Veljesseura.org

Haluisin kuulla millaista on olla nuori ja Jehovan todistaja.
Miten esim. seurustelu onnistuu? Kun luin että Jehovan Todistajat eivät saisi tehdä mitään seksuaalista kuin vihityn puolison kanssa. Tarkoittaako se sitä että he eivät saa edes suudella ennen avioliittoa?

Eikö kukaan osaa vastata??

kiinnostunut. kirjoitti:Haluisin kuulla millaista on olla nuori ja Jehovan todistaja.

Taitaa kuule olla niin, että erilaisia vastauksia on lähes yhtä monta kuin vastaajiakin. Se nuorena jt:nä oleminen kun muotoutuu paljon kyseisen perheen mukaisesti. Suurin vaihtelu on erilaisten rajoitusten perhekohtaisessa toteuttamisessa.

Miten esim. seurustelu onnistuu? Kun luin että Jehovan Todistajat eivät saisi tehdä mitään seksuaalista kuin vihityn puolison kanssa.

Kysy joltain seurustelevalta parilta miten se onnistuu. Ongelmaksi tulee lähinnä se, että näistä asioista ei haluta avoimesti kertoa.

Tarkoittaako se sitä että he eivät saa edes suudella ennen avioliittoa?

Periaatteessa kyllä, vaikka tuskin sellainen toteutuu käytännössä, koska avioliittoa edeltävät sukupuolisuhteetkin ovat melko yleisiä nuorten jehovantodistajien keskuudessa.

Eikö kukaan osaa vastata??

Mitä tuohon on itseasiassa vastattavaa kun itse jo tiesit vastauksen kysyessäsi. Sitä, missä määrin ja ketkä tuota seksuaalisuudella tapahtuvaa hallintaa toteuttavia sääntöjä rikkovat, on kyseltävä nuorilta itseltään.

kiinnostunut. kirjoitti:Haluisin kuulla millaista on olla nuori ja Jehovan todistaja.
Miten esim. seurustelu onnistuu? Kun luin että Jehovan Todistajat eivät saisi tehdä mitään seksuaalista kuin vihityn puolison kanssa. Tarkoittaako se sitä että he eivät saa edes suudella ennen avioliittoa?

Jos nuoren pariskunnan ei koskaan tulisi olla kahdestaan ennen avioliittoa, siitä voit päätellä miten kiihkeäksi touhu voi mennä. Eli ei kovin.

Tämä on alue, jossa näyttäisi tapahtuneen suuria muutoksia käytännön sovelluksessa, vaikka säännöissä ei pitäisi olla tapahtunut. 80-luvulla, kun itse olin teini, kenkä heilahti aika hätäseen jos oli tapahtunut pienempää tai isompaa "moraalittomuuta" (salasana joka tarkoittaa seksiä). Jos jäi kiinni, kaikkihan nyt tietysti vähintään suutelivat.

90- ja 2000-luvuilta tiedän villaisella painettuja tapauksia joissa rakkauden hetkestä syntynyt hedelmäkin on ilmaantunut maailmaan. Tämä on edellyttänyt että a) itkee oikeuskomitean edessä b) menee naimisiin c) pitää vähän aikaa matalaa profiilia.

Sen tietämäni siskon tapauksessa joka etelänmatkan jälkeen synnytti tummapintaisen, kikkarapäisen pojan, skipattiin kohta b, koska isää ei tiettävästi saatu paikalle.

Itse ainakin tein mitä halusin. Ihan normi nuoruus -80 luvulla. Uskonnossa olin mukana lähinnä perheen takia. En sulattanut oppeja jo yläaste ikäisenä. Silti menin kasteelle ja erosin järjestöstä vasta aikuisena. Uskonnon mukana tuomat rajoitteet jätin omaan varjoonsa. Seurustelu jutut oli ihan kivoja. Piti vaan järjestää asiat niin, ettei jäänyt kiinni "moraalittomuudesta". Ihan hyvällä omallatunnolla meni konventti viikonloputkin "maailmallisten" tyttöystävien kanssa tuohon aikaan.

