Veljesseura.org

Olen lueskellut satunnaisesti Veljesseuran keskustelupalstaa viime syksystä lähtien. Olen ollut aina kiinnostunut uskonnoista, tosin lähinnä ulkopuolelta - havaitsin jo nuorella iällä, että uskovaiseksi minusta ei ole. Tänään nukuin lauantain kunniaksi myöhään ja lueskelin aamupalaa syödessäni mm. veljesseuralaisten kirjoituksia. Yhtäkkiä pihaamme kääntyi auto. Asumme haja-asutusalueella - böndellä, if you will - eikä ole ollenkaan tavallista, että pihaan ajaa tuntematon auto. Autossa oli mies ja poika. Ensiajatukseni oli, että vieraat ovat jehovan todistajia, jonka sanoinkin miehelleni. Kun nämä henkilöt nousivat autosta, epäilykseni vahvistuivat: miehellä oli olalla kassi.

Lupasin käydä ovella, koska meillä on sellainen työnjako, että minä hoidan todistajat ja muut tyrkyttäjät. Täytyy kyllä sanoa, että tuli pojan puolesta paha olo. Hän ei voinut olla 12 vuotta vanhempi, ja hän aloitti puhumisen. Teen yleensä heti alkurepliikin jälkeen selväksi, etten ole kiinnostunut uskon asioista enkä halua tuhlata käännyttäjien aikaa enempää. Pyrin aina toimimaan tietenkin mahdollisimman kohteliaasti, ja erityisen kohtelias halusin olla tällä kertaa, koska paikalla oli lapsi.

Minua on jehovan todistajat yleensä lähes ärsyttäneet, aivan kuten muutkin uskollapahoinpitelijät ja aivopesijät. Tällä kertaa tuli surullinen olo, varmasti sen takia, että tiedän nyt (kiitos teidän!) paljon enemmän siitä, millaisen mankelin läpi todistajat joutuvat menemään. Ahdistusta lisäsi tietenkin se, että toinen käännyttäjistä oli niin nuori. Hän oli matkalla todennäköisesti isänsä kanssa, jonka hymy oli sanalla sanoen harjoiteltu. Toivotin molemmille hyvää päivänjatkoa, ja mietin, mitä he olisivat mahtaneet ajatella, jos olisivat tienneet, että minulla oli juuri koneella auki Veljesseuran sivu.

Palstaa lueskellut kirjoitti:...mietin, mitä he olisivat mahtaneet ajatella, jos olisivat tienneet, että minulla oli juuri koneella auki Veljesseuran sivu.

Ei kai siinä niinkään olisi ongelmaa koska et ole entinen jt, jollekin tämän sivuston nimen mainitseminen voisi olla jopa yllyke lähteä todistelemaan omaa näkemystään. Joku toinen (enhkä vähemmän nettiin tutustunut) saattaisi taas kauhistella asiaa omin sanoin.

Tosin mulle on kaiken aikaa voimistunut käsitys, että netissä surffailevista ja aikaa raportoivista nuoremmista jehovantodistajista yhä pienempi osa kulkee ovilla, he tekevät tuntinsa muilla tavoilla. Ovella puhuttamani nuoren jt:n mielenkiinto kohosi kun keskustelussa otin esille UN/DPI/NGO-liitännäisjäsenyyden, hän kysyi mistä olen saanut tiedon. Kun kerroin lukeneeni asiasta netistä, niin jt oli kovin kiinnostunut mistä nimenomaisesta osoitteesta.

Oma kokemukseni tuosta iästä on, että 12-vuotiaan normaali paikka vapaa-aikana on kyllä aivan muualla kuin vierailla ovilla 1800-luvun amerikkalaisen uususkonnon maskottina toistelemassa ulkoa opittuja asioita, joiden todellista merkitystä ei käsitä.

