Veljesseura.org

Jehovan todistajilla tuntuu olevan huono ongelmanratkaisukyky. Yksittäiset todistajat etsivät neuvot lehdistä, UMK:sta (en puhu Raamatusta) ja Seuran kirjallisuudesta.

Kun ongelma paisuu, kutsutaan vanhimmat apuun neuvomaan. Ongelman ratkaisu on vain kaikille aina sama: lisää kenttää, tutkistelua ja kokouksia. Ongelmat eivät ratkea ja äärimmillään johtavat kestämättömiin tilanteisiin. Omalla kohdallani olen tyytyväinen, että ongelmiani srk:ssa ei kyetty ratkaisemaan. Sain hyvän ponnahduslaudan erota JT:n yhteydestä. Yritin kyllä ensin ja vanhimmat kävivät neuvottomina luonani. Mutta: perhe hajosi.

Luettuani Veljesseuraa huomasin, että ongelmat eivät olleetkaan minusta johtuvia, vaan kaikesta JT-toimintaan liittyvästä ja että juuri samat ongelmat ovat kohdanneet muitakin eronneita, erotettuja ja pois jääneitä. En ollutkaan se "huono ihminen".

Toisaalta Seuran materiaalissa hehkutetaan, kuinka jehovantodistajuus ratkoo maailman kaikki ongelmat: sodista nälänhätiin ja luonnonkatastrofeista terrorismiin. Kuinka se onnistuu, kun edes pieniin elämän asioihin ei osata antaa kunnollisia neuvoja?

Vieras kirjoitti:Kun ongelma paisuu, kutsutaan vanhimmat apuun neuvomaan. Ongelman ratkaisu on vain kaikille aina sama: lisää kenttää, tutkistelua ja kokouksia.

Niin, ja ulkopuolista apua ei suositella.
Uskovatkohan veli vanhimmat tosiaan omaavansa jonkinlaisen jumalallisen taidon neuvoessaan apua tarvitsevia?

En ollutkaan se "huono ihminen".

Loistava oivallus.

Se oli niin kuin Gordionin solmu (olikohan nimi oikein kirjoitettu?). Monimutkainen solmu avattavaksi - liian monimutkainen. Niinpä sen avaamisesta selvisi miekan sivalluksella: koko naru poikki. Eli: äkillinen häipyminen JT-epätodellisuudesta.

Vieras kirjoitti:Monimutkainen solmu avattavaksi - liian monimutkainen. Niinpä sen avaamisesta selvisi miekan sivalluksella: koko naru poikki.

Oih,etkö olisi voinut verrata ongelmaa vaikka vain karille ajoksi, sillä tarinan mukaanhan Aleksanteri kuoli kesken sotaretkensä, koska ei aidosti ratkaissut solmua, vaan halkaisi sen.

Oikeasti ymmärrän ratkaisuja jotka on tehtävä kerralla, niin ettei niitä jää iänkaiken ratkomaan, elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Itse tein samoin, kaikkia yllättävän eropäätöksen. Sain kuitenkin maksaa siitä kalliisti, sillä kaikki läheisimmät ystäväni jäivät sisälle järjestöön, sisareni mukaanlukien.

Vieras kirjoitti: Toisaalta Seuran materiaalissa hehkutetaan, kuinka jehovantodistajuus ratkoo maailman kaikki ongelmat: sodista nälänhätiin ja luonnonkatastrofeista terrorismiin. Kuinka se onnistuu, kun edes pieniin elämän asioihin ei osata antaa kunnollisia neuvoja?

Toisaalta KAIKKIEN MUIDENKIN lahkojen ja uskontojen materiaaleissa hehkutetaan omalta kohdaltaan tuota samaa asiaa.
Älköön kukaan kuitenkaan pidättäkö hengitystä ratkaisua odotellessaan.

