Veljesseura.org

Panin merkille , että puheiden pitäjiä ja harjoituspuheidenkin pitäjiä kehuttiin välillä kovastikin. Minusta tämä oli epärehellistä , kun sitten seläntakana puitiin sen ja sen puheenpitäjän pitäneenkin huonon puheen.

Eräskin sisar sanoi , että puheet ovat huonoja ja hätäisesti valmisteltuja, kuten ne yleensä olikin , eikä tämä sisar kyllä niitä liiemmin kehunutkaan koskaan , että oli rehellinen.

Mutta sitten harvoin tuli kyllä hyväkin puhe , joka oli tosi mielenkiintoinen.

Eihän tällä sinänsä merkitystä ollut , mutta tulipahan tämäkin sanottua.

Koska, jos palaute olis aina rehellistä , niin vois paremmin kehittyä puhujanakin , sen sijaan jos kehutaan aina hyväksi , ei ole tarvetta kehittyä , kun luulee olevansa hyvä.

Että ei muutako , rakkaat sisaret ja veljet , yhdessä buuaamaan ja osoittamaan sormella alas , niin loppuu huonot puheet aika äkkiä. Kysynnän ja tarjonnan laki voisi piristää tässäkin. Ja eihän korvia ole tarkoitettu kuuntelemaan paskaa.

Lahjakkuus on erilaista eri aloille, myös puheenpitämiseen. Lahko ilmeisesti puheenpitovaatimuksia sellaisillekin, joilla on oikeastaan huonot edellytykset. Kun lahko vaatii paljon, ei voimiakaan aina ole valmisteluun riittävästi.

Puhujat olivat yleensä ihan kamalan kuivia. Mitä muuta voisi toivoa kun jäsennys on valmiiksi tullut jostain toiselta puolelta maapalloa. Mielenkiintoisimmat puheet olivatkin yleensä "Kohokohdat" raamatunlukuläksystä. Paimiossa oli innokas vanhin joka tutki krijallisuutta ja osasi aina löytää jonkun hienon knopin käsiteltävään aiheeseen.
Minulle tuli kerran yksi sisar sanomaan, ettei ole koskaan kuullut niin hyvää puhetta, kuin minä pidin. Otin imartelun tyytyväisenä vastaan, mutta se taisi olla tosiaankin pelkkää imartelua.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Panin merkille , että puheiden pitäjiä ja harjoituspuheidenkin pitäjiä kehuttiin välillä kovastikin. Minusta tämä oli epärehellistä , kun sitten seläntakana puitiin sen ja sen puheenpitäjän pitäneenkin huonon puheen.

Kyllä, mikäli puhutaan rivitodistajista.

Viisas veli vanhimmilla on kuitenkin toki enemmän vapaita käsiä julkiseenkin arvosteluun suuntaan jos toiseen.

Mulle jaksoivat aina naljailla liian nopeasta puheesta. Eikö niiden pitänyt olla nopeita kuulemaan??

Itse en ikinä kehunut ketään, mutta saatoin sanoa tutuille että nyt oli hyvä puhe. Ja se oli aika iso homma että kehuin

rippeli kirjoitti:Puhujat olivat yleensä ihan kamalan kuivia.

Minä jaksoin ihmetellä sitä, että miksi Isokenkäisten ei tarvinnut "edistyä" puheen pitämisessä, vaikka rivijäseniä koulutettiin viikoittain "teokraattisessa koulussa". Yksi huomattava esimerkki on Kalevi Kangas, joka toimii 5-jäsenisessä haaratoimistokomiteassa. Hänen puheensa olivat kamalia kuunnella. Sama nuotti ja paatos, oli sitten aihe mikä tahansa. Ei mitään äänenvaihtelua, minkä olisi voinut tulkita innostavaksi tai rohkaisevasti. Kaikki sanat kuin hautajaispuheessa. Viimeisen kerran kun olin Helsingin piirikonventissa, sattui niin huono tuuri, että Kankaalla oli yleisöesitelmä. Eihän sitä jaksanut kuunnella, mutta onneksi oli lähellä McDonaldsin hampurilaisravintola, mihin saattoi mennä virkistäytymään.

Ei noita isokenkiä kukaan uskalla arvostella tai neuvoa. Ja siitä kärsii pahimmillaan tuhannet korvaparit, jotka hehkuvat punaisina, kun on pakko skarpata, ettein NukkuMatti vie voittoa.