Markku Meilo kirjoitti:
Oma kokemukseni tuosta iästä on, että 12-vuotiaan normaali paikka vapaa-aikana on kyllä aivan muualla kuin vierailla ovilla 1800-luvun amerikkalaisen uususkonnon maskottina toistelemassa ulkoa opittuja asioita, joiden todellista merkitystä ei käsitä.

Tämä on minunkin näkemykseni asiasta. Mielestäni se lähentelee jo hyväksikäyttöä, aivan samalla tavalla kuin lapsisaarnaajat esim. kartanolaisuuden piirissä. Tietenkin kartanolaisuus on mitä äärimmäisin esimerkki lahkojen joukossa, ja harva uskonto, kultti tai lahko yltää yhtä sairaisiin suorituksiin. Se ei kuitenkaan tee vähemmän vastenmieliseksi sitä, että lapsia raahataan ovelta ovelle toistemaan ulkoa opittuja asioita.

Tämä onkin oiva tilaisuus kysyä teiltä, arvoisat ex-JT:t, miten itse suhtaudutte, jos ovellenne ilmestyy tällainen lapsitodistaja? Onko kenellekään sattunut vastaan?

Meillä ei jostain syystä käy ketään mutta muistelin tässä omaa lapsuuttani... Ovella käyminen oli rankkaa mutta muistelen silti hyvällä mielin nimenomaan oman isän kanssa vietettyjä saarna reissuja. Johtuu varmaan siitä että isä on kuollut ja taisivat olla niitä harvoja hetkiä jolloin sain isän huomiota...
Olen siis itse eronnut tästä uskonnosta. Omien kavereiden kanssa oli myös hauskaakin. Joskus purskahtelimme nauruun ja toinen joutui sen takia menemään oven taakse. Jos joku hyvä asia koko uskonnosta pitäisi sanoa olisi se nimenomaan ne uskontoon kuulumattovat ihmiset joita tapasin paljon ovilla.
Itse en lastani ovelle päästäisi paitsi kerran kyllä mutta silloin olikin halloween...

Vieras kirjoitti:Tämä onkin oiva tilaisuus kysyä teiltä, arvoisat ex-JT:t, miten itse suhtaudutte, jos ovellenne ilmestyy tällainen lapsitodistaja? Onko kenellekään sattunut vastaan?

Oikein oiva kysymys, kohdalleni on näinä vuosikymmeninä sattunut ainoastaan naispareja ja yksi yksinäinen nuori nainen. Nyt kun toit asian esille, niin jos ja kun lapsi sattuu kohdalle, niin muistan kyllä kysyä jotain asiaan liittyvää.

Mä vaan kun asun täällä Helsingin poronhoitoalueella, niin tänne pöpelikköön ei urbanisoitunut jt jälkikasvuaan raahaa karhujen ja susien pelossa.

Ottasin ne lehdet ja kirjat lapselta koska ne menis onnellisena kotiin..Vaikka en lukisisi niitä.

Lahkossa on hengellisyys kylläkin siinä määrin kyynisyyttä, että kun lapsen vaikutus kohteliaisuuteen havaitaan, niin valtakunnansalilla varmastikin annetaan ohjeeksi ottaa lapsi mukaan.

Ehkä olisi hyvä pyytää lapselta anteeksi lahkon puolesta, että laittavat oville kulkemaan ja kieltävät normaalin lapsuuden. Niin tuleekin meikäläinen tekemään.

Tämä onkin oiva tilaisuus kysyä teiltä, arvoisat ex-JT:t, miten itse suhtaudutte, jos ovellenne ilmestyy tällainen lapsitodistaja? Onko kenellekään sattunut vastaan?

