Veljesseura.org

Minua kiinnostaisi kuulla todistajuudesta 1980-luvulla. Tuolloin ei tiaidettu uskoa 2000-lukua nähtävän?

Meillä oli srk:ssa eräs vanhin, joka velä 2000-luvulla käytti pukunaan asua, jossa oli 1980-luvun leikkaukset.

Miksi 1980-luku kiinnostaa? Internet ja sähköpostit alkoivat yleistyä ja tietoa saattoi saada verkottumisen kautta. Mitä se merksitsi aikansa "luopioille"? Tuliko kasarikehitys ja netti Betel-JT:lle yllätyksenä? Alkoiko näkyä entistä enemmän eroamisia? Mikä oli yleinen ilmapiiri talossuhdanteiden huippulukemissa, kun suurin osa teki rahaa (velkaa) ja oli niitä äkkirikastuneita juppeja. Saivatko suureen "kulutusjuhlaan" osalliset sapiskaa seurakunnissa?

Vieras kirjoitti:Internet ja sähköpostit alkoivat yleistyä

Eivät alkaneet, niitä oli lähinnä vain yliopistoissa. Tuon vuosikymmenen suurin tapahtuma maailmassa oli neuvostoblokin romahtaminen, mikä tietysti sai jeput varpailleen. Sen jälkeen alkoi ryntäys noihin maihin.

Lähimpien jehovan todistaja tuttujeni mukaan Harmagedon oli tuolloin 2 - 3 vuoden päässä jatkuvasti riippumatta siitä , vaikka mentiin kokoajan ajassa eteenpäin. Uutisia seurattiinn , että milloin ne uskonnot tuhotaan poliittisten hallitsijoiden toimesta.

Suu vaahdossa mielipuolena höpötin minäkin ihmisten ovilla , että sitten kun poliittiset hallitsijat ryhtyvät tuhoamaan Jehovan todistajia , niin Jehovan raivo syttyy näitä poliittisia hallitsijoita kohtaan.

Toisin on kuitenkin käynyt , odotukset eivät ole toteutuneet ja hyvä niin... se se vasta kauheaa olisi jos Jehovan todistajat pääsisivät vallan kahvaan.

Vieras kirjoitti:Minua kiinnostaisi kuulla todistajuudesta 1980-luvulla. Tuolloin ei tiaidettu uskoa 2000-lukua nähtävän?

Vuonna 80, vuoden lopussa menin kasteelle kahden kuukauden tutkimisen jälkeen, oli kiire, sillä minulle kerrottiin, että loppu oli lähellä.
Lopetin vasta aloittamani opiskelun ja ryhdyin ensin osa-aikaiseksi ja sitten vakituiseksi tieraivaajaksi ja siinä ne vuodet hurahtivat eikä mitään tapahtunut.

Löytyi aina joitain tekosyitä miksi Jehova pitkitti loppua, ovet avautuivat jos jonnekin ja sanomaa saatiin uusille alueille oli se pätevin este minkä kuulimme.

Vainoista puhuttiin paljon ja niihin valmistauduimme, kerrottiin, että Raamattuja tullaan painamaan niin pieninä, että voimme pitää niitä näkymättömästi aina mukanamme.
Elettiin vuosi kerrallaan, 2000-lukua tässä järjestelmässä ei edes kuviteltu.

Jotkut uskalsivat aloittaa oman talon rakentamisen ja sitä katsottiin karsaasti.

Homeopatia oli apu kaikkin sairauksiin, vaikka se ei parantanut, niin se helpotti kestämään, sillä uskottiinhan Jehovan parantavan kaikki sairaudet jo ensi vuonna...tai seuraavana viimeistään
Niin, sitten tuli 90-luku ja minäkin sain järkeni takaisin. Nettikin oli käytössä ja televisiosta tuli ohjelma uskontojen uhreista ja huomasin olevani yksi heistä.

Ariadna kirjoitti: Vuonna 80, vuoden lopussa menin kasteelle kahden kuukauden tutkimisen jälkeen, oli kiire, sillä minulle kerrottiin, että loppu oli lähellä.
Lopetin vasta aloittamani opiskelun ja ryhdyin ensin osa-aikaiseksi ja sitten vakituiseksi tieraivaajaksi ja siinä ne vuodet hurahtivat eikä mitään tapahtunut.

Jotkut uskalsivat aloittaa oman talon rakentamisen ja sitä katsottiin karsaasti.

Noin siinä monien kohdalla kävi, kuten esmes minunkin kohdalla. Onneksi olkoon , että olet selviytynyt.

Muistan sellaistakin , että jotkut Jehovan todistajat alkoivat opiskella lääkäreiksi , ja heitä pidettiin jopa hieman epäuskoisina. Opiskella nyt lääkäriksi , vaikka paratiisissa ei tarvita lääkäreitä.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Muistan sellaistakin , että jotkut Jehovan todistajat alkoivat opiskella lääkäreiksi , ja heitä pidettiin jopa hieman epäuskoisina. Opiskella nyt lääkäriksi , vaikka paratiisissa ei tarvita lääkäreitä.

Sanopa muuta.
Minua käytettiinkin sitten esimerkinä, mm. sellaiselle kiinnostuneelle, joka opiskeli hammaslääkäriksi. Onneksi hän ei lopettanut, meni kastelle silti ja valmistautui hammaslääkäriksi.

