Veljesseura.org

Hähää... kuulostaako otsikko tutulta...
Tieteellisiä asioita tutkittaessa on vaikea tai oikeastaan typerää käyttää jumaluutta rinnakkaisena vaihtoehtona teorioille ja asioilla. Toivon tässä avauksessa keskusteltavan nyt siitä, kuinka todellinen Jumala on raamatun ja Jehovan todistajien teologian perusteella tarkasteltuna.
(En halua keskusteluun sotkettavan mitään liberaaliluterilaista kaiken sallivaa jossittelua. Se saa minut näkemään punaista.)

Avaustarinani keskusteluun (en heti pääse osallistumaan välttämättä kovin tehokkaasti, mutta täältä 'pesee' pian).


Isä kahden pienen pojan kanssa kulki isolla autiolla hiekkarannalla tullen paikkaan, jossa oli monta kivenmurikkaa kasassa. Isompi pojista halusi, että heitetään kilpaa.
Hän sinkosi kivensä.
Pienempi poika heitti oman kivensa ja heitto oli luonnollisesti lyhyempi.
Isä otti kiven ja sinkosi sen kauas.
Isä oli paras heittämään totesi pojat ja he jatkoivat matkaa.

Parin päivän päästä paikalle sattui Parkkunen (nimi keksitty) niminen Jehovan todistaja, itseoppinut tieteilijä. Rannalla ei enää näkynyt kenenkään muun jälkiä, vaan hiekka oli aivan koskemattoman näköistä.

Parkkunen tuli kivikasan luo ja huomasi siitä etäällä olleet kolma kiveä. Hän päätti tutkia, miksi nuo kolme kiveä olivat pois kasasta.
Hän päätti mitata ensimmäiseksi kivien etäisyyden
Kauimpana ollut kivi oli kasasta 30,96 m.
Keskimmäinen kivi oli kasasta 9,86 m.
Lähin kivi oli kasasta 3,14 m.
Sitten hän punnitsi nuo kivet.
Kauimpana ollut kivi painoi 1,57 kg
Keskimmäisenä ollut kivi painoi 1,05 kg
Lähinnä ollut painoi vain 0,52 kg

Oliko tuossa mitään erikoista?

Parkkunen huomasi, että lyhin heitto oli sama kuin merkittävä matemaattinen arvo, pii, 3,14. Sitten hän huomasi, että keskimmäisen heiton pituus oli sama kuin pii kerrottuna itsellään. Tutkiessaan kolmannen heiton pituutta hän havaitsi, että se oli toisen heiton pituus kerrotuna taas piillä.
Parkkunen alkoi tutkimaan myös kivien painoja tarkemmin ja havaitsi, että keskimmäiseksi painavin kivi oli painoltaan kolmasosa piin arvosta kiloiksi muutettuna ja lisäksi noiden kaikkien kivien yhteinen paino muodosti tuon piian arvon.

Parkkunen hämmästyi tutkimustulostaan. Missään rannalla ei ollut jälkiä, jotka olisivat viitanneet jonkun ihmisen asetelleen nuo kivet juuri noihin paikkoihin. Parkkunen päätteli kuitenkin, että koska ne kaikki olivat juuri samassa suunnassa kasasta katsottuna, niin jokin ulkopuolinen älykäs voima oli ne sinne lennättänyt. Parkkunen päätteli, että koska kivien painojen summakin muodosti juuri tuon piin arvon ja ne sijaitsevat juuri piin arvon jakamien etäisyyksien päässä toisistaan, niin kyseessä täytyy olla jokin älykäs voima joka ne on sinne tarkoituksella lennättänyt. Lisäksi Parkkunen päätteli, että tuon voiman on täytynyt tarkkaan suunnitella koko tapahtuma jolla kivet ovat sinkoutuneet omille paikoilleen juuri oikean painoisina, sillä vähänkin kevyempänä tai raskaampana ne eivät olisi lentäneet juuri siihen kohtaan, kuin missä ne olivat. Tällä kaikella oli siis jokin tarkoitus.
Parkkunen päätti lähteä kertomaan seurakunnalleen siitä, että oli löytänyt todisteen Jumalan olemassaolosta ja hämmästyttävästä viisauden ja tarkkuuden osoituksesta, kun hän oli ilmaissut itsensä tuolla luonnon ihmeellä.



Millaista Jumalan viisautta avaruus, luonto tai raamattu sinun mielestäsi osoittaa?