Kutsun hänet ilman muuta sisään (isänsä kanssa) kertomaan sanomansa. Kysyisin häneltä, miksi hän tekee tätä työtä ja haluaa ilmeisesti vanhempana tulla oikein kastetuksi Jehovan todistajaksi?
Kysyisin häneltä myös, että tekeekö naapurin poika oikein, kun hän haluaa tulla helluntailaissaarnaajaksi kuten isänsäkin? Tuleeko lasten uskoa, että heidän vanhempansa ovat varmasti oikeassa uskossa? Jos tulee, tekeekö naapuri poika siinä tapauksessa väärin, kun uskoo vanhempiaan, vaikka he sinun mielestäsi ovat täysin väärässä? Tekeekö hänen vanhempansa oikein, kun he eivät anna poikansa tutustua Jehovan todistajiin? Jos eivät, niin tekeekö isäsi sitten oikein, kun ei anna sinun tutustua tähän naapurin pojan uskontoon? Tiedätkö, että sinä et saa edes lukea heidän uskontonsa kirjallisuutta? Naapurit samoin kieltävät poikaansa lukemasta sinun tarjoamaasi kirjallisuutta? Onko se oikein sinun mielestäsi? Miksi sinä kuitenkin tarjoat hänelle oman uskontosi kirjallisuutta, vaikka hänellä on oma uskonto ja hän haluaa olla tottelevainen vanhemmilleen? Tuleeko hän kuolemaan lähestyvässä Harmageonissa vain siksi, että hän on vanhemmilleen tottelevainen, eikä siksi halua kuunnella sinun esitystäsi tai ottaa sinun tarjoamaasi kirjallisuutta? Vaikka hän ehtisi kasvaa täysi-ikäiseksikin ennen Harmagedonia, tekeekö hän oikein kun pitää uskollisesti kiinni siitä uskonnollisesta kasvatuksesta, jota hän lapsena sai? Jos ei, miksi sinun tavoitteesi on kuitenkin pitää uskollisesti kiinni kasvatuksestasi aikuisenakin, jos tuon naapurin pojan ei tulisi tehdä niin? Jos tämä naapurin poika sitten aikuisena tuleekin Jehovan todistajaksi, tekevätkö hänen vanhempansa oikein, kun he eivät halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä, koska hänestä tuli heidän uskontonsa luopio? Jos eivät, niin miksi sinun vanhempasi toimivat kuitenkin oikein, kun he katkaisevat välinsä sinuun, jos sinä valitset toisen uskonnollisen vakaumuksen?
Kysyisin isältä: Ymmärtääkö hän, että hänen poikansa uskonnollinen vakaumus perustuu kasvatukseen, eikä hänen omaan valintaansa? Onko pojalla aikustuessaan oikeus valita oma vakaumus? Jos hän valitsee toisen uskonnollisen vakaumuksen, miksi isä tällöin hylkää poikansa?
Tämä saattaa kuulostaa sopimattomalta, kun kyseessä on sentään lapsi. Mutta eikö tämä auttaisi isääkin havaitsemaan, ettei hänen lapsensa ole vielä soveliasta osallista tähän käännytystyöhön, kun hän ei kuitenkaan ole vielä henkisesti kypsä vastaamaan sanomaansa koskeviin kysymyksiin.

Sen jälkeen se isä kääntäis koko keskustelun päälaelleen ja sanois että: katso nyt kuinka oikeassa ollaan kun tällä tavoin vastustetaan...Tuskin se yksi keskustelu muuttaa koko perheen kasvatusmetodeja.
TODELLAKIN SEN ISÄN TÄYTYIS TAJUTA MITÄ ON TEKEMÄSSÄ...sitä vois kyllä jututtaa vähän pidempääkin.

nina2011 kirjoitti:Sen jälkeen se isä kääntäis koko keskustelun päälaelleen ja sanois että: katso nyt kuinka oikeassa ollaan kun tällä tavoin vastustetaan...Tuskin se yksi keskustelu muuttaa koko perheen kasvatusmetodeja.
TODELLAKIN SEN ISÄN TÄYTYIS TAJUTA MITÄ ON TEKEMÄSSÄ...sitä vois kyllä jututtaa vähän pidempääkin.

