Veljesseura.org

Juttelin kaverin kanssa jehovantodistajuudesta, ja siitä miten aikuisena kääntyneitä kohdellaan.
Itselläni on aina ollut se ajatus, että aikuisena kääntyneet olivat jotenkin tyhmiä, yksinkertaisia, taikka muuten pimahtaneita.
Parisuhde markkinoilla aikuisena kääntyneet olivat niitä viimeisiä vaihtoehtoja.
Aikuisena kääntyneet ovat varmasti keskivertoa ajattelevampia ihmisiä, taikka sitten ihan täysiä luusereita.

Onko muilla samoja ajatuksia?

Pyydän jo valmiiksi anteeksi sitä jos loukkaan joitakuita. Tämäkin asia pitää käsitellä.

rippeli kirjoitti:Itselläni on aina ollut se ajatus, että aikuisena kääntyneet olivat jotenkin tyhmiä, yksinkertaisia, taikka muuten pimahtaneita.
Parisuhde markkinoilla aikuisena kääntyneet olivat niitä viimeisiä vaihtoehtoja.

Itse "käännyin" aikuisena, noin 22 vuotiaana. Ehkä olin tyhmä ja yksinkertainen, mutta pimahtamista en allekirjoita.

Parisuhdemarkkinoilla kävi niin, että kun kukaan ei ollut varoittanut konventin vaaroista, niin ensimmäisessä kesän piirikonventissa sisar nappasi minut ja nyt tulee kohta 34 vuotta täyteen onnellista avioliittoa. Joten en ollut se viimeinen vaihtoehto.

Johanneksen poika kirjoitti:

rippeli kirjoitti:Itselläni on aina ollut se ajatus, että aikuisena kääntyneet olivat jotenkin tyhmiä, yksinkertaisia, taikka muuten pimahtaneita.
Parisuhde markkinoilla aikuisena kääntyneet olivat niitä viimeisiä vaihtoehtoja.

Itse "käännyin" aikuisena, noin 22 vuotiaana. Ehkä olin tyhmä ja yksinkertainen, mutta pimahtamista en allekirjoita.

Parisuhdemarkkinoilla kävi niin, että kun kukaan ei ollut varoittanut konventin vaaroista, niin ensimmäisessä kesän piirikonventissa sisar nappasi minut ja nyt tulee kohta 34 vuotta täyteen onnellista avioliittoa. Joten en ollut se viimeinen vaihtoehto.

Oletko kysynyt vaimoltasi?

rippeli kirjoitti:Oletko kysynyt vaimoltasi?

Nyt en oikein ymmärtänyt, mitä pitäisi kysyä. Jos kyse on onnellisesta avioliitosta, niin olen kysynyt. Olemme molemmat onnellisia siitä että löysimme toisemme.

Johanneksen poika kirjoitti:

rippeli kirjoitti:Oletko kysynyt vaimoltasi?

Nyt en oikein ymmärtänyt, mitä pitäisi kysyä. Jos kyse on onnellisesta avioliitosta, niin olen kysynyt. Olemme molemmat onnellisia siitä että löysimme toisemme.

Se on pääasia.
Tiedän että olet ajatteleva ihminen ja siksi vaikeuksissa lahkon toimesta.
Olisitko se "poikkeus sääntöön"?

Minäkin oikeastaan olen käynyt kasteella 18 vuotiaana , eli oikeastaan aikuisena. Vaikkakin aivopesu tehtii siitälähtien jo kun olin 9-10v. ikäinen ja raskas pelko ilkeää Jehovaa kohtaa laitettiin sydämeeni.

Ja minulla myös on ollut vaikeaa sulattaa sitä että menin "aikuisena" kasteelle ,mutta eihän omelettia saa rikkomatta munia(ja ihmisten päitä) , ou jees.

rippeli kirjoitti:Itselläni on aina ollut se ajatus, että aikuisena kääntyneet olivat jotenkin tyhmiä, yksinkertaisia, taikka muuten pimahtaneita.

Piti ihan miettiä asiaa, ja mutuna sanoisin, että eipä tällaista tainnut järjestövuosina tulla juurikaan ajateltua. Aikuisena kääntyneet olivat siinä missä muutkin; he olivat korkeintaan osoitus siitä, miten "työ menee eteenpäin", eli että maailmastakin tulee oikeasti kiinnostuneita mukaan seurakuntaan.
Tosin tilanne on noista päivistä sikäli muuttunut, että nykyisellään en voi täysin ymmärtää kenenkään (tietoista) päätöstä liittyä ko. lahkoon. Eli näiltä osin olen pakotettu komppailemaan lainausta; aikuisena kääntyminen kielii jollakin tasolla muusta kuin itsenäisestä, omilla aivoillaan ajattelevasta perusjärkevästä ihmisestä. Ikävä kyllä. Jokinhan todistajien sanomassa vetoaa/on vedonnut näihin aikuiskäännynnäisiin, ja toisaalta samma på svenska: todistajat nimenomaan yrittävät suunnata sanomaansa eri tavoin (joko tilapäisesti tai kroonisesti) rikki oleville ihmisille.

Yksinäisyys, rikkinäisyys, elämän vaikeudet. Rakkauspommitus puree näihin hyvin.

Omalta kohdaltani olen huomannut, että oppia ei kaadettu kerralla niskaan vaan suostuttelu tapahtui vähin erin. Kun vaihdoin oikean Raamatun UMK:een, edistymistäni alettiin kovasti suitsuttaa. Sitten ne kysymykset, että onko joku yrittänyt kieltää minua tutkimasta Raamattua ja että Saatana itse haluaa sitä. Epäsuorat vihjailut veljestä, jolla oli masturbointiongelma tuotiin menlko alkuvaiheessa esiin. Kun oli saatu salille ja käymään siellä säännöllisesti alkoi painostus: vanhin hyökkäsi kotiin, astui luvatta sissään tivaamaan, että "sinulla on jotain kerrottavaa hänelle".

