Veljesseura.org

Oletko mokannut koventissa eli ollut lavalla esimerkillisenä todistajana haastateltavissa siitä, kuinka syvälle mielenmanipulointiin olet vajonnut ja millä keinoin ylläpidät hurmostilaasi itseesi ja läheisiisi nähden? Olitko veli tai sisar Innokas? Tuntuisiko nololta nyt?

Entä mitä ajattelit katsojana näistä esimerkillisistä julistajista lavalla?

Minua jollakin tavalla hermostuttivat ylienergiset ja tekopirteät seurakuntalaiset, mutta ohje oli, että syrjäänvetäytyvät saavat jäädäkin syrjään. "Kylmä tai kuuma - ei haalea . . ."

Minä mokailen mieluummin tällä sivustolla, kuin konventissa. Eräs muisto on jäänyt Oulun suunnalta. Tauolla pari veljeä ihan vieressäni nauraa räkättivät lutrilaisten tyhmyyttä, mitä tosi uskontoon tulee. Eivät oivaltaneet minua, olinhan sentään "naamioitunut" viimeisen päälle, pukua ja rintalappua myöten. Se oli yksi lenkki siinä ketjussa, mikä ei tee minusta jehovantodistajaa. Tilaisuus sinänsä oli hyvin opettavainen minulle, mutta siitä on jo hyvin pitkä aika, sanokamme tämän tapahtuneen vanhoina hyvinä aikoina, ei näinä Mk 9:41 aikoina.

Minä olin muutamia kertoja konventissa lavalla näytteissä taikka haastateltavana.
Parhaiten on jäänyt mieleen eka kerta, jolloin olimme koko perheen voimin haastateltavana.
Minun repliikkini oli: "Isän kanssa kalalla".
Se oli ainut yhteinen juttu jota olin isäpuoleni kanssa koskaan tehnyt ja kyllä sitä tekemistä haastatteluun valmistautuessa etsittiin.

Jälkeenpäin ajatellen "esimerkillisen perheen" haastattelu oli ihan älytöntä kusetusta alusta loppuun asti. Haastattelussa mainittua perhetutkistelua koitettiin lapsuudessani kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla kaikki kärsivät. Isäpuolta en sitäpaitsi koskaan sanonut isäksi, vaan kutsuin etunimellä.

Onko ne perheenisät niin ahkeria kotitutkistelunpitäjiä ja onko ne lapset niin täydellisiä kuin konventtiohjelmat antavat ymmärtää? Tiedän, että nämä puhujat valitaan etukäteen ja esityksiä harjoitellaan etukäteen. Miten paljon näytteissä on todellisuuspohjaa? Entinen pappi: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!

Kerran oli konventissa seurakunnastani Beteliläinen veli, joka tunnusti, että usko oli mennä näillä kirjoittelupalstoilla. Noudattaako vanhimmat itse neuvoja "internetin vaaroista", joista konventeissa varsinkin kohistaan? Luopiosivut, pornosivut . . . ei mitään hyvää?

Olen joskus äänestänyt jostakin asiasta konventissa nostamalla sosiaalisesta paineesta käteni ylös tai sanonut "kyllä", vaikka en edes tiennyt kunnolla, mistä oli kyse.

Mites konventtipuheet? Tuleeko sabluuna valmiina jostakin - ei kai vanhimmat ym. sellaisia omin nokkinensa keksi?

Itse en koskaan konvetin lavalle "päässyt", onneksi. Pyydettiin kyllä, mutta jo silloin (14-15 vuotiaana) tajusin kieltäytyä.

Muistan naureskelleeni itsekseni monesti, kun joku kaveri/tuttava oli lavalla näyttämässä "hyvää esimerkkiä". Melkoista totuuden kaunistelua oli havaittavissa lähes aina.

Jaakob kirjoitti:Melkoista totuuden kaunistelua oli havaittavissa lähes aina.

Konventinhan on oltava rohkaiseva ja kannustava. Aina pitää myös uskoa parasta mahdollista ystävistä ja järjestöstä. Sinulla on selvästi ollut väärä sydämentila, ruveta nyt nipottamaan siitä onko sanottu totta vai ei...

