Veljesseura.org

Oon tässä vähä miettiny, et miten vois kertoa siitä että on joskus ollu jt, esim tyttö/poikakaverille, työkavereille, ystäville jne.

Tuli tossa pari päivää sitte vaan mielee, kun en ollu tyttäystävälle asiasta maininnu ja aattelin et nyt on pakko kertoa. Alkoi vähän ihmettelemmän tiettyjä asioita. Ei se kovin helppoo ollu, mut hyvin hän sen otti. Nyt hän ehkä ymmärtää miksei oikeen voida mennä käymään esim. mun porukoiden luona. tosi kivaa muuten sekin.. :/

Eli haluasin kysyy teiltä, miten ootte asiasta kertonu muille, miten se on otettu vastaan, onko joskus käyny jopa niin että joku ois alkanu karttaa sinua sun taustan takia (muutkin kuin seurakuntalaiset). Onko se ollu aina helppoa kertoa, ja missä vaiheessa ootte sen tehny, yms?

jos joku jaksaa vastailla niin kiitoksia kovasti.

äänilaiteveli kirjoitti:Oon tässä vähä miettiny, et miten vois kertoa siitä että on joskus ollu jt, esim tyttö/poikakaverille, työkavereille, ystäville jne.

Kuulin tässä kerran erään tapauksen, missä entinen JT kertoi pitkäaikaiselle työkaverille taustastaan hieman arkaillen. Tuo työkaveri otti tuon tiedon vastaan rauhallisesti ja totesi, että "pidä tuota historiaasi arvossa, sinulla on jotain "speciaalia", mitä kaikilla ei ole".

Tässä tapauksessa ainakin kannatti kertoa, se ei haitannut millään tavalla kumpaakaan. Jos on muuten osoittautunut olevansa kunnon ihminen, ei taustalla ole enää siinä vaiheessa merkitystä. Toisin voi olla, jos heti kertoo kaiken menneisyydestään, kun tutustuu uuteen ihmiseen. Silloin voivat ennakkoluulot olla liian vahvoja.

Itellä on tässä asiassa ihmispelko enkä ole kertonut kenellekään olleeni joskus Jt. Se on kyllä vaivannut minua.

Mä en ole mitenkään salannut jt-taustaa, mutta en ole sitä ensimmäisenä tapaamilleni ihmisille julistanutkaan. Kun on ollut luonteva tilanne kertoa, niin olen kertonut. Esim. jos puhuttaisiin äänestämisestä ja joku kysyisi mitä olen yleensä äänestänyt niin vastaisin että en ole paljoa ehtinyt koska äänestin ekan kerran vuonna 2006, ja jos joku kysyisi syytä niin sitten vastaisin. Se on osa mun taustaani vähän niin kuin se missä olen asunut tai mitä kouluja olen käynyt.

Mahdollisesti herkkänä koettu osa taustasta, tunne-elämäpuoli on eri asia, mutta muuten ei kai tuossa olisi sen kummempaa. tuntuisiko se sitten karskilta kysyä että olen ollut jt, tiedätkö muuten mitään siitä ? Jaa et, no jos kuulet jotain hullua, niin tiedä jo etukäteen että en ole asiassa enää osallinen.

Suurin ennakkoluulo, "pelko" ehkä yleensä ulkopuolisella olisi, että ex-jt vielä katsoisi moraalis-uskonnollisen linssin läpi maailmaa ja tulisi seuloa mitä sanoisi ja kuinka sen lausuisi.

Niinhän rakennustyömaallakin kun varoitettiin uutta tulokasta, että hän on sitten uskovainen, yritetään olla tarpeettomasti kiroilematta, niin tietysti se vasara napsahti peukaloon ja arvaahan sen arvaamattakin, miten siihen peukalon haltija kommentoi.

Minulla kävi pari päivää sitten niin, että haastattelussa viittasin johonkin henkilöhistoriastani johtuvaan, niin toinen kysyi: oletko kotoisin Pohjanmaalta. Vastasin tähän: en, vaan olen ollut lapsuuteni ja nuoruuteni Jehovan todistaja. Kerroin sitten parilla lauseella erottamisestani, joka johtui esittämästäni arvostelusta. Aha, oli vastaus, mutta viittaukseni henkilöhistoriaani oli selvästi tullut ymmärretyksi.

