Veljesseura.org

Jehovantodistajat ovat "onnellinen kansa", jolla ei omien puheidensa mukaan ole sellaisia ongelmia kuin maailman ihmisillä. "Heitä huolesi Jehovalle". Takavuosina sanottiin, ettei JT.llä ole edes masennusta (mitä nykyään käytetään hyvänä keppihevosena jäädä pois kokouksista). Kieppari aina puhui, kuinka srk:lla menee hyvin, vaikka tarve suuri -alueella näkikin, ettei kovin hyvin mene, kun esivalvojakin yritti värvätä kokouskävijöitä Betelistä.

JT:n ongelmat ovat silti ilmeisiä, vaikka ne lienevät erilaisia kuin maailman ihmisillä. Pahinta on, jos ei usko oppiin, mutta on pakko omistaa elämänsä sille esim. sukulaisten painostuksesta.

Kun eroaa seurakunnasta, ongelmat muuttuvat, mutta osa niistä aiheutuu edeleenkin JT:n toimintatavoista, joista näkyvin on karttaminen. Perheen hajoaminen ja siihen liittyvät ongelmat ovat toinen näkyvä epäkohta ja JT:n häpeätahra.

Jos on ollut lapsesta asti JT:ssa mukana, ongelma saattaa olla aivan uudenlaisen elämän oppiminen ja löytäminen. Ero vapauttaa joka tapauksessa seurakunnan ikeestä, jolloin yksi iso ongelma on ratkaistu. Eivät läheskään kaikki maailmalliset ole moraalittomia tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Hyvä ja melko ongelmaton elämä sujuu ilman Vartiotorniseuran oppejakin.

Miten olette kohdanneet ongelmat toisaalta srk:ssa ja toisaalta maailmallisten parissa?

Itse olen paraikaa jättämässä järjestöä, joten aihe on ajankohtainen minulle.
Masennuskaudet itselläni olen kohdannut yksinäni ilman muiden tukea, juuripa sen vuoksi, ettei JT voi olla masentunut, vaan aina tulisi hymyillä ja kenttäillä vaikkei uskalla ulko-ovesta ulos mennäkään ahdistuksen vuoksi. Tästä olen kyllä puhunut mahdollisimman monille, mutta korvat ovat olleet kuuroja, haluttomia kuuntelemaan moisista asioista.

Samoin olen viime vuodet elänyt jäsenenä juuripa ystävieni vuoksi, ja nyt vasta olen saanut rohkeuden ottaa elämäni omiin käsiini ja jättää muiden mielipiteet taka-alalle.

En ole koskaan heittänyt ainuttakaan ongelmaani Jumalalle, mikä on ihan hyvä juttu, sillä muutoin en olisi koskaan saanut ongelmiani selvitettyä. Olen syntynyt JT:ksi, ja nyt alan opetella toista elämänmuotoa vapaana ja ajattelevana persoonana sen muottiin ängetyn vangitun sijasta.

Uskon, että jhos kieppari ottaisikin puheeksi sen, että JT:t kärsivät juuri oppien harhaisuuden, valheellisuuden ja painostuksen keskellä, niin sitä voisi romahtaa koko srk. Sen vuoksi näistä asioista ei hiiskahdeta, ja jos joku hiiskahtaa, tämä saa kyllä "rakkaudellista ohjausta" asiasta, eli siis uhkaavaa painetta siitä että tulee olla "hiljaa rivissä" ettei kukaan toinen alkaisi ajattelamaan asiaa.

Tällaista tuli mieleeni. En nyt ehkä vielä osannut vastata suoraan kysymykseeni mutta tulipahan jotain aiheesta nostettua sydämeltäni.

Suurimmat ongelmat mitä itse kohtasin olivat seurakuntamaisen yhteisön olemassaolon kuvitteleminen ja sen puuttuminen, terapeuttien ymmärtämättömyys ja yleisten käyttäytymissääntöjen puutteellinen ymmärtäminen.

