Yksinpuhelu ja -hoilotus
Lähetetty: 28.06.2010 07:30
Moi !
Minua on yksinpuheleminen ja kaikenlainen tyhmä hoilottaminen ja pelleily vaivannut jo vuosikausia ja oikeastaan nuoruudesta saakka. Vaikka en olekkaan täysin sekaisin ja pystyn selviytymään jopa pätkätöissä , niin kotona tätä ominaisuutta ei voi oikein hillitä. On sattunut sellaistakin , että naapuri on tehnyt valituksen ja olen joutunut muuttaan pois , kun olen ollut niin omituinen. Töissä ei voi hoilotella , eikä pelleillä ja mölistä ja siellä pystyn vaivoin hallitsemaan itseni ja olemaan vain asiallinen. Jopa kaikkinaisen huumorin olen töissä jättänyt kokonaan pois , kun ihmiset eivät ymmärrä huumoriani ja menevät vaikean näköisiksi jos yritän sellaista. niinpä minä olen töissä vain kiireinen ja niin ahkera , ettei kerkeis jutella mitään - suorittaa vain kuin robotti. Kaikkinaiset ihmiskontaktit ovat minulle hyvin vaikeita ja jännitän mahottomasti , että mitä voin sanoa mihinkin. Tyttöystävää en voi saada , naiset heti huomaavat outouoteni ja pyrkivät lähtemään pois luotani , ja itsekkin olen jo luovuttanut sellaisen yrittämisenkin. Olen onneton , mutta en niin onneton kuin vielä 3-4 vuotta sitten , kun hulluus näkyi vielä paljon selvemmin . Käytin 2 vuotta sitten viinaa ja kaljaa , nykyään olen absolutisti sen suhteen ,enkä käytä mitään päihteitä , en edes lääkkeitä. Se on saanut minut tulemaan vähän terveemmäksi, edes hiukan. Mutta monesti muistan jonkin häpeällisen muiston ja minun pitää lujalla äänellä kirota ja huutaa ja mölistä.
Minua on yksinpuheleminen ja kaikenlainen tyhmä hoilottaminen ja pelleily vaivannut jo vuosikausia ja oikeastaan nuoruudesta saakka. Vaikka en olekkaan täysin sekaisin ja pystyn selviytymään jopa pätkätöissä , niin kotona tätä ominaisuutta ei voi oikein hillitä. On sattunut sellaistakin , että naapuri on tehnyt valituksen ja olen joutunut muuttaan pois , kun olen ollut niin omituinen. Töissä ei voi hoilotella , eikä pelleillä ja mölistä ja siellä pystyn vaivoin hallitsemaan itseni ja olemaan vain asiallinen. Jopa kaikkinaisen huumorin olen töissä jättänyt kokonaan pois , kun ihmiset eivät ymmärrä huumoriani ja menevät vaikean näköisiksi jos yritän sellaista. niinpä minä olen töissä vain kiireinen ja niin ahkera , ettei kerkeis jutella mitään - suorittaa vain kuin robotti. Kaikkinaiset ihmiskontaktit ovat minulle hyvin vaikeita ja jännitän mahottomasti , että mitä voin sanoa mihinkin. Tyttöystävää en voi saada , naiset heti huomaavat outouoteni ja pyrkivät lähtemään pois luotani , ja itsekkin olen jo luovuttanut sellaisen yrittämisenkin. Olen onneton , mutta en niin onneton kuin vielä 3-4 vuotta sitten , kun hulluus näkyi vielä paljon selvemmin . Käytin 2 vuotta sitten viinaa ja kaljaa , nykyään olen absolutisti sen suhteen ,enkä käytä mitään päihteitä , en edes lääkkeitä. Se on saanut minut tulemaan vähän terveemmäksi, edes hiukan. Mutta monesti muistan jonkin häpeällisen muiston ja minun pitää lujalla äänellä kirota ja huutaa ja mölistä.