Kun lähtö järjestöstä tuli, mikä oli ensimmäinen asia jota teit? Juhlistitko / itkitkö? Lähestyitkö ystäviä? Kirjoititko kirjeen?
Itse kävin juhlistamassa "virallista eroa" erottamispäivänä ruoan merkeissä eräässä ravintolassa. Laitoin myös juuri kokouksen aikaan kaikille kavereille tekstiviestin, jossa sanoin, ettei minulla ole mitään heitä vastaan ja jokainen on yhä tervetullut käymään.
Lehtiveli kirjoitti:Taas yksi hieman kevyempi keskustelunaihe.
Kun lähtö järjestöstä tuli, mikä oli ensimmäinen asia jota teit? Juhlistitko / itkitkö? Lähestyitkö ystäviä? Kirjoititko kirjeen?
Itse kävin juhlistamassa "virallista eroa" erottamispäivänä ruoan merkeissä eräässä ravintolassa. Laitoin myös juuri kokouksen aikaan kaikille kavereille tekstiviestin, jossa sanoin, ettei minulla ole mitään heitä vastaan ja jokainen on yhä tervetullut käymään.
Minä aloin välittömästi polttamaan tupakkaa ja voi kyllä se maistukin hyvältä 11.ista vuoden jälkeen. Viinan kanssa en ole kuitenkaan koskaan pahemmin lätrännyt.
Tjaahs, mitäs sitä silloin tulikaan tehtyä vuonna 2003 kuumimman kesän ollessa käsillä... Muistelisin, että nautimme avovaimoni kanssa lämpimästä kesästä muunmuassa partsilla siideriä siemaillen. En nähnyt mitään syytä muuttaa tuota traditiota siltä kesältä, vaikka samalla partsilla erokrjeen samana kesänä kirjoitinkin.
Toki soitin vanhemmille, että tietävät mitä tuleman pitää, ja infosin muutamia lähisukulaisia asiasta. Voisinkin kutsua kesää 2003 omalta kohdaltani rehellisyyden kesäksi. Siihen loppui valheessa eläminen ja jehovantodistajaa näytteleminen. Vasta myöhemmin sain edun tutustua netin kattavaan aineistoon vt-seuran todellisesta luonteesta, mutta se ei enää kuulu tähän tarinaan.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Kirjoitin n. kymmenelle parhaalle kaverille kirjeen. Tuli kirjoitettua se vähän turhan tunteikkaaseen sävyyn niin, että joku saattoi ajatella minun olevan palaamassa. Pääpointti siinä kuitenkin oli se, että ilmoitin, että minuun saapi ottaa yhteyttä jos haluaa. Pahoittelin lisäksi sitä, että olin aiheuttanut exälleni vähän hankaluuksia.
En voi kuitenkaan suositella tätä menettelytapaa, koska joku (en edelleenkään tiedä kuka) oli mennyt ja näyttänyt kirjeen vanhimmille!!!
Jakke kirjoitti:
En voi kuitenkaan suositella tätä menettelytapaa, koska joku (en edelleenkään tiedä kuka) oli mennyt ja näyttänyt kirjeen vanhimmille!!!
Mitäs "seuraamuksia" tästä tuli? Mistä sait tietää sen?
Jakke kirjoitti:
En voi kuitenkaan suositella tätä menettelytapaa, koska joku (en edelleenkään tiedä kuka) oli mennyt ja näyttänyt kirjeen vanhimmille!!!
Mitäs "seuraamuksia" tästä tuli? Mistä sait tietää sen?
No ei mitään seuraamuksia tietenkään, mutta kun sitten myöhemmin juttelin vanhinten kanssa, niin kertoivat lukeneensa sen kirjeen. Ainoa seuraamus oli v*tutus
Olin viikonlopun yksin kotona (töissä kyllä) ja olin aiemmin päättänyt kirjoittaa erokirjeen. Hain poveria itselleni jo viikolla, sunnuntai aamuna kävin kirkossa ja sitten kirjoitin kirjeen, vanhin joka oli käynyt minua puhuttelemassa ei ollut kotona. Olin aiemmin päättänyt mennä vielä toiseenkin hengelliseen tilaisuuteen eli menin vielä citysrk.n puhetilaisuuteen. Sainpahan vähän toisienkin ryhmien näköaloja, eli avarakatseisuutta. Ajattelen ettei nää muut uskonnot oo sen huonompia, ellei jopa parempia.....
Sitten pyöräilin toisen luonani käyneen puhuttelijan luona. Kun hänelle selvisi että toin erokirjeen hänelle tuli itkun silmiin. Se oli vähän yllätys.(lapseni ovat sydeemissä mukana) Sitten pyöräilin terhakkaana yövuoroon jossa hyvä ystäväni onnitteli minua ja oli juhlan tuntua. Yöllä sain purkaa työkaverille tuntojani.
Jälestäpäinkin oloni oli helpottunut ja voitonriemuinen.
En muista tarkkaan, mutta eipä Saharan öljykentällä monia toimintavaihtoehtoja ollut. Semminkin kun en siellä kellekään paljastanut jehovantodistajuuttani.