Yleisesti seurustelu seurakunnan sisällä oletettiin aina johtavan avioliittoon. Senkin koin, mutta ilman esiliinoja... sekin lienee ihan normi käytäntö. Arvelisin, että on suhteellisen yleistä tavata kahden kesken. Toivon ainakin niin. Hiukan vaikea tutustua jos on ryhmää ympärillä =)

Turhapuro kirjoitti:Itse ainakin tein mitä halusin. Ihan normi nuoruus -80 luvulla. Uskonnossa olin mukana lähinnä perheen takia. En sulattanut oppeja jo yläaste ikäisenä. Silti menin kasteelle ja erosin järjestöstä vasta aikuisena. Uskonnon mukana tuomat rajoitteet jätin omaan varjoonsa. Seurustelu jutut oli ihan kivoja. Piti vaan järjestää asiat niin, ettei jäänyt kiinni "moraalittomuudesta". Ihan hyvällä omallatunnolla meni konventti viikonloputkin "maailmallisten" tyttöystävien kanssa tuohon aikaan.

Yleisesti seurustelu seurakunnan sisällä oletettiin aina johtavan avioliittoon. Senkin koin, mutta ilman esiliinoja... sekin lienee ihan normi käytäntö. Arvelisin, että on suhteellisen yleistä tavata kahden kesken. Toivon ainakin niin. Hiukan vaikea tutustua jos on ryhmää ympärillä =)

Normi ja normi, jos et kerran sulattanut yläasteiässäkään JT-oppeja.

Itselläni meni valitettavasti lapsuuden höpöjuttuihin uskoessa lähes kolmekymppiseksi, osalla kavereista vielä pitempään. Seurustelua oli, mutta seksistä ei tietoakaan ennen avioliittoa, joka solmittiin kypsässä 19 vuoden iässä. Kaikki lähimmät miespuoliset "ystävät" siltä ajalta menivät naimisiin suunnilleen samassa iässä. Näistä liitoista puolet on tähän mennessä päätynyt eroon.

Witless kirjoitti:...Seurustelua oli, mutta seksistä ei tietoakaan ennen avioliittoa, joka solmittiin kypsässä 19 vuoden iässä. Kaikki lähimmät miespuoliset "ystävät" siltä ajalta menivät naimisiin suunnilleen samassa iässä. Näistä liitoista puolet on tähän mennessä päätynyt eroon.

Turha avata uutta ketjua, kun aihetta kerran on sivuttu jo vuosia sitten. Päivän kysymykseni kuuluu: onko jehovantodistajien avioitumisiästä muuta kuin mutu-tietoa olemassa?

Aihe alkoi mietityttää, kun lähes kaikki tuntemani Jt-miehet ovat avioituneet hyvin nuorina, mutta suurin osa tuntemistani Jt-naisista vasta lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Jaksavatko siis naiset "elää puutteessa" vanhemmiksi? Voisiko myös olla niin, että jehovantodistajien keskuudessa mies ottaa (normaaliväestöön verrattuna) useammin itseään vanhemman naisen?

Vai onko vain sattumaa, että tuntemani Jt-miehet ovat itseään vanhempien naisten kansa naimisissa?

Vieras kirjoitti:

Aihe alkoi mietityttää, kun lähes kaikki tuntemani Jt-miehet ovat avioituneet hyvin nuorina, mutta suurin osa tuntemistani Jt-naisista vasta lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Jaksavatko siis naiset "elää puutteessa" vanhemmiksi?

On enemmän mahdollista, että jt-nainen ei löydä sopivaa jt-aviomiesehdokasta vaikka etsii sellaista lemmentuskissaan.

Tiedän tapauksia, että jt-nainen ottaa aviomiehen maailmasta, koska ei löydä sitä jt:den joukosta, jossa on miehiä hyvin vähän verrattuna naisten määrään.

Mutta kun lemmentuska on sietämätön siinä nuoressa iässä sisarella, ja nuoret jt-miehet ovat epämiehekkäitä ja kovin lapsellisia, niin maailman miehekkäät kunnon miehet alkavat kiinnostamaan lemmentuskissa vaikeroivaa sisarta.

Kyse ei siis ole siitä, että jaksaa elää puutteessa, vaan niitä veljiä nyt vaan on niin vähän verrattuna sisariin, ettei kaikille riitä. Ja siksi jotkut sisaret eivät löydä aviomiestä ollenkaan, tiedän tapauksia näistäkin.

Kuulin kerran kun kaksi tällaista sisarta lohduttautuivat sillä, että paratiisissa sitten saamme miehet itsellemme, kun vaan pysytään uskollisina Harmiksen läpi.

Niin ja mitä siihen pussaamiseen tulee niin kyllä minä ainaskin pussailin ja kopeloin tulevaa jt-vaimoa, mutta siitä pidemmälle ei tuleva jt-vaimo antanut mennä, anto vaan pussata ja hiplata.