Jehovan todistajien kirja Elämä maan päällä - kehityksen vai luomisen tuolos, käsittelee maailmankaikkeutta todisteena Jumalan olemassa olosta. Kirjan 9. luvussa kerrotaan maailmankaikkeudesta joitan perusasioita ja käsitellään galaksien kokoa.
Kirjassa kerrotaan mm. näin: "Kunnioitusta herättävät galaksit eivät suinkaan sijaitse avaruudessa miten sattuu, vaan ne ovat tavallisesti ryhmittyneet selviksi galaksijoukoiksi ja -ryhmiksi kuin marjat tertuissa.".
"Kaikkeuden mittasuhteet ovat siis todella suunnattomia ja sen järjestys nerokasta."
"Aurinkokuntamme on myös mainio esimerkki hyvin toimivasta järjestelmästä. Aurinkomme, keskikokoinen tähti, on 'ydin', jota Maa ja muut planeetat sekä niiden kuut kiertävät täsmällisesti radoillaan. Ne kiertävät vuodesta toiseen niin matemaattisen tarkasti, että tähtitieteilijät voivat täsmällisesti ennustaa, missä ne milloinkin ovat."

Noniin. Itseoppinut tieteilijä Parkkunen on jälleen tutkinut asioita, tällä kertaa maailmankaikkeutta, ja todennut sen todistavan mittasuhteillaan ja toimivuudellaan Jumalan olevan olemassa. Hän jatkaa alkuräjähdysteoriaa kritisoiden: Johtaako tälläinen räjähdys parempaan järjestykseen? Tuottavatko sota-aikana kaupunkeihin pudotetut pommit järjestystä vrt. Hiroshima ja Nagasaki 1945?
Päätelmä jonka hän julistaa seurakuntalaisilleen: "Pelkkä 'räjähdys' ei tosiaankaan olisi voinut luoda kunnioitusta herättävää järjestystä, suunnitelmallisuutta ja lakeja.".


Aivan samalla lailla, kuin rannalla olleita kiviä tutkiessaan Parkkunen tutkii avaruuttakin jälkikäteisestä perspektiivistä.
Aivan samalla tavalla kuin rannan kivien etäisyyksistä ja suunnista Parkkunen löytää toimivia mittasuhteita ja keskinäisiä etäisyyksiä aurinkokunnista.
Aivan samalla tavalla kuin rannan kivien muodostamasta painosta ja sen sopimisesta numeraalisesti etäisyyksiin Parkkunen näkee kaikessa järjestelmällisyyttä, suunnitelmallisuutta ja todisteita korkeammasta älystä sekä tarkoituksenmukaisuudesta kaiken takana.

Se mitä Parkkunen ei avaruudestakaan havaitse, on tieto siitä, mitä siellä on todellisuudessa aikaisemmin tapahtunut!

Oma aurinkokuntamme, joka Parkkusesta on esimerkki kaikkeuden harmoniasta, on todellisuudessa ollut aikaisemmin kaikkea muuta kuin harmoninen paikka. Radat, joilla planeetat liikkuvat, eivät ole olleet itsestään selvyyksiä eikä itseasiassa koko planeettojen sijainti ja olemassaolokaan.

Linnunrata, galaksi, jossa aurinkokuntamme sijaitsee, on ollut joskus varsin kaoottinen paikka ja on sitä osittain edelleen. Siellä kulkee edelleenkin valtavia kappaleita, joiden radat saattavat kohdata mm. Maan radan. Noita kiertolaisia, tappaja-asteroideja, on suihkinut myös omassa aurinkokunnassamme sen alkuaikoina moninverroin enemmän kuin nykyisessä harmonisessa hetkessä huomataan. Ne ovat moukaroineet planeettoja niiden hakiessa Auringon painovoiman vaikutuspiirissä omia ratojaan. Maapallosta ulompana olevat suuremmat planeetat ovat kuitenkin imeneet niistä suurimman osan itseensä, mutta jäljellä tuosta pommituksesta on edelleen näkyvissä olevat arvet, kraaterit, lähiplaneetoissamme ja kuussa. Myös maapallolla on lukuisia jälkiä isoista ja pienistä 'pommeista', joita tänne on osunut aiheuttaen valtaviakin tuhoja maan päällä.

