Veljesseura.org

Sain tänään kotisivujeni palautelomakkeen kautta kysymyksen, johon kysyjä toivoi vastausta Veljesseurassa. Kysymys liittyy varmaankin tähän dokumenttiin. Tässä ote saamastani kysymyksestä:

Kun ajatellaan, että tuomiokomitea on täydellinen vallankäyttöväline kaikkia jäseniä kohtaan, niin mitä tarkoitusta varten seurakunnat on jaettu ulkoseurakunniksi ja jäsenet ulkojäseniksi. Antaako se lisämahdollisuuksia tai laillista suojaa vai mitä.

Totean aluksi, että täysin kattavaa vastausta tähän ongelmaan en tiedä. Mutta kokemukseni mukaan kyse on ainakin kahdesta asiasta.

1) Kun suurin osa Jehovan todistajista on "vain" ukojäseniä epävirallisissa seurakunnissa, se takaa sen, että kukaan yksittäinen JT ei vahingossakaan pääse vaikuttamaan millään tavalla päätöksentekoon. Vartiotorniseura on ylhäältä johdettu järjestö. Siksi halutaan varmistaa, että myös käytännössä asiat johdetaan "ylhäältä". Tavallinen rivijäsen on täydellisesti eristetty päätöksentekorutiineista. Tavallinen rivijäsen ei usein edes tiedä sitä, että hän ei ole JT-seurakunnan "virallinen" jäsen vaan ainoastaan "ulkojäsen". Eikä yleensä seurakuntakaan, mihän hän kuuluu, ole "oikea" seurakunta. Esim. Espoossa ei ole yhtään virallista JT-seurakuntaa, mutta epävirallisia on kymmenkunta.

2) Kyseisellä järjestelyllä taataan se, että Vartiotorniseuran omaisuus pysyy "oikeissa" käsissä. Mikään yksittäinen seurakunta tai seurakunnan jäsen ei pääse vaikuttamaan omaisuuden hallintaan liittyviin kysymyksiin. "Oma" valtakunnansalikaan ei yleensä ole seurakunnan "oma", vaan omistus on siirretty eteenpäin. Niinpä päätöksentekokin on siirretty eteenpäin. Oman seurakunnan vanhimmilla ei ole täyttä päätäntävaltaa "omaan saliinsa". Tästä on dokumentoituna esimerkkinä Forssan valtakunnansali.

On varmasti muitakin syitä siihen, että Jehovan todistajien keskuudessa on epävirallisia seurakuntia ja ulkojäseniä enemmän kuin virallisia seurakuntia ja varsinaisia jäseniä. Veljesseuran muut kirjoittajat varmaan täydentävät tätä luetteloa ja perustelevat asian.

Tällä asialla voi olla myös laajempaakin merkitystä. Esim. viranomaiset saattaisivat kiinnostua tutkimaan asiaa, jos on hiemankaan epäselvää, onko Vartiotorniseura uskonnollinen järjestö vai liikeyritys. Raha liikkuu ja kiinteä omaisuusmassa kasvaa kummassakin tapauksessa ja esim. verotukseen vaikuttaa juuri se, kumpi on kyseessä. Liikeyritys joutuu maksamaan verot, mutta uskonnollinen yhteisö pääsee kuin koira veräjästä.

Sehän siinä onkin, kun se on uskonnoksi naamioitu liikeyritys. Painofirma ja lähes ilmaiset työntekijät - tosin ulkojäsenduunarit vieläpä maksavat seuralle siitä, että saavat olla työssä mukana ja alistuvat kaikenlaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin.

Joku on lukenut "Tom Sawyerin seikkailut" ulkoa.

Varsinaisella jäsenellä on erilaisia oikeuksia, kuten mm. saada tietoonsa yhdyskunnan tilinpäätökset. Ulkojäsen on täysin oikeudeton eli ei voi vaatia minkäänlaisia asioita yhdyskunnan suuntaan.

Taas yksi syy olla firmasta mahdollisimman kaukana.