Mutta pikku jt-sisko käräytti tulevalle appiukolle puhelimessa ja kun he sillä hetkellä sattuivat olemaan lantzarotessa, niin seuraavalla lentsikalla tulivat kotiin ja hirveä huutohan siitä nousi.
Ihme kun antoivat jatkaa seurustelua, niin pahasti suuttuivat.

Mutta sitten kävi hassusti ilmi, että appiukko oli ryyppäillyt lanzarotessa kovin paljon ja vahingossa mennyt kaupan sijasta porttolaan, kun ovet kaupoissa ja porttoloissa ovat kuulemma siellä niin samanlaisia, ettei aina tiedä mitä oven takana on.

Kun käry kävi seurakunnassa, niin appiukko sanoutui vähäksi aikaa irti vanhimman tehtävistä, mutta kuitenkin pääsi takaisin vanhimmaksi puolen vuoden kuluttua, kun ei oikein noita vanhimpia ole kovin montaa seurakunnassa, pätevistä pulaa.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa todistajanuorista elää melko tarkasti Vartiotorniseuran ohjeiden mukaan. Kuitenkin pienempi osa taas elää ns. "kaksoiselämää", eli Valtakunnansalilla esitetään kilttiä, mutta viikonloppuna saatetaan juhlia ihan siinä missä muutkin. Tämän ryhmän jäsenet toki aina välillä joutuvat kirjastokeikalle vanhimmiston kanssa, mutta niin kauan kuin perheestä löytyy vaikutusvaltaa (esim. isä vanhin) ei "pahoille pojille" käy mitään. Itsekin kuunnellut tupakoivan veljen puhetta hengellisestä ja ruumiillisesta puhtaudesta.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:On enemmän mahdollista, että jt-nainen ei löydä sopivaa jt-aviomiesehdokasta vaikka etsii sellaista lemmentuskissaan.

Tiedän tapauksia, että jt-nainen ottaa aviomiehen maailmasta, koska ei löydä sitä jt:den joukosta, jossa on miehiä hyvin vähän verrattuna naisten määrään.

Kiitos asiantuntevasta vastauksesta. Pakko kuitenkin jatkokysyä: onko siihen mitään tunnettua syytä, että miehiä on selvästi vähemmän? Luulisi, että Suomessa noin 19 000:n jehovantodistajajoukon sukupuoli- ja ikäjakauma vastaisivat edes suurin piirtein yleistä populaatiota. Yhdessä seurakunnassa toki voi olla millainen tilanne hyvänsä...

Miehet ottavat hatkat helpommin lahkosta kuin naiset. Tai ryömivät harvemmin takaisin jos on erotettu.

Vieras kirjoitti:Luulisi, että Suomessa noin 19 000:n jehovantodistajajoukon sukupuoli- ja ikäjakauma vastaisivat edes suurin piirtein yleistä populaatiota. Yhdessä seurakunnassa toki voi olla millainen tilanne hyvänsä...

Luulo ei näissä kisoissa auta. Jt-seurakuntien karkeaksi jakaumaksi esitetään usein sellainen 2/3 ja 1/3 jako. Ääripäästä on löytynyt jopa niin naisvaltainen seurakunta, että nainen hoiteli AP:n hommia.

Sama naisvaltaisuus koskee alan muitakin toimijoita.

Kun lahko pystyy karkeasti ottaen ottaen ottamaan jäsenistöä kristillisistä maista mutta huonommin islamilaisista, buddhalasista, shintolaisista yms maista, koska kristillinen väestö saattaa olla huonosti perillä Raamatun yksityiskohdista ja on nenästävedettävissä

Niin sukupuolijakautuma Suomessa voisi johtua vanhoista kulttuuripiirteistä, nainen voisi olla helpommin vastaanottavainen rakkauspommitukselle, se olisi hyväksytympää, miehen voisi olla helpompi ottaa pulmiinsa kunnon känni, se olisi ymmärrettävämpää. yms

Vieras kirjoitti:Niin sukupuolijakautuma Suomessa...

Kirjoitin epätarkasti, esimerkiksi nainen AP:n hommissa oli muistaakseni australialainen, eli jakauma on karkeasti ottaen sama kautta koko maailman.

Sukupuolijakautuma perheellisten osalta sikäli yleismaailmallinen että mies päättää ja päätöstä seuraa rouva.
Yksinäisistä taas enemmistö rupeaa olemaan naissukupuolta koska niehet ovat kovempia nuorempana kuolemisessa. Olisiko sitten yksinäisen naisen yksinäisyys niin voimakasta että se olisi syynä suurempaan osanottoon maailmanlopun julistamisessa ?