Minulla erottamisesta on jo melko kauan (20 v), joten olen saanut siihen jo etäisyyttä. Nyt se on aidosti historiaa eli tosiaan osa henkilöhistoriaani. Asioiden käsittely saa asiat muuttumaan aidoksi historiaksi. Eli sellaiseksi, joka tosin on johtanut minut tähän pisteeseen, mutta on mennyttä: esimerkiksi silloinen käyttäytyminen ei ole enää päällä. Tunnetottumus (Pavlovin koirat) on heikentynyt.

Vielä vuosia erottamisen jälkeen, olin ylpeä menneisyydestä: olin kuin sodasta selvinnyt. Sitten koin häpeää menneisyydestä: olin kuin sotarikoksia tehnyt. Nykyisin koen että se mikä tapahtui, on historiaa mutta oli välttämätöntä, jotta pääsisin sieltä siihen missä nykyisin olen. Aika näyttää mihin vielä pääsenkään.

Yhteen aikaan jopa loukkaannuin, kun ihmiset eivät menneisyydestäni olleet millänsäkään. He vain ihmettelivät: entä sitten?

Epäoikeudenmukaisuus ja vääryys eivät muutu hyväksyttäviksi ajan kuluessa, vaikka väärän kohtelun ja epäoikeudenmukaisuuden jättämät jäljet alkavat peittyä: haavat paranevat ja arvetkin haalistuvat. Voi tosiaan saavuttaa rauhan.

Kun on ollut tarpeeksi kauan poissa niin asiasta voi puhua ihan rennosti kelle tahansa. Täysin päin vastoin kuin silloin kun oli vielä lahkossa kiinni. Silloin piti aina jännittää että milloin joku kysyy armeijasta taikka muusta muille jokapäiväisestä.
Hienoa että olet saanut tyttöystävän ja vielä hienompi juttu että olet kertonut taustoistasi hänelle.

rippeli kirjoitti:Täysin päin vastoin kuin silloin kun oli vielä lahkossa kiinni.

Veli väkevästi todistaa. Vielä siinä vaiheessa kun erottamisestani oli jo kulunut noin 10...15 vuotta, valehtelin eräässä yhteydessä, että en tiennyt erään yhteisen tutun jehovantodistajuudesta.

Silloin piti aina jännittää että milloin joku kysyy armeijasta taikka muusta muille jokapäiväisestä.

Tunsin Karvian ajasta sisäistä ylpeyttä koko jehofiiliyteni ajan. Sitten naiiviuden asettamat silmälaput putosivat ja tuli 1996 oppimuutos, jolloin aloin hävetä ko. vaihetta.

Markku Meilo kirjoitti:Tunsin Karvian ajasta sisäistä ylpeyttä koko jehofiiliyteni ajan. Sitten naiiviuden asettamat silmälaput putosivat ja tuli 1996 oppimuutos, jolloin aloin hävetä ko. vaihetta.

Sitä se rehellisyys teettää.

Minua hävettää "hiukan" se, että varsinkin "JT-urani" alkuaikoina olin niin fanaattinen ja aina oikeassa. Mutta kiitos Espoo Eteläisen seurakunnan vanhinten Raimo Lahtisen ja Markku Lumpeen omat silmälappuni alkoivat putoilla jo noin 10 vuotta ennen erottamistani. Heidän täysin piittaamaton ja epäoikeudenmukainen asenteensa erään toistaiseksi julkaisemattoman asian yhteydessä sai minut näkemään, että JT-vanhimmat ovat erittäin suuria pelkureita ja täysin kykenemättömiä hoitamaan asioita, jotka heille kuuluvat. Ja kun siihen vielä lisätään kuningas Raimo Lahtisen piittaamaton asenne kierrosvalvoja Leif Vikmanin hyvin suorille ja selville ohjeille, oli väistämätöntä, että silmäni avautuisivat myöhemmin myös muulle Vartiotorniseuran piirissä harjoitettavalle epäoikeudenmukaisuudelle ja mielivallan käytölle. Itse asiassa kierrosvalvoja Leif Vikman lienee suoraselkäisin kv, jonka tunnen. Hän sanoi suorat sanat Raimo Lahtisellekin, kun siihen oli aihetta. Tämä tapahtui kotonani.

