Veljesseura.org

Minkälainen joukko rekisteritietojen valossa tai käytännön kokemuksen perusteella ovat ne todistajat, jotka eivät jakasa olla mukana ilman jonkun pätevän todistajan tai tienraivaajien avulla. Tienraivaus, kenttätyö ja muut vastuut ovat sinänsä jo raskaita hoitaa. Saati sitten, jos perheen tai yksittäisen todistajan kontolla on joku, jota pitää puoliväkisin roikottaa mukana. tarjotaan kyytejä saleille, kenttätoveruutta, pidetään hengellistä seuraa. Ns. riippakiviä seurakunnassa.

Meidän perhettä rasitti yksi sisar, joka saattoi kolmekin kertaa päivässä soittaa. Käsitin myös, että erään vanhimman pinalle kävi, kun joutui meitä aina kokouksiin kuskaamaan, kun hänellä olisi ollut kylliksi puuhaa oman perheensäkin parissa.

Johtuneeko väsymyksestä, että vanhinten neuvot ovat aina samat eli kokouksia, kenttää ja tutkimista, kun eivät jaksa pitää aikuisia ihmisiä holhouksessaan tai viitsi perehtyä tilanteisiin ja kuvioihin oikeasti.

Joskus liian innokas todistaja saattaa olla rasite niille, jotka haluavat tarkoituksella vetäytyä sivummalle. Eivät he aina sitä kentälle kysymistä ota mielessään niin ilahtuneesti vastaan, vaikka valtakunnan kestohymy säilyisikin.

Näitä "hengellisesti heikkoja" on syytä roikottaa mukana - ovathan he lisä numeroina tilastoissa. Eivät ehkä jostain syystä uskalla ottaa askelta jättää lahko. Jollekin voi olla oma mielenosoituksellinen ilmaisukin olla olematta kovin innokkaasti mukana tällaisessa uskonnossa.

Uskoakseni yhä suurempi joukko jeppuloita pimittää tämän "huonommuuden" yksinkertaisesti keksimällä tunnit raporttiinsa. Näin eivät joudu vanhimpien piinattavaksi "epäsäännöllisyydestään".

Itse suhtauduin kauhulla aina siihen kun joku tuli pyytämään kentälle tai kailottamaan vierelle, että "jokos alat pitämään harjoituspuheita?" Pikalaskuilla laskettuna siellä on kirjoissa ja kansissa omalta osaltani ainakin 500 tuntia täysin tuulesta temmattua saarnausta.

VErna kirjoitti:Itse suhtauduin kauhulla aina siihen kun joku tuli pyytämään kentälle tai kailottamaan vierelle, että "jokos alat pitämään harjoituspuheita?" Pikalaskuilla laskettuna siellä on kirjoissa ja kansissa omalta osaltani ainakin 500 tuntia täysin tuulesta temmattua saarnausta.

Tätä käytäntöä suosittelen niille jotka ovat alkaneet lukea veljesseuraa ja tuntevat että jonkilaista pesäeroa järjestöön pitäisi tehdä, mutta pelkäävät vanhimpien puhuttelua. Toinen tapa mitä suosittelen, on muutto pääkaupunkiseudulle. Täällä on kuitenkin enemmän töitä ja enemmän vertaistukikavereita.

Kaarmis kirjoitti:Toinen tapa mitä suosittelen, on muutto pääkaupunkiseudulle. Täällä on kuitenkin enemmän töitä ja enemmän vertaistukikavereita.

ja infernaaliset asuntojen hinnat.

Tuota tuntien jalostamista tuli itsekin harrastettua jonkin aikaa. Ei se mitään maan keskiarvon merkkailua ollut, mutta enemmän kuin oikeasti kuitenkin, vaikke olisi ollut yhtään kenttäilemässä. Lopetin senkin sitten kun tajusin että huijaan ihan vain itseäni.

Kunnioittavasti teidän

Nabander

nabander kirjoitti:Tuota tuntien jalostamista tuli itsekin harrastettua jonkin aikaa. -- Lopetin senkin sitten kun tajusin että huijaan ihan vain itseäni.