Edellisiin lisäisin vielä sen, ettei 80-luvulla ollut minkäänlaisia keskenään järjestäytyneitä luopioita, sillä ei ollut netin kaltaista yhteydenpitovälinettä. Muistan kuinka kesän konventtiin saapui kaksi liki kolmekymppistä erotettua kaverusta palloilemaan muuten vain ja heitä väijyttiin ja tuijoteltiin pitkään ajatellen, että nuokin raukat haikailevat takaisin Ainoan Oikean Totuuden pariin.
Luopio oli luopio, mutta monikkona heitä ei niinkään ajateltu = mielletty ryhmäksi.

Lisäys: Suomessa alkoi salirakantamisen buumi ja vuosikymmen meni voimakkaasti niiden merkeissä.

RaM kirjoitti:Edellisiin lisäisin vielä sen, ettei 80-luvulla ollut minkäänlaisia keskenään järjestäytyneitä luopioita, sillä ei ollut netin kaltaista yhteydenpitovälinettä.

Juu, kyllä se 90-lukukin aika yksinäistä aikaa oli, asuin niin kutsutulla jehovalaisten mäellä, eikä siellä voinut ostaa ruokaakaan ilman paheksuvia katseita. Tämmöistä saattoi olla vielä miljoonakaupungissakin Tukholmassa.
Netti olikin pelastus vasta aivan luvun loppupuolella.

80-luvulla todistajat, täkäläinen tienraivaajapariskunta, iski kotiini vaimoni kimppuun. Sain onneksi töitäni hieman järjesteltyä ja koska mies on perheen pää, käytin tätä hyväkseni. En osannut asennoitua oikein. Olin kohtuuttoman aggressiivinen, en osannut luovia. Takana olivat muistoni 1975 maailmanlopusta Rautavaaran ajalta. Iskin tähän. Se torjuttiin. Tienraivaajamies iski kolminaisuusoppiin ja vastasin haasteeseen. Olin kypsymätön tähän keikkailuun.

Tienraivaajavaimo jätettiin pois, koska osoitti kiinnostustaan ehtoollisenviettoon. Sijalle tuli nuori "oppilasmies". Homma katkesi demooniseen lausumaani susista lammasten vaatteissa ja isästä Perkeleestä, jopa niin, että jälkeen päin tienraivaajamies jätti ostamansa suklaapatukat kassan tiskille huomattuaan minun olevan takanaan. Toimitin ostoksensa perille.

Rakkauspommitus, mistä en vielä silloin mitään tiennyt, kohdistui vaimooni ja hänen vammaisuuteensa. Lämpimästi muistelen saamaamme ikkunanpesuapua.

Lisäys: Veli nykyinen vanhin, päätyi akateeemisesta koulutuksestaan huolimatta todistajiin tutkittuaan tätä ennen eri uskontoja ja kirkkokuntia. Kaiketi se järkeensä vetosi, jehovantodistajuus.

Edit: Korjattu kirjoitusvihreitä.

Yksi 80-luvun loppupuolen merkittäviä tempauksia oli vaatteiden keruu Puolan Jt:lle. Olin tuon laivan matkassa, joka vaatelähetyksen sinne vei.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Rakkauspommitus, mistä en vielä silloin mitään tiennyt, kohdistui vaimooni ja hänen vammaisuuteensa. Lämpimästi muistelen saamaamme ikkunanpesuapua.

Olisivatko saattaneet jopa laskelmoida, että tämä on diakonille oikea naru vedettäväksi?

RaM kirjoitti:Olisivatko saattaneet jopa laskelmoida, että tämä on diakonille oikea naru vedettäväksi?

Tiedä häntä, olihan vaimoni, ja on edelleen, diakoni. Minä en enää.
Lisäys: Kenties vammaisuus oli sittenkin prioriteetti.

Todistajiahan koulutettiin/koulutetaan kokouksissa olemaan tarkkoina asioista tai aiheista, jotka ovat kiinnostuneiden sydäntä lähellä ja vetelemään sitten oikeista naruista. Kaikki amerikkalaiset myynnin ja markkinoinnin menetelmät oli sovelletettu tehokkaasti lahkotoimintaan sopiviksi.

RaM kirjoitti:Yksi 80-luvun loppupuolen merkittäviä tempauksia oli vaatteiden keruu Puolan Jt:lle. Olin tuon laivan matkassa, joka vaatelähetyksen sinne vei.

Heh, tähän minäkin osallistuin. Lähetimme erään sisaren kanssa paketteja, ostimme talvisaappaita,takkeja, nappeja ja sun muuta tarvittavaa.
Sain sieltäkin päin paketin, jossa oli puulautanen ja puolalainen nukke.

Aloin epäröimään hieman sitä, oliko se loppupuolta vai alkupuolta. Ehkä syy siihen oli se, että meillä matkassa olleilla kaveruksilla oli sen verran paljon ja sen verran vahvaa vinaa matkassamme eväänä, että Gotlannin välipysähtymisestäkin muistan vain sen että istuskelimme mahdollisimman huomaamatomina satamalaiturilla ympäripäissämme ja koitimme katsoa tarkaan, ettei kukaan huomaa meitä kun tältä 'happihyppelyltämme' palasimme laivaan.