Aurinkokuntamme tämän hetken mittasuhteet ja harmonia eivät ole siis Jumalan tietoisesti luomia, vaan ovat seurausta kaaoksesta. Tilanne, jossa aurinkokuntamme tällä hetkellä on, on kuitenkin etenkin maa-planeettamme osalta muodostanut sellaisen matemaattisen arvon, jossa elämä on mahdollista. Se ei ole Jumalan valmistama arvo, vaan on seurausta monista tapahtumista ja sattumista miljardien vuosien ajalta.
Se on vain jäänyt Jehovan todistaja - Parkkuselta huomaamatta.

Jehovan todistaja Parkkunen kertoo mielellään siitä, kuinka Jumala loi kaiken hyväksi. Kaikkialla oli tarkoitus olla kaunis paratiisi, jossa kaikki eliöt olivat harmonisessa sovussa keskenään, mutta itsekäs ensimmäinen ihminen pilasi kaiken tuoden synnin ihmiskuntaan.

Millainen paikka ympärillämme oleva luonto on? Onko se rauhan ja harmonian tyyssija, jumalaisen rakkaudellisuuden osoitus?

Todellisuudessa sen julmempaa ja raaempaa paikkaa kuin eläinkunta on, ei voisi olla. Kun katsotaan eläinkunnan saalistajia isoimmasta pienimpään tai varhaisimmasta historiasta, mistä ajasta fossiilisto kertoo, niin saalistajien tappovälineet ovat olleet mitä hurjimpia ja tappamismenetelmät ja -vimma raaempia, kuin suurin osa ihmisistä haluaa edes tietää.
Eläinkunnassa on aina ollut ja edelleen on voimassa vahvemman laki. Tapa tai tule tapetuksi. Kaunis kukkanen tai perhonen, joita Jehovan todistajien kirjallisuuden kuvituksissa vilisee, antaa kokonaan väärän kuvan siitä, mitä luonto todellisuudessa on.
Hämähäkin seitti, minkä lujuutta Jehovan todistajatkin ihastelevat, on kuitenkin mitä tehokkain saalistus- ja kidutusväline. Kukan kauneus ei ole tarkoitettu ihmissilmälle koristeeksi, vaan sen tarkoituksena on hyväksikäyttää toista eliötä oman lisääntymisen turvaamiseksi ja joillain kukilla se on jopa ansa, jossa saalis kidutetaan kuoliaaksi.
Perhosen värikkäät kauniit siivet ei ole ihmistä varten, vaan niiden avulla perhonen pyrkii suojautumaan, piiloutumaan kukkien joukkoon vihollisiaan.

Kaikkialla luonnossa vallitsee äärimmäinen julmuus ja pahuus!
Onko SE Jumalan ansiota?

Raamatun Jehovan todistaja Parkkunen kertoo olevan Jumalan antama ohjekirja ihmiskunnalle. Parkkunen kertoo ihmisten toimineen sen kirjoittamisessa Jumalan henkeyttäminä sihteereinä, joten siinä ei ole mitään vääriä tai virheellisiä tietoja. Mitään sellaista, mikä olisi ristiriidassa 'tositieteen' kanssa.

Kun raamattua tutkii, niin ensimmäiseksi tavallinen lukija huomaa luomiskertomuksen virheellisyyden. Tiede käsittää elämän syntyneen maanpäälle erilailla kuin tuo luomiskertomus esittää. Lisäksi koko maailmankaikkeuden synty poikkeaa tieteen käsityksistä täysin.

Raamattua lukeva saattaa ihmetellä myös sitä, miksi raamatun opettama ihmiskunnan (ja eläinkunnan) historia poikkeaa täysin siitä, mitä tieteessä siitä tiedetään.

Raamattua lukeva saattaa ihmetellä sitä, miksi raamatussa on runsaasti luonnontieteiden vastaisia opetuksia.

Raamattua lukeva saattaa ihmetellä sitä, miksi juutalaispaimentolaisten omaksi oppikirjaksi kasattu kirjoituskokoelma sisältääkin nykyuskossa kokonaan toisenlaisen opetuksen ja uskonnollisen sanoman, kuin mikä noilla kirjoittajilla itsellään on ollut. Tai heidän jälkeläisillään edelleenkään on.

Raamattua lukeva saattaa ihmetellä sitä, miksi kauan sitten kerrotuiksi sanotut tapahtumat sovitetaankin muunneltuna tapahtumaan juuri nykyaikana.

