Veljesseura.org

Jos on ollut X vuotta JT-umpiossa ja astunut ensimmäiset askeleensa avaraan maailmaan, se vaatii paljon uuden opettelua.

Ensihuomioni oli, että maailmalliset ihmiset eivät olekaan läpeensä pahoja tai itsekkäitä, vaan että heidän moraalinsa ja käytöksensä ei ole opetettua saatikka ehdollista.

Toinen huomioni oli, että sain elää vapaasti ollen vastuussa itselleni eikä kukaan vanhin kytännyt tekemisiäni.

Vaikka alku oli vaikeaa ja yksinäistä, en romahtanut täysin mihinkään huume- tai juomakierteeseen, vaan löysin uusia asioita, jotka pikkuhiljaa alkoivat täyttää elämääni, kuten normaalit harrastukset ja harrastuspiireissä tapaamani ihmiset. Saatoin nyt myös työpaikallakin keskustella niitä näitä ilman tarvetta käännyttää muita tai sulkea korviani heidän puheiltaan.

Saatoin tottaa vastaan JT:ltä kielletyn työn.

Huomasin, että on uskontoja, joihin voi liittyä ilman mitään suorituspakkoa tai jatkuvaa "vapaaehtoista" lahjoittamista.

Aikaa vapautui paljon kaikkeen kivaan - ei enää puuduttavia istuntoja asioiden toistamisen parissa salilla.

Olin unohtanut kaiken tämän JT-aikanani ja koska olin viettänyt ennen normaalin ev.lut. -elämän, kaikki ei ollut aivan vierasta, vaan aloin muistaa asioita JT-vuosien takaa.

Alkumetrit uudessa elämässäni olivat täynnä kaunaa ja vihaa, sillä ajattelin, että minua on käytetty hyväksi ja huijattu ja perheeni oli hajotettu. Viha oli luonnollista. Nyt sekin on jo laantunut paljon, sillä olen voinut käsitellä asioita esimerkiksi kirjoittamalla tälle sivustolle.

Kehotan kaikkia tutstumaan maailmaan ja varsinkin sen hyviin ja moninaisiiin puoliin.

Vieras kirjoitti:Jos on ollut X vuotta JT-umpiossa ja astunut ensimmäiset askeleensa avaraan maailmaan, se vaatii paljon uuden opettelua.

Olet aivan oikeassa.

Ensihuomioni oli, että maailmalliset ihmiset eivät olekaan läpeensä pahoja tai itsekkäitä, vaan että heidän moraalinsa ja käytöksensä ei ole opetettua saatikka ehdollista.

Opetettua / opittua tämä saattaa olla, mutta ei ehdollistettua tai pakotettua. Olet tehnyt oivallisen huomion. Jehovan todistajiin pätee käytännössä sama, mikä maailmallisiinkin. Yksikään heistä ei omaa absoluuttista viattomuutta. Ihmisinä he ovat yhtä raadollisia kuin ketkä muut tahansa.

Toinen huomioni oli, että sain elää vapaasti ollen vastuussa itselleni eikä kukaan vanhin kytännyt tekemisiäni.

Ihminen (Raamatun mukaan) luotiin vastuulliseksi olennoksi. Me, kukin puolestamme, vastaamme tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme. Näistä meiltä kysytään henkilökohtaisesti viimeisellä tuomiolla Raamatun mukaan, mutta korostan, että muitakin näkemyksiä on.

Vaikka alku oli vaikeaa ja yksinäistä, en romahtanut täysin mihinkään huume- tai juomakierteeseen, vaan löysin uusia asioita, jotka pikkuhiljaa alkoivat täyttää elämääni, kuten normaalit harrastukset ja harrastuspiireissä tapaamani ihmiset. Saatoin nyt myös työpaikallakin keskustella niitä näitä ilman tarvetta käännyttää muita tai sulkea korviani heidän puheiltaan.

Saatoin tottaa vastaan JT:ltä kielletyn työn.

Vallan mainiota, muuten mitkä työt sinänsä ovat Raamatun mukaan ihmisiltä kiellettyjä. Yleisperiaatehan on: "otsasi hiessä tulee sinun leopäsi hankkiman". Tätähä tämä on yhä edelleen, myös Suomessa. Ellei nyt kaikilta osin otsa hiessä, niin kuitenkin raskaitten työpaineitten alaisena, joita kaikki eivät eläkeikään kestä, en minäkään kestänyt. Toisaalta riemullista saada tehdä sitä työtä, mihin pystyy ja mistä iloitsee.

Huomasin, että on uskontoja, joihin voi liittyä ilman mitään suorituspakkoa tai jatkuvaa "vapaaehtoista" lahjoittamista.