Kerran eräs vanhin antoi hyvän neuvon ongelman ratkaisuun , nimittäin että "älä edes mene lähelle sitä rajaa , joka erottaa maailman ja jehovan järjestön, niin ongelmia ei edes tule ratkaistaviksi".

Ongelma on tietysti omatunto , joka on kaikilla ihmisillä hieman erilainen ja johtaa usein siihen päätelmään että kyl määki tän jutskan voin tehä , kun toikin kerran teki sen.

Olen jopa kuullut erään AP:n sanovan kerran , kun hän katsoi telkasta kaikkea mitä maailmallisetkin katsovat, että "yksi hyvä konsti tietää , mitä kannattaa katsoa ja mitä ei - on kysyä itseltään ,että katsoisiko Jeesus tämän ohjelman".

Ilmeisesti hänen Jeesuksensa tykkäsi katsella hyvin laajalla kirjolla olevia ohjelmia ja elokuvia , koska tämä AP kävi paljon elokuvissakin katselemassa - ei aina niin Teokraattisia elokuvia.

Mutta kyllä se vanhin virkkoi asiaa siinä mielessä , että jos ei mene ollenkaan lähellekään maailman rajaa , niin pysyy paremmin aivopestynä ja epäilykset eivät ala silloin vaivaamaan ja on sitä kautta onnellisempi , jopa yli-onnellinen. Ja ah...saa omistaa sitten aina niin ihanan tuijottavan hurmos katseen silmissään.

Muistan huvittuneena , kun järjestö ensimmäisen kerran julkaisi videonauhan järjestöstä , niin seurakuntalaiset aina ylistivät sitä nauhaa ja ne joilla ei vielä ollut videoita silloin , hankkivat heti sellaisen.
Ja sitä videota sitten muka näytettiin kentällä ihmisille ja sitä katsottiin uudestaan ja uudestaan (höpö höpö)...

Appiukkokin siitä videosta aina höpötti , ja suuttui niinku everstiluutnantti kun kerran tyttönsä yritti salaa ajastaa videon nauhoittamaan Kauniita ja Rohkeita.Joo sano,ett hän repii johdot irti seinästä , jos semmosta aletaan tehdä. No kuitenkin ne tytöt jo kohta nauhoittelivat Salkkareitakin vielä lisäksi...

Täytyy kyllä todeta , että yhden perheen tunsin Iistä ,joka oli todella teokraattinen , he olivat aika askeettisia esim. katsoivat telkasta vain ykkös ja kakkos kanavaa , koska kolmosella oli niin paljon houkutuksia. He olivat kaikessa nuhteettomia ainakin päällepäin , eikä heistä koskaan kuullut puhuttavan muuta kuin hyvää. Ja he olivat myös aidosti ystävällisiä ja mukavia.

Tulipa telkun katsomisesta mieleeni aikoinaan eräs vanha sisar Helsinki eteläisestä, joka kertoi katsovansa telkkua vain tarkkaillakseen maailmanlopun merkkejä.

Jatkanpa näitä mieleen ryöpsähtäneitä ajatuksia. Jos ketjun aloittaja on sama kuin tämä "Viah" vieras...,
niin kesällä tuli katseltua vanhoja valokuvia, eräässä oli nykyisin mesikämmenen vaimona tituleerattu henkilö olettamani Viah:hin kanssa laskemassa vesiliukumäkeä Göteborgin huvipuistossa. Tuntuuko Vieraasta tutulta?

Ei tunnu yhtään tutulta!

RaM kirjoitti:Tulipa telkun katsomisesta mieleeni aikoinaan eräs vanha sisar Helsinki eteläisestä, joka kertoi katsovansa telkkua vain tarkkaillakseen maailmanlopun merkkejä.

Eli katsoi ne parhaat ohjelmat!

Vieras kirjoitti:Ei tunnu yhtään tutulta!

Harmi, mutta hyvä todistajille, sillä heillä on siis edelleen siellä lestadiolaisten valta-alueella sisar karkoittamassa hammaspeikkoja.