Elikkä asiaan:
Silloin teini-iässä , kun olin vasta tyhmästi kiinnostunut hiukan(enemmän peloteltu) "totuudesta" , niin minua aina kehuttiin valtakunnan salilla ja NatsiJeppuliTätikin kehui useasti sitä kuinka komea nuori mies minä olin.
Tämä vaivasi minua , oli hirveän noloa , kun jouduin joihinkin esittäytymistilanteisiin ja joku vanhahko Jehovan todistaja ikäänkuin esitteli minut toisille , että katsokaapas , kun meillä on tässä tämmöinen komea poika.
Tämä hävetti minua suuresti sen vuoksi, koska olin myös oikeasti tyhmä ja mielestäni komeus ja tyhmyys on huono yhdistelmä.
Tiedän kuitenkin , etteivät nuo vanhemmat ihmiset tarkoittaneet mitään pahaa tällä , mutta he eivät ymmärtäneet minua , joka tajusin asian todellisen laidan , että paremminkin rumuus ja viisaus se olisi jotain - ja siis hienoa.
Eli tyhmälle on komeus vaan huono juttu , pelkällä komeudella ei mitään rakenneta ja sitten kun komeus häviää vanhana niin jäljelle jää vain tyhmyys ja tyhjä elämä ja tyhjä pää.
No, vielä nykyäänkin tähän törmää , vaikka olen 41v. , mutta kuitenkin nuorekas näöltäni , niin muissakin tilaisuuksissa ollessani , vaikka ne ovat maailmallisia tapahtumia ja tilaisuuksia , niin tämä sama toistuu , ne vanhemmat ihmiset , joihin olen tutustunut , alkavat esitellä toisille aivan samalla tavalla , että hei , tässä meillä on tämmöinen komea nuori mies.
Olen ymmärtänyt sen nyt , että kait tämä oma hiljainen ja tyhmä olemukseni saa sen aikaan ,minua säälitään sen vuoksi ja minua yritetään piristää sanomalla komeaksi , mutta sillä onkin päinvastainen vaikutus. Häpen sitä , kun tiedän olevani tyhmä ja sosiaalisesti hyvin kyvytön ihminen.
En tiedä - kaikkin vaikeuksiin sitä ihminen joutuu elämässään, eikä komeudesta ole ollut mitään apua noiden vaikeuksien selvittelyssä.
Mutta siitä asiasta olen onnellinen , että olen päässyt eroon siitä kuoleman masennuksesta ja väsymyksestä - nyt jaksan paremmin ratkoa vaikeuksiani.
