Roomalaiskirjeen valon ja varjon vaihtelua
Lähetetty: 30.04.2007 02:52
Vartiotorni-lehden 15. helmikuuta 2006 artikkeli ”Lisääntyvän valon polulla vaeltaminen” valaisee lukijaa:
”Jehovalta tuleva lisääntyvä valo valaisee jatkuvasti hänen palvelijoittensa polkua. Se auttaa heitä tekemään järjestöä, oppeja ja moraalia koskevia parannuksia.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivu 26)
Tarkastellaan erästä Jehovan valon avittamaa parannushistoriaa, jonka eräs vaihe vaikutti hyvin merkittävästi jehovantodistajien elämään, etenkin miesten ja etenkin toisen maailmansodan aikana. Mainittu artikkeli mainitsee näin:
”Vuonna 1962 selveni Roomalaiskirjeen 13:1:ssä manittujen ’esivaltojen’ merkitys ja se, missä määrin kristityn tulee olla niille alamaisia. Tutkittaessa tarkasti Roomalaiskirjeen 13. lukua ja esimerkiksi Tituksen 3:1, 2:ta ja 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:ää kävi selväksi, että ’esivalloilla’ ei tarkoiteta Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta vaan ihmisten hallitusvaltoja.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivut 29-30)
Valitettavasti tuo kappale jättää hyvin oleellisen seikan kertomatta. Alkuperäinen Vartiotorniseuran tulkinta Room. 13: esivalloista oli aivan sama kuin muutoksen jälkeenkin, esivallat olivat jälleen maallisia esivaltoja. Alkuperäiseen tulkintaan sisältyi suhteellisuusolettama aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin. Mitä tuo suhteellisuusolettama on minäkin aikana pitänyt sisällään, on vaihdellut täysin riippumatta esivaltakäsityksestä. Toisaalta siis esitetään, että mikään ei ole muuttunut ja toisaalta esitetään, että mukaan on otettu suhteellisuusolettama, joka kuitenkin oli mukana heti alun alkaen. Russelille nämä esivallat olivat maallisia ja saivat hoitaa asioitaan siihen rajaan asti kunnes Jumalan edut astuivat kuvaan:
“Evil as these Gentile governments have been, they were permitted or ‘ordained of God’ for a wise purpose. (`Rom. 13:1`) Their imperfection and misrule form a part of the general lesson on the exceeding sinfulness of sin, and prove the inability of fallen man to govern himself, even to his own satisfaction. God permits them, in the main, to carry out their own purposes as they may be able, overruling them only when they would interfere with his plans.” (The Plan of the Ages p. 250)
(Samaa asiaa käsitellään myös; ZWT April 15, 1903 ‘Obligations of a Christian’ ja May 15, 1914 ‘An Interesting Question. God's Supervision of the Nations.’)
Vuoden 1929 kesäkuun 1. ja 15. Vartiotorneissa (engl.) oli kirjoitukset, joissa Vartiotorniseura, tarkan harkinnan ja tutkimisen jälkeen ja omien tuonaikuisten sanojensa mukaan Jehovan välittömässä ohjauksessa, tarkensi aikaisempaa ymmärrystään Room. 13: esivaltojen suhteen päinvastaiseksi. Näin esivallat olivat maallisten esivaltojen asemesta Jehova Jumala sekä Jeesus Kristus. Vartiotorniseuran vuonna 1959 julkaistun historian mukaan tällä muutoksella vapauduttiin väärästä opetuksesta ja hengellisestä vankeudesta:
“When the Society began to be freed for further preaching work following World War I, they soon realized that they had been held in spiritual bondage too in many ways. There were many false doctrines and practices that had not yet been cleaned out of the organization… With considerable misunderstanding they had accepted earthly political governments as the ‘superior authorities’ that God had ordained according to Romans 13:1… particularly the civil rulers…” (Jehovah's Witness in the Divine Purpose 1959 p. 91)
Samaa mieltä oltiin vielä noin vuotta ennen seuraavaa Jehovan valon ohjaamaa oppiparannusvaihetta:
“By this time [1919+12=1931] the understanding of Jehovah’s servants had been cleansed of many incorrect ideas concerning doctrine and their relationship to Jehovah and Christ Jesus as the superior authorities.” (w61 March 1 p. 146)
Seuraava tarkan harkinnan ja tutkimisen tulos julkaistiin vuoden 1962 marraskuun 15. päivän Vartiotorni-lehdessä (engl.) olleessa alamaisuus-kirjoitussarjassa. Lehdessä todettiin kylmästi, että Room. 13. luvun esivallat ovat maallisia esivaltoja. Kirjoitussarjassa ei puututtu oppinäkemyksen aikaisempiin vaiheisiin.