Tämä on myös hyvä havainto. Kolehtihaaviin voi laittaa fyrkkaa oman mielensä mukaan. Tätä ei kukaan paheksu, laittoiko vai ei. Lahjalaatikoiden kanssa, tekopyhästi ilmoittaen "ei kolehtia", on jo eri juttu. Itse asiassa sana kolehti tulee kreikan sanasta kollekta, koota yhteen, siis vapaaehtoisesti, kenenkään pakottamatta. Tällä alkuseurakunta tuki niitä, totka elivät puutteessa. Afrikkalaisessa kulttuurissa tämä konkretisoituu: kolehtiin voi tuoda vaikka elävän kanan, mikä sitten annetaan seurakunnan harkinnan mukaan tarvitsijalle. Mitä Jehovan todistajat lahjalaatikostaan antavat!

Aikaa vapautui paljon kaikkeen kivaan - ei enää puuduttavia istuntoja asioiden toistamisen parissa salilla.

Juuri näin. Mikäli haluaa tutkia Raamattuaan, tutkintaohjelmia on netti täynnään. Jehovan todistajat eivät ole ainoat. Lisäksi kirjastoista löytyy yhtä jos toista Raamattua selittävää materiaalia, mutta tarkka tulee olla, ettei päädy ojasta allikkoon.

Olin unohtanut kaiken tämän JT-aikanani ja koska olin viettänyt ennen normaalin ev.lut. -elämän, kaikki ei ollut aivan vierasta, vaan aloin muistaa asioita JT-vuosien takaa.

Niinpä. Minua luterilaisuuteen taipuvaisena kiinnostaa, miksi jouduit todistajuuden kahleisiin. Yksityisviestit ovat olemassa. Elleivät pelaa, kirjaudu toki.

Alkumetrit uudessa elämässäni olivat täynnä kaunaa ja vihaa, sillä ajattelin, että minua on käytetty hyväksi ja huijattu ja perheeni oli hajotettu. Viha oli luonnollista. Nyt sekin on jo laantunut paljon, sillä olen voinut käsitellä asioita esimerkiksi kirjoittamalla tälle sivustolle.

Olet tuntenut aivan normaaleita tunteita tilanteessasi ja näin on hyvä. Kun annat tunteillesi sijaa ja purat niitä, katkeruus ja kauna häviävät ajanoloon. Tosin aikaahan tämä kysyy, mutta aikaahan on.

Kehotan kaikkia tutstumaan maailmaan ja varsinkin sen hyviin ja moninaisiiin puoliin.

Tähän voin mielihyvin yhtyä. Hyvää jatkoa uuteen elämääsi.

Itselleni tärkeä huomio oli se, että minun ei tarvinnut olla kaikkien kanssa samaa mieltä eikä edes pitää kaikista. Sain itse valita ne ihmiset joiden kanssa halusin olla tekemisissä eikä minua pakotettu hymyilemään niille joista en pitänyt.

Erinomainen huomio Jaakob. Juuri tuo luottamus omaan ajattelukykyyn ja ymmärtämiseen on ensiarvoisen tärkeää etenkin, kun meitä kaikkia opetettiin elämään jees-miehinä ja -naisina. Luottamaan siihen, että joku 'viisaampi' on ajatellut kaiken valmiiksi puolestamme ja meidän tehtävämme on vain totella ja hymyillä kaikille ympärillämme oleville lammasmaisen typerä virne kasvoillamme. Olla olevinamme kaikki keskenämme 'veljiä ja sisaria', vaikka kemiat ja persoonat olisivat miten kaukana tahansa toisistaan. Uskonnollinen hypoteesi kaikkien keskinäisestä veljeydestä on retoriikkaan perustuvaa harhaa ja vastoin luontoa.

Uuden opettelussa omaa tilannettani helpotti aikoinaan huomattavasti oma perhe ja lapset. Ryhdyin viemään lapsia erilaisiin harrastuksiin (pääasiassa liikunnallisiin) ja siinä mukana ollessa tutustui nopeasti moniin uusiin ihmisiin ja kokousiltojen sijaan illat täyttyivät lasten harkoista ja peleistä. Uusia ihmissuhteita tuli itsestään ja oikea normaali elämä tuntui suloiselta ahdasmielisen ja rajoittuneen lahkolaisuuden jälkeen.
Lahkon stereotypiat 'pahasta maailmasta' on vain rohkeasti heitettävä sinne, minne ne kuuluu eli henkisen saastan romukoppaan ja lähdettävä tutustumaan paljon antavan elämän eri muotoihin. Harrastukset ovat mitä parhain keino siihen.