Vieras kirjoitti:Miksi Jumala antoi Raamattunsa niin vaikeasti ja moninaisesti tulkittavassa muodossa? Eivätkö kaikki ojeet olisi mahtuneet nykyiselle parille A4-arkille? Vai oliko kyse siitä kuin lakien laatimisessa, että elämä on niin moninaista, ettei kaikkeen voi antaa yksiselitteisiä sääntöjä ja kirjoituksia on siksi tulkittava.
Jehovantodistajuuden ongelma on se, että kaikki kriittinen mielipiteen muodostus johtaa eittämättä erottamiseen, sikäli kuin se koskee mm. Raamatun tulkintaa (ja luonnollisesti kaikkea muutakin). "Älä lue Raamatun selityksiä luopioiden sivuilta", on varsin tyypillinen, omahyväinen ja harhaanjohtava kehotus. Olen koettanut valottaa tätä asiaa hieman aloituksessani: "Raamattu - Jumalan henkeyttämä sana(ko)!" ja tätä toiset ovat täydentäneet. Uskon näkökulmasta Raamattua voidaan pitää Jumalan sanana. Tieteen näkökulma, johon itse osin perustan, Raamattu esitetään vähemmän jumallallisesti syntyneeksi, tätä kuitenkaan kieltämättä, mutta tuoden esiin nämä inhimiliset tekijät.
On aivan selvää, ettei 3500 vuotta vanhoja säädöksiä voida sinällään soveltaa nykyaikaan. Ei niin, etteivätkö 10-käskyä olisi edelleen varteenotettava ohjenuora moraalinormistossa, mutta pääsääntöisesti monet Mooseksen käskyt perustuivat sen aikaiseen kulttuuriin ja tarpeisiin. Usein näillä käskyollä oli paitsi kultillinen myös käytännöllinen, lähinnä terveyttä ja hygieniaa korostava tarkoituksensa. Otan muutaman esimerkin osoittamatta näitä koskevia raamatunkohtia. Siansyöntikiellolla on vankat perusteensa yhteydessä trikiiniin, olipa kyseessä villisika tai kesysika. Raamatun spitaali esineissä tai taloissa on katsottava tarkoittaneen hometta. Tästä syystä siihen kohdistuvat kiellot ja menettelytavat ovat olleet tuolloin aiheelliset. Entä juutalaisten kenttälapio, jolla tuli peittää sotaleirin ulkopuolelle tehdyt ulosteet. Aivan puhtaasti noihin oloihin sovellettu hygieniasäännös, jolla estettiin sairauksien leviäminen.
Sääntöjen laatimisessa on otettava huomioon paitsi ihmisiin kohdistuvat moraalisäännökset, jotka edelleenkin pätevät, myös paimentolaiskulttuuriin ja uskonnollisiin rituaaleihin soveltuvat säännökset. Kaikkien näiden tulkinta tuli tarpeelliseksi etenkin eksiilin jälkeen.
Entä Raamatun henkilöt ja heidän esimerkkinsä? Miksi näiden henkilöiden toiminta kirjattiin Isoon Kirjaan? Olivatko he Jumalan käsikassaroita toimiessaan joko hyvänä tai huonona esimerkkinä tuleville sukupolville? Miten ja kuka seurasi eri henkilöiden toimintaa halki vuosituhansien ja kuka päätti siitä, kenen toiminta kirjataan Raamatun lehdille?
Tässä suhteessa Raamattu pyrkii olemaan varsin rehellinen henkilöhistorioissaan tuomalla esiin myös sankareittensa huonot puolet, ei ainoastaan sankaritarinat.
Varmaankaan alkuperäiset kirjoittajat (hitä oli lukematon joukko eri aikoina) eivät päätelleet kirjoittavansa tekstiä, jota vielä meidänkin aikanamme pidetään suuressa arvossa. He kirjoittivat aikalaisilleen. Kautta historian eri kulttuureissa on laadittu erilaisia tekstejä: muinaiskertomuksia, sukuluetteloita, sankaritarinoita, opetuskertomuksia, jne. Raamattu noudattelee tätä käytäntöä sisältäen lainoja juutalaisuuden läpi suodatettuina eri itämerellisistä kulttuureista aina sumerilaisista egyptiläisiin asti. Raamattua tarkasteltaessa huomaa verrattain helposti eri ajoilta olevia tekstejä. Vähitellen ylijumala Elohim (monikko) sai rinnalleen monoteistisen Jahven. On hyvin mahdollista, että egyptiläisellä monoteismin kaudella on ollut tähän merkityksensä, etenkin, mikäli se liittyy Moosekseen. Raamatun Jumala-käsitys on muokkautunut ajan myötä muodostaen lopulta juutalaisen uskonnollis-siveellisen kulttuurin ja uskonnon.
Itse asiassa vanhin Vanhan testamentin kooste, kirja, on Septuaginta. Varsinaiset heprealais-aramealaiset kirjat koottiin yhteen vasta noin 100 ya. Myös Uuden testamentin, kreikkalaisten kirjoitusten kooste, kaanon, sai sijansa varsin myöhään, 300-400 luvuilla ya. Kaikkia näitä ei voida pitää mitenkää Jehovan inspiroimina, sillä erilaisia kaanoneita oli olemassa ja Raamatun sisällöstä käytiin ankaraakin inhimillistä kiistaa pitkät ajat.
Hebrealais-aramealaisten kirjoitusten osalta päätöksen tekijöinä toimivat aikansa rabbit, kreikkalaisten kirjoitusten osalta eri kirkolliskokoukset.
JT:t ilmeisesti kyllästyivät Raamatun moniselitteisyyteen, tietynlaiseen mystisyyteen ja vaikenemiseen ja toimittivat oman UMK:nsa, jossa kirjoitukset korjattiin seuraamaan seuran oppeja ja teologiaa. Kun sitten asetelma käännteään toisin päin, näyttää siltä, että Raamattua (UMK:ta) olisi tulkittu juuri Jehovan todistajien lahkossa ja kirjoissa oikein. Näin käy, kun kirjoitukset syntyvät opeista eikä oppi kirjoituksista. Kiinnostunut saattaa luulla, että UMK olisi joku parempikin käännös, kun ei tunne sen taustaa.
Tässä kohdin olen kanssasi samaa mieltä. Näin siinä kävi. Esittämiisi laajoihin kysymyksiin on hyvin vaikea lyhyesti vastata. Yritin kuitenkin parhaani.