Jehovan todistaja Parkkunen selittää kuitenkin kaikki asiat omasta mielestään luotettavasti:
- raamatun luomiskertomus on kyllä sopusoinnussa tositieteen kanssa, kun sen vain oikein tulkitsee ja kertomuksen näennäisiin virheisiin ei pidä takertua vaan luottaa vartiotorniseuran näkemykseen asiassa
- tieteen käsitys kansojen historiasta on virheellinen; selitystä tuosta virheestä ja oikeampaa historiaa ei kuitenkaan kerrota. Tieteelliset ajoitusmenetelmät ovat myös virheellisiä; selitystä tuosta virheenlaadusta ja oikeampia mittaustapoja ei kuitenkaan kerrota. Ennenkaikkea pitää luottaa vartiotorniseuran näkemykseen asiassa.
- luonnontieteetkin ovat vain ihmisen keksintöä Parkkusen mukaan ja jos ne ovat ristiriidassa raamatun kanssa, niin silloin ne ovat väärässä ja raamattu sekä vartiotorniseura oikeassa. Selitystä ja oikeampaa tietoa ei kuitenkaan tarkemmin anneta.
- se, miksi raamatun tarinoita sovelletaan nykyaikaan ja ennenkaikkea se, mitä ne merkitsevät, vaatii Parkkusen mukaan syvällisempää raamatun ymmärtämistä kuin tavallisilla lukijoilla on sekä ennenkaikkea sitä, että Jumala avaa ihmisen mielen ymmärtämään asiat oikein. On vain luotettava vartiotorniseuran näkemyksiin noista asioista.
Lisäksi vartiotorniseura tuntee raamatun opetukset paremmin ja on parempi kaveri Jumalan kanssa, kuin nuo Jeesuksen tappaneet juutalaiskirjoittajat.
- ennenakaikkea Parkkunen kertoo ylpenä vain Jehovan todistajien keskuudessa vaikuttavasta Uskollisesta ja Ymmärtäväisestä orjasta, joka toimii suoraan Jumalan edustajana tuottaen jumalista tietoa ja viisautta.
Se tieto ja viisaus mikä menneisyydessä on osoittautunut täydeksi humpuukiksi, on sekin ollut tarpeellista Jumalan ohjausta. Mikään muuttunut tieto ei ole kuitenkaan ollut väärää tietoa, vaan uusi tieto on vain ymmärryksen lisääntymistä entiseen nähden.

Ja Jt-kansa huutaa "Hallulujah... ylistäkää Jahia". Ja pistää rahaa lahjalaatikkoon.

RaM kirjoitti:Aurinkomme, keskikokoinen tähti, on 'ydin', jota Maa ja muut planeetat sekä niiden kuut kiertävät täsmällisesti radoillaan. Ne kiertävät vuodesta toiseen niin matemaattisen tarkasti, että tähtitieteilijät voivat täsmällisesti ennustaa, missä ne milloinkin ovat.

Tällaisista vetoamuksissa yleensä unohdetaan mainita noiden 'matemaattisen tarkkojen' ratojenkin muuttuvan silloin tällöin.

RaM kirjoitti:Kukkan kauneus ei ole tarkoitettu ihmissilmälle koristeeksi, vaan sen tarkoituksena on hyväksikäyttää toista eliötä oman lisääntymisen turvaamiseksi ja joillain kukilla se on jopa ansa, jossa saalis kidutetaan kuoliaaksi.

Kukkia ihastellessa tulee harvemmin mieleen, että ne ovat oikeastaan kasvien sukupuolielimiä, sillä niiden ainoa tarkoitus on lisääntyminen. Ovatkohan demonit iloisia kun jehovantodistajat kasvattavat kukkia pihoillaan?

RaM kirjoitti:Millaista Jumalan viisautta avaruus, luonto tai raamattu sinun mielestäsi osoittaa?

Kuten Elämä maan päällä -kirja jaksaa toitottaa, monista ihmeellisistä asioista voidaan päätellä, että kaikkeus ei ole järjestäytynyt muotoonsa sattumalta, vaan sillä on "älyllinen tekijä" ja "suunnittelija", sen on organisoinut "jokin voima". Ehkäpä niin, mutta tästä ei todellakaan voida päätellä että tuo voima tai tekijä olisi ollut se raamatussa mainittu Luoja-kaveri! Lisäksi minua raivostuttaa Luojan olemassaolon perustelu "niillä ihanilla asioilla jotka maapallollamme ilahduttavat meitä ihmisiä". Miten naurettavaa onkaan nyt JT:n saarnata vaikkapas Afrikassa ja todistella jumalansa olemassaoloa talviaamujen kauneudella. Onhan joku selvästi suunnitellut ne meidän iloksemme, eikös olekin..?

