Suojeleeko Jumala?
Lähetetty: 22.07.2007 12:02
Jehovan todistajat kertovat julkaisuissaan kokemuksia ja elämänkertoja, jotka osoittavat joidenkin heistä saavan Jumalan suojelusta elämässään. He uskovat ymmärtävänsä miksi Jumala sallii kärsimyksiä, onnettomuuksia ja pahuutta. Mutta ymmärtävätkö he miksi Jumala kuitenkin näyttää sallivan toisille sitä, mitä hän ei salli toisille?
Pohditaanpa joitain näistä kertomuksista hieman lähemmin.
Tässä kaksi kertomusta uudesta Vartiotorni-lehdestä:
_____
Vartiotorni 1.8.2007 s.15
Minulla on rollaattori ja pyörätuoli, mutta minun ei tarvitse käyttää kumpaakaan, koska pystyn kävelemään ilman tukea. Olen kiitollinen Jehovalle erinomaisesta terveydestäni; vasta viimeaikoina on ollut vähän ongelmia silmien kanssa. …
Oltuani tienraivauspalveluksessa yli 70 onnellista vuotta voin vilpittömästi sanoa, että Jehova on auttanut minua läpi elämäni.
Vartiotorni 1.8.2007 s.20
”Jos luette tätä kirjettä, en ole selvinnyt leikkauksesta hengissä enkä siis ole enää kanssanne.”
Näin alkaa kirje, jonka Carmen, kristitty äiti kirjoitti kolmelle tyttärelleen, jotka olivat iältään 25, 19 ja 16 vuotta. Leikkaus ei onnistunut, ja Carmen valitettavasti kuoli.
Tämän äidin luja usko Jehovaan ja hänen lupauksiinsa kohosi kuitenkin murhenäytelmän yläpuolelle ja antoi hänelle sisäisen rauhan, joka ilmenee kauniisti hänen koskettavasta kirjeestään. Hän kirjoitti tyttärilleen:
”Olisin halunnut elää kanssanne Jumalan lupaaman uudenmaailman tuloon saakka - -, mutta koska se ei ole mahdollista, olen pyytänyt häntä auttamaan teitä, jotta voisitte olla uskollisia, kuten olette olleetkin. Olemme kestäneet monia koettelemuksia yhdessä, eikä Jehova ole missään tilanteessa hylännyt meitä. …”
Murhenäytelmä voi sattua kenelle tahansa milloin tahansa. ”Aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia”, kirjoitti muinoin elänyt kuningas Salomo (Saarnaaja 9:11).
_____
Ensimmäinen kertomus kertoo sisaresta, joka on ollut kokoajanpalveluksessa yli 70 vuotta. Vaikka hänen miehensä kuoli jo varhain, eikä hänen elämänsä ole ollut helppoa, hän on ponnistellut sen hyväksi mitä hän pitää tärkeimpänä asiana elämässään. Hän on kiitollinen Jehovalle erinomaisesta terveydestään ja muustakin saamastaan avusta elämänsä aikana.
Hän siis kertoo olevansa kiitollinen Jehovalle terveydestään. Joten hän uskoo, että Jehova on suojellut häntä sairauksilta.
Toinen kertomus kertoo kolmen tyttären äidistä, joka on myös vakaumuksellinen Jehovan todistaja. Hän tyttärineen oli myös kohdannut monia koettelemuksia elämässään. Ehkä mies oli jättänyt perheensä, ehkä juuri uskonnon vuoksi. Vaikka hän vakuuttaa kirjeessään tyttärilleen, ettei Jehova ole missään tilanteessa hylännyt heitä, hän ei voinut kuitenkaan sanoa edellisen kertojan tavoin, että olisi kiitollinen Jehovalle terveydestään. Hän kuoli leikkaukseen. Miksi Jehova ei suojellut häntä sairaudelta, jos hän kuitenkin suojeli edellistä kertojaa?
Ei voi välttyä epäilykseltä, että kumpaakaan Jehova ei suojellut. Nimittäin jos niin väitetään, joutuu Jehova hyvin arveluttavaan tilanteeseen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden suhteen. Miksi hän suojeli toista, mutta ei toista, vaikka kumpikin on häneen vakaasti uskova?