Mitenkäs se kastekysymys menikään? "Ymmärrätkö olevasi yksi Jehovan todistajista?" - tai jotain sinnepäin?

Kasteelle menijä ei varmaan tiedä, että on aika pitkä tie päästä varsinaiseksi jäseneksi, vaikka vaikutelma on, että kaikki ovat tasaveroisia veljiä ja sisaria. On siis teokraattinen järjestys ja sitten tämä maallinen, joka tuottaa erilaiset oikeudet.

Kastekysymyksistä.
1) Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
2) Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?

Mitään maallista järjestyystä ei ole. On ainoastaan teokraattinen järjestely.

Tarkoitin maallisella järjestelyllä sitä, miten seura on lakien mukaan toiminnaltaan järjestetty. Teokraattinen järjestely seuran sisällä.

Onko se sitten niin, että kastettava on vain "yksi järjestön yhteydessä", eli ei jäsen, vaan ulkojäsen? Kastekysymys on aika ympäripyöreästi muotoiltu.

Kun palaa aloituskirjoitukseen, löytyy siitä linkki, mistä löytyvät nämä maallisemmat säännöt Suomen osalta.

Meinaan vaan sitä, että eikös tässä vähän vedetä nenästä kastettavaa, kun hänelle ei kerrota täsmälleen omaa asemaansa järjestön (laillisen järjestelyn) yhteydessä. Kastekysymyksistä kun syntyy sellainen mielikuva, että olisi jotenkin tasavertainen kaikkien muiden jäsenten kanssa. Teokraattisesti tietää sitoutuvansa seuran hierarkiaan (vanhimmistot ym.), mutta virallisesta ulkojäsenyydestä ei koskaan myöhemminkään kerrota. Eli kuten lehtitilaukset: ei alun perinkään tiedä aivan tarkasti, mihin sitoutuu. Kastekysymys on muotoiltu JT-tyyliin sukkelan harhauttavasti ("yksi - - - järjestön yhteydessä" - mutta siis ei jäsenenä).

Henkilö saattaa tämän jälkeen luulla harhoja salien rahoitus- ja omistusjärjestelyistä, kun ei tunne edes omaa virallista asemaansa koko systeemissä. Mutta sittenhän vedätystä on helppo jatkaa rahankeruun muodossa (ulkojäseniltä) salien rakentamisen, lainoituksen ja salinhoitomaksujen muodossa. Talous on kuitenkin vain noiden harvojen jäsenten valvonnassa.

Tätä asiaa suosittelen kysymään mikäli vilpittömät Jehovan Todistajat ilmaantuvat ovelle. Todennäköisimmin vastaavat että otan selvää ja palaan vastauksen kera seuraavalla kerralla. Veli viisas vanhin saattaa myös seuraavalla kerralla tulla selittämään käytäntöjä. Veli viisas vanhimmalta voi silloin kysyä omistuspohjista, yhdistyslaista, omaisuudesta, jäsenistöstä, valtaa pitävistä jne ja antaa esimerkin valtakunnan salin rakentamisesta, lainoittamisesta, peruskorjauksesta, seuralta lainaamiselta ja takaisin korkojen kera maksettuna, lahjoituksista samaan aikaan ja vaikka mitä vittua tai vastaavaa. Varautua voi siihen että veli vanhin saattaa tiedustella: "mistäs sinä nyt tuollaista...."

"Kastekysymyksistä.
1) Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
2) Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?
Mitään maallista järjestyystä ei ole. On ainoastaan teokraattinen järjestely."

Siinä on ilmeisesti taas joku luopio ollut asialla, jollei lahkolla ole sopivampaa nimikettä.