Aamu kirjoitti:Kuten Elämä maan päällä -kirja jaksaa toitottaa, monista ihmeellisistä asioista voidaan päätellä, että kaikkeus ei ole järjestäytynyt muotoonsa sattumalta, vaan sillä on "älyllinen tekijä" ja "suunnittelija", sen on organisoinut "jokin voima".

Nähtävästi avaus oli liian pitkä, jotta sitä jaksaa lukea. Jumala ei tunnu saavan täällä puolustajaa.

Kuulisin mielelläni joltakulta sen, MIKÄ on sellainen ihmeellinen asia, josta voi päätellä 'älyllisen tekijän' olevan taustavoimana sille?

Esim. planeettojen ja galaksien järjestyksellisyys johtuu tietenkin luonnonlaeista. Ne kappaleet, jotka eivät ole kiertäneet sopivalla ja stabiililla radalla ovat paiskautuneet johonkin, kenties törmänneet ja muodostaneet uusia taivaankappaleita jotka sitten ajanoloon väkisinkin jäävät johonkin painovoimaloukkuun kiertämään isompaa kappaletta. Näin lopulta kaikki näyttää kiertävän upean järjestyksellisesti omilla paikoillaan.

Nämä luonnonlait ovat kunnollisen JT:n mielestä tietenkin Jumalan asettamia. Siksi onkin outoa, että kun näitä samoja luonnonlakeja käytetään esim. radiohiilimenetelmällä tehtävään fossiilien iän ajoitukseen, eivät lait enää olekaan luotettavia.

Jakke kirjoitti:Esim. planeettojen ja galaksien järjestyksellisyys johtuu tietenkin luonnonlaeista. Ne kappaleet, jotka eivät ole kiertäneet sopivalla ja stabiililla radalla ovat paiskautuneet johonkin, kenties törmänneet ja muodostaneet uusia taivaankappaleita jotka sitten ajanoloon väkisinkin jäävät johonkin painovoimaloukkuun kiertämään isompaa kappaletta. Näin lopulta kaikki näyttää kiertävän upean järjestyksellisesti omilla paikoillaan.

Nämä luonnonlait ovat kunnollisen JT:n mielestä tietenkin Jumalan asettamia. Siksi onkin outoa, että kun näitä samoja luonnonlakeja käytetään esim. radiohiilimenetelmällä tehtävään fossiilien iän ajoitukseen, eivät lait enää olekaan luotettavia.

Pari juttua.

Taivaankappaleiden painovoimat ovat liian heikkoja pitämään toisensa tietyillä radoilla. Planeettojen liikkeet perustuvat johonkin vielä tuntemattomaan voimaan.

Jos ne kiertoradat perustuisivat painovoimaan niin voisit kuvitella alkuräjähdyksen singonneen kasan magneetteja pitkin maailmankaikkeutta ja sitten ne olisivat jääneet sattumalta tarpeeksi kauas mutta kuitenkin tarpeeksi lähelle toisiaan, jotta homma toimisi. Ja siinäkös olisi selittämistä.

Toiseksi wikipedia kertoo:

"Radiohiilimenetelmällä on omat ongelmansa: radioaktiivisen hiilen tarkkaa puoliintumisvauhtia ei tunneta, siitä on käytetty arvoa 5568±30 (Libbyn puoliintumisaika) ja myöhemmin hieman tarkempaa arviota 5 730±40 vuotta (Cambridgen puoliintumisaika). Lisäksi tiedetään, ettei radioaktiivista hiiltä synny ilmakehässä vakiovauhdilla, koska kosmisen neutronisäteilyn määrä vaihtelee."

"Hyvin nuorten ja hyvin vanhojen näytteiden ajoitus on epätarkkaa, koska hiili-14-määrän mittaustarkkuus asettaa omat rajansa. Radiohiilimenetelmällä voi määrittää jopa tuhansien vuosien epätarkkuudella alle 50 000 vuoden ikäisten esineiden ikiä."

"Radiohiiliajoitus on suhteellisen luotettava menetelmä 40 000 vuoden päähän, mutta se antaa sellaisenaan yleensä liian nuoren ajoitustuloksen." (Miten ihmeessä ja kuka sen määrittelee?)

