka on ilman erillisiä sopimuksia rajatonta ja määrittelemätöntä. Tuo omistus ilmaistaan prosentteina tai murtolukuna.
Koska kaikki omaisuus on käytännössä alistettu tuon yhden pääyhdistyksen alaiseksi, yksikään osakas ei kykene vaatimaan itselleen mitään tai eroamaan lahkosta vieden siivun sen omaisuudesta.
Taloudellista hyötyä tuottamaton yhdistys saa huomattavia verohelpotuksia, mutta toisaalta sen omaisuus ei jakaudu sen lopettaessa toimintansa jäsenilleen, vaan yhdistys joutuu lahjoittamaan varansa sen säännöissä mainittuun käyttötarkoitukseen… esim. toiselle vastaavalle yhdistykselle.
Viimekädessä sen omaisuus menee valtiolle.

Vartiotorni seuran - WTBTS-P - omistajat ovat siis käytännössä monimiljonäärejä, joilla ei ole kuitenkaan henkilökohtaista käyttöoikeutta rahoihinsa vaan ovat niiden käytön suhteen muista osakkaista riippuvaisia. Jos yksi menettäisi uskonsa ja haluaisi saada omaisuudesta hyötyä, se ei onnistu muiden uskonsa säilyttävien enemmistön äänestäessä sitä vastaan.
Käytännössä omaisuudestaan kiinni pitävän osakkaan ei siis kannata menettää asemaansa Jehovan todistajana, koska samalla hän menettäisi myös asemansa monimiljonäärinä.
JOS osakkaan tai hallintoelimen jäsenen mieleen tulee epäilyksiä, niistä on parempi olla hiljaa. Jos hän huomaa seuran oppien olevan valheellisia, niin hänen ei kannata siitä suurella äänellä kysellä – eikä aina pienelläkään äänellä varmistamatta selustaansa. Eli sitä ettei lennä sen vuoksi ulos lahkosta. Samalla katoaisi mahdollisuus päästä kenties joskus hyötymään jättiomaisuudesta.

Jos minä kuuluisin noiden osakkaiden joukkoon, olisin valmis kumartamaan Jehovan nimellä tunnettua mammonan jumalaa ja keksimään mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita sekä jakamaan UUTTA VALOA sen kuin ehtisin pitääkseni WTBTS-P rahasammon toiminnassa. Sen aikaa kun sillä vielä on toimintaedellytyksiä.

Lisäys 9.3.:
Korostan varmuuden vuoksi vielä tätä vt-seuran kollektiivisen yhteisomistajuuden keskeisintä ongelmaa rautalankamallilla.
Jos kolme ihmistä perisi vaikkapa maatilan, josta jokaiselle kuuluuisi 1/3. Kyseessä on yhteisomistajuus, jossa kukaan ei omistaisi mitään tiettyä osaa tai palaa tuosta maatilasta. Jokainen kolmesta osakkaasta voisi myydä tuon osuutensa jollekin neljännelle osapuolelle, mutta hän ei voisi myydä mitään tiettyä rakennusta tilalta tai tiettyä määräalaa. Vain sen kolmanneksen osuutensa yhteisomistamisesta. (Erillisillä ns. hallinnonjakosopimuksilla voidaan omistusalueita rajata, mutta se ei kuulu tähän.)
Tilanne mutkistuu huomattavasti, jos tuo omistajuus perustuukin noiden kolmen yhteiseen voittoa tavoittelemattomaan yhdistykseen. Jos tuo tila onkin lahjoitettu tuon yhdistyksen omaisuudeksi, niin kukaan noista kolmesta jäsenestä ei voi myydä siitä yhdistyksen kautta kollektiivisesti omistamaansa 1/3, koska sen omistaja on yhdistys ja tuon päätöksen voi tehdä vain yhdistyksen hallitus. Jos siellä 2/3 hallituksesta (ja jäsenistöstä) ei halua myydä tilasta osuuksia, niin osuuksia ei silloin myydä. Jos tämä myyntihaluinen 1/3 eroaa suutuspäissään yhdityksestä, hän menettää samalla tuon kollektiivisen omistuksensa.