Minulla on tässä käsillä vartiotorni, ja siinä sanotaan kastekysymyksistä seuraavaa:

Pastori Russell tekee tavallisesti seuraavat kysymykset niille, jotka haluavat vesikasteen kautta todistaa vihkiytymisensä. Huomattakoon että ne ovat hyvin avaroita kysymyksiä, joihin jokaisen kristityn, mitä tunnustusta lieneekään tulisi voida vastata myöntävästi, jotta hänet voitaisiin tunnustaa soveltuvan jäseneksi Kristuksen seurakuntaan.
1. Oletko katunut syntiäsi koettamalla hyvittää rikkomuksesi parhaan kykysi mukaan ja luotatko KIristuksen uhrin ansioon syntiesi anteeksi saamiseksi, johon vanhurskauttamisesi perustuu
2. Oletko kokonaan vihkinyt itsesi kaikkinesi mitä omistat - kykysi, rahasi, aikasi, vaikutusvaltasi - kaiken Herralle, jotta kaikki tulisi uskollisesti käytetyksi hänen palveluksessaan aina kuolemaan asti
3. Tämän tunnustuksesi perusteella tunnustamme sinut uskon huonekunnan jäseneksi ja ojennamme sinulle veljeyden oikean käden, ei minkään, lahkon, puolueen tai uskontunnustuksen nimessä, vaan Lunastajamme, kirkastetun Herramme ja hänen uskollisten seuraajainsa nimessä.

Jos joku haluaa tarkistaa, niin vartiotorni on heinäkuu 1913 sivu 128.

Vieras kirjoitti:Siinä on ilmeisesti taas joku luopio ollut asialla, jollei lahkolla ole sopivampaa nimikettä.

Ja paskan marjat, sekä anteeksi rahvaanomainen ilmaisu.

Kastekysymyset ovat vuosien saatossa muuttuneet useampaan kertaan. Erityisesti kannattaa huomata jälkimmäisen kysymyksen sisältömuutos. Nyt käytössä oleviin kysymyksiin asti jälkimmäinen kysymys on painottanut Raamatun sanomaa ja ihmisen henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Sen sijaan vuodesta 1985 lähtien käytössä olleet kysymykset nostavat järjestön selvästi esille, jopa Jumalan rinnalle.

Tässä kysymysten lyhyt histora:

Russellin käyttämiä kysymyksiä oli kolme. Ne kuuluivat:

1. Oletko katunut syntiäsi koettamalla hyvittää rikkomuksesi parhaan kykysi mukaan ja luotatko Kristuksen uhrin ansioon syntiesi anteeksi saamiseksi, johon vanhurskauttamisesi perustuu.
2. Oletko kokonaan vihkinyt itsesi kaikkinesi mitä omistat - kykysi, rahasi, aikasi, vaikutusvaltasi - kaiken Herralle, jotta kaikki tulisi uskollisesti käytetyksi hänen palveluksessaan aina kuolemaan asti.
3. Tämän tunnustuksesi perusteella, tunnustamme sinut uskon huonekunnan jäseneksi, ja ojennamme sinulle veljeyden oikean käden, ei minkään lahkon, puolueen tai uskontunnustuksen nimessä, vaan Lunastajamme, kirkastetun Herramme, ja hänen uskollisten seuraajainsa nimessä.

Vuonna 1942 Vartiotorni listaa enää kaksi kysymystä (ymmärrettävästä syystä käännökset vapaita):

1. Do you believe in Jehovah God the Father, that "salvation belongeth unto Jehovah", and that Christ jesus is his Son in whose blood your sins are washed away and by whom salvation comes to you from God?
2. Have you therefore confessed your sins to God and asked for cleansing by Christ Jesus, and therefore turned away from sin and the world, and consecrated yourself without reservation to God to do his will?

Vapaat käännökset:

1. Uskotko Jehova Jumalaan ja siihen että pelastus kuuluu Jehovalle, siihen että Jeesus Kristus on hänen poikansa jonka veri pesi syntisi pois ja jonka kautta pelastus tulee Jumalalta?
2. Oletko katunut syntejäsi Jumalan edessä, ja pyytänyt puhdistusta Jeesukselta Kristukselta, ja täten kääntynyt pois synnistä ja maailmasta, ja omistanut itsesi varauksetta Jumalalle tehdäksesi Hänen tahtonsa?

