Veljesseura.org

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Että Jehovan todistajat eivät saisi edes surra rauhassa vaan siitäkin pitää tehdä teatteri maailmallisille.

Näin on. Kun viimeksi olin JT-hautajaisissa, muistopuheen pitänyt vanhin käytti tilaisuutta röyhkeästi hyväkseen mainostaakseen seurakunnan kokousaikoja ja muuta toimintaa. Tuo oli varmasti kamalaa kuunneltavaa niiden omaisten korville, jotka eivät olleet itse Jehovan todistajia.

Tuo hautajaistilaisuus jäi ikuisesti mieleeni. Kuollut sisar oli perhetuttumme lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, ja omaiset kutsuivat minutkin henkilökohtaisesti hautajaisiin, vaikka olin erotettu. Olen tästä joissakin suljetuissa piireissä jo kertonutkin, mutta nyt on aika kertoa tämä jo julkisesti. Koin kaikenkattavaa syrjintää muistopuheen pitävän Espoo Eteläisen seurakunnan esivalvojan Raimo Lahtisen taholta. Hän yritti kaikin keinoin estää menemiseni tuohon omaisten surujuhlaan. Kas kun sattuikin, että tämä sama (mieli)valtaa käyttävä vanhin oli myös siinä "oikeuskomiteassa", mikä minut erotti aikoinaan.

Tässä on se kertomus, mikä on ollut joidenkin suljettujen piirien tiedossa:

* * *

29.03.2009 sain kokea sellaista syrjintää, mitä en ennen henkilökohtaisesti ole joutunut kohtaamaan. Toki on niin, että en enää oikeastaan ylläty mistään, mitä Vartiotorniseuran pikkupomo-osaston äijät askartelevat, mutta sittenkin tämä herättää minussa ajatuksia ja repii auki vanhoja haavoja.

Eräs perhetuttumme, jonka olimme tunteneet noin 30 vuotta, kuoli ja olimme menossa hänen muistotilaisuuteensa naapurikunnan Kirkkonummen valtakunnansalille. Tämän JT-sisaren lähisukulaiset, perheenjäsenet, olivat soittaneet minulle ja vaimolleni useita puheluja ja kutsuneet meidät muistotilaisuuteen. Olin erikseen kysynyt leskimieheltä, että ei kai se aiheuta heille mitään vaikeuksia, jos minä, erotettu, menen muistotilaisuuteen. Emme halunneet kohdistaa pienintäkään erikoishuomiota itseemme, koska tämä olisi kuolleen ihmisen omaisten järjestämä muistotilaisuus eikä erotetun esittely. Leskimies vakuutti, että ei tule ongelmia, päinvastoin, hän ehdottomasti haluaa, että menemme vaimoni kanssa sinne. Hän lupasi halata meitä molempia. Olimmehan olleet vuosien varrella paljonkin tekemisissä keskenämme. Tämä JT-perhe ei koskaan syrjinyt minua erotettuna. He suhtautuivat minuun kuin keneen tahansa muuhunkin tavalliseen jehovantodistajaan. Niinpä siis päätimme mennä ensin valtakunnansalille, missä pidettäisiin muistopuhe ja sen jälkeen toiseen tilaisuuteen, missä olisi kahvitarjoilu. Nämä molemmat tilaisuudet olisivat kaikille avoimia, ja kutsu koski myös meidän kohdallamme molempia tilaisuuksia.

Sunnuntaiaamuna vaimoni heräsi ennen yhdeksää puheluun. Soittaja oli tämän kuolleen JT-sisaren aikuinen poika. Hän oli saanut hieman aikaisemmin puhelun Espoo Eteläisen seurakunnan esivalvojalta (vai koordinaattoriko se nykyisin on), joka pitäisi hautajaisissa muistopuheen. No joka tapauksessa tämä kuningas Raimo Lahtinen oli tiedustellut, että tulemmeko me vaimoni kanssa hautajaisiin. Erityisen kiinnostunut hän oli ollut siitä, että en kai vain minä, "paha luopio", tule sinne. Tämä perheen edustaja oli sanonut, että totta kai me tulemme, olimmehan melko paljon vuosien varrella olleet tekemisissä. Minun saapumiseni hautajaisiin oli Raimo Lahtisen mielestä iso ongelma. Hän oli myöntynyt siihen, että minä saisin tulla valtakunnansalille, koska se on yleisölle avoin tilaisuus, mutta mikäli minä ilmestyisin sinne kahvitilaisuuteen, koko vanhimmisto olisi pakotettu marssimaan (mielenosoituksellisesti) ulos. Tämä kuolleen sisaren poika oli sanonut Lahtiselle, että myös se kahvitilaisuus olisi täysin avoin tilaisuus kaikille, mutta se ei muuttanut Raimo Lahtisen käsitystä asiasta. Me olisimme ehdottomasti boikotissa.