Oppimuutokseen kiinnitettiin varmasti kiusallisen paljon huomiota, koska vuonna 1966 Vartiotorni-lehdessä julkaistin lukijan kysäri aiheesta. Teksti on erittäin kuvaava esimerkki sananpyöritystaidosta. Käteen jää kuva, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut:
“At times there are changes in viewpoint on Biblical subjects discussed in the Watch Tower Society’s publications. We speak of what we believe as ‘the truth.’ But does ‘truth’ change? - W. P., U.S.A.
For example, a few years ago we had a fine series of articles in The Watchtower on the ‘superior authorities.’ (Issues of November 1–December 1, 1962) Before those articles were published, we knew and taught that Jehovah is the Most High, and that Jesus Christ is the second to Him in power and authority. We knew that we should be law-abiding persons, but that, when there was a conflict between man’s law and that of God, we would obey God as ruler rather than men. Those basic truths are the same today as they were before; they have not changed. However, by careful scrutiny of the Scriptures we have come to appreciate that certain Bible texts ought to be applied in a different way. For example, we realized that the ‘superior authorities’ mentioned in Romans 13:1 are, not Jehovah God and Jesus Christ, but the political rulers. That is also true of Titus 3:1 and 1 Peter 2:13, 14. Yet the basic truth is unchanged. Our viewpoint toward God and toward the State is the same as before.” (w66 Oct. 1 p. 607)
Asiasta ilmeisesti keskusteltiin paljonkin, koska tuota keppihevoseksi otettua suhteellisuusolettamaa oli vielä hetken päästä pyöriteltävä ja suunnilleen kiitettävä Jehovaa siitä, että Vartiotorniseura ei oppikehitysosastollaan kehittänyt täydellistä alamaisuutta, toki asia sanaillaan jälleen tavalliseen tapaan siten, että ’todistajat ymmärsivät’, ikäänkuin oppinäkemykset jotenkin kehittyisivät jäsenistön keskuudessa:
“However, temporarily, from 1929 to 1962, the Witnesses understood that when Paul spoke of the ‘superior authorities’ at Romans 13:1, to whom subjection is due, he had reference to Jehovah God and Christ Jesus. But in 1962 it was convincingly set out that the superior authorities mentioned here are indeed the political rulers of this world. What effect, then, did this better understanding have on God’s people? Well, Jehovah had prepared them for this. It did not place them now in total subjection to political rulers, so as to drop the work that Jehovah through Christ had commanded them to do, but it emphasized that their subjection is relative. While they had always respected the rulers by following Jesus’ words: ‘Pay back, therefore, Caesar’s things to Caesar, but God’s things to God [as the supreme Authority],’ they now saw this principle even more clearly. It gave them better balance and an even greater respect for the rulers of this world and served as a timely admonition and safeguard in a time when there is such great disrespect for authority in the world and when revolutions and upheavals are the order of the day.—Matt. 22:21.” (w67 June 1p. 333)
Kymmenen vuoden kuluttua asiaa käsiteltiin edelleen ja 1929/1962 muutosten ilmoitettiin johtuneen siitä, että Jehova opetti jehovantodistajia (sama asiahan oli vielä vuonna 1959 hengellisestä vankeudesta ja väärästä opetuksesta vapautumista):
”Jotkut kuitenkin vastustavat näkemyksen muutoksia, muutoksia joidenkin raamatunkohtien tai menettelytapojen ymmärtämisessä. Jehovan todistajat ovat esimerkiksi 1940-luvulta lähtien kieltäytyneet antamasta tai ottamasta verensiirtoja, jota vastoin he aikaisemmin eivät omaksuneet tätä kantaa. Vuodesta 1962 lähtien he ovat ymmärtäneet Room. 13:1:n ’esivallan’ maailmallisten hallitusten hallitsijoiksi, jota vastoin vuodesta 1929 siihen asti heillä oli ollut eri näkemys. Muitakin esimerkkejä voitaisiin mainita. Osoittaako tämä, ettei Jehovan todistajilla ole totuutta? Tekeekö se heidän oppiensa perusperiaatteet kyseenalaisiksi?