Katsotaanpa vielä erästä jo aiemmin kerrottua tapahtumaa:
_____
Herätkää 8.4. 1978 s.22-
Tarkoituksemme oli matkustaa Jehovan todistajien konventtiin Umisaan, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä rannikolla. Meitä oli yhteensä viisi matkaajaa, kaksi erikoispalvelusta suorittavaa kokoajanpalvelijaa, Jack Nelulu ja William Nahilo, vanhempi mies, jonka nimi oli Deia, hänen vaimonsa Kurkur ja heidän 6-vuotias ottotyttärensä. Eräät Umisan pieneen seurakuntaan kuuluvat Jehovan todistajat olivat hoitaneet Deian 12-vuotiasta tytärtä ja 10-vuotiasta poikaa. Deialla ja Kurkurilla oli siis vielä enemmän syytä lähteä matkalle – tapaamaan jälleen kahta muuta lastaan. …
Kello oli noin kuusi, kun yhtäkkiä hirvittävä tuuli iski meihin ollessamme vielä puolimatkassa avomerellä, noin puolentoista kilometrin päässä Atuista. Tuuli sai nopeasti meren kuohumaan. Kanootti alkoi täyttyä vedellä, ja me yritimme äyskäröidä sitä pois epätoivon vimmalla. …
Ajauduimme yhä kauemmaksi merelle. Merenkäynti oli entistä rajumpaa. … Sitten seitsemän tienoilla kanoottimme hajosi, sillä se ei enää kestänyt moukaroivaa merenkäyntiä. Se hajosi keulasta perään saakka, ja tuuli vei mennessään kevyemmän puoliskon. Tajusimme pian, että oli toivotonta yrittää pelastaa mitään kanootista, …
Hetkeäkään hukkaamatta Jack repi loput kanootista kappaleiksi ja heitti laudat Williamille, Deialle ja hänen vaimolleen ja huusi hurjalla äänellä: ”Näiden turvin voimme uida. Kuka ensimmäisenä pääsee rantaan, kertokoon seurakunnassa oleville veljillemme, mitä on tapahtunut, ja he voivat tulla etsimään meitä.” …
Jack ja William kiittivät Jumalaa pelastumisestaan. He olivat kuitenkin hyvin murheissaan siitä, mitä tapahtui Deialle, Kurkurille ja heidän pienelle tytölleen. … Näiden kolmen kuolema oli varmasti kova isku.
_____
Tässä kertomuksessa kerrotaan viidestä konventtiin matkalla olleesta Jehovan todistajasta. Kahdesta lähetystyöntekijästä sekä isästä, äidistä ja heidän tyttärestään.
Myrsky kuitenkin rikkoi heidän veneensä. Vain lähetystyöntekijät pelastuivat. He kiittivät Jumalaa pelastumisestaan. Miksi hukkuneiden vanhempien vastassa olleet kaksi lasta eivät voineet kiittää Jumalaa vanhempiensa pelastumisesta? Pelastiko Jumala nämä lähetystyöntekijät, mutta ei kuitenkaan pelastanut isää ja äitiä, vaan salli kahden lapsen jäädä orvoksi?
Eikö Jehovan todistajien pitäisi uskoa, että Jumala salliessaan onnettomuuksia ja kärsimystä, sallii niitä kaikille? Kukaan ei voi olla erityisasemassa Jumalan edessä. Jos joku väittää saavansa erityistä Jumalan suojelua, eikö hän tällöin osoita, ettei hän todellisuudessa ymmärrä uskontokuntansa opetusta Jumalan pahuuden sallinnasta. Sen opetuksen mukaan Jumalan on antanut vallan Saatanalle ja siksi ihmiset kärsivät. Kärsiä pitääkin, jotta tulee toteennäytettyä, mitä Saatanan hallinto on saanut aikaan.
Nämä edellisen kaltaiset kertomukset antavat kuitenkin ymmärtää, että Jumalan rajoittaa Saatanan hallinnon vaikutusta joidenkin yksilöitten kohdalla suojelemalla heitä, niin etteivät he joudu kärsimään siinä määrin kuin muut. Nämä kertomukset kyseenalaistavat vakavalla tavalla Jumalan oikeudenmukaisuuden. Toisaalta uskotaan Jumalan antaneen vallan Saatanalle ja siksi ihmiset kärsivät, mutta toisaalta kuitenkin uskotaan Jumalan rajoittavan Saatanan vaikutusta joidenkin yksilöitten kohdalla, niin etteivät he joudu kärsimään.
Vaikka Jehovan todistajat syyttävät muita uskontokuntia monista Jumalaa häpäisevistä opetuksista, eivätkö he syyllisty itsekin siihen, kertomalla tällaisia kertomuksia? Näissä kertomuksissa Jumala saadaan näyttämään epäoikeudenmukaiselta ja mielivaltaisesti toimivalta.
Miksi Jumala sallii onnettomuuksia, kärsimyksiä ja pahuutta?
