Äidille olen nyt sanonut , että minä en halua olla epäkunnioittava häntä kohtaan , vaikka hän haluaisi juoda kaljaa miten paljon tahansa ,niin juo pois - näin olen sanonut.
Ja jos haluat uskoa Jehovaan , niin usko vain , mut minä en usko ja vaikka se oiskin totta - niin katson sitten Harmagedonissa Jehovaa silmiin ja sanon, että minä en kannata sinun valtakuntaasi , enkä sinun opetuksiasi , enkä sinun pahuuttasi.
Tapa minut vain pois - en halua nähdä kuinka kaikki maailmalliset on tapettu ja vain Jehovan todistajat säästetty.
Niin , minä olen ymmärtänyt jotain oikeasta rakkaudesta. Vaikka vanhempani ovat kohdelleet meitä lapsia kylmäkiskoisesti ja tarjonneet kolkon , kylmän kasvualustan niin nyt kun he ovat tulleet vanhoiksi , niin yritän silti olla heitä kohtaan hyvä ja lempeä.
Miten sen osoitan ?
Isälläni on ollut jo vuosia kumma tapa , hän aina talviaikaan ottaa yhden puhelun minulle ja toivoo selvästi , että pitäisimme yhteyttä enemmän ja näkisimme kesällä , menisin käymään siellä vaikka poikani kanssa.
Mutta sitten kun kesä tulee ja alan ottamaan yhteyttä isään puhelimitse ja kysymään , että voimmeko sitten tulla niin hän on tavannut sanoa , että katsotaan tässä kun menee nämä kiireet ohi, on hillastusaikakin .
Kun soitan alkusyksystä niin hän sanoo että katsotaan kun menee nämä kiireet ohi , on puolukka aika.
Olen vain sanonut kunnioittavasti , että no , eihän sitä tietenkään jos kiire on - tullaan sitten joskus toiste.
Ja näin ne vuodet näköjään menee. Mutta olen ajatellut että kyllä hänellä varmaankin kiireet joskus loppuu reilu 70 vuotiaalla miehellä.
Nyt hän taas soitti , ja sanoi ettei hän voinut ottaa poikaani kylään kesällä , kun oli ollut niin kiire - mutta toivoi , että pitäisimme yhteyttä useammin ja viimeistäänkin keväällä , jos voisimme vaikka mennä siellä käymään poikani kanssa.
Minä olen aika varma jo että kun kevät taas saapuu , niin kiireet tulevat ja kun soitan sinne , niin saan kuulla että katsotaan tässä kiireiden jälkeen. Katsokoon vain ihan kaikessa rauhassa , mutta en ota sitten enempää yhteyttä kuin vain sen yhden kerran. Koska tämä on minun mielestäni nöyryyttävää.
Armosta ja rakkaudesta siis otan yhteyttä vain sen yhden kerran , kuten olen tehnyt nyt 3 vuoden ajan , ja sanon että nyt voisimme tulla , mutta jos sävel on sama , niin en ota yhteyttä itse enää taas , kunnes kierto alkaa taas talvella ja hän soittaa , että voisimmeko tulla keväällä viimeistään käymään tai jo ennemminkin.
Mutta otan yhteyttä vain yhden kerran jatkossakin ja annan mahdollisuuden isälle ja pallon hänelle , mutta en alistu nöyryytettäväksi , että alkaisin kerjäämään sitä , että voisinko poikani kanssa tulla käymään.
Niin , siis olen saanut ymmärtää pinen vivahteen rakkaudesta - annan mahdollisuuden nähdä meitä että menisimme käymään siellä - mutta jos kiireet estävät isää ottamasta meitä vastaan niin , emme mene - niin yksinkertaista se on.
Silti en koskaan sano isälleni pahasti , vaan ikäänkuin viattomasti vain totean , että no eihän sitä tietenkää sitten , jos kerran on niin kiire.
Tämä ei enää loukkaa minua , sitä tarkoitan kun sanon että olen saanut hiukan ymmärrystä ja rakauttakin pikkuisen olen alkanut ymmärtämään , kiitos Luojan .
Se ei loukkaa minua enää , koska ymmärrän nyt kaiken selvästi , liiankin selvästi. Vanhetessaan ihminen kait haluaa käyttää jäljellä olevan aikansa erittäin tarkoin haluamallaan tavalla , ilman häiriötekijöita.
Ja jos sen takia niitä kiireitä aina tulee , kun olemme sinne menossa niin , eihän se enää minun syyni ole , minä aina annan mahdollisuuden uudestaan , joka vuosi.
Olisin vain halunnut hiukan rakkautta isältä.
Ja annan siihen mahdollisuuden joka vuosi yhden kerran , en enempää.
Niin ja sitten se asia , että miksi minun pitää aina määritellä oma arvoni sen mukaan , että toiset ajattelevat sitä ja tätä minusta...
...taidanpa olla vähän luulosairas , koska miksi ihmeessä kukaan ajattelisi minusta yhtikäs mitään , enkä voi edes tietää mitä toiset ajattelee , sitäpaitsi en ole tärkeä , ainakaan niin tärkeä.
Ihmisillä on kullakin omat murheensa , eivät he varmaan kerkee kauheesti ajatella , että ompa tuoki ääliö tai jotain...
Kuuluukohan tuollainen sairaalloiseen ujouteen että pelkää , mitä muut ajattelevat , vaikkei voi todellisuudessa tietää , mitä muut ajattelevat.
Nii, tämä nojalla sitten ajattelin , että miksen saisi olla ylikiltti ihminen , vaikka olen ollut kynnysmatto niin ei minun tarvitse enää antaa silti tehdä itselleni vääryyttä kuitenkaan.
Voin sanoa ei , jos jokin asia ei minua miellytä , ei se tarkoita sitä ettenkö olisi kiltti. Voin olla kiltti suostumatta hyväksikäytetyksi.
Esim .olen lainannut rahaa monesti kun olen ollut ylikiltti , eikä niitä ole maksettu minulle takaisin.
Nykyään sanonkin usein , ettei ole rahaa , kun joku yrittää pummata.
Sanonkin seuraavalla kerralla tähän tyyliin kun kohtaan pummaamista, että "Niin - eihän se ole tyhmä joka pyytää , vaan se joka antaa".
Siten osoitan selkeästi pummaajalle , että tajuan pummauksen olevan pummausta , eikä rahan lainaamista.