Muistan, että erottamiskirjeeni jälkeen pelkäsin joitakin viikkoja mielessäni toden teolla, että kuolen vuoden 1975 maailmanlopussa, joka oli vielä muutaman vuoden päässä. Onneksi tai ei, niin en tiennyt tuolloin, että 1975 syyskuussa oli tulossa paljon pahempaa kuin nopea kuolema ja täydellinen unohdus.
Palasin sitten Suomeen ja sen jälkeen takaisin Saharaan 1975 keväällä, mutta syksyllä sairastuin malariaan, jolloin siirryin Sveitsiin yksityishoitoon ja riittävästi toivuttuani palasin Suomeen ja elättelin mielessäni paluuhaluja Vt-seuraan vielä semmoset 20+ vuotta.
Nyt olen sitten irrotellut itseäni vuosikymmenen ajan Vt-seurasta, joka irrotti minut jo yli 35 vuotta sitten.
Snadisti vaihe-eroa sanoisi joku.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Tapahtunut on aika tuore, mutta kirjoitin tosiaan kirjeen vanhimmille asiasta ja varsinkin
siihen sävyyn, etten tulisi takaisin. Pistin sen srk:n postilaatikkoon ja samantien tuli aika
vapautunut tunne asiasta. Mutta, oli se aika rankkaa, kun samana päivänä soitin parille
kaverille ensimmäisen kerran vakavissani eroamisesta.
Tälläisen puhelun on vaikea päättää. Ei voi sanoa "palataan asiaan" ym.
Samana päivänä, eräs nuori veli Rovaniemen Itäisestä srk:sta soitti minulle kännissä
yrittäen minut saada lämpeämään ajatukselle palata. Kysyin, että salliiko hänen omatuntonsa raportoida tunti keskustelua Raamatun ja järjestön paikkaansapitävyydestä humalatilassa. Veli meni hiljaiseksi samantien. Kuitenkin lopuksi hän sanoi, että näemme konventissa ja menin aluksi automaattisesti sanomaan, että "joo...tai siis ei nähdä, heippa!". Säälittävää paskaa sanon minä.
Vitutuksen aiheutti lähinnä se, että puhelussa valtaosa ennusti minun tuhoni pian.
Ei ole kyllä terve vaikutin tulla takaisin, jos tietää kuolevansa.
Väsäsin aiheesta "Vuohi" kappaleen. Onneksi nämä paremmat kaverit on ollut tukena.
Mut, nyt on aikalailla putkeen tullu alitajunnasta JT painajaisia kokouksista ja konventeista,
luultavasti paha vaihe on edessäpäin, mutta on kyl varmasti voimia kestää sellanen.
Ehkä...
Viimeksi muokannut Hypocrisy Surrounds, 16.12.2009 19:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
En muista kauhean tarkkaan tapahtumia tuolta ajaltamutta jotain kuitenkin...
Kerroin erottamisesta tietenkin tulevalle ex-vaimolle ja naapureille. He hoisivat sitten tiedotuksen ennakoidun tehokkaasti muille seurakuntalaisille ja tuttaville.
Viimeinen iltani jt:na kului naapurin jt-pariskunnan kanssa juopotellen. He halusivat vielä kerran juhlia kanssani "luvan" kanssa. Kuten monille muillekin, minullekin erotus astui käytännössä voimaan vasta virallisen ilmoituksen jälkeen.
Hypocrisy Surrounds kirjoitti:
Mut, nyt on aikalailla putkeen tullu alitajunnasta JT painajaisia kokouksista ja konventeista,
luultavasti paha vaihe on edessäpäin, mutta on kyl varmasti voimia kestää sellanen.
Ehkä...
Se vaihe kestää jonkinaikaa, kunnes saa itsensä lähes täysin irrotettua Seuran oravanpyörästä. Kyse on siis lähinnä mieleen istutetusta harmagedon-ero-seurasta-pelosta, jota on pahimmillaan istutettu koko ikä.
Poisoppimiseen menee hetki, mutta jokainen päivä on askel parempaan.
Tuo on totta. Vielä ei ole tietoa koska sitä sitten riuhtaisee itsensä irti tuolta, mutta aikansa se ottaa. Nyt on sentään onnistunut minimiin vetämään nuo istumiset ja muuttokin avitti tietysti vielä lisää..isompi paikka kun edellinen, niin saa olla paremmin rauhassa. ~viheltelyä~ Hankalampi osa on sitten se, että väkisinkin on vielä kiinni juuri vanhempien kautta..tai enimmäkseen toisen vanhemman joka on varsin vahvasti nykyään AOT:n puolesta, kuin mitä ennen oli vastan..
"You don't have to keep smiling for someone else..It's okay to smile for your own sake. "
On ja ei..vain toinen on kastettu (samoin kun mie), toinen vanhemmista ja pikkuveli on kastamattomia julistajia vielä..~odottelee mielenkiinnolla koska pikkuveljellä alkaa kuumat paikat, kun 18v alkaa lähestyä uhkaavasti~
"You don't have to keep smiling for someone else..It's okay to smile for your own sake. "
