Veljesseura.org

En tiedä, mitä tuntea juuri nyt. Olen yrittänyt lopettaa aikaisemmin jo, mutta jostain syystä ihan mikä tahansa olkapää käy. Jopa sellainen, joka ei pidä lupauksiaan, joka ei oikeasti edes välitä. Tiedän jo nyt, että minun tulee vaikeaa pitää lupausta olla pitämättä yhteyttä. Tuntuu siltä, kun mulla ei oikeasti olisi mitään, mistä ammentaa. Haen läheisyyttä, hyäksyntää, hinnalla millä hyvänsä. Jopa ihmiseltä, joka ei anna mulle mitään. Siinä samassa ystävät ovat jääneet pois mun elämän kuvioista. Ja itse asiassa se ihminen, jolta haen läheisyyttä enemmänkin edustaa mulle mahdollisuutta juoda niin paljon ja usein kuin jaksan, ilman että kukaan tuomitsee.
Mietin, missä se mun low-point oikein on, ilmeisesti se ei vielä ole tullut vastaan. Kun kyky pitää kulisseja yllä on mahtava, niillä voimilla mitä teen sitä, voisin tehdä ihan mitä vain. Välillä tulee sellainen olo, että en mä pääse tästä tilanteesta enää pois. Tämä on nyt tässä. Kaikki usko ja luottamus omaan itseen on mennyt. Ei niin kai saisi olla, mutta on vain. Tuntuu niin pahalta, että elämän rakkain ihminen vain jättää yksin. Tiedän, että tein virheitä, mutta pitikö niistä rangaista näin raskaasti. Toisaalta tiedän, että kyllä piti. Tein niin pahasti sua kohtaan ja mä niin ansaitsen tämän. Ja toisaalta kuitenkaan en ansaitse. Mä olin sulle niin hyvä kuin mä pystyn olemaan. kaipasin ihmistä joka ei tuomitse mua ja sain sun täydellisen vastakohdan. Eikä tämäkään tunnu hyvältä mutta tuntuu että ei mulle ole muitakaan vaihtoehtoja. Kaikista pahin ongelma on nyt alkoholi. Ennnen se oli vain apu, nyt se on väline. Tarkoitan sillä sitä, että se on väline siihen että jakan jatkaa päivästä toiseen.
Pahinta on valehdella joka suuntaan jatkuvasti. Ei edes muista mitä valheita on kertonut kellekin. Jotenkin pystyn vielä pitämään kulissit pystyssä, mutta en varmaan enää kauan. Mä alan olla niin pohjalla, että se hetki kun pitää kertoa totuus ja pyytää apua on tosi lähellä. Jos mä nyt olen elossa vielä silloin. Tuntuu niin tuskalliselta ajatella näin, koska mussa on niin paljon potentiaalia. Kaiken alku on mun mielestä se, ett mut on kasvatettu fundamentalistiuskovaisperheessä. Jos olisin joskus saanut tehdä omia valintoja, siis nuorena, niin en olisi satuttanut itseäni niin paljon. On todella raskasta joutua nielemään joku asia mitä ei pysty. Ja se että se vaikuttaa vieläkin mun käyttäytymiskaavoissa. Se on raskasta, enkä tiedä miten korjata asia. Mulle ei vain yksinkertaisesti sopinut koko uskonto, mutta niin vain oli pakko noudattaa niitä kaavoja, muuten olisi hylätty. Ja hylätyksi tulemisen pelko muhun vaikuttaa edelleen niin voimakkaasti, että en tiedä mitä teen vä. Olisi pitänyt saada vaihtoehtoja tai ainankin valita oma tie.
Ei kaikille sovi sama juttu. Mulle se ei sopinut ollenkaan. Ja meni niin kauan että siitä uskalsi puhua.Jos mua ei olisi kasvatettu siihen uskontoon, niin olisin varmasti ihan kunnossa henkisesti. Ja kaikista eniten satuttaa se, että omat vanhemmat väittää että sulla oli onnellinen ja hyvä lapsuus, lopeta se valittaminen. Niin kai olikin joillain mittapuilla, mutta ei yleisillä. Yeensä ihmisellä pitää olla valinnanvapaus siihen mitä tekee, mihin uskoo. Pahinta on se, että ne on niin sokeita, ettei ne ymmärrä. Ja sitten vaaditaan rehellisyyttä…. Joo, mä oon niin pahasti pettynyt, että rehellisyys ei merkitse mulle just yhtään mitään. On kamalaa, kun ei voi olla rehellinen omill lähimmilleen. Ei ne voi tietää, miten paljon tämä satuttaa mua vieläkin. Ja turha yrittää jotain, että tämä on saatanan juonia, ei ole. Tämä on ihmisen mielenterveyden horjumista. Ja mä en ole mitenkään erikoinen tapaus, meitä on muitakin. Jos mulla olisi ollut mahdollisuudet, niin mä olisin ihan terve ihminen nykyään. On kamalaa edelleen tämän ikäisenä yrittää miettiä kuka on, mikä on se minä ja miksi olen tuhonnut jo niin suuren osan itsestäni.
Haluaisin tietää, miltä teistä tuntuisi rakas perhe, jos ilmoittaisin yhtäkkiä, että en aio olla teidän kanssa missään tekemisissä teidän uskonnollisen vakaumuksen takia. Te olette mun kanssa ihan ”normaalisti” tekemisissä, mutta taustalla piilee aina ajatus siitä, että minä olen se joka on harhateillä. Nykyään mä olenkin, kiitos koko uskonnon. Olisitte antaneet mulle mahdollisuuden edes kehittyä normaaliuden rajoissa. Kun mä olin niin voimakastahtoinen ja uskoin itseeni, olisitte antaneet mun pitää ne ominaisuudet. Mä olen nykyään henkinen raajarikko. Multa kiellettiin kaikki mun persoonan voimakkaimmat ominaisuudet ja nyt en sitten tiedä enää minkä päälle rakentaa, kuka minä olen. Ja koska en halua satuttaa teitä, en enää puhu asiasta. Tosin siihen meni se kymmenen vuotta ja pari pulloa viiniä, että edes avauduin koko aiheesta. Ja vastaukseksi tuli se, että älä enää tee noin, sulla oli onnellinen lapsuus. Niin, mielenterveysongelmat ja itsemurhayritykset kertovat juuri sitä onnellisen lapsuuden tarinaa.

