laureena kirjoitti:Onko nyt jussina stadissa konventti?
Kyllä. Mitäpä sitä muutakaan tekisi. Raskas viikko takana ja olisi mukava vetää henkeä ennen ensi viikkoa, ulkoilla hieman jne. Vaan ei lepoa, vedetään ns. parhaimmat päälle ja mennään puuduttamaan takapuolta kolmeksi päiväksi Helsingin jäähallin huonoon ilmaan.
Ensiksi puutuu aivot koskapa puheet on kuultu niin monta kertaa ennenkin. Ainoa millä voisi mieltään veikata, on että kuinka kuivasti aihe saadaan käsitelytyä ja toden totta: selvää editymistä on tapahtunut, jo ennen väliaikaa ovat silmät alkaneet lupsua kiinni. Välillä noustaan laulamaan uusia lauluja joiden aikana hieman piristyy miettimään niiden outoja sävellyksiä ja sovituksia, sanat ovat tuttua huttua. Itse puheista ei tahdo jäädä mitään mieleen. Sen sijaan ajattelin illalla tarkistaa jäähallin katossa olevien HIFK:n entisten pelaajien nimistä ne, jotka eivät sano minulle mitään. Mitähän Sakari Lindforsin pelipaita tuolla tekee?
Sitten onkin aika etsiä tilaa jossa syödä, eväät. Kyllä. Parhaat vedetään päälle, jotkut sisaret ovat puvuistaan päätelleen luulleet pääsevänsä oikein iltajulhlaan, onhan todistajien suuri juhla. Vaan siinä sitä olka olkaa vasten ahtaasti pöydän ääressä seisten kukin kaivaa eväslaukustaan ties mitä evästä. Ennen kuin omiin eväisiin pääsee käsiksi, joutuu jonkun tutun kanssa kehumaan kuinka hyvää hengellinen ravinto taas on, "hyvä oli ohjelma", ja toivoa ettei kukaan ala toistamaan niitä lavajorinoita uudelleen. Jotenkin näky on absurdi. Onneksi tässä juhlassa tarjoillaan sentään vettä, josta siitäkin muistetaan mainita, että tästä mistä lie Puolasta raahatusta vedestä on maksettu, että jos aiot pullokaupalla vettä kippailla, niin käypä vaan täyttämässä WC:ssä vaan sitä putelia itse.
Sitten ylipitkä väliaika maleksitaan pitkin jäähallia ja sen ympäristöä, tavataan tuttuja - anteeksi, ystäviä -, ja on niiiiin mukava nähdä pitkästä aikaa (elävänä, kaikenlaista juorua olen kuullutkin vaikka kuinka). Ennemmin valitsisin lyhyen väliajan ja sitä myötä aikaisemmin loppuvan ohjelman. Itse asiassa koko päivästä olisi järkevää napsia reilusti pois. Oma ehdotukseni on: ns. musiikki alkaa 9.20, itse puheet puolelta kestäen klo 12 asti. Sitten 30 minuutin tauko, jolloin kukin voi, jos niin haluaa tunkea sitä sapuskaa leipäläpeensä. 12.30 ns. musiikkia ja 12.40 päästäisiin taas vauhtiin. Ohjelma voisi loppua sitten klo 14. Sunnuntaina päivä voisi loppua jo klo 12.
Vaan ei, tauon jälkeen jatkuu neljän tunnin takapuolen puudutus. Hallissa on nihkeä ilma, ilmeisesti säästellään myös ilmastoinnin kanssa, sillä n. kaksi kertaa tunnissa tuntuu alle minuutin kestävä tuulen henkäys katosta. Vai olisiko se pyhä henki, jonka pois lähtö tuntuu tuulen henkäyksenä. Pyhää henkeä ei voi syyttää; Lähtisin minäkin jos voisin.
Sellainen ihan irrallisena mieleen tullut asia oli, että näin laman aikana kokemuksissa toistui usein se, kuinka perheen isä - muka - omasta aloitteestaan on päättänyt yksinkertaistaa elämää. Voihan sen irtisanomisen noinkin esittää, saa vähän sädekehää pään päälle.
Lopputulos päivästä: ilmavaivat jota pitkä istuminen teettää, kaksi kirjasta entisten kanssa pölyttymään. Puheista en muista mitään, ne olivat tavallistakin tylsemmät.
Miten mahtaa lienee olla tänään? Tänään on ohjelmassa sentään 80 minuttua kestävä puhesarja
Älä anna minkään etäännyttää sinua Jehovasta:
- Saatanan ovelat yritykset (kuinkahan monta kertaa kuullaan linnunpyydystäjästä?)
- Ylpeys
- Raha (on pahaa, paitsi seuran lahjoituslippaassa)
- Terveydenhoito (älä syö verta, jos olet alalla, raportoi näkemäsi)
- Ura (olethan unohtanut muut vaihtoehdot paitsi hanttihommat & kokoaikainen palvelus)
- Virkistäytyminen (miten vapaa-ajasta saisi tylsää)
- Perhe (se pitää sinut mukana)
-
Tekniset laitteet (tämä kiinnostaa kyllä, mikä halutaan nyt kieltää)
Aika paljon näyttää myös olevan tiedossa ojennuksia, sillä jo eilen oli aiheina mm.
Anna Jehovan kurin muovata sinua ja perään
Älä koskaan "raivostu itse Jehovaan vastaan" (jonka aikana raahattiin lavalle lapusta kokemuksia lukemaan kolme noloa veljeä jotka olivat vuonna kivi ja miekka saaneet ojennuksia). Tänään hengellisellä ruokapöydällä sitten nököttää
Älä lannistu kun Jehova ojentaa sinua!. Muuten näemmä aamupäivä menee nuokahdellessa, koska puhetta riittää taas niinkin raikkaista aiheista kuin kuinka pitää olla palavan innokas ja hellittämätön ja että kuinka kokoaikainen palvelus lujittaa suhdettasi jehovaan. Kannustuspuheita kentälle riittää. Seuraa ymmärtää kyllä, tunteja tehdään jo nyt paljon, mutta kasvua ei saada kuin todistajaperheiden omista lapsista, jotka monet roikkuvat mukana kuka mistäkin syystä. Jostainhan niitä lahjalaatikkoon rahaa tiputtavia olisi saatava. Itse en ole vuosiin antanut seuralle mitään, enkä anna. En sentin senttiä. Repikää siitä.
Tästäkin päivästä pitäisi taas selvityä jotenkin. Ja vielä huomenna. Kivasti menee viikonloppu harakoille ja onkin maanantaina valmis stressaavaan työhön, kun on koko viikonloppu grillattu maanpäällisessä helvetissä. Kyllä ne työolot aina konventin voittaa.