Voimmeko pyytää ja todella odottaa saavamme Jumalalta suojelusta?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet ihmisiä kautta historian. Mutta tiedämmekö niihin vastauksen? Se on kysymys jota on syytä pohtia tarkoin. Varsinkin ennen kuin lähdet julistamaan vastausta totuutena muille ihmisille.
Pohditaanpa joitain näistä kertomuksista hieman lähemmin.
Tässä kaksi kertomusta uudesta Vartiotorni-lehdestä:
_____
Vartiotorni 1.8.2007 s.15
Minulla on rollaattori ja pyörätuoli, mutta minun ei tarvitse käyttää kumpaakaan, koska pystyn kävelemään ilman tukea. Olen kiitollinen Jehovalle erinomaisesta terveydestäni; vasta viimeaikoina on ollut vähän ongelmia silmien kanssa. …
Oltuani tienraivauspalveluksessa yli 70 onnellista vuotta voin vilpittömästi sanoa, että Jehova on auttanut minua läpi elämäni.
Vartiotorni 1.8.2007 s.20
”Jos luette tätä kirjettä, en ole selvinnyt leikkauksesta hengissä enkä siis ole enää kanssanne.”
Näin alkaa kirje, jonka Carmen, kristitty äiti kirjoitti kolmelle tyttärelleen, jotka olivat iältään 25, 19 ja 16 vuotta. Leikkaus ei onnistunut, ja Carmen valitettavasti kuoli.
Tämän äidin luja usko Jehovaan ja hänen lupauksiinsa kohosi kuitenkin murhenäytelmän yläpuolelle ja antoi hänelle sisäisen rauhan, joka ilmenee kauniisti hänen koskettavasta kirjeestään. Hän kirjoitti tyttärilleen:
”Olisin halunnut elää kanssanne Jumalan lupaaman uudenmaailman tuloon saakka - -, mutta koska se ei ole mahdollista, olen pyytänyt häntä auttamaan teitä, jotta voisitte olla uskollisia, kuten olette olleetkin. Olemme kestäneet monia koettelemuksia yhdessä, eikä Jehova ole missään tilanteessa hylännyt meitä. …”
Murhenäytelmä voi sattua kenelle tahansa milloin tahansa. ”Aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia”, kirjoitti muinoin elänyt kuningas Salomo (Saarnaaja 9:11).
_____
Ensimmäinen kertomus kertoo sisaresta, joka on ollut kokoajanpalveluksessa yli 70 vuotta. Vaikka hänen miehensä kuoli jo varhain, eikä hänen elämänsä ole ollut helppoa, hän on ponnistellut sen hyväksi mitä hän pitää tärkeimpänä asiana elämässään. Hän on kiitollinen Jehovalle erinomaisesta terveydestään ja muustakin saamastaan avusta elämänsä aikana.
Hän siis kertoo olevansa kiitollinen Jehovalle terveydestään. Joten hän uskoo, että Jehova on suojellut häntä sairauksilta.
Toinen kertomus kertoo kolmen tyttären äidistä, joka on myös vakaumuksellinen Jehovan todistaja. Hän tyttärineen oli myös kohdannut monia koettelemuksia elämässään. Ehkä mies oli jättänyt perheensä, ehkä juuri uskonnon vuoksi. Vaikka hän vakuuttaa kirjeessään tyttärilleen, ettei Jehova ole missään tilanteessa hylännyt heitä, hän ei voinut kuitenkaan sanoa edellisen kertojan tavoin, että olisi kiitollinen Jehovalle terveydestään. Hän kuoli leikkaukseen. Miksi Jehova ei suojellut häntä sairaudelta, jos hän kuitenkin suojeli edellistä kertojaa?
Ei voi välttyä epäilykseltä, että kumpaakaan Jehova ei suojellut. Nimittäin jos niin väitetään, joutuu Jehova hyvin arveluttavaan tilanteeseen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden suhteen. Miksi hän suojeli toista, mutta ei toista, vaikka kumpikin on häneen vakaasti uskova?