Vuoden 1956 vartsikka antaa käyttöön seuraavat kysymykset:

1. Have you recognized yourself before Jehovah God as a sinner who needs salvation, and have you acknowledged to him that this salvation proceeds from him, the Father, through his Son Jesus Christ?
2. On the basis of this faith in God and in his provision for salvation, have you dedicated yourself unreservedly to God to do his will henceforth as he reveals it to you through Jesus Christ and through the Bible under the enlightenment of the holy spirit?

Taas vapaa käännös:

1. Oletko tunnistanut itsesi syntiseksi, joka tarvitsee pelastusta Jehova Jumalan edessä ja oletko ymmärtänyt että pelastus tulee häneltä, Isältä, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta?
2. Uskosi pohjalta ja hänen pelastuksensa kautta oletko omistanut itsesi varauksetta Jumalalle tehdäksesi tästä eteenpäin hänen tahtonsa niin, kuin hän sen paljastaa sinulle Jeesuksen Kristuksen kautta, raamatun välityksellä, Pyhän Hengen kirkastumisen avulla?

Tietääkseni vuoden 1966 Vartiotornissa toistettiin samat kysymykset sillä erotuksella, että jälkimmäisen kysymyksen viimeinen lause oli saanut muodon "Pyhän Hengen valaisevan voiman avulla" tms.

Kysymykset 1970 Vartiotornissa:

1. Have you recognized yourself as a sinner and needing salvation from Jehovah God? And have you acknowledged that this salvation proceeds from him and through his ransomer, Christ Jesus?
2. On the basis of this faith in God and in his provision for redemption have you dedicated yourself unreservedly to Jehovah God, to do his will henceforth as that will is revealed to you through Christ Jesus and through God's Word as his holy spirit makes it plain?

Vapaa käännös:

1. Oletko tunnistanut itsesi syntiseksi joka tarvitsee pelastusta Jehova Jumalalta? Ja oletko tiedostanut että pelastus tulee häneltä hänen välittäjänsä Jeesus Kristuksen kautta?
2. Uskosi perusteella ja hänen pelastuslupauksensa kautta oletko omistanut itsesi varauksetta Jehova Jumalalle tehdäksesi hänen tahtonsa niin kuin hän paljastaa sen Jeesuksen Kristuksen kautta ja Jumalan Sanan kautta niin kuin Pyhä Henki sen ilmoittaa?

Tähänastiset suomennokset ovat vapaita käännöksiä, siksi mukana myös alkuperäistekstit.

Kastekysymykset suomenkielisessä Vartiotornissa vuonna 1973

1. Oletko katunut syntejäsi ja tehnyt täyskäännöksen tunnustaen olevasi Jehova Jumalan edessä tuomittu synnintekijä, joka tarvitsee pelastusta, ja oletko tunnustanut hänelle, että tämä pelastus on lähtöisin hänestä, Isästä, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta?
2. Oletko tämän Jumalaan ja hänen pelastusvaraukseensa omaamasi uskon perusteella antautunut varauksitta Jumalalle tehdäksesi hänen tahtonsa tästä lähtien, sitä mukaa kuin hän paljastaa sen sinulle Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun kautta pyhän hengen valistavalla voimalla?

Vuoden 1985 Vartiotornin kastekysymykset:

1. Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
2. Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?

Vieras kirjoitti:Jos joku haluaa tarkistaa, niin vartiotorni on heinäkuu 1913 sivu 128.

Hiukan uudempaa selitystä asiaan saadaan Vartiotornista vuonna 2006:

*** w06 1/4 s. 22-25 kpl 5-18 Menkää, tehkää opetuslapsia ja kastakaa heidät ***

5 Kasteelle aikovalta kysytään ensiksi, onko hän katunut entistä elämäntapaansa ja vihkinyt elämänsä Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Tämä kysymys kiinnittää huomion kahteen erittäin tärkeään askeleeseen, jotka täytyy ottaa ennen kastetta, nimittäin katumukseen ja vihkiytymiseen.