Vieras kirjoitti:Ja itse asiassa se ihminen, jolta haen läheisyyttä enemmänkin edustaa mulle mahdollisuutta juoda niin paljon ja usein kuin jaksan, ilman että kukaan tuomitsee.

Tuollainen tarjonta harvemmin edustaa mitään sellaista, jolla pääsisi oman elämänsä herraksi.

Kaikista pahin ongelma on nyt alkoholi.

Häppäongelmaan on ihan keskittynyttä hoitoa tarjolla, mutta ainakaan toistaiseksi sitä hoitoa ei harjoiteta ryyppypaikalla, eli hoidon piiriin on pääsääntöisesti hakeuduttava oma-aloitteisesti.

Tämä on ihmisen mielenterveyden horjumista. Ja mä en ole mitenkään erikoinen tapaus, meitä on muitakin.

Niinpä, noista mainitsemistasi "muistakin" on moni hakenut apua alojen ammattilaisilta. Olen täysin kädetön antamaan muuta ohjetta kuin sen, että mene vaikka aluksi terkkariin, siltä ohjataan kyllä oikeaan osoitteeseen. Jos kykenet kirjoittamaan asiat noin jäsennellysti, niin ei asiasi kuvailu sen vaikeampaa ole legurinkaan pakeilla. Kukaan vieras ei voi tehdä kyseistä päätöstä puolestasi, etenkään kirjoittamastasi päätellen.