"Radioisotooppeihin perustuvat menetelmät ovat aina epätarkkoja muun muassa radioisotooppien vaihtelevan syntyvauhdin ja sen takia, että jostain esineestä saattaa esimerkiksi maan alla kivettyessä poistua ja siihen kulkeutua alkuaineita ja niiden eri isotooppeja."

Ja suurin piirtein seuraavassa lauseessa:
"Nämä isotooppeihin perustuvat menetelmät ovat suhteellisen tarkkoja. Erityisesti viime aikoina analyysimenetelmät ovat tarkentuneet huomattavasti, parhaimmillaan päästään prosentin murto-osan tarkkuuteen."

Ja sitten taas muutama rivi eteenpäin:
"Hyvin nuorten ja hyvin vanhojen näytteiden ajoitus on epätarkkaa, koska hiili-14-määrän mittaustarkkuus asettaa omat rajansa. Radiohiilimenetelmällä voi määrittää jopa tuhansien vuosien epätarkkuudella alle 50 000 vuoden ikäisten esineiden ikiä."

Vähän ot otsikkoon nähden... mutta mene ja tiedä sitten. Jatkan otsikon aiheesta huomenna... taisiis tänään.. no ehkä huomenna. x/

am-ha·’a’rets kirjoitti:Taivaankappaleiden painovoimat ovat liian heikkoja pitämään toisensa tietyillä radoilla. Planeettojen liikkeet perustuvat johonkin vielä tuntemattomaan voimaan.

Ihan uutta miulle vaikka laaja fysiikka suoritettuna. Oiskos jotain lähdettä?

am-ha·’a’rets kirjoitti:Taivaankappaleiden painovoimat ovat liian heikkoja pitämään toisensa tietyillä radoilla. Planeettojen liikkeet perustuvat johonkin vielä tuntemattomaan voimaan.

Yllätät kerta kerran jälkeen. Ihan vaan mielenkiinnosta voisit selvittää itsellesi paljonko ja miksi esimerkiksi Suomen maaperä nousee (ja tietty laskee) kahdesti vuorokaudessa. Ja missä tilanteessa tuo nousu (ja tietty lasku) on vieläkin mittavampaa?

am-ha·’a’rets kirjoitti:Taivaankappaleiden painovoimat ovat liian heikkoja pitämään toisensa tietyillä radoilla. Planeettojen liikkeet perustuvat johonkin vielä tuntemattomaan voimaan.

Nyt kyllä puhut pehmoisia.

Esitit, hyvä maan kansa, hieman harkitsemattoman tokaisun aurinkokunnastamme. En enempää siihen puutu (kyselijöitä on näköjään riittävästi), mutta totean vain pohdittavaksesi keskeisimmän faktan, joka auttaa ehkä sinua hahmottamaan asiaa paremmin. Itse Aurinko muodostaa 99,9 % koko aurinkokuntamme massasta eli nämä kaikki planeetat mahtavinta Jupiteria myöten ovat pikkuriikkisiä 'murusia' tässä painovoimaan perustuvassa järjestelmässä.

Mennään tuohon minua kiinnostavaan aiheeseen. Ajoitus.

Toteat Wikipediaa lainaten, ettei C14 ajoitusmenetelmä ole luotettava suurten tai pienten aikamäärien kohdalla. MIKÄ on aikaväli, jolla kelpuutat tuon mittauksen riittävän luotettavaksi? Kävisikö vaikka 2.000-10.000 vuotta?

Noniin... ilmaisin itseäni hieman väsyneessä tilassa. Planeetat nyt kiertävät toisiaan painovoiman vaikutuksesta mutta galaksit ovatkin sitten toinen juttu. Joten... olin väärässä... anteeksi.

Mitä tulee tuohon ajoitukseen niin lainailin vain wikipediaa ja minä en ainakaan saanut kovin positiivista kuvaa radiohiiliajoituksen luotettavuudesta. Mutta jos tiedät asiasta enemmän niin valaise minua!

Esitän toivomuksen. Älä toimi kuten vt-seura eli hylkää 9 olennaista todistetta vain siksi, että kymenennessä on joitain epävarmuustekijöitä.
Tälläista valintaperustetta luonnehditaan sanonnalla 'menee lapsi pesuveden mukana'. Huomaa ja huomioi olennainen, älä takerru epäolennaiseen.