Jehovan todistajien osakkaiden omistusprobelmatiikka (ja se ettei kukaan voi käyttää omin päin yhdistyksen varoja) perustuu juuri tähän ongelmaan.
Kun koko lahkon hallinta ja omistajuus on aikoinaan perustunut WTBTS-P:n keskeiseen asemaan, jonka alle kaikki kertynyt omaisuus, yritykset ja yhdistyksen on alistettu, tuon valtavan omaisuuden henkilökohtainen hyödyntäminen onnistuu vain ja ainoastaan osakkaiden määräävän enemmistön päätöksellä. Vasta kun osakkaista enemmistä päättää luopua Jehova-uskostaan ja haluaa pistää omaisuuden mutkan kautta lihoiksi, se onnistuu. Tässäkin tapauksessa heidän täytyy toimia yhtä aikaa, sillä tipoittainen uskonsa menettäminen ja sen julkinen osoittaminen saa aikaan ainoastaan vaaran joutua erotetuksi, jolloin menettää myös tuo osakkuutensa. (Ilman voimassa olevaa WTBTS-P:n yhdyskuntajärjestystä ei tiedetä, vieläkö osakkuus perustuu osakkeiden määrään ja sen tuomaan äänioikeuteen, vai onko... kuten oletan... säännöt muutettu sellaisiksi, että jokaisella on vain yksi ääni.)

Osakkuuden periytyminenkin on siis merkityksellistä vain silloin, jos perijä on Jehovan todistaja ja kuuluu tuohon yhdistykseen. Yhdistyksen ulkopuolinen ei hyödy perinnöstään, sillä kyse ei ole omistusoikeutta antavasta osakkeesta vaan ainoastaan aikoinaan täysjäsennyyden ja äänioikeuden antamasta jonkinlaisesta voittoa tuottamattoman yhdistyksen liittymisosakkeesta. Kenelläkään uskonnollisen yhdyskunnan varsinaisella jäsenellä ei ole henkilökohtaista omistusoikeutta mihinkään yhdyskunnan omistamaan!

Toivottavasti osasin selittää asian mmärrettävästi.

Mitä voisi tapahtua vuonna 2015?

300 osakasta perustaisi Vartitorni-kerhon, jonka tehtävänä olisi hengellisen hyvinvoinnin lisääminen.

Vartiotorni-seura lopettaisi toimintansa. Sen kaikissa maissa olevat kiinteistöt ja osakkeet laitettaisiin myyntiin ja eri maiden haaratomistot alayhdistyksineen lakkautettaisiin. Niiden kaikkien hallitukset määräisisivät omaisuuden lahjoitettavaksi WTBTS-P:lle.
Samoin ajettaisiin alas kaikki muut USA:n toiminnot ja ne lakkautettaisiin. Omaisuus ja varat lahjoitettaisiin WTBTS-P:lle.

Viimeisenä WTBTS-P lakkautettaisiin ja sen kymmenien miljardien omaisuus ja varat lahjoitettaisiin uudelle samaa aatetta ajavalle Vartitorni-kerholle. Tuohon kerhoon olisi kiva kuulua, mutta siihen ei kaivattaisi enempää jäseniä. Sen 300 jäsenellä olisi ilman typeryksien seuraakin hauskaa. Ja riittävästi rahaa hengellisen hyvinvointinsa parantamiseksi.

Missä Watch Towerin peruskirjassa sanotaan, että osakkaan/osakkaan perijän pitää olla aina ja ikuisesti jehovantodistaja? Tuohan olisi mahdotontakin, sillä tuolloin oltiin vielä raamatuntutkijoita. Vaaditaanko edes inkorporointiperuskirjassa (joka on JT-ajalta) tällaista?

Muistelen lukeneeni JWN:ltä, että (suuri) osa osakkaista ei ole jehovantodistajia, vaikka olisivatkin perineet osakkuuden JT-vanhemmaltaan.

Aikanaan Charles Russell oli vain yksi osakas, mutta hän omisti yli puolet Watch Towerin päätösvallasta. Hänellä ei ollut perijää, eli katosivatko nuo osakkeet jonnekin, vai mitätöitiinkö ne?

