Veljesseura.org

Luulen, että läheskään kaikki JT:t eivät lue omaa materiaaliaan. Lehtiä tuotetaan liukuhihnalla ja toinen Herätkää! -lehden kuukausinumeroista piti ilmeisesti tästä syystä lakkauttaa, kun sitä ei lueta.

Ehditkö koskaan tutkia kunnolla edes tutkittavat kirjoitukset, vai heittelitkö tekstiin näön vuoksi vain jotain alleviivauksia? Jätitkö TV-ohjelmia väliin vain Vartiotornia lukeaksesi? Tuskin kukaan tekee näin suosikkisarjansa kohdalla.

Lukevatko kiinnostuneet JT-lehtiä itse asiassa enemmän ja tarkemmin kuin "aktiivi"todistajat itse? Lehtien otsikot lienevät vain täkyjä kiinnostuneiden herättämiseksi. Pitkään mukana ollut ei saa kirjoituksista irti juurikaan mitään uutta, jolleivät opit muutu eli jos saadaan "uutta valoa".

Lehdet on tuotettu korkeatasoisesti ulkoasultaan, sisällöstä voidaan olla monta mieltä. En sanoisi lehtiä hyvin toimitetuksi esimerkiksi lainaamiskäytännön osalta. Oikeakielisyys on kyllä täydellistä ja jutut henkilökohtaisesti puhuttelemaan tarkoitettuja.

Kirjallisuutta ja painotuotteita on todistajilla niin tuhottoman paljon, että oma terve epäilys ja epäusko hukkuu siihen, että kuvittelee vain ukeneensa liian vähän ja että siinä piilisi vika. Lääke epäilyksiin todellekin on lisätty tutkiminen eli on luettava enemmän JT-materiaalia kaiken muun varjolla.

Olivatkohan vanhimmatkaan aina valnmistautuneet tutkisteluihin kunnolla, vai kysyivätkö vain rutiinilla valmiiksi painettuja kysymyksiä?

Jaksoiko kukaan lukea kaikkea, vai onko materiaalin runsaus osa henkistä väsyttämistaktiikkaa?

Vieras kirjoitti:Lukevatko kiinnostuneet JT-lehtiä itse asiassa enemmän ja tarkemmin kuin "aktiivi"todistajat itse? Lehtien otsikot lienevät vain täkyjä kiinnostuneiden herättämiseksi. Pitkään mukana ollut ei saa kirjoituksista irti juurikaan mitään uutta, jolleivät opit muutu eli jos saadaan "uutta valoa".
Jaksoiko kukaan lukea kaikkea, vai onko materiaalin runsaus osa henkistä väsyttämistaktiikkaa?

Tämä lienee hyvin henkilökohtaista. Jotkut todistajat lukevat, jotkut eivät. Ainakin tutkittavan lehden jotkut lukevat hyvinkin tarkkaan. Riippunee asemasta systeemissä. Herätkää-lehden supistaminen vain kerran kuukaudessa ilmestyväksi on lähinnä kustannuskysymys ja sama koskee tutkittavaa Vartiotornin numeroa.

Kun minut vielä luettiin kiinnostuneiden joukkoon, heti alkuun saamani materiaalin paljous oli tukahduttaa minut, enkä millään muotoa pystynyt siihen perehtymään asian vaatimalla intensiteetillä. On silti ollut hyvä saadessani paljon materiaalia. Tallella ovat myöhempää tarvetta silmälläpitäen, mistä suuri kiitos. Joitakin olen tutkinut hyvinkin tarkkaan, mutta suurin osa on jäänyt tutkimatta. Tutkimista sanelee lähinnä kohdallani tarve, ei pakko. Mutta tämäkin on hyvin henkilökohtainen kysymys. Jotkut tutkivat, toiset eivät tutki riippuen siitä, missä jehovantodistajuuden kehitysvaiheeessa ovat. Vasta-alkajat, noviisit, ovat hyvin kiinnostuneita lukemaan, jo vuosikaudet mukana olleet vähemmän. Tämä perustuu havaintoihini.

Kun nyt tätä kirjoitan, en malta esittää kerjuupyyntöä: Olisiko kenelläkään lahjoittaa vuosikirjoja. Kaipaan etenkin mallia 2007, 2008 ja 2010 sekä vuodesta 1979 taaksepäin.

Kaikessa tähän liittyvässä saan esittää suuret kiitokseni paikalliselle Jehovan todistajien yhdyskunnalle ja heidän vanhimmilleen erinomaisesta runsaudesta saamani kirjallisuuden suhteen.

Miksi niin paljon kirjallisuutta? Kyseessä on Vartiotorni-kirjapaino, joka on naamioitu uskonnoksi.

Olen ymmärtänyt tämän niin, että sillä suljetaan pois kaikkeen muuhun kirjallisuuteen perehtyminen. Eräänlainen vesikidutuksen alamuoto -mahdollisesti.

Useiden vuosien ajan luin ja tutkin kaikki lehdet ja kirjat mitä ilmestyi. Hyvin paljon tutkin myös aiemmin ilmestyneitä kirjoja, varsinkin niitä mitä milloinkin levitettiin kentällä. Paksun Jehovan todistajien historiankin luin muutamassa viikossa. Joka aamu kahvia juodessani luin Herätkää-lehtiä ja kirjoja luin iltaisin.

Olen aina ollut luku-ihminen. Nykyään omistan lähelle 100kpl romaaneja ja kolmea uusinta lukuunottamatta olen lukenut ne kaikki. Luen lähes joka ilta tunnin verran ennen nukahtamista. Lukemalla saa hyvin nollattua päivän tapahtumat. Olen joskus miettinyt, että mitä ottaisin mukaan autiolle saarelle. Kirjat tulevat heti tuon isännän jälkeen.