Ei lainkaan. Jehovan todistajat eivät väitä olevansa erehtymättömiä. He ovat Jumalan opettamia. (Jes. 54:13) He eivät tiedä koskaan kaikkea, mutta he oppivat jatkuvasti Jumalan ehtymättömästä viisaudesta, kun he vaeltavat hänen totuudessaan.” (Vartiotorni 15. marraskuuta 1972 sivu 522-523)
Onkohan kyse kovapäisyydestä vai mistä kun Sodoman ja Gomorran ylösnousemustoivoa, raiskatun kirkumisvaatimusta ja Ilm. 22:12 sanojen sanojaa Jehova on joutunut opettamaan oikein urakalla ja laskuun?
Seuraava lainaus on tyypillistä sananpyörittelyä, josta ei selviä mitä todella halutaan kertoa. Ei kai tarkoitus ollut painottaa jehovantodistajille, ettei tule mennä mukaan kansalaislevottomuuksiin?
”1960-luvulla esiintyi kansalaislevottomuuksia eri puolilla ja kansallismielisyys oli nousussa. Kaikkina näinä vuosina Vartiotorni kuitenkin pyrki antamaan ajankohtaista hengellistä ravintoa. Jälkeenpäin ajatellen huomattava esimerkki sellaisesta ’ruoasta oikeaan aikaan’ näyttää olleen vuoden 1962 Vartiotornin kirjoitukset, jotka selvittivät kristityn suhteellista alamaisuutta hallinnollisia ’esivaltoja’ kohtaan. – Room. 13:1–7.” (Vartiotorni 1. heinäkuuta 1978 sivu 8)
No jos tuo edellinen oli hieman vaikeaselkoinen, niin seuraava on todellinen rimanalituksen tyylinäyte:
”Kun monien eri hallitusten lait alkoivat vuonna 1929 kieltää sellaisia asioita, joita Jumala käskee tekemään, tai vaatia sellaista, mitä Jumalan lait kieltävät, uskottiin, että korkeampien valtojen täytyy tarkoittaa Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Tällä tavoin Jehovan palvelijat ajattelivat tuona kriittisenä aikana ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja aina kylmän sodan aikakauteen saakka, jolloin vallitsi kauhun tasapaino ja oltiin valmiita sotaan. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että tämä kanta, joka korotti Jehovan ja hänen Kristuksensa ylimmyyttä, auttoi Jumalan kansaa säilyttämään tinkimättömästi puolueettoman asenteen koko tuon vaikean ajan.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 1996 sivu 13-14)
Vartiotorniseura siis esittää vakavissaan, että vaikeina aikoina on paras poiketa Raamatun opetuksesta - melko rohkea näkökanta. Semminkin kun seura nimenomaan sovitteli natsien suhteen pian muutoksen jälkeen.
