Minulle kävi niin , että tunnustinkin kaikille vanhimmille tuon synnin .
Ja eräs vanhin ,jota kunnioitin eniten ,puukotti selkään siten,että kertoi siitä yhdelle peräkammaripojalle,joka vanhempiensa luona asusteli vielä 45 vuotiaana. Eräs vanhimmista oli jopa hieman vihainen , kun tunnustin etten ollut pystynyt lopettamaan tuota moraalitonta tapaa.
Olin onneton, Jehovan vihan alainen... Pelkäsin aina kun ukkonen alkoi , että nyt saattaa Jehovan viha kohdata salaman muodossa...
Tällä peräkammari pojalla oli näet sama ongelma , ja runkkaili kotonaan , kun ei pystynyt saamaan vaimoa , ei ollut saanut koskaan olla naisen kanssa , koska eihän haureutta voinut harrastaa.
Myös tämä vanhin sanoi kaikille , että olin aivan löpsähtänyt . Seurakuntalaiset tietenkin alkoivat varomaan minua , no masenuksen ja tuon huonommuuden tunteen takia tosin itsekkin toimin väärin , kun en jaksanut enää pitää kiinni sovituista kenttäpalvelus sopimuksista ja aloin hiipua poispäin , lopetin teokraattiset koulut jne...
Muutin pari kertaa seurakuntaa , mutta lopulta tuli uskon haaksirikko ja taivas putosi niskaan , se oli hirveää ,mutta siinä pantiin koko maailmankuva uusiksi vähitellen.
Nykyään tilanteeni on parempi kuin silloin ,olen jo paremmin alkanut hyväksyä ihmisyyteni(seksuaalisuuteni) ja sen vuoksi voin suhtautua maailman menoon rennommin.
Mutta ei minulla niin huonosti ole mennyt kuin tuolla peräkammaripoika-veljellä, olen sentään saanut olla 6 vuotta naimisissakin, ja jopa olen skidin saanut aikaan. Ja skidistä on kehittynyt onneksi nuori mies joka osaa sanoa myös ei , kun ei kiinnosta.
Niin , pettymys kaikkein suurin kai oli siinä , että silloin kun oli kiinnostunut ja ei vielä ollut käynyt kasteella , niin helposti annetaan kiinnostuneelle sellainen kuva , että kun vain menee kasteelle , niin Jehova sitten auttaa voimakkaasti ja kaikki ongelmat selviää - tärkeintä on vaan mennä kasteelle nopeasti.
Mutta sitten todellisuus onkin toista , jokin ongelma voi olla jopa mahdoton voittaa , harmittaa se kun muistan että minulta ennen kastetta kysyttiinkin ,että eihän minulla vain mahtaisi olla jotain salaista pahetta,kuten masturbaatiota, niin valheellisesti salasin tuon ongelman ja sanoin ettei ole. En voinut tunnustaa , koska häpesin sitä niin syvästi.
Ja sitten erehdyin tuudittautumaan siihen , etten enää harrasta sitä , ja menin kasteelle , mutta tuo halu oli vahva ja voitti minut kasteen jälkeenkin ja silloin epäonnistuin heti ja onnettomuuden paketti oli valmis.
Toivottavasti kukaan ei pilkkaa,kun tunnustan tällaista , koitan vain avata pääni umpikieroja solmuja.
Mutta kiitos jo saamastani myötätunnosta näillä palstoilla , sen varaan on hyvä rakentaa. Toiset rakentelee taloja , minä itseäni.
