Veljesseura.org

Mistä kaikesta olit valmis luopumaan kannattaaksesi Jehovan todistajat -uskonlahkoa? Omat merkkipäiväsi, työsi, asuntosi, sukulaisesi, elämää pelastavat verensirrot, osallistuminen asepalvelukseen kotimaan hyväksi, koulutuksesi, lapsesi koluluksen, vai mikä?

Uskoitko todella, että saat sitten (ehkä) myöhemmin tulevaisuudessa paratiisipalkinnon ja että kuulut pelastettavien joukkoon? Aktiivisen toiminnan noiden luopumisten sijaan luvattiin tarjoavan kosolti onnea: kokoukset, konventit, kenttäpalvelus ja tutkiminen.

Vai tuntuiko sinusta, että jouduit antamaan selkärankasikin järjestölle saamatta vastiketta - tai vastikkeena joukon valheeksi osoittautuvaa tietoa eli "totuuden"?

Jouduitko elämään kaksoiselämää saadaksesi edes hiukan elämän makua siitä toiminnasta, joka oli kiellettyä?

Puheissa aina sanottiin, että Paratiisissa on sitten aikaa tehdä kaikkia asioita, joita et tämänpuoleisessa kerinnyt, sillä nyt oli tehtävä kiireistä Jehovan työtä.

Olen itse havainnut elämän rikkauden, monimuotoisuuden, ajatuksenvapauden ja rakkauden jätettyäni jehovien vaikutuspiirin. Saan mielestäni kaiken jo nyt eikä kukaan ole palannut tuonpuoleiststa kertomaan, mihin ihminen lopultakin joutuu. Jos on saanut tämän lyhyen elämän lahjan, olisi tuhlausta käyttää sitä esimerkiksi myymällä ja tarjoamalla ovilla lehtiä, jotka aiheuttavat vaikeuksia ihmisille, jotka niihin viitsivät perehtyä (suurinta osaa asia ei kiinnosta lainkaan ja elämä pyörii muissa kuvioissa kuin Vartiotornin ja Herätkää! lehden ympärillä. Tai käymällä kokouksissa lukemassa ja kuuntelemassa saman toistoa.

"eikä kukaan ole palannut tuonpuoleiststa " -Eikös siellä Raamatussa yleensä kirkkokuntien omaksuman kannan mukaan sanota, että kun se aika tulee, niin Jeesus tulee pasuunan soidessa...

Vieras kirjoitti:Mistä kaikesta olit valmis luopumaan kannattaaksesi Jehovan todistajat -uskonlahkoa? Omat merkkipäiväsi, työsi, asuntosi, sukulaisesi, elämää pelastavat verensirrot, osallistuminen asepalvelukseen kotimaan hyväksi, koulutuksesi, lapsesi koluluksen, vai mikä?

Omalta kohdaltani sanoisin, että kun olin kerran alistunut järjestön valtaan niinkin merkittävässä asiassa, että annoin Vartiotornin päättää jopa elämästäni ja kannoin allekirjoittamaani hoitotahtoa lompakossa mukanani, niin nuo kaikki muut asiat tulivat ihan luonnostaan perässä. Tottahan toki minä niissäkin luotan Järjestöön, kun kerran näin vakavassa ja peruuttamattomassa asiassa olin jo laittanut luottamukseni sen jumalalliseen tietämykseen. Alitajuntani varmaan sanoi minulle, että nyt on niin paljon pelissä mukana, että pelissä on pysyttävä kunnialla loppuun asti. Tämä on psykologista alistamista, jota lahkot jäseniään kohtaan harjoittavat. Jehovan todistajien tapauksessa tämäkin psykologinen alistusote uudesta jäsenestä otetaan jo heti kättelyssä käyttöön; jo ennen kastekysymyksiä tutkisteluoppilaalle on tehty selväksi "Jumalan" vaatimus tapattaa itsensä ja lapsensa kieltäytymällä verensiirroista, ja joillekin heistä on räätälöity oikein oma hoitotahto-kortti, jota he voivat kantaa mukanaan jo ennen järjestöön liittymistään, merkiksi järjestö-alttiudestaan.

Hauskana detaljina todettakoon, että seurakuntamme silloinen esivalvoja (nykyinen koordinaattori) pyysi minua palauttamaan oman hoitotahto-korttini hänelle, kun ilmoitin eroavani järjestöstä... Kaikki on todellakin rekisteröity ja patentoitu amerikkalaiselle lahkolle, jopa sen jäsenien henkilökohtaiset tahdon ilmauksetkin. Heidän tahtonsa onkin yhtä kuin Järjestön tahto, ja kun tuollaisesta toiminnasta sitten erottautuu, jää henkilön entinen tahtokin järjestölle, ja hyvä niin.

Älkää palauttako mitään mitä pyytävät. Palauttamisperusteita ei ole olemassa. Mikään mitä omistatte ei kuulu lahkolle.

RaM kirjoitti:Älkää palauttako mitään mitä pyytävät. Palauttamisperusteita ei ole olemassa. Mikään mitä omistatte ei kuulu lahkolle.