Niin, mielenterveysongelmat ja itsemurhayritykset kertovat juuri sitä onnellisen lapsuuden tarinaa.

Uskonnollinen kultti on kultin jäsenten silmissä aina oikeassa, kulttilaisten mielestä vika on siinä henkilössä, joka ei alistu kulttiin tai hylkää sen. Tuollaisessa ajattelussa perhesuhteet ovat korkeintaan kiristysväline.

Vieras kirjoitti: Tuntuu niin pahalta, että elämän rakkain ihminen vain jättää yksin. Tiedän, että tein virheitä, mutta pitikö niistä rangaista näin raskaasti. Toisaalta tiedän, että kyllä piti. Tein niin pahasti sua kohtaan ja mä niin ansaitsen tämän. Ja toisaalta kuitenkaan en ansaitse. Mä olin sulle niin hyvä kuin mä pystyn olemaan. kaipasin ihmistä joka ei tuomitse mua ja sain sun täydellisen vastakohdan. Eikä tämäkään tunnu hyvältä mutta tuntuu että ei mulle ole muitakaan vaihtoehtoja. Kaikista pahin ongelma on nyt alkoholi. Ennnen se oli vain apu, nyt se on väline. Tarkoitan sillä sitä, että se on väline siihen että jakan jatkaa päivästä toiseen.
Pahinta on valehdella joka suuntaan jatkuvasti. Ei edes muista mitä valheita on kertonut kellekin. Jotenkin pystyn vielä pitämään kulissit pystyssä, mutta en varmaan enää kauan. Mä alan olla niin pohjalla, että se hetki kun pitää kertoa totuus ja pyytää apua on tosi lähellä. Jos mä nyt olen elossa vielä silloin. Tuntuu niin tuskalliselta ajatella näin, koska mussa on niin paljon potentiaalia. Kaiken alku on mun mielestä se, ett mut on kasvatettu fundamentalistiuskovaisperheessä. Jos olisin joskus saanut tehdä omia valintoja, siis nuorena, niin en olisi satuttanut itseäni niin paljon.

Olet ilmeisesti menettänyt ensin todistajuuteen liittyvät ihmissuhteen ja läheisesi ja nyt sen jälkeen rakkaasi, joka ei ymmärrä Jt-historiasi aiheuttamia traumoja. Jos ymmärsin oikein niin tilanteesi on toki kurja. Rakkaiden ihmisten sarjamenettäminen varmasti satuttaa ja ja etanoli saattaa siihen tuoda korvien välistä helpostusta, mutta todellista apuahan se ei tuo kenellekään. Sen me molemmat tiedämme. Ainakaan jos se on ollut jo taustalla tuossa rakkaussuhteen tuhossa. Etanoli on huono apu myöskään lahkotraumojen hoitoon - siihen saa parasta apua ammatti-ihmisten kautta ja muuta tukea täältä meidän porukoista.
Tärkeää on muistaa avunpyyntöä ajatellen se oikea osoite.

Kaikesta lahkolaistausta aiheutuneeseen elämäntuskaan löydät täältä ystäviä jakamaan samoja kokemuksia. Et ole yksin ja ainoa, joka niiden kanssa on joutunut painimaan. Tärkeintä on muistaa se, että menneeseen et voi enää vaikuttaa, mutta tulevaisuutesi on edelleen omissa käsissäsi.

""hoitoa tarjolla, mutta ainakaan toistaiseksi sitä hoitoa ei harjoiteta ryyppypaikalla"" -Tuohonkin voi osittain olla apuna myös niksityyppiset jutut. Jos kotosalla keskittyy ajattelemaan että nyt en juo (vaikka ei ole mitään tekemistä) voi ollakin hyvä suunnitella jo etukäteen jotain tekemistä. Ruveta kuntoilemaan tai ihan mitä tahansa. Hölkässähän muuten on etu että sitä voi säädellä ryyppyhalun polttavuuden mukaan. Mitä enemmän ryypyttää, sitä tiuhempaan askeltaa.