Sama virsi täälläkin. En nyt enää edes muista, että kuinka kauan tuota mukakenttäilyä tuli tarkalleen ottaen harrastettua, mutta sitten päivänä muutamana tuli viimein se rehellinen "njääh, who am I kidding.." -tyylinen ajatus mieleen, ja siihenpä se sitten jäi. Veli vanhin taisi vielä muutaman kerran kuun vaihtuessa tekstarilla tiedustella, että olisikos raportoitavaa, johon vastasin että kas, eipä ole. Sen pituinen sekin piina.

Vt-seuran mallisessa lahkoympäristössä on mahdotonta olla ja elää, ettei jokaiselle tulisi jossain vaiheessa meteorologi Pasasen 'ensi talven sää' -sketsinomainen fiilis. Kärjistetysti: 'Kentällä ja kokouksissa pitää käydä säännöllisesti - ja kaikkia vituttaa'.

Säännöllisyys jehovantodistajuudessa perustuu pitkälti psykologiseen pakkoon. Kyllä jokainen jt joka ei ole säännöllinen ilman pätevää syytä, tietää kuuluvansa seurakunnan b-saliosastoon. Kaikenlainen pakko on useimmille ihmisille vähemmän miellyttävää, ja jopa miellyttävistä asioista saadaan epämiellyttäviä jos niihin ympätään jotain pakonomaista. En usko hetkeäkään että seurakuntien säännöllisetkään tuntisivat vt-seuran kerhotoiminnan lähellekään aina miellyttävänä. Voi vain kuvitella kuinka moni huokaisi kokouksessa onnesta ääneen kun ilmoitettiin että kirjikset lopetetaan.

En myöskään usko että seurakunnissa on niin paljon "hengellisesti heikkoja" sanan varsinaisessa merkityksessä, verrattuna niihin joita kerhotoiminnan pakkopullan maku yksinkertaisesti riepoo ja se vie toiminnasta fiiliksen ihan itsestään.

Sinä siellä joka tunnet suurta onnea kokousten jälkeen, ja suurta ahdistusta ennen niitä, tiedät mistä kirjoitan.

Mag Mell kirjoitti:Veli vanhin taisi vielä muutaman kerran kuun vaihtuessa tekstarilla tiedustella, että olisikos raportoitavaa, johon vastasin että kas, eipä ole. Sen pituinen sekin piina. :wink:

Tiedän tapauksen jossa sihteeri kyseli raportoitavaa ja kun sitä muutama tunti oli, niin jt päättikin laittaa raportin joulukortilla, siihen joulukorttiin laantui tuntien kyselyinto.

Mag Mell kirjoitti:

nabander kirjoitti:Tuota tuntien jalostamista tuli itsekin harrastettua jonkin aikaa. -- Lopetin senkin sitten kun tajusin että huijaan ihan vain itseäni.

Sama virsi täälläkin. En nyt enää edes muista, että kuinka kauan tuota mukakenttäilyä tuli tarkalleen ottaen harrastettua, mutta sitten päivänä muutamana tuli viimein se rehellinen "njääh, who am I kidding.." -tyylinen ajatus mieleen, ja siihenpä se sitten jäi. Veli vanhin taisi vielä muutaman kerran kuun vaihtuessa tekstarilla tiedustella, että olisikos raportoitavaa, johon vastasin että kas, eipä ole. Sen pituinen sekin piina.

Sama juttu täällä, lopulta vastasin tekstariin, että "ei raportoitavaa", siihen loppui rakkaudellinen huolenpito, hahhah . Tästä muistui mieleen.. Kerran käväisin hetken mielijohteesta konventissa (jossa olin siis jo aiempana viikonloppuna käynyt) farkut jalassa. Ilmapiiri muuttui suorastaan arktiseksi samantein (hämmennyin tilanteesta niin kovin että yllätyksekseni melkein pidättelin kyyneleitä). Tällöin olin siis vielä "mukana". Tämä oli yksi ns. viimeisistä pisaroista. Pelkät farkut saivat rakkauden sammumaan ja muutuin ö-luokan todistajaksi. Seuraavassa kokouksessa hame päällä ja rakkauden aurinko paistoi taas. Tosiuskonto my ass.