Tai ehkä et ole omaksunut Totuutta oikein? (lue: Totuus ei ole totta, vaan valetta ja ellei valetta, ainakin muunneltua tai muuttuvaa totuutta vanhassa tai uudessa valossa ja Totuuden edistämiseksi saa valehdella tai kaunistella teokraattisen sodankäynnin nimissä - myös konventissa).

En itse "päässyt" koskaan konventin lavalle (paitsi yövartiohommissa, jolloin esitimme partiokaverin kanssa toisillemme puhujapöntöstä teokraattisia palopuhehupaelmia), mutta isäukko pääsi muistaakseni ainakin kerran: Hän näytteli roomalaista sotilasta jossain jeesusta sivuavassa näytelmässä. Kostyymi oli aika magee, itse tehtyine keihäineen kaikkineen. Käykö konventtimokasta?

Tuli mieleen eräs lavaesiintyminen. Näyteltiin "Herättäjäjuhlia", tätä körttikansan suurinta kesätapahtumaa, joka kokoaa yhteen muutaman kymmmenen tuhatta henkilöä. Tokihan se "herrakansaan" upposi, mutta todellisuutta vastaan niin totaalisesti pielessä kuin olla voi. Se oli minun näkökulmastani kyllä emämoka. Ei käsikirjoituksen laatija, saati esittäjät, olleet tasan tarkkaan ensimmäisissäkään Herättäjäjuhlissa käyneet, mutta eiväthän katsojatkaan, vaan näytellä piti ja parodiaksi jäi. Oli se niin täsmällistä tietoa kristikunnasta, että oli tosissaan naurussaan pidätteleminen.

Joskus nuorena olin Hämeenlinnan konventissa näytteessä, jossa esitin maailmallista nuorta joka pyysi todistajanuorta bileisiin, taikka diskoon, en muista tarkkaan. Todistajaveli oli aluksi hieman hankalassa tilanteessa, mutta meni sitten puhumaan asiasta vanhemmilleen. Vanhemmat lukivat hänelle pari raamatunpaikkaa ja nuori tajusi heti, ettei saatanan maailman kanssa kannata joutua tekemisiin. Lopussa hän kiitti vanhempiaan ja Jehovaa rakentavasta avusta.

Silleenhän se aina oikeastikin menee jehovantodistajaperheissä, vai mitä

Ehkä joissain tapauksissa..verrattaen vahva veikkaus tosin on, että se keskustelu yleensä käydään sen jälkeen jos/kun on jäänyt kiinni.

Muistaakseni joskus aika hyvän aikaa sitten, ehkä ala-asteikäisenä, olin joskus kauhean harmissani ku 'en ikinä päässyt' sinne lavalle. Nyttemmin ei tietty harmita niinkään, mutta silloin lapsena kyllä enemmän tai vähemmän aika ajoin. Tosin sama oli melkeen kaikkien kiinnostavien juttujen kanssa aina osuin siihen saumaan ettei ollut sellasia the juttuja.. varsinkin se et sitten kun ittellä alko ikää olla niin ei enää siihen malliin ollu salityömaita yms edes, kun ne mitä aina kuuli vaikutti niin kiinnostavilta että..eli aina ollut vähän kuin väliinputoaja.^^ (sama olo on tosin välillä joidenkin muidenkin kuin jt juttujen kanssa ilmassa, aina väärän ikänen väärässä paikassa mut eiköhän se siitä )

Vieras kirjoitti:
Olen joskus äänestänyt jostakin asiasta konventissa nostamalla sosiaalisesta paineesta käteni ylös tai sanonut "kyllä", vaikka en edes tiennyt kunnolla, mistä oli kyse.

Tulee mieleen kyllä kerran kun oon itekin vastanut konvassa "Kyllä" vaikka en tiennyt kunnolla mistä oli kyse. Kastekysymykset nuorena!
Melkoinen moka kyllä

Liittyen näihin "julkilausumiin", joita takavuosina konventeissa tunnuttiin enemmältikin harrastavan; muistaako kukaan, mikä se 'hyvä-huuto' oikein oli? Siis lavalta joku puiseva äijä jaaritteli 'blaablaablaa jotain', johon piti konventtikansan yhteen ääneen hihkaista, että "Hyvä". Ring any bells?
Mulla ei ole itse "julkilausumasta" juuri muuta muistikuvaa, kuin vieressä istuneen äipän intopiukea kiljaisu. Ja jaksettiinhan siitä järjestön lehdissäkin sitten jälkeenpäin hehkuttaa, että miten yksimielistä porukkaa sen jonkun whatever-asian puolesta...
Konventtihuudatuksen aihe on tietysti asia sinänsä, mutta mikälie ollut järjestön tarve järjestää näitä yhteen ääneen lausumisia? Tuskin ainakaan jäsenistön kannan kuuleminen, sillä demokratiastahan ei ko. lafka ole koskaan liiemmin perustanut.