Puhutaan muuten että moni juomisen lopettanut entinen ryyppymies on niissä hölkkätapahtumien aktiivisten tossunkuluttajien ruuhkissa. Hölkästä on tehty se tutkimuslöytö, että se saa ihmisen erittämään vereensä endorfiinia, joka on toisaalta kivunlievitysaine, toisaalta sanottu jopa onnen kemialliseksi perustaksi.

Mulla on aloittaja sinun kanssasi samanlaisia kokemuksia. Tosin alkoholi ei ole mun juttu.

Vanhempani varmasti edelleen luulevat, että tarjosivat meille lapsille hyvän ja onnellisen lapsuuden. Mielestäni onnelliseen lapsuuteen ei kuulu uskonnollinen pakottaminen, pahoinpitelyt ja huomiotta jättäminen. Meitä lapsia ei ikinä kehuttu tai kannustettu, tunsin jääneeni vaille rakkautta. Nyt en itse osaa muodostaa minkäänlaisia pysyviä ihmissuhteita, en luota keneenkään ja sanalla sanoen olen hyvin erakoitunut, lähes syrjäytynyt. No, töissä tapaan ihmisiä jonkin verran, mutta en niidenkään kanssa ole läheinen.

Sairastuin mielenterveysongelmiin, ne olivat äitini mielestä luonnollisesti demonien aiheuttamia. Miten uskonto voikaan sokaista ihmisten silmät? Tunnen itseni niin voimattomaksi tämän asian edessä. Haluaisin purkaa tätä asiaa, mutta psykiatrisella puolellakin tämä ongelma on aivan outo. Yleensähän uskonto katsotaan voimanlähteeksi, ei itse ongelman aiheuttajaksi...

Toivon sinulle aloittaja paljon voimia! Tulet tarvitsemaan niitä!

Todettakoon nyt vielä sekin, että niin kauan kun alkoholisti etsii ainoastaan ryyppyseuraa, ei häntä voi kukaan auttaa. Syitä juomiselle löytyy helposti miljoona eikä alkoholistille merkitse mitään se, että ne kaikki ovat todellisuudessa vain surkeita tekosyitä joilla juomista koitetaan oikeuttaa.

Sen enempää uskonnollinen traumaattinen lapsuus kuin mikään muukaan EI ole hyvä syy tai oikeutus dokaamiselle!

Alkoholismi on pelkurien sairaus. Ihmisten jotka eivät uskalla ottaa vastuuta omasta itsestään ja omasta elämästään. Siinä vaiheessa kun alkoholistille kasvaa edes selkärangan itu ja hän haluaa muutoksen elämälleen - johon EI alkoholi kuulu - häntä voi auttaa ja silloin kannattaa olla hänen tukihenkilönsä. Alkoholistin tukeminen juomiseen on kuitenkin täysin vastuutonta terveeltä ihmiseltä. Jos pultsaria ei enää muu auta, on parempi että hän menee vaikkapa telttakokoukseen jättäen kengät ja aivot ulos kaatuilen vaikka heti sisään mennessään huutaen hallelujaa. Alkoholismin korvaaminen järjettömällä uskonkiimallakin on parempi vaihtoehto kuin siltojen alla eläminen.

AA-kerho voisi olla hyvä. Siellä saa vapaita puheenvuoroja ja käynti ryhmissä on maksutonta. Se on sosiaalista toimintaa ja siellä on kaikki samojen ongelmien kanssa painivia.

Ja tosta pääsee alkuun: http://www.aa.fi/

Juoppo kuopassa
Juoppo putosi kuoppaan, eikä päässyt pois. Liikemies kulki ohi. Juoppo huusi apua. Liikemies heitti hänelle rahaa ja käski hänen hankkia tikkaat. Mutta juoppo ei pystynyt löytämään tikapuita siitä kuopasta, jossa hän oli.

