Suomalainen tyttö - kokemus vartsikassa?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Pahoittelen.

Käsitin, että osastolle tulevat vain kaikki maamme erikoissyöpäpotilaat, joilla osasto saa jatkuvan täyden miehityksen
Marilyn
Viestit: 292
Liittynyt: 01.05.2007 15:14

Viesti Kirjoittaja Marilyn »

Syöpä on "vain tauti muiden joukossa" niille, jotka eivät ole itse sitä joutuneet silmästä silmään katsomaan. Kun sen kohtaa itse tai sen kohtaa toisen vierellä, ei siitä pysty enää puhumaan kevyesti. Se koskettaa, eikä se unohdu. En usko että lääkäritkään pystyvät tuota inhimillistä seikkaa täysin itsestään poistamaan, vaikka näkisivät urallaan kuinka monta potilasta tahansa.

Uskon, että tämän kyseisen tarinan nuori tyttö on ollut oman lapsen uskonsa kanssa niin sisukas taistelemaan sairauttaan vastaan, että se on jättänyt jäljen lääkärien mieleen. Tarinassa lääkäri tutustui kuitenkin JT:iin uudella paikkakunnalla ja "tuli uskoon" vaimonsa kautta. Hän kyllä varmasti muisti tuon pienen taistelijan katseen silloin mielessään.

En siltikään pidä perusteltuna käyttää tuon pienen tytön hauraan kaunista tarinaa uusien jäsenien värväämisessä... :(
Quidquid latine dictum sit, altum viditur.
AchanBeroean
Viestit: 467
Liittynyt: 06.05.2007 17:56
Paikkakunta: Luopio

Viesti Kirjoittaja AchanBeroean »

Torninvartija kirjoitti:Yksi lapsista, Ralf, lähti järjestöstä pian sen jälkeen ja tuli perheensä hylkäämäksi.
Lahko osaa kirjoittaa tunteita herättävästi kannustavia kokemuksiaan, mutta näitä lahkoelämän nurjia puolia ei juuri kokemuksissa esitellä. Mahtaakohan ko. lääkärikään enää olla lahkossa?
"Mutta emme usko enää tällaiseen hölynpölyyn, vaan pidämme Vartiotorni-seuran aatetta fanaattisena ja vaarallisena ideologiana, koska se orjuuttaa ihmiset aivopesuohjelmansa avulla" - Herrick Åberg
Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Kyseisestä syöpäsairaalasta en tiedä, mutta hiljattain tai jokin aika sitten oli suomalainen neurokirurgi tv -haastattelussa.

Hän tekee päivässä monta leikkausta aivoihin, joista jotkut epäonnistuvat jotkut eivät.

Kyse siitä että on pakko yrittää auttaa mutta avunanto menee mahdollisen rajalle ja jopa sen yli.

Lääkäri ei itke 2 viikkoa kutakin potilasta erikseen, vaan keskittyy seuraavaan operaatioon.

Jos vartiotornissa annetaan ymmärtää lääkärin puhuneen perhe-elämän vaikeuksistaan potilaalle, on se osa todennäköisesti ei-totta.

Tuolloin oli pyhä velvollisuus puhua maailmanlopusta ja sillä tytön arvaa lääkäriä lohduttaneen, että hän vain välttää sen harman ja pian hän on taas paratiisissa, "mihim lääkärikin pääsisi, jos...".

Se ehkä eniten hämmästyttää tarinassa, että lääkäri toteaa kyseisen tytön mielenrauhan sittenkin tulleen helppoheikin maailmanlopun ennustuksen kylkiäisenä.

Onko mahdollista että lääkärin tilanne onkin ollut sellainen, että hän mennyt vain muodollisesti mukaan, sanotaanko sellaista "kulttuurijehovaksi".

Ehkä silloin puoliso on nalkuttanut vähemmän ?

H2O:lla kirjoiteltiin joskus todistajien kertomuksista lahkolehdissä. Omakohtaisen kokemuksen kautta kertoi eräs, että kirjoitus muuttui jo ensi portaassa, kun pomo sanoi että näin se pitää laittaa.
Vastaa Viestiin