Markku Meilo kirjoitti:Tiedän tapauksen jossa sihteeri kyseli raportoitavaa ja kun sitä muutama tunti oli, niin jt päättikin laittaa raportin joulukortilla, siihen joulukorttiin laantui tuntien kyselyinto.

Eipä minultakaan kovin montaa kertaa raportteja kyselty sen jälkeen, kun aloin raportoida miinustunteja. Miinukset tulivat keskusteluista terapeutin kanssa. Veli vanhin kyllä paheksui sitä, että kerroin Vartiotorniseuran toimista negatiiviseen sävyyn. Niin ei olisi kuulemma saanut tehdä. Mutta mikä terapia se olisi, jos oleellisia asioita olisin salannut?

Johanneksen poika kirjoitti:

Markku Meilo kirjoitti:Tiedän tapauksen jossa sihteeri kyseli raportoitavaa ja kun sitä muutama tunti oli, niin jt päättikin laittaa raportin joulukortilla, siihen joulukorttiin laantui tuntien kyselyinto.

Eipä minultakaan kovin montaa kertaa raportteja kyselty sen jälkeen, kun aloin raportoida miinustunteja. Miinukset tulivat keskusteluista terapeutin kanssa. Veli vanhin kyllä paheksui sitä, että kerroin Vartiotorniseuran toimista negatiiviseen sävyyn. Niin ei olisi kuulemma saanut tehdä. Mutta mikä terapia se olisi, jos oleellisia asioita olisin salannut?

Miehelleni sanottiin samaa, terapeutille "ei ehkä ole hyvä mainita uskonnosta mitään". Ei ihme että terapeutista ei ollut mitään hyötyä kun ongelmista n. 80% johtui suoraan "meikäläisyydestä", loput 20% epäsuorasti. Kyllä vihaksi pistää, ei voi muuta

VErna kirjoitti: Tästä muistui mieleen.. Kerran käväisin hetken mielijohteesta konventissa (jossa olin siis jo aiempana viikonloppuna käynyt) farkut jalassa. Ilmapiiri muuttui suorastaan arktiseksi samantein (hämmennyin tilanteesta niin kovin että yllätyksekseni melkein pidättelin kyyneleitä). Tällöin olin siis vielä "mukana".

Ahh, tämä herätti muistoja. Minäkin olen kerran herättänyt pahennusta betel kierroksella ilman kravattia ja puvun takkia, siis päälläni oli puvun housut ja pukupaita ylhäältä nappi auki. Minulta kysyttiin, jotta olenko tutkinut kauan.

Sellaisia muistelee näin illalla
Nabander

Minkälaisia jäseniä lahkot yleensäkin pitävät "huonoina" jäseninä? Eivätkö juuri niitä, jotka ovat lahkon kannalta tehottomia? Niitä, jotka eivät juurikaan tuota lahkolle plus-merkkisiä numeroita raportteihin? Eivätkö heidät leimatakin "laiskoiksi", "autettaviksi" tai "epäkypsiksi" ja "lihallisiksi" yksilöiksi? Näin on asianlaita myös jehovantodistajuudessa. Tässä esimerkiksi järjestön antamia ohjeita tehottomuuden torjuntaan:

"Voimme jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä pyrkimällä elämään yksinkertaista elämää, jonka keskipisteenä on kristillinen palvelus. Jos meillä on elämän välttämättömyydet, noudattakaamme Raamatun neuvoa olla hankkimatta yhä enemmän tämän maailman varallisuutta (Matt. 6:19, 20; 1. Tim. 6:8). On paljon parempi pyrkiä osallistumaan enemmän saarnaamistyöhön! Jos kohtaamme haastavia olosuhteita, ponnistelkaamme kuten Jeesus, jotteivät elämän huolet jätä varjoonsa päätyötämme, Valtakunnan hyvän uutisen julistamista."