Voi kun olisin vuoden 1963 keväällä vartsikatutkistelussa tiennyt totuuden totuudesta.
”Jehovalta tuleva lisääntyvä valo valaisee jatkuvasti hänen palvelijoittensa polkua. Se auttaa heitä tekemään järjestöä, oppeja ja moraalia koskevia parannuksia.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivu 26)
Tarkastellaan erästä Jehovan valon avittamaa parannushistoriaa, jonka eräs vaihe vaikutti hyvin merkittävästi jehovantodistajien elämään, etenkin miesten ja etenkin toisen maailmansodan aikana. Mainittu artikkeli mainitsee näin:
”Vuonna 1962 selveni Roomalaiskirjeen 13:1:ssä manittujen ’esivaltojen’ merkitys ja se, missä määrin kristityn tulee olla niille alamaisia. Tutkittaessa tarkasti Roomalaiskirjeen 13. lukua ja esimerkiksi Tituksen 3:1, 2:ta ja 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:ää kävi selväksi, että ’esivalloilla’ ei tarkoiteta Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta vaan ihmisten hallitusvaltoja.” (Vartiotorni 15. helmikuuta 2006 sivut 29-30)
Valitettavasti tuo kappale jättää hyvin oleellisen seikan kertomatta. Alkuperäinen Vartiotorniseuran tulkinta Room. 13: esivalloista oli aivan sama kuin muutoksen jälkeenkin, esivallat olivat jälleen maallisia esivaltoja. Alkuperäiseen tulkintaan sisältyi suhteellisuusolettama aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin. Mitä tuo suhteellisuusolettama on minäkin aikana pitänyt sisällään, on vaihdellut täysin riippumatta esivaltakäsityksestä. Toisaalta siis esitetään, että mikään ei ole muuttunut ja toisaalta esitetään, että mukaan on otettu suhteellisuusolettama, joka kuitenkin oli mukana heti alun alkaen. Russelille nämä esivallat olivat maallisia ja saivat hoitaa asioitaan siihen rajaan asti kunnes Jumalan edut astuivat kuvaan:
“Evil as these Gentile governments have been, they were permitted or ‘ordained of God’ for a wise purpose. (`Rom. 13:1`) Their imperfection and misrule form a part of the general lesson on the exceeding sinfulness of sin, and prove the inability of fallen man to govern himself, even to his own satisfaction. God permits them, in the main, to carry out their own purposes as they may be able, overruling them only when they would interfere with his plans.” (The Plan of the Ages p. 250)
(Samaa asiaa käsitellään myös; ZWT April 15, 1903 ‘Obligations of a Christian’ ja May 15, 1914 ‘An Interesting Question. God's Supervision of the Nations.’)
Vuoden 1929 kesäkuun 1. ja 15. Vartiotorneissa (engl.) oli kirjoitukset, joissa Vartiotorniseura, tarkan harkinnan ja tutkimisen jälkeen ja omien tuonaikuisten sanojensa mukaan Jehovan välittömässä ohjauksessa, tarkensi aikaisempaa ymmärrystään Room. 13: esivaltojen suhteen päinvastaiseksi. Näin esivallat olivat maallisten esivaltojen asemesta Jehova Jumala sekä Jeesus Kristus. Vartiotorniseuran vuonna 1959 julkaistun historian mukaan tällä muutoksella vapauduttiin väärästä opetuksesta ja hengellisestä vankeudesta:
“When the Society began to be freed for further preaching work following World War I, they soon realized that they had been held in spiritual bondage too in many ways. There were many false doctrines and practices that had not yet been cleaned out of the organization… With considerable misunderstanding they had accepted earthly political governments as the ‘superior authorities’ that God had ordained according to Romans 13:1… particularly the civil rulers…” (Jehovah's Witness in the Divine Purpose 1959 p. 91)
Samaa mieltä oltiin vielä noin vuotta ennen seuraavaa Jehovan valon ohjaamaa oppiparannusvaihetta:
“By this time [1919+12=1931] the understanding of Jehovah’s servants had been cleansed of many incorrect ideas concerning doctrine and their relationship to Jehovah and Christ Jesus as the superior authorities.” (w61 March 1 p. 146)
Seuraava tarkan harkinnan ja tutkimisen tulos julkaistiin vuoden 1962 marraskuun 15. päivän Vartiotorni-lehdessä (engl.) olleessa alamaisuus-kirjoitussarjassa. Lehdessä todettiin kylmästi, että Room. 13. luvun esivallat ovat maallisia esivaltoja. Kirjoitussarjassa ei puututtu oppinäkemyksen aikaisempiin vaiheisiin.