6 Miksi ihmisen täytyy katua ennen kuin hän tarjoutuu kasteelle? Apostoli Paavali selittää: ”Me kaikki kerran vaelsimme sopusoinnussa lihamme halujen kanssa.” (Efesolaisille 2:3.) Ennen kuin opimme tuntemaan täsmällisesti Jumalan tahdon, elimme sopusoinnussa maailman kanssa, sen arvojen ja normien mukaisesti. Sellainen elämäntapa oli tämän järjestelmän jumalan, Saatanan, vaikutuspiirissä (2. Korinttilaisille 4:4). Opittuamme tuntemaan Jumalan tahdon päätimme kuitenkin, ettemme elä ”enää ihmisten haluja varten, vaan Jumalan tahtoa varten” (1. Pietarin kirje 4:2).

7 Tämä uusi elämäntapa on hyvin antoisa. Ennen kaikkea se mahdollistaa kallisarvoisen suhteen Jehovaan. Daavidin mukaan meitä kutsutaan ikään kuin astumaan Jumalan ”telttaan” ja ”pyhälle vuorelle”, mikä on todella suurenmoinen etuoikeus (Psalmit 15:1). Jehova ei luonnollisestikaan kutsuisi sinne ketä tahansa vaan ainoastaan sen, joka ”vaeltaa moitteettomasti ja harjoittaa vanhurskautta ja puhuu totuutta sydämessään” (Psalmit 15:2). Kun opimme totuuden, meidän täytyy ehkä tehdä joitakin muutoksia sekä käytöksessä että persoonallisuudessa täyttääksemme nämä vaatimukset (1. Korinttilaisille 6:9–11; Kolossalaisille 3:5–10). Näiden muutosten vaikuttimena on katumus eli se, että tunnemme syvää mielipahaa entisen elämäntapamme vuoksi ja päätämme lujasti toimia Jehovaa miellyttävällä tavalla. Tämä johtaa täyskäännökseen: siihen että hylkää itsekkään, maailmallisen elämäntavan ja lähtee Jumalaa miellyttävälle tielle. (Apostolien teot 3:19.)

8 Ensimmäisen kastekysymyksen jälkimmäisessä osassa kysytään, ovatko kasteelle aikovat vihkiytyneet Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Vihkiytyminen on tärkeä askel, joka täytyy ottaa ennen kastetta. Se tapahtuu rukouksessa, jossa ilmaisemme halumme antaa elämämme Kristuksen välityksellä Jehovalle. (Roomalaisille 14:7, 8; 2. Korinttilaisille 5:15.) Jehovasta tulee nyt Herramme ja Omistajamme, ja teemme Jeesuksen tavoin Jumalan tahdon mielellämme (Psalmit 40:8; Efesolaisille 6:6). Tämä juhlallinen lupaus tehdään Jehovalle vain kerran. Vihkiytyminen on vain meidän ja Jumalan välinen asia, mutta kastepäivänä esitettävä julkinen julistus tekee kaikille tunnetuksi, että tosiaan olemme vihkiytyneet juhlallisesti taivaalliselle Isällemme (Roomalaisille 10:10).

9 Mitä Jumalan tahdon tekemiseen Jeesuksen esimerkin mukaisesti sisältyy? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Hän mainitsi tässä kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy ”kieltää” itsemme. Sanomme siis ”ei” itsekkäille, epätäydellisille taipumuksillemme ja ”kyllä” Jumalan neuvoille ja ohjeille. Toiseksi meidän tulee ottaa ”kidutuspaalumme”. Jeesuksen päivinä kidutuspaalu oli häpeän ja kärsimyksen vertauskuva. Koska olemme kristittyjä, otamme osaltamme vastaan kärsimystä hyvän uutisen tähden (2. Timoteukselle 1:8). Vaikka maailma saattaa pilkata tai arvostella meitä, me halveksimme Kristuksen tavoin häpeää, koska olemme onnellisia siitä, että tiedämme miellyttävämme Jumalaa (Heprealaisille 12:2). Lopuksi meidän täytyy seurata Jeesusta ”jatkuvasti” (Psalmit 73:26; 119:44; 145:2).