Lääkäri kulki ohi. Juoppo sanoi: "Auta minä en pääse pois." Lääkäri antoi hänelle lääkkeitä ja sanoi: "Ota nämä, ne helpottavat tuskaa." Juoppo kiitti, mutta kun pillerit loppuivat, hän oli yhä kuopassa.

Kuuluisa psykiatri kulki ohi ja kuuli juopon avunhuudot. Hän pysähtyi ja sanoi: "Kuinka jouduit sinne? Synnyitkö sinne? Laittoivatko vanhempasi sinut sinne? Kerro minulle itsestäsi, se helpottaa sinun yksinäisyydentunnettasi." Niin juoppo puhui hänen kanssaan tunnin, sitten psykiatrin oli lähdettävä, mutta hän sanoi palaavansa ensiviikolla. Juoppo kiitti häntä, mutta oli yhä kuopassa.

Pappi kulki ohi ja juoppo pyysi apua. Pappi antoi hänelle Raamatun ja sanoi: "Minä rukoilen sinun puolestasi". Hän polvistui ja rukoili juopon puolesta ja sitten hän lähti. Juoppo oli hyvin kiitollinen, luki Raamattua, mutta oli yhä kiinni tuossa kuopassa.

Toipuva alkoholisti sattui kulkemaan ohi. Juoppo huusi: "Hei auta minua, olen juuttunut tähän kuoppaan." Suoraa päätä toipuva alkoholisti hyppäsi kuoppaan hänen vierelleen. Juoppo sanoi: "Mitä sinä teet? Nyt olemme molemmat kiinni täällä." Mutta toipuva alkoholisti sanoi: "Ei haittaa, minä olen ollut täällä ennekin, minä tiedän kuinka täältä pääsee pois."

