Veljesseura.org

Käsi pystyyn, kuinka moni (JT-perheessä kasvanut) muistaa vielä perhetutkisteluja? Tai "perheen palvontailtoja", kuten nykyinen poliittisesti korrekti termi kuuluu. Kuinka usein perhetutkisteluja teillä yleensä pidettiin? Miten pitkään kestivät kerrallaan, ja millainen oli sisältö?

Aihe tuli mieleen toisesta topicista, ja jossain konventtiaiheisessa ketjussakin tätä sivuttiin.
Järjestön ihannehan tuntuu olevan se, että vähintään kerran viikossa koko (ydin)perhe kokoontuu yhteen miellyttävää hengellisen laatuajan viettoa varten. Perheenpää (mielellään tasoa 'vanhin') johtaa perheelleen säännöllisen tutkistelun, jossa kaikilla on mukavaa, kenties pelataan raamatullisia pelejä ja seuraleikkejä. Kaikki perheenjäsenet osallistuvat iloiten tähän perheen yhteiseen toimintoon, jolla juurrutetaan lasten mieliin rakkautta Jehovaa ja totuutta kohtaan, tuotetaan iloa ja kunniaa Jehovalle, sekä vahvistetaan perheen sisäisiä suhteita. IhQudaa siis.

No, todellisuus lienee tässä(kin) melkolailla toinen. Oman kokemukseni mukaan perhetutkisteluja pidettiin maksimissaan about kerran puolessa vuodessa, tai yleensä vähän sitäkin harvemmin. Yleensä tutkisteluinnostus iski perheenpäähän välittömästi konventin jälkeen, sitä suuremmalla todennäköisyydellä, jos konventissa oli satuttu kuuntelemaan pakollinen puhe perhetutkistelujen tärkeydestä. Tämä konventtikrapulan aikaansaama ryhtiliike näkyi lähinnä niin, että sattumanvaraisena viikonlopun päivänä perheenpää ilmoitti, että tämä perhe tutkii yhdessä NYT, ja että lapset on hyvät ja juoksee hakemaan omat raamattunsa. Aineisto valittiin aina perheenpään arvion perusteella, hyvin useasti valinta kohdistui Ananiaan ja Safiran iloisen opettavaiseen kertomukseen, tai vähän myöhemmässä iässä aiheena oli tyypillisesti maailmallisen seuran karttaminen. Ja siinä sitä sitten tutkittiin 'ilolla' aineistoa, yleensä alkuun normimallin mukaisesti kysymys-vastaus -tyyliin, mutta loppuaan kohden tutkistelu muistutti aina enemmän yksinpuhelua. Perheenpää piti huolta lasten hengellisestä tarpeesta luennoimalla kiivaaseen sävyyn siitä, miten Tärkeä ja Iso Asia tässä on kyseessä (ja miten lapset eivät tunnu ymmärtävän sitä)! Tutkistelu saattoi kestää kolmekin tuntia, ilman että alun jälkeen tarvitsi itse sanoa ääneen juuri mitään. Jossain vaiheessa perheenpää lienee todennut homman suoritetuksi, sillä monologi päätettiin tyypillisesti rukouksella, jossa kiitettiin Jehovaa tästä tilaisuudesta vahvistua ja lujittua uskossa yhdessä perheenä ( ).

Näin jälkikäteen ymmärrän sen, että perhetutkistelun moottorina oli varmasti a) perheenpään vilpitön huoli ja hätä jälkikasvun hengellisyydestä, sekä b) täysin epärealistisen konventtiohjelman aikaansaama huono omatunto. Perheenpää on itseasiassa sittemmin pyytänyt (nyt jo aikuisilta) lapsiltaan anteeksi sitä, kun ei silloin aikanaan osannut pitää sen parempia perhetutkisteluita. Ehkä myös syyttää itseään siitä, että lasten nykyinen hengellisyyskato johtunee varmaankin huonosti johdetuista perhetutkisteluista. On lähinnä surullista, että järjestö ensinnä syyllistää vanhempia perhetutkistelun vähyydestä ja/tai laadusta, ja toisaalta jälkikäteen syyttää vanhempia siitä, että jos/kun lapset jäävät pois totuudesta, on kasvatuksessa (=perhetutkisteluissa) täytynyt jotain mennä pieleen. Järjestön mantran mukaanhan jos opettaa poikasen tiensä suuntaan, ei hän siitä vanhanakaan poikkea (ja jos poikkeaakin, niin se ei ole sitten opetuksen vaan vanhempien vika).
Oma kerettiläinen näkemykseni on, että vain aivan marginaalinen osa jt-lapsista kokee koskaan semmoista asiaa kuin säännöllisesti pidetty, taitavasti johdettu, ja kaikista perheenjäsenistä ah, niin mukava perhetutkistelu.

Millaisia muistoja sana 'perhetutkitelu' herättää?
Mikä on/oli mielestänne se ideaali perhetutkistelu, ja kuinka monella oikeasti on ollut moista?
Oliko edes joskus kivaa, vai aina vaan ankeeta?
Toisaalta voisi kysyä niinkin päin, että mikäli kuuluit aikuisiällä järjestöön, niin piditkö perheellesi säännöllistä perhetutkistelua? Koitko seuran ohjeen (vaatimuksen) perhetutkistelun pitämisestä painostuksena vai rakkaudellisena huolenpitona?

Kommentti sivusta: Samaa käytäntöä on harjoitettu ja harjoitetaan hurskaissa luterilaisissa perheissä nimellä "kotihartaus". Ei siis ainoastaan JT-käytäntö.
Tämä täältä - Suuren babylonin erään osan kommentaattori.