10 Jopa jotkut vastustajat panevat merkille, että Jehovan todistajat ovat vihkiytyneet Jumalalle palvellakseen häntä varauksitta. Esimerkiksi Buchenwaldin keskitysleirissä natsi-Saksassa todistajia, jotka kieltäytyivät luopumasta uskostaan, vaadittiin allekirjoittamaan seuraava painettu ilmoitus: ”Pysyn edelleenkin vakaumuksellisena raamatuntutkijana enkä koskaan riko valaa, jonka olen vannonut Jehovalle.” Tästä varmasti heijastuu hyvin asenne, joka on ominainen kaikille Jumalan vihkiytyneille, uskollisille palvelijoille. (Apostolien teot 5:32.)
Yksi Jehovan todistajista

11 Toisessa kysymyksessä kasteelle aikovalta kysytään, ymmärtääkö hän, että hänen kasteensa osoittaa hänen olevan yksi Jehovan todistajista. Kun hän on käynyt upotuskasteella, hänestä tulee virkaan asetettu sananpalvelija, johon yhdistetään Jehovan nimi. Tämä on sekä suuri etuoikeus että vakava vastuu. Nyt hän voi myös odottaa saavansa ikuisen pelastuksen, mikäli hän pysyy uskollisena Jehovalle (Matteus 24:13).

12 On totisesti ainutlaatuinen kunnia, että kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan nimi yhdistetään meihin. Profeetta Miika sanoi: ”Kaikki kansat osaltaan vaeltavat kukin jumalansa nimessä, mutta me puolestamme vaellamme Jehovan, Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” (Miika 4:5.) Tähän kunniaan liittyy kuitenkin myös vastuu. Meidän on pyrittävä elämään tavalla, joka tuottaa kunniaa Jehovan nimelle. Paavali muistutti roomalaiskristittyjä siitä, että jos joku ei toimi sen mukaan kuin saarnaa, niin Jumalan nimeä ”rienataan” eli se joutuu huonoon valoon (Roomalaisille 2:21–24).

13 Kun jostakusta tulee Jehovan todistaja, hän ottaa kantaakseen myös velvollisuuden todistaa Jumalastaan. Jehova pyysi vihkiytynyttä Israelin kansaa todistajakseen, jotta se julistaisi hänen ikuista jumaluuttaan (Jesaja 43:10–12, 21). Tuo kansa ei kuitenkaan täyttänyt tätä tehtävää, ja lopulta se menetti Jehovan suosion kokonaan. Nykyään tosi kristityt ovat ylpeitä siitä, että heillä on etuoikeus antaa todistusta Jehovasta. Todistamme hänestä, koska rakastamme häntä ja haluamme, että hänen nimensä pyhitettäisiin. Miten voisimmekaan pysyä vaiti, kun tiedämme totuuden taivaallisesta Isästämme ja hänen tarkoituksestaan? Meistä tuntuu samalta kuin apostoli Paavalista, joka sanoi: ”Minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Korinttilaisille 9:16.)

14 Toinen kysymys muistuttaa kasteelle aikovaa myös hänen velvollisuudestaan työskennellä sen järjestön yhteydessä, jota Jehovan henki ohjaa. Emme voi eristäytyä muista Jumalan palvelijoista, vaan tarvitsemme ”koko veljesseuran” apua, tukea ja rohkaisua. (1. Pietarin kirje 2:17; 1. Korinttilaisille 12:12, 13.) Jumalan järjestö edistää tärkeällä tavalla hengellistä kasvuamme. Saamme siltä runsaasti raamatullisia julkaisuja, jotka auttavat meitä hankkimaan lisää täsmällistä tietoa, toimimaan viisaasti ongelmissa ja kehittämään läheistä suhdetta Jumalaan. Samoin kuin äiti, joka ei varmasti jätä lastaan vaille riittävää ruokaa ja huolenpitoa, ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” toimittaa runsaasti ajankohtaista hengellistä ravintoa, niin että voimme edistyä hengellisesti (Matteus 24:45–47; 1. Tessalonikalaisille 2:7, .