Kiitos Raimo Lahtinen ja kiitos Markku Lumme kun avasitte silmiäni jo paljon ennen kuin itse ajojahti alkoi vuosia myöhemmin.

Näin pääsin eroon lahkosta, mikä palvoo Järjestöä, U&Y orjaa ja hallintoelintä kultaisena vasikkana.

Kerron mielelläni taustastani kaikille, jotka ovat siitä kiinnostuneita. Netin kautta onkin tullut vuosien mittaan melkoinen määrä kyselyitä ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Johanneksen poika kirjoitti:Minua hävettää "hiukan" se, että varsinkin "JT-urani" alkuaikoina olin niin fanaattinen ja aina oikeassa.

Lainaan anonyymejä kotikiusattuja Paulia ja Veijoa - "tuttua".

Ongelma lienee lähinnä ex-Jehovan todistajien mielessä, mihin Rippelikin viittasi. Tavalliselle suomalaiselle on ymmärtääkseni yhdentekevää onko kuulunut mihinkään (uskontoon) tai ollut kuulumatta. Ongelma syntyy Jehovan todistajien omasta hypetyksestä, eikä sillä ole käytännössä merkitystä.

Juuri eilen tapasin lieksalaisen mormonin - ja minulla oli ollut käsitys, ettei heikäläisiään edes täällä ole. Erehdyin. Rehellinen ihminen sinänsä: uskonsa tunnusti, vaikka en sitä edes kysynyt ja miksi olisin! Mutta se siitä. Mitä se minulle kuuluu, mihin uskoo, ellei riesaksi ryhdy.

Pyysin kyläilemään tämän harvinaisen bongaukseni. On sitten eri asia, tuleeko. Sama koskee Jehovan todistajia: ei noin 50 hengen populaatiolla ole täällä vähääkään merkitystä 12 000 hengen populaatiossa, joista suurin osa on kristittyjä pakanoita omine uskomuksineen ja sellaisina pysyvät.

Ei edes henkilöllä, joka sanoo olevansa vanha venkula (vankilassa lusinut), mutta on elänyt viimeiset vuosikymmenensä vallan säällisesti, ole yhtään mitään ongelmaa taustojensa suhteen. Normaalisti ex-todistajiinkin suhdaututaan vallan normaaleina henkilöinä menneisyydestään huolimatta. Se on henkilön omasta käsiyyksestä kiinni se. Tavallisia ihmisiä kiinnostavat vallan muut asiat kuin henkilön uskonnollinen menneisyys. Heretkää luuloistanne, hitto, ja eläkää ihan vapaina ihmisinä. Mennyt on mennyttä. Nyt on nyt. No, ei teidän kopassanne välttämättä, tiedän, mutta elämän realiteetit osoittavat aivan muuta käytännössä. Soppii kokkeilla ja suositan.

Siksi toiseksi: on vallan mainiota kertoa sopivassa tilanteessa asiaan perehtymättömille, mistä paskasta on sorkkansa nostanut.

Veli todistaa väkevästi!!HYVÄ!!
"Menneet on menneitä".
Mitä nyt joskus jollekin äärifundamentalistivartiotornilaiselle pitää panna luu kurkkuun,ettei turhaa kuvittele ittestään suuria.(Oma heikkouteni).
Ymmärtäis ottaa sen sorkkansa pois paskasta.

Markku Meilo kirjoitti:Lainaan anonyymejä kotikiusattuja Paulia ja Veijoa - "tuttua".

Valistatko hieman. Putosin. Onneksi en korkealta.

Johanneksen poika kirjoitti:Valistatko hieman. Putosin. Onneksi en korkealta. :o

Kuuntele taajuusmoduloitua äänilähetettä tänään noin klo 13.40 keskitaajuudelta 94,00 MHz tai muuttokiireen vaivatessa aiempia osia täältä.

Markku Meilo kirjoitti:Kuuntele taajuusmoduloitua äänilähetettä tänään noin klo 13.40 keskitaajuudelta 94,00 MHz tai aiempia osia täältä.

Kuuntelin muutaman aiemmin äänitetyn osan. Hauskoja ovat.