Joskus nuorena äitipuoli piti meillä vanhemmille siskoksille tutkistelua. Kuivaa läpikäyntiä jossa tuli vastattua äkkiä että sai homman alta pois. Ainakin omalta osalta.

Joskus sitten koko perheenä ja väittelyksi se aina meni. Mielikuvituksetonta ja puisevaa. Harvoin kyllä näitä onneksi ole ja itse mieluiten viivasin omaan tahtiin periaattelle: luen kysymyksen ja viivaan lukiessa kappaletta!

Kun en enää asunut kotona niin olihan noille nuoremmille vissiin tutkisteluja ja aamuisin/päivällä lukivat päiväntekstin ja lukivat raamatunpaikan.

En koskaan tätä harrastanut exäni kanssa. Pöljäähän se olisi ollut! Aikoinaan oli niitä piirejä että nuoret kokoontui viivaamaan yhdessä vartsikkaa kerta viikkoon.

Meillä oli lapsuudessani noita tilaisuuksia suunnilleen kerran viikossa. Aika usein ne oli jonkin kirjan pohjalta pidettyjä, kysymys-vastaus-menetelmällä. Ja aivan pirun tylsiä tilaisuuksia! Usein ne keskeytyivät tai päättyivät jonkun meistä lapsista tukistukseen.

Meillä yleensä luettiin jokainen vuorotellen kappale ja isä kysyi. Joskus taisi äiti lukea kaikki kappaleet. Jokainen vastasi mitä vastasi ja isä sitten teki muka fiksuja kysymyksiä ja kaikki huohaili että ei nyt niitä ja vauhtia.

Kesäkonventissa julkaistiin "nuoret kysyvät"-kirja ja sitä neuvottiin tutkimaan perheenä. Ohjeena oli että nuoret voisivat itse valita käsiteltävän kappaleen jotta kiinnostus olisi taattua.
Isäpuoli otti neuvosta vaarin ja seuraavana lauantaina meidät lapset komennettiin paikalle jotta voitaisiin tutkia. Velipoika oli aika pahasti murrosiässä, joten tilaisuus ei ollut mitenkään leppoisa. Isäpuoli kysyi ohjeitten mukaan, että mitä kappaletta haluaisimme tutkia, johon velipoika oitis että "Miksi en tule toimeen vanhempieni kanssa" Isäpuoli siihen että "Turpa kiinni! Tutkitaan ensimmäinen kappale." Minä olin ihan varma että jossain vaiheessa velipoika ottaa matsin tutkistelun johtajan kanssa, mutta äidin möykkäämisellä homma saatiin jotenkin kunnialla läpi.

Se oli sikäli merkittävä tapaus, että tämän jälkeen emme tutkineet enää koskaan mitään perheenä.

...velipoika oitis että "Miksi en tule toimeen vanhempieni kanssa" Isäpuoli siihen että "Turpa kiinni! Tutkitaan ensimmäinen kappale." Minä olin ihan varma että jossain vaiheessa velipoika ottaa matsin tutkistelun johtajan kanssa...

Voin kuvitella tilanteen sielunisilmin ja hirnun yksin täällä kotona!

Meillä syntyi aina ilmiriita, kun yritin pitää seuran ohjeistamaa tutkistelua. Vanhimpien kanssa tutkittaessa lapsi ei kyseenalaistanut auktoriteerttiä, mutta isän kanssa ei koskaan onnistunut kunnolla. Vaimo puuttui aina ohjaukseen, vaikka se olisi kai ollut miehen tehtävä. Epämieluisa valvollisuus, jota srk suuresti arvosti. Yksi seuran manipulointitilaisuuksita.

Luuleeko ne JT-johtajat, että kaikki konventtinäytteissä kerrotut onnistuneet perhetutkistelut olisivat niin harmonisia ja säännöllisiä ja lapset vastailisivat innokkaasti kuin pienet aikuiset - vastauksia, joita eivät ikäänsä nähden kykene edes ymmärtämään.

"Luuleeko ne JT-johtajat" -Kysymys on lahkon tavoitelluista eduista. Lapset saataisiin ainakin periaatteessa edes jonkin verran varmemmin lahkoon kiinnitetyiksi, lapsi voisi myöhemmin ehkä epäillä vanhempien käytöstä, mutta ei lahkoa, jos se on kylliksi aina läsnä. Lisäksi kotitutkiskeluista laaditaan tutkiskelutodellisuutta riippumatta parhaaksi harkittu kirjoitus esim. vuosikirjoihin.

Jänskää, nyt kun miettii niin kyllä se meilläkin oli kausiluontoista. En osaa yhdistää sitä konventteihin, tai seuran julkaisuihin, mutta muistaakseni perhetutkistelun pitäminen oli aina pysyväksi tarkoitettu, mutta tilapäiseksi jäävä ponnistus.

Isäni tosin on sen luokan sooloilija, että en hänen tekemisiään pitäisi pätevänä yleistyksenä.

Jälkikäteen ajateltuna on koomista, että kaikkien virallisten velvotteiden (3 kokousta/viikko + niihin valmistautuminen) lisäksi "perheen päälle" sälytettiin perhetutkistelun pitäminen. Jossa tutkittiin mitä? Ihan just samoja asoita kuin kokouksissakin ei tutkittu.

AARGH! (kuitenkin tiettävästi aikuisten harrastamaa toimintaa)