Aluksi ajattelimme vaimoni kanssa, että menemme sinne kahvitilaisuuteenkin, koska omaiset nimenomaan sitä halusivat. Mutta kun kahvitarjoilua hoitavat sisaret saivat kuulla tästä jutusta, myös he uhkasivat marssia koko sisaristona ulos tilaisuudesta, jos minut siellä nähdään. Yksi heistä oli kuulemani mukaan saanut kaamean "kohtauksen".

Tämä muutti päätöksemme. Emme halunneet missään tapauksessa häiritä tilaisuutta, joten päätimme mennä vain valtakunnansalille kuuntelemaan muistopuheen ja ottamaan osaa perheen suruun tervehtimällä heitä henkilökohtaisesti.

Tunnelma salissa oli hieman ... omituinen. Paikalla oli kymmeniä ihmisiä ja siellä oli laskujeni mukaan ainakin kahdeksan vanhinta. Heidän katseestaan huokui syvää vihaa minua kohtaan. Luonnollisestikaan kukaan ei tervehtinyt. Yksi vanhin, Juha Jaakola, joka tuli metrin päästä vastaan, suorastaan kivettyi hetkeksi havaittuaan minut. Kuitenkin menneisyydessä hän oli hyvä "ystävä", jonka perheen kanssa vietimme useita lomia yhdessä, teimme jopa kaksi ulkomaanmatkaakin. Mutta nyt minä olin hänelle kuollut. En ollut nähnyt häntä noin neljään vuoteen. Markku Lummen kasvot olivat jäätä. Hän tuijotti vihaisena useaan otteeseen minua myös muistopuheen aikana. Hän lopetti tuijottamisen vasta kun aloin tuijottaa takaisin. Dylan Hughes istui takarivissä, joten hänen ilmeitään en voinut seurata. Mutta ei hänkään ilahtunut ollut minun näkemisestäni.

Fariseusten jäljitteleminen toi esiin myös koomisia piirteitä. Eräs ei niin kauan "mukana" ollut pariskunta tuli tervehtimään vaimoani. Itse istuin käytävän vieressä olevalla tuolilla ja vaimoni seuraavalla. Pariskunta joutui ojentamaan kätensä minun yli, kun he tervehtivät vaimoani. Minua he eivät huomanneet lainkaan. Ilmeisesti olin näkymätön. Eräs veli sanoikin jälkeenpäin, että vaimoni olisi pitänyt sanoa näille tervehtiville, että tässä vieressä istuu mieheni, mutta hänellä on taas tällainen näkymättömyyspäivä.

Hautajaispuheesta jäi mieleen eräs kohta, mikä oli ristiriidassa vanhinten toimien kanssa. Puhuja Raimo Lahtinen korosti, että on parempi mennä surutaloon kuin pitotaloon. Hän rohkaisi kaikkia menemään omaisia tukemaan ja rohkaisemaan. Mutta samana aamuna ennen tilaisuutta hän oli kieltänyt minulta tuollaiset rohkaisuyritykset.

Puhetilaisuuden jälkeen lähdimme kotiin. Muut lähtivät ajelemaan kohti kahvitarjoilulle varattua paikkaa - tai siis niin me luulimme.

Illalla saimme tietää, että kahvitilaisuudessa oli vain kaksi vanhinta niistä kahdeksasta jotka olivat puhetilaisuudessa. Myös Raimo Lahtinen vaimoineen loisti poissaolevana, vaikka juuri hän oli uhkaillut ja kiristänyt meitä koko vanhimmiston ulosmarssilla. Raimo Lahtinen oli selittänyt, että hänen vaimolleen ei tuossa paikassa missä kahvitarjoilu oli tarkoitus järjestää, riittänyt ilmaa hengitettäväksi, kun hänellä on astma. On ihmisellä suuri ego, jos ei monta kymmentä ihmistä vetävään paikkaan mahdu hengittelemään. Mutta kuningatar toki saa erikoiskohtelun.

Miksi vanhimmisto lähes kokonaisuudessaan jätti menemättä kahvitilaisuuteen, kun he olivat uhanneet marssia ulos, jos minä ilmestyn sinne? Olikohan tämä pelkkä kiusanteko meille ja omaisille? Eikö heillä alun perinkään ollut aikeita mennä sinne?