Hyviäkin puhujia onneksi on. Itse pidin esim. Veikko Leinosen puhetyylistä, samoin Raimo Kuokkasen puhe oli miellyttävää ja helposti kuunneltavaa.

Jotkut puhujat tosiaan osaavat ottaa yleisön huomioon niin , että mielenkiinto pysyy kokoajan yllä , se on varmaankin juuri sitä lahjakkuutta.
Ihmisen olisi parasta tehdä vain sitä mihin parhaiten soveltuu.

Olen pannunna merkill semmoisenkii asian , ett kaikki ei - todellakaan - sovellu kenttätyöhön , minä olin tästä esimerkki , tuntui että ihmiset vaivautuivat kovin , kun minut näkivät ja oven nokan eestä kiinni. Ja jopa kanssa veljet ja sisaret vaivautuivat pystymettäidioottimaisuudestani - pantakoon se sairauteni piikkiin.

Aina niitä puheita, kokouksia ja konventteja kehutaan. Ja ainoa hyvä juttu niissä oli se, että ne päättyivät...

Tosiaan , se , että miksi kaikki olivat iloisia konventin päätyttyä , niin johtuikin varmaan oikeasti siitä , että se oli saatettu päätökseen ja poissa päiväjärjestyksestä.

Veikkaisin , että kokousten jälkeinen ilon tunnekin johtunee myös tästä vaikutuksesta , että ikkäänkuin "urakka" on ohi tältä iltaa ja pääsee katsomaan kauniita ja rohkeita tai salkkareita videolta vielä illan ratoksi.

Sen sijaan kokouksiin ja konventteihin meno johtuu velvollisuudesta mennä niihin , ja ei siksi ole mukavaa. Ja kaikki se valmistelu ja kiire , mitä se aiheuttaa , on ahdistavaa.

Ja varsinkin: kiinnostuneen vastauksia ja siirtymistä Uuden maailman kiännökseen kehutaan valtavasti.

Mieheni äiti jaksaa aina olla iloinen siitä miten virkistävää konventissa ja kokouksissa käynti on. Olen JarkkeParken kanssa samaa mieltä, se on vaan se sellainen tunne siitä että tuli jotenkin "tehtyä hyvää" ja ilo siitä että se on saatu pois päivänjärjestyksestä. Ensin istut tuntikausia, niin jo on kumma jossei ilahduta se ettei tarvitse enää jumittaa. Ja jo pelkästään se, että juttelee ihmisten kanssa ennen (ja jälkeen) kokouksia/konventteja, virkistää, varsinkin sellaista ihmistä jonka päivät kuluu töissä ja harrastuksia ei juurikaan ole.

Ja se on totta, että oli puhe omassa vanhassa seurakunnassa millainen vaan, sai "hyvät arvosanat". Oletin että se johtui siitä, että ketään ei haluttu kompastuttaa/loukata..? Mikäköhän sen herran nimi oli, joka piti konvassa puheita ja herätteli ihmisiä "huutamalla" aina välillä käsittämättömän äänekkäästi mikkiin :)? On käsittääkseni poistunut jo keskuudestamme.

Muistan että muutaman kerran on ollut sellainen olo kentän jälkeen että on tullut tehtyä ns, hyvä teko. Kokouksista oli ihana päästä kotiin. Ikinä ne ei ollu kivoja asioita tai niissä olisin viihtynyt. Konventeissa ne ulkopuoliset asiat oli kivoja eli kavereiden kanssa vietetty aika esim. Käytiin syömässä ja muuten liikuttiin porukassa.

Harvat puheet sai aikaan mitään iloa tai vau elämystä! Vaadin paljon että jaksan keskittyä.

VE kirjoitti:Mikäköhän sen herran nimi oli, joka piti konvassa puheita ja herätteli ihmisiä "huutamalla" aina välillä käsittämättömän äänekkäästi mikkiin ? On käsittääkseni poistunut jo keskuudestamme.

Erkki Kankaanpää, entinen haaratoimiston koordinaattori, tai Kalle Salavaara, pohjoisen palosireeni.

Tuttuja nimiä

VE kirjoitti:Mieheni äiti jaksaa aina olla iloinen siitä miten virkistävää konventissa ja kokouksissa käynti on.

Olen kuullut täysin päinvastaisiakin näkemyksiä "konventtien iloista". Kukaties olen jehovantodistajuuteen nähden siinä asemassa, että minulle uskaltaa puhua rehellisestikin tuntemuksistaan -ja hyvä niin.