Katsotaanpa vielä erästä jo aiemmin kerrottua tapahtumaa:
_____
Herätkää 8.4. 1978 s.22-
Tarkoituksemme oli matkustaa Jehovan todistajien konventtiin Umisaan, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä rannikolla. Meitä oli yhteensä viisi matkaajaa, kaksi erikoispalvelusta suorittavaa kokoajanpalvelijaa, Jack Nelulu ja William Nahilo, vanhempi mies, jonka nimi oli Deia, hänen vaimonsa Kurkur ja heidän 6-vuotias ottotyttärensä. Eräät Umisan pieneen seurakuntaan kuuluvat Jehovan todistajat olivat hoitaneet Deian 12-vuotiasta tytärtä ja 10-vuotiasta poikaa. Deialla ja Kurkurilla oli siis vielä enemmän syytä lähteä matkalle – tapaamaan jälleen kahta muuta lastaan. …
Kello oli noin kuusi, kun yhtäkkiä hirvittävä tuuli iski meihin ollessamme vielä puolimatkassa avomerellä, noin puolentoista kilometrin päässä Atuista. Tuuli sai nopeasti meren kuohumaan. Kanootti alkoi täyttyä vedellä, ja me yritimme äyskäröidä sitä pois epätoivon vimmalla. …
Ajauduimme yhä kauemmaksi merelle. Merenkäynti oli entistä rajumpaa. … Sitten seitsemän tienoilla kanoottimme hajosi, sillä se ei enää kestänyt moukaroivaa merenkäyntiä. Se hajosi keulasta perään saakka, ja tuuli vei mennessään kevyemmän puoliskon. Tajusimme pian, että oli toivotonta yrittää pelastaa mitään kanootista, …
Hetkeäkään hukkaamatta Jack repi loput kanootista kappaleiksi ja heitti laudat Williamille, Deialle ja hänen vaimolleen ja huusi hurjalla äänellä: ”Näiden turvin voimme uida. Kuka ensimmäisenä pääsee rantaan, kertokoon seurakunnassa oleville veljillemme, mitä on tapahtunut, ja he voivat tulla etsimään meitä.” …
Jack ja William kiittivät Jumalaa pelastumisestaan. He olivat kuitenkin hyvin murheissaan siitä, mitä tapahtui Deialle, Kurkurille ja heidän pienelle tytölleen. … Näiden kolmen kuolema oli varmasti kova isku.
_____
Tässä kertomuksessa kerrotaan viidestä konventtiin matkalla olleesta Jehovan todistajasta. Kahdesta lähetystyöntekijästä sekä isästä, äidistä ja heidän tyttärestään.
Myrsky kuitenkin rikkoi heidän veneensä. Vain lähetystyöntekijät pelastuivat. He kiittivät Jumalaa pelastumisestaan. Miksi hukkuneiden vanhempien vastassa olleet kaksi lasta eivät voineet kiittää Jumalaa vanhempiensa pelastumisesta? Pelastiko Jumala nämä lähetystyöntekijät, mutta ei kuitenkaan pelastanut isää ja äitiä, vaan salli kahden lapsen jäädä orvoksi?
Eikö Jehovan todistajien pitäisi uskoa, että Jumala salliessaan onnettomuuksia ja kärsimystä, sallii niitä kaikille? Kukaan ei voi olla erityisasemassa Jumalan edessä. Jos joku väittää saavansa erityistä Jumalan suojelua, eikö hän tällöin osoita, ettei hän todellisuudessa ymmärrä uskontokuntansa opetusta Jumalan pahuuden sallinnasta. Sen opetuksen mukaan Jumalan on antanut vallan Saatanalle ja siksi ihmiset kärsivät. Kärsiä pitääkin, jotta tulee toteennäytettyä, mitä Saatanan hallinto on saanut aikaan.
Nämä edellisen kaltaiset kertomukset antavat kuitenkin ymmärtää, että Jumalan rajoittaa Saatanan hallinnon vaikutusta joidenkin yksilöitten kohdalla suojelemalla heitä, niin etteivät he joudu kärsimään siinä määrin kuin muut. Nämä kertomukset kyseenalaistavat vakavalla tavalla Jumalan oikeudenmukaisuuden. Toisaalta uskotaan Jumalan antaneen vallan Saatanalle ja siksi ihmiset kärsivät, mutta toisaalta kuitenkin uskotaan Jumalan rajoittavan Saatanan vaikutusta joidenkin yksilöitten kohdalla, niin etteivät he joudu kärsimään.
Vaikka Jehovan todistajat syyttävät muita uskontokuntia monista Jumalaa häpäisevistä opetuksista, eivätkö he syyllisty itsekin siihen, kertomalla tällaisia kertomuksia? Näissä kertomuksissa Jumala saadaan näyttämään epäoikeudenmukaiselta ja mielivaltaisesti toimivalta.
Miksi Jumala sallii onnettomuuksia, kärsimyksiä ja pahuutta?
Voimmeko pyytää ja todella odottaa saavamme Jumalalta suojelusta?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet ihmisiä kautta historian. Mutta tiedämmekö niihin vastauksen? Se on kysymys jota on syytä pohtia tarkoin. Varsinkin ennen kuin lähdet julistamaan vastausta totuutena muille ihmisille.