Kai siellä luki joku copy right pienellä sivun alakulmassa tai jotain... Vakavasti ottaen, itse en tuolloin ajatellut koko asiaa.

Huomautuksesi on tosiaan aiheellinen. Jehovan todistajille on opetettu, että heidän pitää ja heidän täytyy, ja että vain heillä on järjestöä kohtaan vakavia vastuita ja painavia velvollisuuksia. Tällainen on kuitenkin pelkkä Vartiotorni-lahkon luoma illuusio.

Lukeepa niissä tuotteissa vaikka kissan kokoisin kirjaimin copy righteja, niin niillä ei ole minkäänlaista merkitystä kun lahko on tuotteen luovuttanut eteenpäin.
Kun isäni (vanhin) oli kuollut reilu 10 vuotta sitten, niin paikallis srk:n esivalvoja oli äitini luona käydessään tutkinut kirjahyllyn ja siepannut sieltä vanhinten ohjekirjan sanoen sen kuuluvan seuralle. Äitini manasi myöhemmin sitä, että oli antanut viedä sen.
MIKÄÄN ei kuulu seuralle, jonka ovat eteenpäin luovuttaneet. Vain varastettu kuuluu heille.

Kenenkään ei tule tuntea tarvetta mielistellä tai nöyristellä lahkoa tai sen vanhimpia. He eivät edusta mitään mutta kuin suurta tietämättömyydestä syntyvää 'totuuden' illuusiota. Eli eivät mitään merkittävää tai huomion arvoista.

RaM kirjoitti:Kun isäni (vanhin) oli kuollut reilu 10 vuotta sitten, niin paikallis srk:n esivalvoja oli äitini luona käydessään tutkinut kirjahyllyn ja siepannut sieltä vanhinten ohjekirjan sanoen sen kuuluvan seuralle.

Olen myös kuullut vastaavista tapauksista, missä varsinkin Laumakirja on kiireesti viety pois vanhinten toimesta. Ääritapauksessa erään vanhimman kuoltua Betel kaappasi myös osan filmi- ja kuvamateriaalista, mitä tuolla vanhimmalla oli. Betelin "korppikotkaosasto" on niin nopea toimissaan, että surevat omaiset eivät osaa pitää puoliaan.

Joskus nämä keskustelut vievät mielenkiintoisille urille. Nähtävästi useampikin on luullut jonkun seuralle kuuluvan kuuluvan itselleen ja saanut huomata, että asia ei Seuran mielestä näin olekaan.

Irtaimen osalta omistajuuden määrää hallintaolettama - eli irtain on sen, jonka hallussa se on. Jos hallinnasta on riitaa, asia on ratkaistava tuomioistuimessa hallinnanpalautuskanteella. "Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta (...syytettäköön varkaudesta...), jolloin liikuskellaan jo rikoslain puolella.

JT-johtajat ovat aika röyhkeitä näköjään: tutkivat omavaltaisesti toisten kirjahyllyjä ja varastavat sieltä tavaraa. Taustalla on Seuran salaiset säännöt ja niiden suojeleminen kuten varmaan tuon Lauma-kirja kohdalla asia oli.

Copywrightien merkitys on siinä, että tekijällä on tekijänoikeus luomiinsa teksteihin ja kuviin eli että muut eivät saisi lainata otteita ilmoittamatta lähteitä jne. (immateriaalioikeutta). Copywright-oikeus ei koske itse tuota esinettä, jossa ko. merkintä on, vaan sen (aineetonta) sisältöä.

Pennusta asti mukana olleena, en katso koskaan itse tehneeni ensimmäistäkään tietoista päätöstä luopua x-määrästä asioita uskonnon vuoksi. Tällaiset päätökset oli ulkoistettu näennäisesti vanhemmille, mutta tosiasiassa järjestölle.
Jouduin luopumaan käytännössä osasta sukulaisia (mukaanlukien toinen vanhemmista), kavereista, ainakin yhdestä koulutusvaihtoehdosta, harrastuksista, luonnollisesti kaikista "maailmallisista" juhlapäivistä, sekä laajemmin tarkasteltuna normaalista lapsuudesta ja nuoruudesta, vaihtoehdoista, sekä osasta minuuttani. Puhumattakaan itseäni, elämääni, sekä valintojani koskevasta päätäntävallasta.
Paratiisi oli ja on yhä lähinnä vain äärimmäisen utopistinen ajatus, jonka en missään vaiheessa ole katsonut kompensoivan näitä yllä lueteltuja.

Vieras kirjoitti:JJT-johtajat ovat aika röyhkeitä näköjään: tutkivat omavaltaisesti toisten kirjahyllyjä ja varastavat sieltä tavaraa. Taustalla on Seuran salaiset säännöt ja niiden suojeleminen kuten varmaan tuon Lauma-kirja kohdalla asia oli.

Minä luulen, että noissa Lauma-kirjoissa ei se virallinen teksti ole niinkään ongelma (koska se löytyy jo netistä ), vaan ne vanhinten koulutustilaisuuksissa käsin kirjoitetut reunahuomautukset. Niiden julkiseksi tuloa Betel pelkää kuin ruttoa.