Eli elämäntilanteen hyväksikäyttö, sosiaalinen rakkauspommitus, mielenmanipulointi ja painostus. Oma kykenemättömyys / tapakasvatus, ettei kehdannut sanoa "ei". Todistajien röyhkeys ja häikäilemättömyys oman asiansa ajamisessa.

rippeli kirjoitti:Juttelin kaverin kanssa jehovantodistajuudesta, ja siitä miten aikuisena kääntyneitä kohdellaan.

Rakkauspommitus oli alussa tosi tehokasta ja ainakin vanhimmiston suosio säilyi, tiedä sitten, mitä ne pojanklopit ajattelivat, yksinhuoltaja ja leski kun olin.

Itselläni on aina ollut se ajatus, että aikuisena kääntyneet olivat jotenkin tyhmiä, yksinkertaisia, taikka muuten pimahtaneita.

Heh.

Parisuhde markkinoilla aikuisena kääntyneet olivat niitä viimeisiä vaihtoehtoja.

Parille veli vanhimmalle olisin kuitenkin kelvannut? Onneksi kieltäydyin.

Aikuisena kääntyneet ovat varmasti keskivertoa ajattelevampia ihmisiä, taikka sitten ihan täysiä luusereita.

Kumpikohan olen?

Onko muilla samoja ajatuksia?

Mielenkiinnolla odottelen.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi sitä jos loukkaan joitakuita.

Ei hätää.

Tämäkin asia pitää käsitellä.

Totta kai.

Liian kiltti ihminen ei kehtaa sanoa "ei" kun todistajat ovat olleet niin ystävällisiä häntä kohtaan ja ja ei pysty sanomaan "ei" myöskään kun pyydetään lähtemään kenttäpalvelukseen.

Kerran ovella tuli vastaan jollain tapaa vahva ihminen , joka sanoi ,ett "Hei,em mää mitään lehtiä ota ja raamattuja kattele , mullon tuossa koppa kaljaa , oon menossa saunaa lähtekää kaveriks juodaan kaljat ... jne"

...no ei tuohon voinu todistajana muuta sanoa kuin että " Voi ei kiitos , meillä onkin tapaaminen tässä tuolla toisessa paikkaa."(emmehän me voineet kaljaa ruveta maailmallisen kanssa saunassa juomaan)

Eli sanoisin että tuo ovenavaaja käytti jonkinlaista psykologiaa ja oli tavallaan yhtälailla yli-ystävällinen , se sai meidät kääntymään kannoillamme.

Kuka nyt kehtaisi rähjätä viattomille valtakunnanhymyä hymyileviä uskonkauppiaille? Kohteliaisuus heitä kohtaan tulee vain liian usein tulkituksi kiinnostuksena lahkon oppeihin ja toimintaan. Siksi on parasta lopettaa keskustelut heidän kanssaan heti alkuunsa eikä kannata ottaa edes lehtiä tai traktaatteja. Tulevat siitä huolimatta aina uudelleen, kun käsittävät, että ihmisten elämäntilanteet saattavat muuttua.

Uskovainen voi kääntyä, mutta ateisti tulla uskoon. Nyanssiero näissä sanoissa. Ja uskonsa voi myös menettää.

Itselläni on aina ollut se ajatus, että aikuisena kääntyneet olivat jotenkin tyhmiä, yksinkertaisia, taikka muuten pimahtaneita.

Aikuisena kääntyneet ovat varmasti keskivertoa ajattelevampia ihmisiä, taikka sitten ihan täysiä luusereita.

Ja kaikki luopiot ovat mielisairata ja homoseksuaaleja :D

Olen vähän jäävi sanomaan, mutta aikuisena kääntyneet ovat muita pohdiskelevampia ihmisiä. Kuinkahan moni on jäänyt järjestöön? Rymond Franzin sanat ovat totta aikuiskäännynnäistenkin suhteen, pitää olla viisas ja epärehellinen tai tyhmä ja rehellinen.

Ei ole mitään väärää siinä, että luetaan Raamattua ja käydään kentällä ja rukoillaan.

Mutta sehän on kuin kakku sananlaskussa: Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.

Kestää aina jonkun aikaa ennen kuin totuus "totuudesta" paljastuu. Opetushan alkaa lähtökohtaisesti siitä, että henkilö ei ole menettämässä kristinuskoaan (jos on kristitty) liittyessään jehoviin, vaan on siirtymässä jotenkin oikeamman palvontamuodon piiriin. Sittemmin paljastuu, että oma entinen uskonto olikin Suuren Babylonin osa.

Poistuminen lahkosta ilmeisesti tapahtuu pikkuhiljaa epäilysten ja kaiken rakkaudettomuuden huomaamisen jälkeen.

Kuka tahansa voi olla otollista maaperää jehoville. Taipumus ajatella asioita lisää lahkojäsenyysriskiä. Kirjallisuus tarjoaa aluksi paljon uutta pohdittavaa, jonka huomaa muuttuvan toistoksi ja papukaijoimiseksi ajan mittaan. Tietysti oppimuutokset tarjoavat ajoittain uutta. Olen käsittänyt, että pitkän aikaa mukana olleet huomaavat oppimuutoksia, joista ei edes puhuta vähemmän aikaa mukana olleille.