Vieras kirjoitti: Lukevatko kiinnostuneet JT-lehtiä itse asiassa enemmän ja tarkemmin kuin "aktiivi"todistajat itse? Lehtien otsikot lienevät vain täkyjä kiinnostuneiden" herättämiseksi. Pitkään mukana ollut ei saa kirjoituksista irti juurikaan mitään uutta, jolleivät opit muutu eli jos saadaan "uutta valoa".

Kiinnostuneilla on kuitenkin aina mahdollisuus lukea tarkemmin sekä myös lukea vaihtoehtoisia dokumentteja. Mikäli kiinnostunut esittää liian vaikeita kysymyksiä, niin vilpitön Jehovan Todistaja (etenkin ehkä puhuttuaan vanhimman kanssa tai vanhin mukana käynnilllä) voi Seuran suosituksien mukaisesti todeta ko henkilön arvottomaksi tosi tm Seuran totuudelle.

Syntymästään saakka Jehovan Todistajuuteen eli tm Seura totuuteen (ja myös kasteelle pääätyneeseen) kasvaneella ei ole pääsääntöisesti samaa vaihtoehtoa. Vuosikausien kuvainnollinen tm Seuran asentama aivopultti voi vaikeuttaa asiaa. Tässä yhteydessä voi todeta että karttamiskäytäntö sekä yhteyksien menettäminen toimii eräänlaisena hiirenloukkuna. Valehtelee Veke sitten mitä tahansa.
Mutta onneksi on olemassa tukiverkostoja, toivon että mahdollisimman moni Seurasta erkaantunut tai kiinnostunut tai mitä tahansa, hyödyntää mahdollisuuksia.

http://www.veljesseura.org
löytyy lisätietoa.

Veli totta haastelee. Tosin omasta näkökulmastani, olen edelleen "aarre saviastiassa", johon eivät normaaalit "makkabeet" ole purreet. (makkabee = vasara ja tämän vasaran iskut kyllä päässään tuntee)

Edit: Makkabe on myös olutmerkki, johon viittasin.

Luin kaiken ja Raamatun läpi neljä kertaa ja kirjat 1940-luvulle asti.

En jaksanut. Yritin kyllä, mutta olis varmaan pitänyt yrittää vielä enemmän. Ja tietysti kannoin tuostakin koko ajan niin huonoa omaatuntoa, että hartiat pakkaa olemaan vieläkin lysyssä, vaikka toistakymmentä vuotta on mennyt paljon kiinnostavampia juttuja lukiessa.

En todellakaan lukenut. Vaikka olenkin innokas lukija, ei sellaista naurettavaa soopaa jaksanut lukea. Siitäkin mitä luin, en edes puoliakaan ymmärtänyt. Herätkäässä oli joitakin kiinnostavia luontoon ja eläimiin liittyviä artikkeleita, tosin mistä tahansa muusta lähteestä löytäisi syvällisempää tietoa...

Vuodenvaihteessa luetteloin ja pakkailin varastolaatikoihin vt-seuran kirjoja aktiivi-jt-ajoiltani. Näin pitkän ajan jälkeen yllätyin siitä miten satunnaisesti olin valmistautunut kirjantuskitteluihin silloinkin kun olin ollut hyvin toimelias ovilla. Välillä oli parin kuukauden jaksoja, joiden aikana kirjat oli "viivattu" huolellisesti, välillä ei lainkaan. Toisinaan vastauksia oli merkitty "kieli poskessa" etsien tekstistä omaperäisiä ei-vääriä vastauksia. Jehovantodistajuus taitaa olla maanis-depressiivinen elämänmuoto, jossa pitkiä aikoja menee zombi-moodissa ja sitten aina välillä tulee "tehtyä parannus" tunnolliseksi todistajaksi. Kokous- ja kenttärumba on kuluttavaa ja ilonaiheet lopulta aika harvassa. Mieleen palaa lievästi mukailtu laulukirjan säe: "Palvelkaamme jumalaamme hikoillen..."

Malachi Constant kirjoitti:Mieleen palaa lievästi mukailtu laulukirjan säe: "Palvelkaamme jumalaamme hikoillen..."

Joskus tosiaan palaa mieleen pätkä jostain Valtakunnan laulusta. Jostain syystä tämä jää helposti mieleen:

*** Ssb laulu 143 Asennoitukaamme Jehovan puolelle! ***

Hämmennys verhosi sydämemme,
valhetta kun oli uskontomme. ...

En lukenu lehtiä koskaan kokonaan, korkeintaan herätkäästä jos oli jotain edes vähä kiinnostavaa. Kirjani raamatun kertomuksista -nimisen lasten aivopesukirjan toki luin pienenä.

Se, ettei lehdet tai kirjat kiinnostaneet, ei toki estänyt "hengellistä edistymistä" jopa avustavaksi palvelijaksi

Luin varmaan Vartsikat ja Herätkäät melko lailla kokonaan. Herätkäät luin kotona ja Vartsikat tutkistelun aikana kun aika piti saada jotenkin kulumaan.
Kirjat oli kovempi pala. Vuosikirjat oli mielenkiintoisia, kun ne nostattivat henkeä, joten ne tuli luettua aika tarkkaan. Muuten kirjantutkisteluihin kuulumattomat kirjat olivat lähinnä kirjahyllyn täytteenä osoittamassa kovaa hengellisyyttä.

Jaksoin. Sen jälkeenkin kannustukset hyvyyteen hylättiin/poistettiin mutta kaikilta se ei jäänyt näkemättä.