Olet mielestäni villakoiran ytimessä. Minulle on vuosien varrella soitellut yksi ja toinen karttamista karttava roikkuja ja muistini mukaan jokainen on puolustellut roikkumistaan manitsemalla "jehohovantodistajuuden olevan kuitenkin paras elämäntapa hänelle". Eihän minulla mitään sitä vastaan voi olla jos henkilö sallii saman asenteen auliisti myös muissa uskonnoissa samoin ajatteleville. Se taas ei sitten ole oikein sopinut, minkä olen päätellyt keskusteluun tulleesta tauosta ja siitä ettei kommenttiini ole tullut kertaakaan myöntävää vastausta.

Mulle soittaneista karttamista karttavista jokainen on antanut piut paut esimerkiksi vuodelle 1914, josta voisi päätellä heidän tuskin olevan innokkaita käännyttäjiä. Mutta koska tällaisen henkilön mielenhallinta sekä itsensä ja muiden pettäminen on silti voimissaan, niin minkälaisissa mittasuhteissa mielenhallinta sekä itsensä ja muiden pettäminen onkaan aktiivisella käännyttäjällä?

Muutos tulee jt:n omaehtoisen epäilyn heräämisestä ja sen tuomasta mielenmuutoksesta, muutos ei tule ovella kohdatusta kritiikistä, sillä sitähän sieltä myös osaltaan haetaan.

Edelleen anteeksipyynnön kannalla.

Muun muassa koska "isä" on itse asiassa ohjelmoitu biologinen robotti, joka reagoi kielteisesti aika nopeastikin, mutta lapselle esitettyyn anteeksipyyntöön lahkon puolesta ei ennätä reagoida ja se jättää ennenkaikkea lapseen idun joka on tarpeenkin mutta voi myös olla riittäväkin.

Markku Meilo kirjoitti:Muutos tulee jt:n omaehtoisen epäilyn heräämisestä ja sen tuomasta mielenmuutoksesta, muutos ei tule ovella kohdatusta kritiikistä, sillä sitähän sieltä myös osaltaan haetaan.

Mikä voisi olla tämän omaehtoisen epäilyn herättäjä?
Ei väittämät vaan pohtimista vaativat kysymykset. Rehellistä pohdintaa ei todennäköisesti tapahdu heti kysymyksiä esitettäessä, vaan myöhemmin kun ne jäävät askarruttamaan mieltä. Varsinkin jos kysymykset ovat vilpittömästi esitettyjä, ei kritiikkinä.

""Mikä voisi olla tämän omaehtoisen epäilyn herättäjä?""

Tähän kysymykseen tarjoaa juuri lahkon vanhat kirjallisuusnäytteet postilaatikkoon omat etunsa.

Ensinnä jos kanssaihminen, lähimmäinen taikka jt:n mielestä saatanan vallassa oleva on läsnä, suuntautuu hänen huomionsa tähän, tähän tulisi vaikuttaa, manipuloida, toisaalta tätä ei saa uskoa saatanan vallassa olevana ja näin hänen välittämäänsä asiaan, paperinakin, on epäioltävä, yleensä.

Mutta kirjallisuusnäyte postiluukussa, sen kanssa jt on kahden, ei ole kuin tuo näyte, mitä se sanoo, kuinka sen voi ymmärtää. Jt voi suunnata huomionsa vain sen kummalliseen sisältöön.

Toki on parhaimmillaan mahdollista päästä kosketuksiin niinkin, että saattaa esittää kysymksen, jota jt rupeaa pohtimaan ihan ajatellen, pystyäkseen antamaan hyvän ja lahkoa mainostavan vastauksen, koska hänellehän on sanottu että jt:lla on totuus, he ovat oikeassa.

Vieras kirjoitti:Mikä voisi olla tämän omaehtoisen epäilyn herättäjä?

Oppimuutos tai jonkun ongelman käsittely taikka käsittelemättömyys seurakunnassa, yleensäkin havahtuminen jonkun asian suhteen.