Minulla on ilo ilmoittaa, että minulle on luvattu järjestää kopiot Lauma-kirjasta, missä on myös nämä reunahuomautukset. Kun saan tämän aineiston, katson, olisko siinä mitään "mielenkiintoista".

Vapise Betel!

Tätä jäämme jännityksellä odottelemaan. Vanhin ei halunnutkaan vain varastaa kirjaa, vaan yritti huolehtia, ettei "tietovuotoa" tapahdu! On kiinnostavaa kuulla sitten myös piilotelluista toimintatavoista!

Mag Mell kirjoitti:Jouduin luopumaan käytännössä osasta sukulaisia (mukaanlukien toinen vanhemmista), kavereista, ainakin yhdestä koulutusvaihtoehdosta, harrastuksista, luonnollisesti kaikista "maailmallisista" juhlapäivistä, sekä laajemmin tarkasteltuna normaalista lapsuudesta ja nuoruudesta, vaihtoehdoista, sekä osasta minuuttani. Puhumattakaan itseäni, elämääni, sekä valintojani koskevasta päätäntävallasta.

JT:t vievät elämästä normaalit kuviot. Eräs JT loukkaantui, kun sukulaismies sanoi, että kaikki "normaalit" viettävät (joulua, pääsisäistä, synttäreitä ym).

JT:t vievät ihmiseltä vapauden valita ja tehdä omat päätöksensä - usein sukulaisuus- ja perhesuhteita hyväksi käyttäen.

Tosi on: jos olet JT, joudut luopumaan kaikesta hauskasta elämässä ja kokemisen arvoisesta. Saleilla hehkutetaan, kuinka ollaan "onnellista kansaa", mutta moni, joka ei uskalla sanoa tai irtautua, todellisuudessa kärsii. Verrataan maailmallisiin, joiden elävästä elämästä lapsesta saakka mukana olleet ja vanhimmiksi nousseet, eivät oikeasti tiedä yhtään mitään, sillä se ei kuulu heidän kokemuspiiriinsä. Ihminen haluaa kokea asioita elämässään - elämä voi onnistua erittäin hyvin ja paremminkin - ilman JT:n retorista kermakakkua ja katteettomia lupauksia ja ennustuksia.

Mag Mell kirjoitti:Pennusta asti mukana olleena, en katso koskaan itse tehneeni ensimmäistäkään tietoista päätöstä luopua x-määrästä asioita uskonnon vuoksi. Tällaiset päätökset oli ulkoistettu näennäisesti vanhemmille, mutta tosiasiassa järjestölle.
Jouduin luopumaan käytännössä osasta sukulaisia (mukaanlukien toinen vanhemmista), kavereista, ainakin yhdestä koulutusvaihtoehdosta, harrastuksista, luonnollisesti kaikista "maailmallisista" juhlapäivistä, sekä laajemmin tarkasteltuna normaalista lapsuudesta ja nuoruudesta, vaihtoehdoista, sekä osasta minuuttani. Puhumattakaan itseäni, elämääni, sekä valintojani koskevasta päätäntävallasta.
Paratiisi oli ja on yhä lähinnä vain äärimmäisen utopistinen ajatus, jonka en missään vaiheessa ole katsonut kompensoivan näitä yllä lueteltuja.

Veit sanat ja jalat suustani

sinner74 kirjoitti:

Mag Mell kirjoitti:Pennusta asti mukana olleena, en katso koskaan itse tehneeni ensimmäistäkään tietoista päätöstä luopua x-määrästä asioita uskonnon vuoksi. Tällaiset päätökset oli ulkoistettu näennäisesti vanhemmille, mutta tosiasiassa järjestölle.
Jouduin luopumaan käytännössä osasta sukulaisia (mukaanlukien toinen vanhemmista), kavereista, ainakin yhdestä koulutusvaihtoehdosta, harrastuksista, luonnollisesti kaikista "maailmallisista" juhlapäivistä, sekä laajemmin tarkasteltuna normaalista lapsuudesta ja nuoruudesta, vaihtoehdoista, sekä osasta minuuttani. Puhumattakaan itseäni, elämääni, sekä valintojani koskevasta päätäntävallasta.
Paratiisi oli ja on yhä lähinnä vain äärimmäisen utopistinen ajatus, jonka en missään vaiheessa ole katsonut kompensoivan näitä yllä lueteltuja.

Veit sanat ja jalat suustani

Myös minun suustani.

Jeppulaharrastuksen takia jouduin luopumaan minulle erittäin tärkeästä harrastuksesta, tutkinnot suoritin vanhemmalla iällä vaikeimman kautta ja yleinen sosiaalisten taitojen kehittäminen tyssäsi alkuunsa. Lomamatkoillakin oli puvut mukana, jotta pystyi vierailemaan paikallisilla saleilla...

Lomat meni aina pilalle, jos paikkakunnlla oli sali. Siellähän oli pakko vierailla ja kaikki muu jäi näkemättä. Ei ollut mikään kokemus käydä vieraalla salilla, sillä touhu on samaa hieman erilaisesta arkkitehtuurista riippumattta.