Juvalla 27.11.1999 Matti Rossi

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm

Hei,

Päätin rekisteröityä tänne sivustolle, mistä saan varmasti parhaan vertaisavun. Mulla on siis paljon ystäviä (ei uskonnollisia, ei missään lahkossa), jotka on mun nykyisestä tilanteesta huolissaan, niitä en ole nähnyt niin paljon kuin tätä mun "uutta kaveripiiriä". Samoin mun perhe on huolissaan mun tilanteesta ja ensisijaisesti huolissaan mun henkisestä hyvinvoinnista. Olen käynyt psykologilla sarjoja ja vanhempani ovat jopa tarjoutuneet maksamaan niitä edelleen (vaikka aluksi sanoivat, että Jehovan todistajat eivät psykologilla käy, koska ne tietysti pistää päähän kummia ajatuksia, mut se olikin kymmenen vuotta sitte.... Vittu vaikka oli se masennus-traktaatti. Ei sen raamatun lukeminenkaan auttanut!) Syön myös mielialalääkkeitä ja olen jonossa B-lausuntoon. Joten siinä suhteessa asiat on niin kuin on.
Eilen päätin vain kirjoittaa tänne ja mulla on ollut niin paljon parempi olo tänään. Voi sanoa asioita ihmiselle, jotka ymmärtää. Mun käyttäytymismallit ei ole kovin hyviä ja juuri tuo hyväksynnän hakeminen kuin joku koira, joka hakee pienintäkin muilta jäänyttä murua jostain.... Se on vaikeaa. Eilen kuitenkin sanoin, että pidetän taukoa. Ja koko tämä päivä on tuntunut paremmalta ja alan nähdä asioita taas selkeämmin. Tämä kirjoittaminen auttaa, joten tulee kamalaa romaania : ) Ne keitä kiinnostaa, lukekoon loppuun. Mä nyt koitan pysyä erossa siitä ihmisestä, koska se on taas sarjassamme niitä huollettavia, joita mä aina kerään ympärilleni. Paitsi mun ex, jonka kanssa oltiinkin melkein kymmenen vuotta, joka oli unelmavävy. Mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt mun tilannetta, ei sitä miten rikki mä olen. Kaikki oli ihan hyvin, kunnes aloin kyseenalaistamaan sitä, että minä olen väärintekijä, uskossa (en jaksa käyttää JT-juttua tässä) olevat niitä ihania valkosia lampaita.
Se tapahtui yli vuosi sitten, kun pääsin tilanteeseen, jossa olin henkisesti melko vahva olemaan oma itseni ja toisaalta sain vapauden kaikista ihmisistä, jotka voisivat vaatia multa jotain. Aloin kyseenalaistamaan asioita ja vihdoin uskaltauduin tälle sivustolle. Luin vähän niin kuin oven raosta näitä asioita ja olen tehnyt sitä yli vuoden nyt. Oma käsitykseni alkoi muuttua. Niin kuin sanoin aloitusviestissäni aloin miettimään, että minä en ole tehnyt asioita väärin, minun ei tarvitsisi pyydellä anteeksi olemassa oloani ja "väärää" elämäntapaani.Ja kuin luin muiden kokemuksia täältä, niin ymmärsin, että en ole ollenkaan ykin. En ole joku epäonistunut yksilö, joka fundamentalistiuskosta erottuaan ja jo siinä ollessaan masentuu, syö lääkkeitä, juo liikaa ja jopa yrittää päätää oman elämänsä. Ne tunteet, kun luiden muiden tunemuksia olivat todella voimakkaita. Aloin ymmärtää sen, että meitä on kohdeltu väärin. Ja aloin myös kunnioittaa itseäni enemmän (kaikesta tästä juomisesta ja miesvalinnoista huolimatta) ja aloin miettiä että tätä kunnioitusta minun täytyy vaatia myös muilta. Vanhempani eivät voi tätä ymmärtää, kuten sanoin he ovat jo sanoneet antaneensa minulle onnellisen lapsuuden ja että mielenterveysongelmat ovat omaa syytäni. Olin vain niin "villi" lapsi. Just. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, silloin kun aloin käymään psykologilla ja kerroin heille, mitä ajatuksia se minussa herätti, he suuttuivat. Tiedän nyt miksi minua helpotti niin paljon eileisen jälkeen, kun sain kirjoittaa tänne. Saino sanottua "ääneen" että vanhempani tekivät väärin, ja minä olen oikeassa. En voi sanoa tätä heille, tai siis olen sanonutkin, mutta he eivät ymmärrä. Rakastan heitä ihmisinä, mutta näen miten uskonto on tehnyt heidät niin mustavalkoisiksi. Viimeksi ollaan soiteltu tänään ja jos he eivät kuule minusta vaikka kolmeen päivään, niin he ovat jo huolissaan. Tämä johtuu siitä, että he ovat nähneet, miten paljon juon. Ja he tietävät miten paljon muhun sattuu, kun mun ex päätti jättää. Hänetkin mun vanhemmat hyväksyivät kuin omaksi perheenjäseneksi, vaikka hän kuului kirkkoon (mikä tietty on ihan normaalia). He tosissaan rakastivat mun exää, mutta mulle alkloi tulla niin paljon viimeisen vuoden aikana nämä tunteet pintaan, siis se että vihdoinkin uskallan sanoa, että olen henkisen väkivallan uhri. Uskalsin kirjautua tänne. Vasta tänään. Ja mietin sitäkin. Mut mun ex ei enää jaksanut tätä tunnemyllerrystä, mulla oli sellaisia jo aikaisemmin johtuen mun mielenterveyongelmista. Mutta nyt kun ollaan todella ongelman ytimessä niin se ei enää jaksanut. Se sattuu niin paljon. Varmasti mni teistä ymmärtää. Ja tässä vaiheessa mun täytyy sanoa teille, jotka perheet on jättäneet, että te olette sankareita kun kestätte. Sitä mä en enää kestäsi. Eikä niin käykään, mun vanhemmat on luvannut mulle niin.
Eikä mun kai pitäisi edes valittaa, vielä puoli vuotta sitten mulla oli prinssi j puoli valtakuntaa. Edelleen vaikka vaihdoin prinssin sammakoksi, niin mulla on mun valtakunta eli opiskelut, joissa pääse näyttämään. Niistäkin tietysti naputettiin aikanaan, ja kympeistä ei paljon kiitosta irronnut. Mut sori vaan, musta ei amis-opiskelijaa saa ja tällä hetkellä olen yhdessä Suomen parhaista kouluista. Ja edelleen kysytään puhelimessa, että jos sä et jaksa, niin voit sä lopettaa... Niin, mitä jos te kerrankin sanoisitte mulle, että te olitte väärässä mun suhteen, mä oikeassa. Että sanoisin niille, että olisin oikeasti ihan varmasti välttänyt paljon hyväksikäyttöä ja tyhjää murhetta ilman niitä. Että olin musiikillesesti lahjakas ja lisäksi älyllisesti (luojan kiitos sain itse valita mitä opiskelen).
No joo, taas uusi avautuminen, kiitos kaikille kommenteista, olen todellakin lukenut ajatuksella. Tiedä että siellä on ihmisiä, joilla on sama tausta, samat tunteet. Se helpottaa.