"Jopa ne, joilla on monia vastuita, antavat etusijan saarnaamistyölle. Eräs veli, jolla on suuri perhe ja vastuullinen työ ja joka palvelee vanhimpana kristillisessä seurakunnassa, sanoo: ”Pidän sananpalvelusta elämäntehtävänäni.” Muuan tienraivaajasisar sanoo: ”Tienraivaus on paljon arvokkaampaa kuin menestyksekäs maallinen ura.”"

(Valtakunnan Palveluksemme kesäkuu 2003)

Jehovan todistajan osakseen saama arvostus seurakunnassa on siis suorassa yhteydessä hänen lahkon hyväksi tekemänsä työn määrään; mitä enemmän Jt laittaa itseään ja resurssejaan likoon, sitä "hyvämaineisempi" ja "esimerkillisempi" julistaja on kyseessä. Tämä kuvio on loppujen lopuksi yllättävän simppeli palkitsemis-/sanktioimisjärjestely (jota markkinoidaan Jumalan ohjaamana rakkaudellisena järjestelynä, HAHA!).

Mutta juuri tällaisia vaatimuksia voisi odottaakin kirjapainobisnestä pyörittävältä järjestöltä, jonka päätehtävä on levittää omaa kirjallisuuttaan ja saada riveihinsä uusia ilmaistyötä tekeviä (sekä verovapaita lahjoituksia jakavia) jäseniä.

Myös sellaiset jäsenet, jotka ajattelevat asioita liian paljon itse ja tekevät elämässään turhan paljon omia valintojaan, leimata lahkoissa helposti "ylpeyden ansaan joutuneiksi", "huonomaineisiksi" jäseniksi ja jopa "huonoksi seuraksi". Kysymys on oleellisesti myös ryhmäkurista.

VErna kirjoitti:Kerran käväisin hetken mielijohteesta konventissa (jossa olin siis jo aiempana viikonloppuna käynyt) farkut jalassa. Ilmapiiri muuttui suorastaan arktiseksi samantein (hämmennyin tilanteesta niin kovin että yllätyksekseni melkein pidättelin kyyneleitä). Tällöin olin siis vielä "mukana". Tämä oli yksi ns. viimeisistä pisaroista. Pelkät farkut saivat rakkauden sammumaan ja muutuin ö-luokan todistajaksi. Seuraavassa kokouksessa hame päällä ja rakkauden aurinko paistoi taas.

Tuo on varsin konkreettinen esimerkki Jt-lahkon harjoittamasta ryhmäkurista ja jäsenistönsä kontrolloimisesta. Lahkoissa kun ei todellinen ihmisyys ja yksilöllisyys pääse oikeuksiinsa, vaan merkitystä on ainoastaan ulkoisilla asioilla, julkisivun ja kulissien ylläpitämisellä, numeroilla, järjestön tottelemisella ja lahkon pyörässä juoksemisella. Itse muistan juuri kasteella käytyäni kokouksessa puheen, jossa käytettiin sanamuotoa: "Saatanan maailma pyrkii painamaan meidät muottiinsa". Tässä kohtaa muistan ajatelleeni (toki vain lyhyen hetken), että eivätkö Jehovan todistajatkin ole aika muottiin painettua väkeä, ihan pukeutumiskoodeja myöten.

Järjestöstä eroamiseni jälkeen en ole käynyt kertaakaan seurakunnan kokouksessa, mutta 2009 Helsingin piirikonventissa käväisin nostalgisista syistä kahden päivän verran. Tuolloin herätin tietyissä piireissä jupinaa jo pelkästään sillä, etten käyttänyt kravattia. Kravatittomuus kun yhdistettiin rintamainoksen puuttumiseen, mikä korosti ex-Jt vaikutelmaa. Ja kun lahkoista on kyse, niin ex-jäsenet eivät koskaan ole neutraali asia lahkon edustajille.