Oppimuutokseen kiinnitettiin varmasti kiusallisen paljon huomiota, koska vuonna 1966 Vartiotorni-lehdessä julkaistin lukijan kysäri aiheesta. Teksti on erittäin kuvaava esimerkki sananpyöritystaidosta. Käteen jää kuva, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut:
“At times there are changes in viewpoint on Biblical subjects discussed in the Watch Tower Society’s publications. We speak of what we believe as ‘the truth.’ But does ‘truth’ change? - W. P., U.S.A.
For example, a few years ago we had a fine series of articles in The Watchtower on the ‘superior authorities.’ (Issues of November 1–December 1, 1962) Before those articles were published, we knew and taught that Jehovah is the Most High, and that Jesus Christ is the second to Him in power and authority. We knew that we should be law-abiding persons, but that, when there was a conflict between man’s law and that of God, we would obey God as ruler rather than men. Those basic truths are the same today as they were before; they have not changed. However, by careful scrutiny of the Scriptures we have come to appreciate that certain Bible texts ought to be applied in a different way. For example, we realized that the ‘superior authorities’ mentioned in Romans 13:1 are, not Jehovah God and Jesus Christ, but the political rulers. That is also true of Titus 3:1 and 1 Peter 2:13, 14. Yet the basic truth is unchanged. Our viewpoint toward God and toward the State is the same as before.” (w66 Oct. 1 p. 607)
Asiasta ilmeisesti keskusteltiin paljonkin, koska tuota keppihevoseksi otettua suhteellisuusolettamaa oli vielä hetken päästä pyöriteltävä ja suunnilleen kiitettävä Jehovaa siitä, että Vartiotorniseura ei oppikehitysosastollaan kehittänyt täydellistä alamaisuutta, toki asia sanaillaan jälleen tavalliseen tapaan siten, että ’todistajat ymmärsivät’, ikäänkuin oppinäkemykset jotenkin kehittyisivät jäsenistön keskuudessa:
“However, temporarily, from 1929 to 1962, the Witnesses understood that when Paul spoke of the ‘superior authorities’ at Romans 13:1, to whom subjection is due, he had reference to Jehovah God and Christ Jesus. But in 1962 it was convincingly set out that the superior authorities mentioned here are indeed the political rulers of this world. What effect, then, did this better understanding have on God’s people? Well, Jehovah had prepared them for this. It did not place them now in total subjection to political rulers, so as to drop the work that Jehovah through Christ had commanded them to do, but it emphasized that their subjection is relative. While they had always respected the rulers by following Jesus’ words: ‘Pay back, therefore, Caesar’s things to Caesar, but God’s things to God [as the supreme Authority],’ they now saw this principle even more clearly. It gave them better balance and an even greater respect for the rulers of this world and served as a timely admonition and safeguard in a time when there is such great disrespect for authority in the world and when revolutions and upheavals are the order of the day.—Matt. 22:21.” (w67 June 1p. 333)
Kymmenen vuoden kuluttua asiaa käsiteltiin edelleen ja 1929/1962 muutosten ilmoitettiin johtuneen siitä, että Jehova opetti jehovantodistajia (sama asiahan oli vielä vuonna 1959 hengellisestä vankeudesta ja väärästä opetuksesta vapautumista):
”Jotkut kuitenkin vastustavat näkemyksen muutoksia, muutoksia joidenkin raamatunkohtien tai menettelytapojen ymmärtämisessä. Jehovan todistajat ovat esimerkiksi 1940-luvulta lähtien kieltäytyneet antamasta tai ottamasta verensiirtoja, jota vastoin he aikaisemmin eivät omaksuneet tätä kantaa. Vuodesta 1962 lähtien he ovat ymmärtäneet Room. 13:1:n ’esivallan’ maailmallisten hallitusten hallitsijoiksi, jota vastoin vuodesta 1929 siihen asti heillä oli ollut eri näkemys. Muitakin esimerkkejä voitaisiin mainita. Osoittaako tämä, ettei Jehovan todistajilla ole totuutta? Tekeekö se heidän oppiensa perusperiaatteet kyseenalaisiksi?