Niin ja anteeksi kirjoitusvirheet, tämä on tällaista tajunnanvirtaa.

Olet hieno ihminen jonka henkistä väkivaltaa harjoittava lahko on rikkonut. Ensimmäinen asia, jonka toivon sinun sisäistävän, on se että metanolilla rikot itseäsi lisää. Älä tee sitä vaan auta itseäsi. Ymmärrä tämän asian tärkeys, jos haluat löytää tiesi hyvään elämään. Sekin on aivan kättesi ulottuvilla.

Opiskeleminen on sinulle hyväksi. Myös lääkärin apu on tärkeää. On hyvä jos vanhempasi auttavat sinua sen suhteen. Ota kaikki vanhempiesi apu vastaan, mutta älä anna heidän ja heidät lumoneen lahkon rikkoa sinua enempää. Sano heille suoraan, että toivot heidän apuaan mutta ei siten, että se rikkoo sinua sisältäsi vielä enemmän.

Ota taukoa uusista kapakoiden ihmissuhteista. Etenkin sellaisista joiden huomaat olevan haitallisia tervehtymisesi kannalta. Juomaseura on sinulle myrkkyä. Nyt kun rekisteröidyit, voit kirjoitella tällä palstalla olevien henkilöiden kanssa myös yksityisesti. Tutustua erilaisiin kohtalotovereihin. Meistä joku on vielä yhtä rikki kuin sinäkin, mutta joku toinen on jo pitkällä tervehtymisessään. Osa on onnekseen selviytynyt lahkon kuristuksesta vähemmällä.

Tuo lahko ja sen toimintatavat on rikkonut sinun lisäksi tuhansia muitakin ihmisiä täällä Suomessa. Vanhempasi eivät kykene toistaiseksi sitä näkemään, mutta asiat saattavat avartua vielä heillekin. Ponnistele pysyäksesi heidän lähellään mutta kuitenkin kaukana lahkosta ja sen henkisestä saastasta. Tuo lahko joka tuomitsee muita ihmisiä on itse henkistä myrkkyä kaikille ihmisille. Sen keskeisin tarkoitus on manipuolida ihmisiä ja saada heistä henkisiä orjia suorittamaan palvontaa hallintoelimelle. Toteuttamaan sen olemassaolon tarkoitusta ja päämäärää.

Tiedosta se, ettei lahkolla ole minkäänlaista 'Totuutta'. Tuo käsitys on mielenhallinnan kautta alitajuntaan ajettu harha ja siitä eroon pääseminen vaatii erityistä ponnistelua ja oma-aloitteisuutta. Se on yksi tärkeä osa-alue jonka kautta kykenet katkomaan tiedostamattomia henkisiä siteitä joilla lahko koittaa sinua edelleen hallita. Tältä sivustolta saat paljon tietoa ja todisteita lahkon opillisesta vääryydestä ja tietoisesta raamatun opetusten raiskaamisesta. Kun opit ymmärtämään näitäkin asioita, se edesauttaa tevehtymistäsi.

