Olen kohta kolmekymppinen ex-todistaja. Olin hommassa mukana n. 27-vuotiaaksi (lapsuudesta asti). Ero tuli siksi että erosin todistaja miehestä ja muutin avoliittoon ei-uskovan kanssa. Sinällään ei todistajia vastaan ole mitään, vaikka hieman jo epäilen koko asian järkevyyttä. Sinne jäi isä, siskot, veli ja muut läheiset sukulaiset ja jokunen kaveri. Kukaan ei yhteuksiä pidä. Äitini on ex-todistaja myös, mutta syystää ja toisesta välimme ei ole parhaimmat tai oikeastaan läheiset.
Suurin ongelma on se että olen aika yksinäinen uudella seudulla. Painajaiset vainoaa välillä ja isän harvoin soitto laukaisee pahimmat unet. Säälittää sinällään, kun luulevat että hylkääminen auttaa asiaa. Enemmän se ajaa pois minua. Mies ei tajua ongelmiani ja hältä tuen saaminen on hankalaa, vaikka ei pahaa sillä tarkoita.
Mutta tässä alkuun.