15 Jehovan palvelijat saavat viikoittaisissa kokouksissaan valmennusta ja kannustusta, niin että he voivat olla hänen uskollisia todistajiaan (Heprealaisille 10:24, 25). Teokraattinen palveluskoulu opettaa meitä puhumaan julkisesti, ja palveluskokous valmentaa meitä esittämään sanomaamme tehokkaasti. Sekä kokouksissamme että tutkimalla henkilökohtaisesti raamatullisia julkaisuja voimme nähdä, että Jehovan henki vaikuttaa ohjaamalla hänen järjestöään. Saamme säännöllisesti ohjausta, jonka avulla Jumala varoittaa meitä vaaroista, valmentaa meitä tehokkaiksi sananpalvelijoiksi ja auttaa meitä pysymään hengellisesti hereillä. (Psalmit 19:7, 8, 11; 1. Tessalonikalaisille 5:6, 11; 1. Timoteukselle 4:13.)

Ratkaisun takana oleva vaikutin

16 Kaksi kastekysymystä muistuttavat siis kasteelle aikovia vesikasteen merkityksellisyydestä ja sen mukana tulevista velvollisuuksista. Mistä vaikuttimesta kastepäätös tulisi sitten tehdä? Emme mene kasteelle siksi, että joku pakottaa meitä siihen, vaan koska Jehova ”vetää” meitä puoleensa (Johannes 6:44). ”Jumala on rakkaus”, ja hän hallitsee kaikkeutta rakkaudella, ei voimakeinoin (1. Johanneksen kirje 4:8). Meitä vetävät Jehovan puoleen hänen hienot ominaisuutensa ja se, miten hän kohtelee meitä. Jehova antoi ainosyntyisen Poikansa puolestamme ja tarjoaa meille parasta mahdollista tulevaisuutta. (Johannes 3:16.) Se saa meidät vuorostamme antamaan – vihkimään – hänelle elämämme (Sananlaskut 3:9; 2. Korinttilaisille 5:14, 15).

17 Emme vihkiydy millekään asialle emmekä työlle vaan itse Jehovalle. Tehtävät, joita Jumala antaa palvelijoilleen, ovat erilaisia, mutta heidän vihkiytymisensä hänelle pysyy samana. Esimerkiksi se, mitä hän käski Abrahamia tekemään, poikkesi suuresti siitä, mitä hän odotti Jeremialta (1. Mooseksen kirja 13:17, 18; Jeremia 1:6, 7). Molemmat hoitivat kuitenkin sen erikoistehtävän, jonka Jumala oli heille antanut, koska he rakastivat Jehovaa ja halusivat tehdä hänen tahtonsa uskollisesti. Tänä lopun aikana kaikki Kristuksen kastetut seuraajat pyrkivät noudattamaan Kristuksen käskyä saarnata Valtakunnan hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Tämän työn tekeminen kokosydämisesti on erinomainen tapa osoittaa, että rakastamme taivaallista Isäämme ja olemme todella vihkiytyneitä hänelle (1. Johanneksen kirje 5:3).

18 Kaste avaa epäilemättä tien moniin siunauksiin, mutta tähän askeleeseen ei tule suhtautua kevyesti (Luukas 14:26–33). Se on ilmaus päätöksestä, joka menee kaikkien muiden velvollisuuksien edelle (Luukas 9:62). Kun menemme kasteelle, sanomme todellisuudessa julkisesti: ”Tämä Jumala on meidän Jumalamme ajan hämärään asti, niin, ikuisesti. Hän opastaa meitä kuolemaan asti.” (Psalmit 48:14.)