Ei-uskovan puolison "auttaminen"
Lähetetty: 07.09.2010 23:14
Olemme jälleen saaneet todisteen Jt-järjestön röyhkeydestä ja moraalittomuudesta. Uudesta VP:sta löytyy kirjoitus "Voitko auttaa ei-uskovaa puolisoa?" Tässä aluksi tuo kirjoitus kokonaisuudessaan:
Näinhän asia ei suinkaan ole, mutta luonnollisesti Jt-lahkon johto haluaa jäseniensä pysyvän tällaisessa käsityksessä.
Ja sitten muutama kommentti:Onko joillakin seurakuntanne julistajilla ei-uskova puoliso? He epäilemättä toivovat, että tämä liittyisi heidän rinnalleen tosi palvontaan. He eivät kuitenkaan ole ainoita. Koko seurakunta tuntee samoin kuin Jumala, joka haluaa, että "kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen" (1. Tim. 2:4). Miten voimme auttaa seurakuntamme julistajien ei-uskovia puolisoita?
Meidän tulisi ensinnäkin yrittää nähdä asiat ei-uskovan kannalta. Monet heistä rakastavat perhettään ja yrittävät olla hyviä puolisoita ja vanhempia. Heillä saattaa olla vilpittömiä uskonnollisia näkemyksiä, jotka poikkeavat omistamme. Ehkäpä he tietävät Jehovan todistajista lähinnä vain sen, mitä ennakkoluuloinen tai väärää tietoa saanut tuttavapiiri on kertonut. Joitakin harmittaa se, että puoliso käyttää palvontaan aikaa, joka ennen kului perheen parissa. Ymmärtäväisyys voi auttaa meitä kohtelemaan ei-uskovaa huomaavaisesti ja kunnioittavasti ja estää meitä olemasta turhan jännittyneitä hänen seurassaan (Sananl. 16:20-23).
Henkilökohtainen kiinnostus. Ei-uskovan puolison voittamiseksi totuuden puolelle on ehkä parasta, ainakin aluksi, keskittyä raamatullisten keskustelujen sijasta siihen, miten toimimme (1. Piet. 3:1, 2). On tärkeää ilmaista henkilökohtaista kiinnostusta. Seurakunnan sisaret voivat osoittaa kiinnostusta ei-uskovaa vaimoa ja veljet ei-uskovaa miestä kohtaan. Miten?
Jollet vielä ole tavannut ei-uskovaa puolisoa, voisit ehkä järjestää tapaamisen keskusteltuasi hänen kristityn puolisonsa kanssa. Älä pety, vaikka ei-uskova suhtautuisikin alkuun penseästi. Ystävällisyytemme ja henkilökohtainen kiinnostuksemme voivat saada hänet suhtautumaan todistajiin myönteisemmin (Room. 12:20). Jotkut kypsät kristityt ovat kutsuneet ei-uskovan perheineen aterialle, jotta he voisivat tutustua häneen paremmin ja hälventää hänellä mahdollisesti olevia ennakkoluuloja. He ovat jutelleet häntä kiinnostavista asioista johtamatta keskustelua väkisin hengellisiin aiheisiin. Myöhemmin, kun ei-uskova tuntee olonsa mukavammaksi, voi olla mahdollista puhua myös raamatullisista asioista. Hän saattaa ottaa vastaan kutsun tulla kokouksiin katsomaan, mitä hänen puolisonsa oppii, varsinkin jos hän tuntee jo joitakin seurakuntalaisia. Vaikka hän ei olisikaan valmis tutkimaan totuutta lähemmin, on varmasti paikallaan kiittää häntä siitä, että hän tukee uskovaa puolisoaan.
Erityisesti vanhinten tulisi auttaa ei-uskovia puolisoita ja tarttua valppaasti todistamistilaisuuksiin. Sellainenkin, joka ei ole ilmaissut haluavansa keskustella Raamatusta, voi kuunnella raamatullista rohkaisua ollessaan sairaalassa tai kohdatessaan vakavia terveysongelmia. Jos jakautuneessa huonekunnassa sattuu jokin kriisi, esimerkiksi perheenjäsenen kuolema, vanhimmat voivat pyytää ei-uskovan mukaan keskusteluun, kun he lohduttavat perhettä.