Nykykäytännössä osakkaiden vuosikokous on pelkkä passiivinen kumileimasin, mutta miten käy, kun uusi sukupolvi astuu esiin...

Hallintoelimen jäsenten pitää vieläkin olla (uus)voideltuja, mutta tarvitseeko heidän olla osakkaita? Mistä mustaihoinen Samuel Herd peri osakkuutensa? Kai sekin on mahdollista, vaikka russelilaisiin ei oikein mustaihoisia huolittu.

RaM kirjoitti:Mitä voisi tapahtua vuonna 2015?

300 osakasta perustaisi Vartitorni-kerhon, jonka tehtävänä olisi hengellisen hyvinvoinnin lisääminen.

Viimeisenä WTBTS-P lakkautettaisiin ja sen kymmenien miljardien omaisuus ja varat lahjoitettaisiin uudelle samaa aatetta ajavalle Vartitorni-kerholle. Tuohon kerhoon olisi kiva kuulua, mutta siihen ei kaivattaisi enempää jäseniä. Sen 300 jäsenellä olisi ilman typeryksien seuraakin hauskaa. Ja riittävästi rahaa hengellisen hyvinvointinsa parantamiseksi.

Tästähän voisi kuvitteellisesti muodostua W.I.S.H Seura

Ehkä perustettaisiin osakeyhtiö ja sen seurauksena/houkutuksena/ehkä jopa hengellisenä vaihtoehtona houkuteltaisiin vilpittömät Jehovan Todistajat takaisin samankaltaiseen olotilaan kuin aiemmin. Event-tilaisuuksiin pääsymaksu jonka vilpittömät Jehovan Todistajat kiltisti maksavat. Myöhemmin vilpitön Jehovan Todistaja voisi ostaa osuuksia tai lisenssejä uudesta osakeyhtiöstä. VIP-merkinnän saavat ahkerat tai sisäpiirin valitut. Vilpitön Jehovan Todistaja voisi osallistua koulutus-iltamiin säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa ja maksaa niistä osallistumismaksun. Jne.

Yllämainittu kuvitteellista ettei jäisi väärää käsitystä.

Kun emme tunne USA:n lainsäädäntöä, niin eksakti vastaaminen on mahdotonta.
Lähtökohtaisesti, ainakin Suomen lain ja lahkon yhdyskuntasääntöjen mukaan, jäsen voidaan sääntörikkomuksen vuoksi joko tiputtaa ulkojäseneksi, tai erottaa kokonaan yhdistyksestä. Erottamisen ja osakkuuden suhdetta en tiedä, koska sellaista ei Suomessa ole. Olettaisin jenkkienkin nykyisen lainsäädännön olevan tämän suhteen hyvin samalainen kuin Suomenkin.
Osakkuus voittoa tuottamattomassa yhdistyksessä ei kuitenkaan ole sama asia kuin osakkuus jossain osakeyhtiössä. Se ei tuo suoraan minkäänlaista yksilöoikeudellista omistajuutta.

Kenellekkään ei olisi mitään hyötyä roikkua osakkaana ja olla erotettu yhdistyksestä (sinänsä hyvin ristiriitainen koko ajatus), koska se ei hyödyttäisi häntä tulevissa yhdistysten alasajoissa tai uusiin yhdistyksiin siirrettäviin rahoihin kiinnipääsemisessä.

Tämä järjestörakenne ja sen omat taoudelliset tavoitteet saavatkin ajattelemaan sitä, kuinka hyväksikäytetyksi jotkut (=lampaat)tulevatkaan tukiessaan liiketoimintaa luullessaan palvelevansa Jumalaa. Kyse on lopultakin mammonan palvomisesta. JT:t eivät tee edes humanitaarista avustustyötä, kun kukkaronnyörit ovat niin kireällä muutoin kuin lahjoitusten saamisen ollessa kyseessä.

Suomen Beteliläiset saavat ehkä vallan tunnetta palkinnoksi työstään, vai onko heille jotain bonuksia tiedossa? Tiedän ainakin, että kaikki beteliläiset eivät joudu asumaan Betelissä (=laitos), vaan asuskelevat erillisissä asunnoissa Betelin lähellä. Jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Onhan beteliläisille se vanhan veli P:n kesä"mökki" (= hirsihuvila saunoineen).