Ole rohkea ja sinnikäs itsesi auttamisessa!

Itse olen käynyt AA-kerhossa joka viikko säännöllisesti 2 vuoden ajan . Olen siis nyt 2 vuotias raittiudessa ja masennus on kadonnut pois , olen tullut terveemmäksi.

Alkoholia en halua enää ostaa , vaikka kävelen usein kaupassa kaljahyllyjenkin ohi , ei vain haluta enää.

Mutta silti käyn edelleen AA:ssa kerran viikossa , koska tiedän että juoppous on vain koteloitunut sisääni ja siksi vain yhden ryypyn päässä.

Olen tullut myös aikaansaavammaksi ja pystyn harrastamaan minua kiinnostavia asioita ja teen vuokratyömiehenä silloin tällöin töitä.

Mutta AA:sta sen verran , että se ei auta todennäköisesti heti , vaan vähitellen kun juoppo uskoo sen , että siellä täytyy käydä vähintään kerran viikossa , mieluummin useammin.

Minua AA auttoi vasta sitten , kun uskoin ja nöyrryin kuningas alkoholin edessä. Sanoin kuvaannollisesti alkoholille että , sinä olet ylivoimainen vihollinen jota en voi voittaa , joten en sitten yritäkään voittaa sinua , vaan KARTAN sinua ja kierrän sinut kaukaa jottemme kohtaisi enää koskaan.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:. Olen siis nyt 2 vuotias raittiudessa ja masennus on kadonnut pois , olen tullut terveemmäksi.

Kertakaikkiaan upeeta. Onnittelut

Harkitsen sitä AA:ta sen jälkeen, kun olen saanut nyt avautua asioista ymmärtäville ihmisille. Jos juominen ei lopu niin fakta on se, että se on ottanut musta niskaperse-otteen. Itse asiassa sitä enemmän olen juonut kuin olen itselleni tunnustanut näitä asioita, että kaikki ei olekaan niin kuin on opetettu.
Mä kun olen aina ollut perfektionisti, niin mut on vielä aikoinaan valittu johonkin "koulutusohjelmaan". Mua koulutti nainen, jonka alkoholiongelmaa yritettiin peittää. Mut ei se mitään, se oli tienraivaaja! Ja kaikki ne muut jutut... Se yks vanhin, joka päätti ihastua muhun. Tai sitä se kerto mun itsemurhayrityksen jälkeen, kun seura lähetti jonkun katsomaan mua. Niin tuli tämä vanhin ja kertoi näkemänsä näyn, jossa harmagedon tulee ja me pidetään toisillemme lämpöä ylle. Hauskaa, kerroin tästä äidilleni, joka heti kertoi ällötyksensä kyseistä ihmistä kohtaan. Mutta isälle ei saa kertoa, kun se menis ihan hajalle. Ihan kuin se ei olisi mennyt hajalle silloin, kun mun piti kertoa kaikki mun seksuaaliset kokemukset ja ilman mun lupaa ne kerrottiin isälle. Olin yli 18-v. Tosi mukavalta tuntuu vieläkin. Varsinkin se hikinen vanhin, joka kehtas mun mieltä käyttää hyvääkseen.

Voi hyvänen aika miten liikuttaa lukea ajatuksiasi "Punainen".
Minusta on hienoa huomata miten muutkin saavat helpotusta tuskiinsa kirjoittelemalla täällä. Itselleni tämä palsta ja sitä edeltävä "vesiposti" olivat ja ovat palstoja, joitten ansiosta olen edes joten kuten järjissäni. On todella tervehdyttävää huomata, ettei olekaan ainut hangellisen väkivallan uhri.
Hieno homma kun kirjauduit.