Esimerkki vt-seuran toimintatavasta on vaikkapa lainaus Elämä maanpäällä - kirjasta. (Siinä yritetään todistella epätoivoisesti sitä, ettei ihmisellä ole ollut esi-isiä, joita kirja nimittää apina-ihmisiksi. Kirja keskittyy käsittelemään joko huijausyrityksiä, joita niitäkin toki on tai sitten tekee vääristeleviä lainauksia.)
Lainauksessa sanotaan näin: "Tieteellisessä kirjallisuudessa törmää usein myös Cro-Magnonin ihmisen fossiileihin... Näitä näytteitä 'oli niin vaikea erottaa nykyajan vastaavista, että kaikkien epäilevimpienkin oli myönnettävä niiden olleen ihmisiä' sanotaan kirjassa Lucy."
Todellisuudessa Cro-Magnonin ihmistä ei ole koskaan tiede väittänytkään miksikään apinaihmiseksi, vaan ensimmäiseksi nykyihmiseksi!
Olennaista tässä on se, minkä vt-seura haluaa tarkoituksella heitää pois pesuveden mukana - Cro-Magnonin ihminen poikkeaa kuitenkin nykyihmisestä.
Toinen vastaava seikka nähdään samassa yhteydessä olevasta lyhyestä Neandertalin ihmisen käsittelystä. Kirja väittää Neandertalilaisen rekonstruktion perustuvan vain tuohon ensimmäiseen löytöön ja esittää perusteettoman vt-seuran keksimän väittämän siitä, että kyse oli vain fossiilista, 'jonka sairaus oli pahoin runnellut. Sen jälkeen on löydetty monia Neandertalin ihmisen fossiileja, jotka vahvistavat, ettei hän poikennut paljoakaan nykyihmisestä".
Tässäkin on kaksi olennaista ja huomionarvoista seikkaa. Jälleen seura koittaa heittää lapsen pois ylimalkaisella toteamuksetta 'ei poikennut paljoakaan'. Olennaistahan siinä on tuo, että se kuitenkin poikkesi!
Toinen menee jo sitten tahallisen valehtelun ja petkutuksen puolelle, sillä ainutkaan sadoista tuon jälkeen löydetyistä Neandertalilaisen fossiileista ei osoita tuon ensimmäisen olleen jotenkin rujo, vaan ne kaikki ovat samanlaisia ja poikkeavat nykyihmisestä olennaisesti.
Lisää Cro-Magnonista http://fi.wikipedia.org/wiki/Cro-Magnonin_ihminen
Lisää Neandertalilaisesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Neandertalin_ihminen


Radiohiiliajoituksen suhteen seuran aseet ovat samat. Viitataan +/- 40 vuoden epätarkkuuteen puoliintumisajassa = 5.730 vuotta. SILLÄ koetetaan kyseenalaistaa koko menetelmä ja kaivetaan valikoituja lainauksia joissa tuohon epätarkkuuteen viitataan.
Se tarkoittaa kuitenkin todellisuudessa sitä, että 6.000 vuoden ikäiseksi arvioitu ihminen tai eläin saattaa olla todellisuudessa iältään 5.960 - 6.040 vuotta. Tämäkö on niin huono tarkkuus, että koko ajoitusmenetelmä on sen vuoksi hylättävä? Kokonaan eri asia on silloin, kun menemme menetelmän ääripäihin joko 1900-luvulla eläneen tai sitten 50.000 vuotta sitten eläneen iänmääritykseen. Siinä tuo heitto eli menetelmän tarkkuus on jo suurempi.

C14 menetelmä on itseasiassa voitu kalibroida erittäin tarkaksi ja luotettavaksi noin 10.000 vuoden taakse (vaikka kreationistit kaikenlaisia satuiluja sekä vääriä tietoja koittavat levittääkkin). C14 menetelmän tarkkuutta on voitu varmentaa mm. ns. puukalentereilla eli pitkäikäisten puiden vuosirenkaiden yhtenäisellä jaksolla sinne asti. Lisäksi on monia muita rinnakkaiskeinoja kuten napojen jääpeitteiden lustokerrokset, savipitoisten järvien sedemanttikerrokset jne. Saastuneita näytteitä osataan myös nykyisin jo varoa ja huomioida ne.

Onko sinulla esittää MITÄÄN oikeaa, todenperäistä tai peräti tieteellistä syytä sille, miksi 10.000 vuotta vanhaa ihmistä tai eläintä ei voisi tuolla menetelmällä luotettavasti määritellä?