Ja itse aiheeseen: en onneksi konventissa sentään. Oman srk:n lavalla sitten on tullut mokailtua useamminkin.

Mag Mell kirjoitti:Liittyen näihin "julkilausumiin", joita takavuosina konventeissa tunnuttiin enemmältikin harrastavan; muistaako kukaan, mikä se 'hyvä-huuto' oikein oli? Siis lavalta joku puiseva äijä jaaritteli 'blaablaablaa jotain', johon piti konventtikansan yhteen ääneen hihkaista, että "Hyvä". Ring any bells?
Mulla ei ole itse "julkilausumasta" juuri muuta muistikuvaa, kuin vieressä istuneen äipän intopiukea kiljaisu. Ja jaksettiinhan siitä järjestön lehdissäkin sitten jälkeenpäin hehkuttaa, että miten yksimielistä porukkaa sen jonkun whatever-asian puolesta...
Konventtihuudatuksen aihe on tietysti asia sinänsä, mutta mikälie ollut järjestön tarve järjestää näitä yhteen ääneen lausumisia? Tuskin ainakaan jäsenistön kannan kuuleminen, sillä demokratiastahan ei ko. lafka ole koskaan liiemmin perustanut.

Ja itse aiheeseen: en onneksi konventissa sentään. Oman srk:n lavalla sitten on tullut mokailtua useamminkin.

Toi yhteinen "HYVÄ!" liitty jotenkin siihen miten me jehovantodistajat inhosimme saatanan maailmaa ja päätimme yhteistuumin erottautua kaikesta pahasta. Itsekin muistan osallistuneeni tuollaiseen yhteiseen julistukseen. Ilmestyksen suuremmoinen huipentuma-kirjassa nuo konventtien julistukset liitettiin jotenkin ilmestyskirjaan, Meilo varmaan muistaa miten. Sen kuitenkin muistan, että jossain vaiheessa aloin ihmetellä että miksi niitä julistuksia tulee aina uusia, vaikka ilmestyskirjassa mainittu määrä oli jo täynnä? Vai oliko osa julistuksista vähemmän raamatullisia kuin toiset? Kaikenlaista tyhmää sitä konventtikoomassa tuleekin ajateltua.

rippeli kirjoitti:Joskus nuorena olin Hämeenlinnan konventissa näytteessä, jossa esitin maailmallista nuorta joka pyysi todistajanuorta bileisiin, taikka diskoon, en muista tarkkaan. Todistajaveli oli aluksi hieman hankalassa tilanteessa, mutta meni sitten puhumaan asiasta vanhemmilleen. Vanhemmat lukivat hänelle pari raamatunpaikkaa ja nuori tajusi heti, ettei saatanan maailman kanssa kannata joutua tekemisiin. Lopussa hän kiitti vanhempiaan ja Jehovaa rakentavasta avusta.

Silleenhän se aina oikeastikin menee jehovantodistajaperheissä, vai mitä

Kuulostaa tutulta. Satutko muistamaan mikä vuosi oli kyseessä?

Meidänkin seurakunnassa jopa ns. paremmat jäsenet naureskelivat konventtien näytteille ja näytelmille, koska ne olivat normiarjesta niin kaukana kuin mikään voi olla. Kyllä siinä myötähäpeää tuli koettua ja teki joskus mieli laittaa kämmenet kasvoilleen ja katsella lavalle sormien välistä. Jonkun näytteen muistan hämeenlinnasta, jossa tuo maailmallinen nuori yritti houkutella jt-nuorta kotihippoihin, koska tämän maailmallisen vielä maailmallisempi kaveri oli lupautunut tuomaan huumeita bileisiin... Zzz...