Tämä juttu ei minua järkyttänyt sinänsä, mutta olen hyvin pahoillani surevan perheen puolesta. He järjestivät tämän muistotilaisuuden, he kutsuivat vieraita, juuri niitä joita halusivat. Ja sitten joku Raimo Lahtinen kieltää minua osallistumasta. Omaiset olivat minun puolestani pahoillaan.

Yksi pieni yksityiskohta jäi mieleen. Syytä emme tähän "pikku" asiaan tiedä. Leskimies jätti itse tulematta vaimonsa hautajaisiin. Kahvitilaisuuteen hän oli mennyt. Emme tiedä syytä, ehkä oli vain liian vaikeaa mennä suremaan yleisön joukkoon. Mutta taatusti tätä ei helpottanut se, että Raimo Lahtisen sanelupolitiikka pilasi tunnelmaa.

Kuka saa päättää, keitä tulee hautajaisiin? Saavatko surevat omaiset tehdä tämän päätöksen? Vai määrääkö Vartiotorniseuran nimittämät pikkupomot näistäkin asioista?

Eikö surevilla omaisilla ole oikeus päättää, kenen kanssa he haluavat surra ja muistella kuollutta lähimmäistä? Mitä sanoo Suomen laki tällaisesta Raimo Lahtisen harjoittamasta mielivallasta?

* * *

Aika oli nyt kypsä tämänkin julkituomiseen. Toivottavasti omaiset eivät pahastu tästä. Syy episodiin ei ollut teissä vaan Raimo Lahtisessa.

Tulipas tuosta mieleen semmoinen asia , että voisiko tuon lukea jotenkin virheeksi , vakavaksi virheeksi vanhimmalle , jos hän tuolla tavalla hylkää surevat lampaat ja sanoo heille tavallaan "Siinäpä juokaa kahvinna , me lähremmä , haisettekin niin pahalta , ettei vaimoni voi hengittää seurassanne."
Olen huomannut , että vanhimpiakin , jopa esivalvojaa , voidaan rangaista jälkikäteenkin jollain tavalla sopivasti ja palauttaa "kuningas " maan pinnalle nätisti nöyrtymään.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Olen huomannut , että vanhimpiakin , jopa esivalvojaa , voidaan rangaista jälkikäteenkin jollain tavalla sopivasti ja palauttaa "kuningas " maan pinnalle nätisti nöyrtymään.

Nyt on kyseessä sellainen teräsmies esivalvojana, jo ammattinsa puolestakin, ettei hän tule taipumaan ja nöyrtymään minkään edessä. Nähtiinhän se jo siitä, että hän kierrosvalvojan selvää käskyä ja määräystä piti pilkkanaan.

Ehkä aika ei ole vielä kypsä , ja sitä katsotaan sormien läpi , koska hän on kai tietysti "työkone" seurakunnassa , ja lisäksi muutenkin työnarkomaani, voi olla että hänen vaimollaan olikin hengen ahdistus vain siksi , että pitää mennä joka paikkaan niin nopeassa tahdissa , ettei kerkee edes kahvia juomaan.

Ja toisekseen , Vt-seura organisaatioineen on hyvin jyrkkä kaikenlaista pullikointia vastaan. Että uskoisin , että rangaistuskin sieltä tulee vielä , koska näyttäisi siltä , että vanhin vastustaa jo "ylempiarvoisemman" kierrosvalvojan selvää käskyä.

Niin ja ylpeyden ansassa oleva vanhin saattaa "vahingossa" mennä vielä pitemmälle ylpeydessä , ja kärsivällisyys loppuu järjestöllä , ja tulee kirje lopulta "kuninkaalle" , että olet uhmannut selviä käskyjä ja kehoituksia , sinut alennetaan mikrofonin säätäjäksi. Opit nöyryyttä.

Kyllä Iissäkin eräs vanhin , esivalvoja , ylpistyi vähitellen . Teki virheitä ylpeydessään ja lopulta alennettiin ja lopulta vuodeksi vielä erotettiinkin. Hän sanoi kerran minulle ,"kaikkihan se lopulta näköjään olikin minun syytäni " , sitä se suuri vastuu teettää , suuri on silloin syykin.

Ylpeät alennetaan ja alhaiset ylennetään, eikä itse voi määrätä korkeinta pallia istumista varten

Miten olette selvinneet lähisukulaisenne hautajaisista erotettuina?

Siis jos sukulaisenne on ollut todistaja ja hautajaisiin tulee varmasti todistajia sekä kuolleen perhe on todistajia!