Kuvittele, millaista iloa kristitty tuntee, jos hänen puolisonsa tulee totuuteen! Se ilahduttaa suuresti myös Jehovaa, enkeleitä ja seurakuntalaisia (Luuk. 15:7, 10). Jos ei-uskova ei kuitenkaan aluksi ilmaise vastakaikua, voimme kaikesta huolimatta iloita siitä, että hellittämättömät ponnistelumme miellyttävät Jehovaa, joka "ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen" (2. Piet. 3:9).
(Valtakunnan palveluksemme marraskuu 2010 s. 5, 6)
Tässä tuttuun tapaan leimataan kaikki Jehovan todistajia kohtaan esitetty kritiikki ennakkoluuloiksi, jotka perustuvat vääriin tietoihin."Ehkäpä he tietävät Jehovan todistajista lähinnä vain sen, mitä ennakkoluuloinen tai väärää tietoa saanut tuttavapiiri on kertonut."
Näinhän asia ei suinkaan ole, mutta luonnollisesti Jt-lahkon johto haluaa jäseniensä pysyvän tällaisessa käsityksessä.
Toisinaan Jehovan todistajia syytetään perheiden hajottamisesta. Jehovan todistajat itse eivät tietenkään voi käsittää tällaista näkemystä, ja miksi he tätä käsittäisivätkään: kaikkihan menisi ihan hyvin, kun se toinenkin puoliso ymmärtäisi vain liittyä Järjestöön."Joitakin harmittaa se, että puoliso käyttää palvontaan aikaa, joka ennen kului perheen parissa."
Miksi nimenomaan "kypsät kristityt"? Onko mahdollisesti olemassa vaara, ettei vähemmän "kypsä" Jt ehkä osaisikaan antaa Järjestöstä ulkopuoliselle niin kaunisteltua mainoskuvaa kuin edistyneemmät ja "kypsemmät" seurakuntalaiset osaavat? Epäkypsä julistaja voisi tietenkin myös itse saada vierailun aikana ei-toivottuja vaikutteita henkilöltä, joka ei näe maailmaa todistajien tavoin."Jotkut kypsät kristityt ovat kutsuneet ei-uskovan perheineen aterialle"
Tässä on todellakin käytössä aivan selvä taivuttelu- ja väsyttämistekniikka. Aluksi jutellaan mukavia, ja sitten - pikku hiljaa - aletaan vetämään pahaa aavistamatonta ("ennakkoluulotonta") ihmistä lahko-opin pauloihin, jossa ihmisen oma ajattelu tukahdutetaan vähän kerrassaan pois."He ovat jutelleet häntä kiinnostavista asioista johtamatta keskustelua väkisin hengellisiin aiheisiin. Myöhemmin, kun ei-uskova tuntee olonsa mukavammaksi, voi olla mahdollista puhua myös raamatullisista asioista. Hän saattaa ottaa vastaan kutsun tulla kokouksiin katsomaan, mitä hänen puolisonsa oppii"
Ja tällä tavalla Jt-lahko kunnioittaa muiden ihmisten vakaumusta. On moraalitonta pyrkiä käyttämään hyväkseen toisten ihmisten hädänalaista tilannetta, mutta sepä ei hallintoelintä haittaa; tarkoitushan on vain saadaan lisää maksavia jäseniä Järjestö-pyörään juoksemaan kuin aasit, joiden edessä heilutetaan porkkanaa nimeltä "paratiisi"."Sellainenkin, joka ei ole ilmaissut haluavansa keskustella Raamatusta, voi kuunnella raamatullista rohkaisua ollessaan sairaalassa tai kohdatessaan vakavia terveysongelmia."
Hallintoelin antaa tässä jäsenilleen ohjeet oikein tarkkailla mahdollisia kriisejä sellaisissa perheissä, joissa kaikki eivät vielä ole järjestön jäseniä. Ahdingon aikaan on tietenkin hyvä iskeä, ja erityisesti toisen ihmisen kuolemasta voidaan saada oivallinen mahdollisuus manipuloida Jehovan todistajan toisin ajattelevaa puolisoakin. Kuinka tällaista järjestöä voisi kukaan kunnioittaa?"Jos jakautuneessa huonekunnassa sattuu jokin kriisi, esimerkiksi perheenjäsenen kuolema, vanhimmat voivat pyytää ei-uskovan mukaan keskusteluun, kun he lohduttavat perhettä."
Tämänkaltaiset kirjoitukset ovat paljon puhuvia lahkon todellisen luonteen kannalta. Lahkon jäseniä on kehoitettu etsimään potentiaalisia käännytettäviä myös hautausmailta, kuolinilmoitus-palstoilta ja krematorioista. 