Ei lainkaan. Jehovan todistajat eivät väitä olevansa erehtymättömiä. He ovat Jumalan opettamia. (Jes. 54:13) He eivät tiedä koskaan kaikkea, mutta he oppivat jatkuvasti Jumalan ehtymättömästä viisaudesta, kun he vaeltavat hänen totuudessaan.” (Vartiotorni 15. marraskuuta 1972 sivu 522-523)
Onkohan kyse kovapäisyydestä vai mistä kun Sodoman ja Gomorran ylösnousemustoivoa, raiskatun kirkumisvaatimusta ja Ilm. 22:12 sanojen sanojaa Jehova on joutunut opettamaan oikein urakalla ja laskuun?
Seuraava lainaus on tyypillistä sananpyörittelyä, josta ei selviä mitä todella halutaan kertoa. Ei kai tarkoitus ollut painottaa jehovantodistajille, ettei tule mennä mukaan kansalaislevottomuuksiin?
”1960-luvulla esiintyi kansalaislevottomuuksia eri puolilla ja kansallismielisyys oli nousussa. Kaikkina näinä vuosina Vartiotorni kuitenkin pyrki antamaan ajankohtaista hengellistä ravintoa. Jälkeenpäin ajatellen huomattava esimerkki sellaisesta ’ruoasta oikeaan aikaan’ näyttää olleen vuoden 1962 Vartiotornin kirjoitukset, jotka selvittivät kristityn suhteellista alamaisuutta hallinnollisia ’esivaltoja’ kohtaan. – Room. 13:1–7.” (Vartiotorni 1. heinäkuuta 1978 sivu 8)
No jos tuo edellinen oli hieman vaikeaselkoinen, niin seuraava on todellinen rimanalituksen tyylinäyte:
”Kun monien eri hallitusten lait alkoivat vuonna 1929 kieltää sellaisia asioita, joita Jumala käskee tekemään, tai vaatia sellaista, mitä Jumalan lait kieltävät, uskottiin, että korkeampien valtojen täytyy tarkoittaa Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Tällä tavoin Jehovan palvelijat ajattelivat tuona kriittisenä aikana ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja aina kylmän sodan aikakauteen saakka, jolloin vallitsi kauhun tasapaino ja oltiin valmiita sotaan. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että tämä kanta, joka korotti Jehovan ja hänen Kristuksensa ylimmyyttä, auttoi Jumalan kansaa säilyttämään tinkimättömästi puolueettoman asenteen koko tuon vaikean ajan.” (Vartiotorni 1. toukokuuta 1996 sivu 13-14)
Vartiotorniseura siis esittää vakavissaan, että vaikeina aikoina on paras poiketa Raamatun opetuksesta - melko rohkea näkökanta. Semminkin kun seura nimenomaan sovitteli natsien suhteen pian muutoksen jälkeen.
Voi kun olisin vuoden 1963 keväällä vartsikatutkistelussa tiennyt totuuden totuudesta.