Tullessani ensimmäisiin exien tapaamisiin, kuvittelin saapuvani eräänlaiseen seurakuntaan. Kuvittelin kaikkien ymmärtävän tilannettani ja iloitsevan minusta, kuten seurakunnassa iloitaan kiinnostuneesta. Sen ymmärtäminen, että tällaista "seurakuntaa" ei ole olemassa, oli kova palautus maan pinnalle. Usein huomaan tämän saman odotuksen olevan muillakin. Nyt yhdistys pyrkii tarjoamaan henkilökohtaista vertaistukea tarvitseville. Pyritään monen muun asian ohella tarjoamaan sitä yhtä ihmistä, joka osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta ja auttaa alkuvaiheen sopeutumisessa. Tapaamisessa pyrimme huomioimaan erityisesti uusia paikallaolijoita. Usein tämä huomioiminen on kuitenkin puutteellista, useiden uusien samanaikaisen saapumisen vuoksi. Yksi vertaistuen muoto on totuttaa ihminen seurakunnan ja tiiviin yhteisön puuttumiseen. Tapaamisissa pohditaan yhden illan mittaisen ajan yhteisiä kokemuksia. Tuon illan jälkeen jokainen jatkaa omaa elämäänsä, omien kavereidensa, työnsä ja harrastustensa parissa. Monille jää kuitenkin se mielikuva, että varsinkin aktiiviset toimijat tapaisivat toisiaan säännöllisesti ja tiiviisti miittien ulkopuolellakin. Tällaisia kaveruussuhteita tietysti jonkin verran on, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että voisi puhua yhteisöstä. Tällaisen kuvitteellisen yhteisön oletettu ulkopuolelle jääminen saattaa voimistaa joidenkin yksinäisyyden tunnetta. Näin kävi minullekin aikoinaan. Muutin pääkaupunkiseudulle, yritin todella aktiivisesti tutustua toisiin exiin ja yritin tosissani päästä "yhteisön" jäseneksi. Jossain vaiheessa ymmärsin tavoittelevani olemattomia. Useita ystäviä olen kuitenkin saanut ja olen heistä todella kiitollinen.

Toinen ongelma oli terapeuttien tietämättömyys. Sain opastaa heitä lukemaan näitä palstoja ja viikkojen ajan selittää JT-ajattelua ja maailmankuvaa. Useiden keskustelujen ja kyselyjen jälkeen tiedämme, että tämä on yleinen ongelma. Nyt pyrimme keräämään aineistoa ja tekemään jonkinlaista info-pakettia ammattilaisille. Yhdistys tarjoutuu lähettämään kokemusasiantuntijan terapeutin käytettäväksi, jotta terapiassa voidaan paremmin keskittyä itse asiaan. Ammattilaisten taholta on osoitettu kiinnostusta jo usealta suunnalta. Tähän tarvitsisimme vapaaehtoisia kirjoittamaan tuon paketin sisältöä. Vapaaehtoisia tarvitaan myös luentojen ja infotilaisuuksien vetäjiksi. Materiaalin saat yhdistykseltä tai voimme auttaa sen luomisessa.

Yleiset käyttäytymissäännöt ja niiden olemassaolo ovat monille uusi asia. Järjestö opettaa, että maailmallisilla ihmisillä ei ole mitään periaatteita. On melkoinen shokki kun huomaa, ettei tämä olekaan totta. Maailma on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä joita valtakulttuuriin kuuluvat ihmiset pitävät itsestään selvyytenä. Vaikeaa tästä tekee se, että itsestäänselvyyksiä ei tule mieleenkään alkaa selittämään kenellekään. Monet kuvailevat järjestöstä lähtemistä hyppynä vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Ja sitä se todellakin on.

Jos olet kiinnostunut auttamaan ja toimimaan tukihenkilönä, otathan yhteyttä yhdistykseen. Jos haluat itsellesi tukihenkilön, voit pyytää sitä meidän kauttamme.

Olen myös huomannut, että ns. ammattiavun tarjoajat eivät ole selvillä JT-opeista ja toimintatavoista, mikä on ymmärrettävää, sillä en itsekään tunne mormoneja tai lestadiolaisia enkä helluntailaisiakaan. Terapeutille tulee siksi pitää pieni briefaus, alustus Totuudesta ennen kuin apua voidaan antaa. Monet kyllä kuuntelevat mielenkiinnolla toiminnasta. He arvioivat asiaa valtaväestön normien mukaan ja ovat kohdallani pitäneet JT:n tapoja aikalailla henkisesti raskaina.

Vertaistuessa tämän briefauksen voinee jättää väliin.

Nämä auttajat ovat antaneet ymmärtää, että JT:t työllistävät heitä jonkin verran, jopa aika paljon.

Tuo yleisten käyttäytymissääntöjen puutteellinen ymmärtäminen näkyy jo ovityössä: ei ole soveliasta rampata kenenkään kotiovella moneen kertaan eikä ole soveliasta ylipäänsä käännyttää. Sitten JT:t pitävät ovenavaajia huonokäytöksisinä, kun ovat vapaa-aikanaan häirinnästä vihaisia.

Seurakunnissa ongelmat aiheutuvat monasti juuri tästä: ei tajuta, mikä on sopivaa ja mikä ei normaaleissa mittapuissa. Toiset ovat tietysti lapsesta saakka tottuneet kaavamaisiin käytösmalleihin, mutta vieraiden opettamalla juttu on toisenlainen. Ongelmien ratkaisu on aina JT-muottiin pakottaminen ("hän palasi kohdalleen", "menikö häneen Saatana tai demonit").

Ainoastaan srk:lle ongelmalliset probleemat ovat (vanhimpien) ratkaistavaksi kiinnostavia: eli asioita ajatellaan pääasiassa srk:n kannalta, se ei yksilön oman tuen tai auttamisen vuoksi ole tärkeää.