Kuinka joka maasta löydetäänkää näitä johtajakandidaatteja?

Manipuloiva opetus takaa sen, ettei rahahanat sulkeudu. "Uusi valo" -termi on oivallinen keksintö jähmettyneiden rakennelmien uudistamiseksi. Uuden valon valossa saadaan seurakuntalaisten muutosvastarinta hyvin torjuttua. Samoin "luopiovalheet" saadaan latistettua termin "teokraattinen sodankäynti" alle. Siis on omat sanat sekä kannattajille ja vastustajille. Me - he.

Kiitos,Ram!

Siinä tuli kerralla vastaus moneen kysymykseen,joihin olen yrittänyt vanhimmiltakin saada vastausta.

Yleensä on ensin mutistu,että "en nyt tarkkaan tiedä", ja perään ihmetelty kysyjän motiiveja.

RaM kirjoitti:Kenellekkään ei olisi mitään hyötyä roikkua osakkaana ja olla erotettu yhdistyksestä

Älä unohda perinteen voimaa ja sitä hivelevää tunnetta, että "omistaa" osan miljardibisneksestä. Voivathan ne osakkaat kuvitella jotakin valtaa omaavansa.

Osakkaiden vallan ja voiman tunne on varmasti juuri oman arvon tuntoa hivelevää ja tuo jonkinlaista mahtavuutta heidän itsetunnolleen. Koska tuo tunne perustuu kuitenkin suoranaisesti järjestön omistamiseen, jäsennyyteen, ja vasta mutkan kautta järjestön omistaman omaisuuden omistamiseen, niin erotetulta tai eronneelta (en tiedä onko sellaista olemassa) tuo tunne katoaa samalla kun katoaa jäsennyys. Ilman jäsennyyttä ei ole järjeston omistajuutta. Tässä on juuri se kompa ja kierous, joka pakottaa koko omistajakaartin roikkumaan kiinni tuon huuhaa-puulaakin toiminnassa. Ja keksimään vuosi vuoden jälkeen yhä 'kirkkaampaa valoa'.

KIEROUDEN KIEROUS!
Tässä pakko-osakkuudessa voi piillä (ainakin tulevaisuudessa) myös osakkaiden keskinäisen sodan kompa.
Periaatteessa jokaiselle osakkaalle olisi taloudellisesti hyödyllistä, että muita osakkaita kompastuisi (hengellisesti) ja heitä erotettaisiin WTBTS-P:n jäsennyydestä. Jokainen erottaminen kun nostaisi heidän oman 'osakesalkkunsa' arvoa.Mitä pienemmäksi osakkaiden joukko käy, sen merkittävämpään (taloudelliseen) osaan aina seuraavan osakkaan pois tiputtaminen tulisi. Näin syntyisi tilanne, jossa toisaalta halukkuus käydä kiinni toisen jäsenen epäuskoisuuteen voimistuisi ja toisaalta jokainen osakas muuttuisi entistäkin varovaisemmaksi ja 'hurskaammaksi' osakkuutensa jatkumisen turvatakseen. Osakkaiden keskuudessa joudutaan ilmeisesti tutkimaan ja miettimään erityisen tarkasti sitä, missä vaiheessa jäsenen rikkomus voidaan katsoa niin pahaksi, että sen perustella voidaan varmasti erottaa. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa on vaarana, että näistä jättiomiasuuksien omistamisista ryhdytään taistelemaan oikeusteitse = onko erottaminen sääntöjen mukaista vai ei. Ties mitä hauskaa lähitulevaisuus voi tuottakaan ja mistä samalla koko lahkon alamäki alkaa.

Aitoa uskoa on varmasti edelleen paljon tuon omistajajoukon keskuudessa. Se on samalla lailla kollektiivisen mielenhallinnan voimaa, kuin tavallisilla pulliais-jäsenilläkin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon EPÄUSKOA tuon joukon keskuudessa myös piilee. Mikä on tuon ryhmän 'taloudellisten roikkujien' osuus. Pakkoavioliitot kun tuppaavat ennemmin tai myöhemmin ajautumaan karille.